Venyyyyyy...
Venyyyyyy...

Veny, rullaa, hengitä...miten se meinaa niin helposti unohtua

Koneita ja autoja huolletaan säntillisesti ohjekirjan mukaan, mutta mites on oman kropan laita? Ravintopuoli on monella suht kunnossa, samoin liikuntaa on riittämiin, mutta kehonhuolto unohtuu. Yleisin hokema pukuhuoneessa venyttelytunnin jälkeen on: "Vitsit, miten ihanaa! Miksei tuu venyteltyä useemmin? Mikä siinä on, etttei itsekseen saa kotona otettua muutamaa minuuttia tätä varten? Nyt kyllä alan joka ilta venytteleen..." Ja samat jorinat taas seuraavan ohjatun venyttelyn jälkeen.

Itselleni mielusimpia kehonhuolto-hommia ovat BodyBalance-tunnit, jossa yhdistyy lempeitä  elementtejä joogasta, tai chi:stä ja pilateksesta. Tunnin jälkeen on rento, voimaantunut olo. Toki maistuu perinteinenkin venyttely taivaalliselta.

Venyttely ei vähennä maitohappoilua, mutta vetreyttää oloa ja voitelee liikeratoja. Vasta viime aikoina olen tajunnut, että tässäkään lajissa ei voi pakottaa kehoa. Voi ainoastaan maanitella, hellästi ja rennosti.  Ja päivissä on myös eroja. Yhtenä päivänä antaa kroppa periksi kuin itsestään, toisena taas on kuin kangen niellyt.

Oma heikoin lenkkini on lonkankoukistajat. Ziisös miten kireinä ne ajoittain onkaan...ja vetävät suppuun koko lantionseudun ja näinollen  koukkuun koko mamman. Pahimpina kausina turhaannun niiden kireyteen ja kipuiluun ja yritän väkisin hampaat irvessä kestää venytyksen tuskaa. Eipä taida olla hyötyä...päinvastoin. Useimmiten on seuraavana päivänä vaan entistä kireämpi ja arempi.  Kannattaisi vaan kevyesti, hengityksen mukana houkutella ja rentouttaa ympäröiviä lihaksia. Silloin umpisolmutkin ehkä hieman heltiävät ja seuraavana päivänä taas hieman lisää.

 

Aika usein saan kipuilevaan varteen helpotuksen rullaamalla jumppapötkylän päällä kipeytynyttä seutua. Alaselän paras avaaja on puolestaan piikkipallo. Asetan sen selinmakuulla häntäluun yläosan kohdalle ja nostan jalat ylös. Heiluttelen jalkoja vuorotellen ylös, alas ja sivuille, samalla pitäen alavatsan ja lantionpohjan lihakset tiukkana. Sitten rullaten varovasti ylös ja simsalabim, jäykkyys on tiessään. Pieni piikkipallo on puolestaan loistava jalkaterien elvyttäjä! Uskokaa pois, että sitä on viime aikoina tarvittu... sillä voi myös antaa täsmäiskuja äkäisimpiin kohtiin selässä tai pakaroissa.

Kaikkeen ei kuitenkaan itse pysty venytellen ja rullaillen. Olen jo reilun kahden vuoden ajan käynyt säännöllisesti, noin kerran kuussa fysioterapeutin lavitsalla. Hän hieroo, möyhentää, vääntää ja kääntää. Eilen pari tuntia takalistoa, joka oli lievästi sanottuna kimpussa tanssikorkkareissa kekkuloinnista ja tietty kaikesta uudesta ärsykkeestä, mitä tanssi kropalle antaa. Kiropraktikkoon turvaudun kun ranka alkaa olla jumissa, pään kiertoliikkeet jäämään vajaiksi ja tukkoinen olo ei kaikkoa edes pitkillä yöunlla. 

 

Ja sitten se ehkä kaikkein tärkein: LEPO! Riittävästi yöunta sekä rentoutuksen ja levon hetkiä säännöllisesti pitkin viikkoa. Ja välipäiviä treeneistä...se mulle kaikkein vaikein kohta...

Kommentit (3)

Vierailija

Hyviä vinkkejä, kiitos! Ja aivan upeaa tanssia tänään telkussa, kaunista ja herkkää, totta, musikaalisuus näkyy liikkumisessasi, osaat tulkita kehollasi musiikkia. Kappalekin oli todella kaunis.

Vierailija

Kuinka paljon sulle maksaa nämä kuntosalit tuosta aivan älyttömästä mainostamisesta? Et varmasti käy joka "jumpalla" mitä mainostat. T: 60 kiloa laihduttanut; ilman mitään jumppia!

Seuraa 

Olen Raakel Lignell, kulttuurin sekatyöläinen ja täysin hurahtanut elämäntaparemonttiini. Bloggaan kilojen karisemisesta, ravitsemuksesta, liikuntavimmastani ja kaikesta, mitä uusi elämäni on tuonut tullessaan.

 

Seuraa minua Bloglovinissa.

 

Katso Raakel Lignellin ja Patrik Borgin keskusteluvideot:

Onnen tavoittelu laihduttaa

Liian kiltti ei laihdu

Miksi tummaa suklaata voi syödä vain palan

Jumppahulluus pisti kehon koville

 

Kampanjasivut
Tilaa kirja Raxun rinnalla - kohti pysyvää painonhallintaa.

Teemat

Blogiarkisto

2013
2011
Joulukuu

Kategoriat