I

Vierailimme tutulla jumppaporukalla lauantaina Helsingin Mäkelänrinteen uimahallilla
I Päivän päätti Hot-Streching. Kireydet antoivat periksi uimahallin lämpimässä, kosteassa ilmassa kuin itsestään.
Treenien välillä ja heti perään vetäisin puolen litran proteiini-maitojuoman. Illalla tankkasin kanaa, linssimuhennosta, banaania, mangorahkaa ja litratolkulla vettä. Tänään en edes huomaa vetäneeni eilen maratoni-jumppia. Vaikka olin vähän flunssainen…aiaiai sanoisi moni…pitääkö kipeänä riehua…ei pidä, mutta joskus voi käydä näinkin, että kunnon hikoilu ajaa pöpöt pellolle. Tänään räkä irtoaa ja olo paljon parempi kuin ennen jumppia eilen. Ilolla ja riemukkaassa seurassa vedetty liikunta voi siis myös parantaa! Kiitos siitä kaikille paikalla olleille ja tapahtuman moottorille Eija Holmalalle, jonka kanssa saimme eilen myös jakaa ekat yhteisen tulevan kirjamme mainos-flyerit ?

Tanssin ja ylipäänsä liikunnan ihmeitä tekevästä vaikutuksesta elämään puhui tapahtumassa myös suuri idolini Aira Samulin.
Hyödyt keholle ovat tietty kaikille tuttuja, mutta tanssi on aivojen toiminnalle parasta lääkettä – muistille, mielelle ja sielulle.

Itselleni olikin päivän sykähdyttävin hetki nauttia 70-luvun disco-huumasta. Motownin tahdissa tanssisin aamuun, mutta Airan ohjaamana voisin lentää vaikka kuuhun. Paitsi että liikutukseltani en ehkä pystyisi…Mikä roolimalli!!!

Tänään säästelen aavistuksen räkäisiä hengityselimiäni, enkä mene hiitämään aurinkoisille laduille, vaikka kuinka mieli tekisi…
Kotisalillani alkaa tänään Power-Pilates tunnit. Sinne on pakko päästä…pilateshiki ei käy keuhkojen päälle, vaikka haastaakin koko kehon ja mielen siinä sivussa tehokkaasti.

Liikuttakaa ihmiset rakkaat itseänne mahdollisimman mieluisalla tavalla!

Kommentit (7)

emmi

Moikka
Kivoja reippaita kuvia,ihan oon kade.On tärkeää että on mukava jumppa porukka,me ollaan muutettu ja pitäis löytää uusi liikuntakeskus.Oletko tykännyt Itiksen elixiasta?
Muistaisin että olet joskus käynyt siellä jumpissa.Mahtavaa kun aurinko paistaa.

Saara Rissanen

Hei Raakel, eksyin Hyvä terveys-lehden sivuille ja sieltä blogiisi, joten heräsi kysymys kaventuneesta ulkomuodostasi, varmaan on ollut työn ja tuskankin takana pudottaa painoa noinkin paljon! Arvioisin että lähtöpainosi oli varmaan about 130-140kg, niin miten sen ylimääräisen nahkan olet saanut pois, käymällä leikkauksessa vai??? Ja tietenkin toivotan tsemppiä jatkossakin että onnistut pitämään kilot kurissa!!

raakel lignell

Heipparallaa Emmi!

Kiitos viestistä :-)
En ole Itiksessä itseasiassa missään, Hertsikassa on hieno LadyLine, siellä olen käynyt muutaman kerran.
Mutta mene reippaasti testaamaan mahdollisimman helpon kulkuyhteyden päässä olevaa salia!
Zemiä!!!

Saara, tervetuloa seuraamaan blogia!
En ihan mainitsemiisi lukemiin kyllä yltänyt, mutta eipä varsinaisilla kilomäärillä ole niin suurta merkitystä. Pääasia on oma olo, terveys ja kunto. Kysymykseesi ylimääräisestä nahasta on helppo vastata. Oma projektini eteni tasaista 0,5-1kg:n viikkovauhtia, joten nahka ehti mainiosti mukaan. Koko ajan jumppasin enemmän kuin ahkerasti, kuten edelleenkin eli kyllä nahka pysyy muutoksessa mukana, kun antaa aikaa ja malttaa pysyä järkevässä vauhdissa eikä tavoittele pikapudotuksia.

AUrinkoisi atalvipäiviä teille <3

T. Raxu

Kilogramma

Eiköhän niillä kilomäärilläkin sentään jotain merkitystä ole ja neuvoa kaipaaville viitoitusta pysty antamaan. Ovatko tarkat mitat ja määrät tallennettu jälkipolville, tulevaan kirjaasi? :-)

Elleivät ole, taitaisit kyllä olla ensimmäisiä laihduttajia joka salaa moiset seikat, ja varsinkin vielä näin jättimäisen julkisuuden ja kirjaprojektin suhteen! :-O

Josefiina

Olen ajoittain seurannut tätä blogia ja noita liikkumismääriäsi miettinyt. Itse kerran lievään ylikuntoon sairastuneena olen oppinut arvostamaan terveyttä yli kaiken ja vannon myös levon ja palautumisen nimiin, niin vaikeaa kuin ns.tekemättömyys välillä onkin. Lähinnä mietin siis että tunnistatko itsessäsi liikunta-addiktion vai onko esim. monen tunnin jumpille (enkä nyt viittaa tähän aerobic-tapahtumaan vaan että olet usein kirjoittanut käyväsi 2-3 tunnilla peräkkäin, jumppien kestosta tosin en muista lukeneeni) peräkkäin jokin peruste, omaohjaajan/pt:n neuvot tms? Hyvä kuntohan sinulla jo on joten mietin että onko sinulla jokin liikunnallinen tavoite miksi liikut niin paljon?

Toinen kysymykseni liittyy tuohon sokerihimoon josta postasit aiemmin. Saitko vastaavia oireita suklaan/herkkujen syömisestäsi jo silloin kun olit lihava (täällä kirjoitetaan nätisti ylipainosta mutta terveydenhuoltoalan ihmisenä näen että ylipaino ja lihavuus ovat kaksi ihan eri asiaa)? Eli liittyikö esim. jouluinen morkkiksesi siihen että terveen elämäntavan omaksuneena ihmisenä ns.sorruit vai oliko kyseessä ihan oikea fyysinen pahoinvointi, jos saat ajatuksestani kiinni.. Tulee vaan mieleen että näinhän valtaosa naisista juuri ajattelee, että vaikka takana olisi kuinka kova ja hyvä treenikausi, niin herkkujen syömisestä koetaan morkkista, vaikka isommassa mittakaavassa sillä syökö jouluna vähän ekstrasuklaata, ei ole mitään merkitystä jos elintavat ovat muuten kunnossa. Kuten rivien välistä voi lukea, en oikein itse usko tuohon sokeririippuvuuteen, koska siitä ei ole olemassa käsittääkseni tieteellistä tutkimusta. Jos on, niin perehdyn aiheeseen lisää enemmän kuin mielelläni ;-)

Ja minäkin kyllä odotan siihen kirjaan niitä aloituslukuja ja kiinnostaa myös tuo Eija Holmalan, ihanan ammattilaisen osuus.

Irene

Ihanaa sunnuntaita!

Myöskin terveydenhuoltoalalla toimineena tiedän että nuo Raakelin kokemat tuntemukset liiallisesta hiilihydraattimäärästä on kovin yksilöllistä. Riittänee varmaan että nyt hän kokee olonsa hyväksi vähentyneen hiilihydraattikuorman vuoksi. Entisen kilpaurheilijana uskon itse että ylikunnosta kertovat oireet huomataan, ja silloin treenitauko on paikallaan. Myös tietysti palauttavia harjoituksia pitkin matkaa on syytä ajoittain pittää ja hyvällä omalla tunnolla. Luen Raakelin blogia esimerkinomaisesti, jota aina luettuani huomaan voimaantuvani. Oma kuntoni ei ole vielä todellakaan niin hyvä että voisin sanoa nauttivani jumpasta, päinvastoin - kärsimys se on! Ei huonoksi päässyttä kuntoa saa edes kuukaudessa takaisin mutta se on hyvä alku. Pääasia että liikunnasta jollain tasolla voi nauttia, jos ei muuta niin tuloksia odotellessa. Raxu on esimerkki siitä, että liikunnan riemun voi löytää vuosienkin jälkeen!

Illan jumppaa ja venyttelyä odotellessa ihanaa sunnuntai-iltaa siskot!

Lämpimästi

raakel lignell

Josefiina,
Kiitos viestistäsi!

Kysyt jumppamääristäni ja niiden tavoitteellisuudesta.
Olen tiedostanut ylikunnon vaarat onneksi hyvissä ajoin, himmallut välillä väkisin, välillä ihan hyvillä, rennoilla fiiliksillä. Nykyisin rytmittyy liikunta itselleni sopivasti välillä pidempiin setteihin, välillä muutamaan lepopäivään ja välillä yhteen tuntiin päivässä. Harrastan monipuolisesti eri lajeja, ryhmäliikuntaa - korkean ja matalamman sykkeen, ulkoilua, kuntosalia, venyttelyä, pilatesta, joogaa...siksi muutaman tunninkin setti saattaa olla varsin järkevä, esim, bodystep, cxworx, bodybalance tai crossing, pump, venyttely tai kahvakuula, pilates. Enkä tietenkään aina tee montaa tuntia. Jos on raju treeni, yksi tunti riittää enemmän kuin hyvin :-)
Tavoitteelisuutta ei ole ollut mitään muuta kuin hyvä, vireä olo. Sen olen saavuttanut. Kieltämättä käytän jumppaa myös purku-venttiilinä stressille. Mutta muistan myös levon tärkeyden. Itsensä kuuntelu onkin ykkös-juttu - sen löytää jokainen vain itse kokeilemalla.
Sitten tämä sokeri-koukku.
Totaalisen uupunut ja nuutunut, väsähtänyt olo oli juuri se suurin syy ryhtyä elämäntapa-remppaan. Olen kävelevä esimerkki siitä, miten järisyttävän eri vireystilan saan kun pitäydyn erossa sokerista ja nopeista hiilareista. Kuten olen aina sanonut, meissä on selvästi eroja sokerin sietämisen suhteen. Itse suon aikuisten oikeasti itselleni välillä herkuttelua ilman morkkiksia, mutten ole valmis maksamaan hintaa huonolla ololla, joka sokerista ja vehnästä selvästi itselleni koituu. Puhun siis ihan fyysisistä oloista, en morkkiksista. Konkreettisia oireita on siis väsähtänyt, tylsä olo, tuskainen hikoilu ja sydämen läpätys. Jopa ärtymys.Herkuttelenkin siis sokerittomasti :-) enkä yhtään sääli itseäni!

Kirja tosiaan antaa perusteellisempia vastauksia näihinkin teemoihin, niin omalta osaltani, kuin asiantuntijoiden Eijan ja Arjan kommenteissa!
Kilomäärät eivät ole olennaisia, vaan oma olo!!!
Mahtavaa, että luet blogiani ja aktiivisesti otat osaa keskusteluun!! Jakaminen ja ajatusten pallottelu rules :-)

Irene,
entisenä kilpaurheilijana tiedät takuulla, mikä onni ja autuus hyvä kunto on. Mahtavaa, että olet päättänyt voittaa sen olon takaisin! Voimaa, sinnikkyyttä ja iloa taipaleelle! Kiva kun seuraat mun blogia! :-)

Seuraa 

Olen Raakel Lignell, kulttuurin sekatyöläinen ja täysin hurahtanut elämäntaparemonttiini. Bloggaan kilojen karisemisesta, ravitsemuksesta, liikuntavimmastani ja kaikesta, mitä uusi elämäni on tuonut tullessaan.

 

Seuraa minua Bloglovinissa.

 

Katso Raakel Lignellin ja Patrik Borgin keskusteluvideot:

Onnen tavoittelu laihduttaa

Liian kiltti ei laihdu

Miksi tummaa suklaata voi syödä vain palan

Jumppahulluus pisti kehon koville

 

Kampanjasivut
Tilaa kirja Raxun rinnalla - kohti pysyvää painonhallintaa.

Teemat

Blogiarkisto

2013
2011
Joulukuu

Kategoriat