Ansku Bergströmin kanssa tanssikisojen huumassa
Ansku Bergströmin kanssa tanssikisojen huumassa

Akselilla Blackpool-Sipoo

Tunnelmasta toiseen. Alkuviikko Blackpoolissa seuraamassa legendaarisia kilpatanssi-kisoja. Ja loppuviikko kuumeisesti lakkiaisten järjestelyjen kimpussa. 

Blackpool oli hieno elämys. Tanssijoita kaupuni täysi, pukuloistoa, kampausta, meikin välkettä, jännitystä. Vaikka itse kaupunki onkin parhaat päivänsä nähnyt, kaikki vähän suttuista ja ruoka luokatonta niin Wintergardenin huikea sali nosti tunnelman kattoon. Kisatansseja ei valitettavasti saanut kuvata, mutta tässä muutama salaa napattu makupala salista.

Tuskin tarvitsee mainita, miten paljon nautin tanssien seuraamisesta. Oma, vähäinen tanssikokemus antoi sen verran pohjaa, että pystyi seuraamaan parien eroja ja erottamaan jo vähän jyviä akanoista. Ja olihan mulla matkassa oma "opas", tanssija Ansku Bergström, jolta kyselin kaikkea mahdollista tanssiin ja kisaan liittyvää. Kilpatanssi on oma maailmansa. Huikea, mutta takuulla myös rankka ja ajoittain jopa raadollinen. Huomasin katsomossa ajattelevani, että olispa nuori...voisi oikeasti omaksua kaikki ihanat lattarit...näin muutes myös senioreiden kisan. Siis yli 35-vuotiaiden. Ja komiaa oli sekin meno! Eli tanssikärpäsen purenta ei tällä reissulla ainaskaan laantunut. Taisi ottaa vaan enemmän kipinää.

Paluumatkalla Manchesterissa sain reissun ekan järkevän aterian. Humusta, avocadoa, soijapapusalaattia. Nam.

Ja sitten kipinkapin kotiin tekemään juhlia. Kolmannet lakkiaiset, perättäisinä vuosina. On siis pari kertaa jo harjoiteltu. Tänä vuonna sää antaa vähän extra-haastetta, kun ei uskalla laskea puutarhan varaan. Siispä melkoiset siivous-sulkeiset. Maailman paras anoppi on onneksi ollut korvaamattomana apuna. Ja nakitettava jälkipolvi. Ja tietty oma puoliso, joka jaksaa hoitaa ne rasittavat hommat, joita itse inhoan. Kuten sohvan päällisten pesu ja takaisin laitto...askartelipa muutes mun korviksille mainion telineen, kun tuskailin, etten saa niitä minnekään järkevästi. Meni 5 minuuttia ja rautalangasta oli taiteltu korvis-henkari. 

Meikäläisen yllätti kesken siivouksen väsy. Kellahdin hetkeksi Veran viekkuun ja kuinkas kävikään...uni vei...joku perheenjäsenistä nappasi kuvan...

Huomenna juhlimme siis Gretan lakkiaisia. Kaksois-sisko Edith, joka kirjoitti jo vuosi sitten onkin nyt korvaamattomana promoottorina juhlien suunnittelussa ja toteutuksessa. Tästä se alkoi: aterimet 80 vieraalle ojennukseen.

Jääkaapissa shampanjat, vichyt, Edithin porkkanakakut, Gretan mustikka-cheesecaket, savukalat, fammon kotijuustot, saaristolaislimput ja salaattitarpeet. Maljakot asennossa vedet valmiina, lasit ja kahvikupit ladattuina, fammon kaurapitsit ja kolakeksit lasipurkeissa. Mummi tekee voileipäkakut. Tarjoiluvadit odottavat täyttämistään. Tänä vuonna päädyttiin maalais-romanttiseen meininkiin. Kristalli-astiat jäävät kaappiin. Gretan marengit meinaavat uhkaavasti huveta ennen aamua...

Pöytiin tulee Gretan lemppari-kukkia

Jospa nyt menisi nukkumaan. Aamulla ensin kuopuksen juhliin. Poika pääsee peruskoulusta eli hänelläkin yksi rajapyykki suoritettuna. Sitten ylioppilaan vuoro. Miten nämä vuodet vierivätkään. Monta kyyneltä olen tänäänkin pyyhkinyt touhutessa. Lapset ovat lahja ja lainaa. Etuoikeutettu jokainen hetki, jonka saa yhdessä jakaa.

Onnea kaikille valmistuneille!! Nautinnollisia hetkiä! 

Kommentit (10)

Vierailija

Kivoja juhlia teille sinne!

Mahtva tuo korvishenkari, miehellesi täydet pisteet tuosta!

Vierailija

Kiitos ihanasta kirjastasi Raxun remppa.

Koin järkyttävän monta ahaa-elämystä lukiessani kirjaasi. Vinkkasin myös ystävälleni, jonka kanssa olemme painineet samojen aiheiden kanssa.
Näkökulmasi perheenäitinä on aivan äärettömän hyvä!
Juuri perheen ja oman hyvinvoinnin kanssa olen viime vuodet paininut, kumpi vie pidemmän korren.. Nyt minulla on eväät näiden kahden yhdistämiseen ♥

Kiitos avustasi jo tässä vaiheessa!

 

http://lounastauonjuttuja.blogspot.fi/

Vierailija

Hei,

lakkiaishumussa meni täälläkin eilinen päivä; perheemme juniori oli nyt juhlan keskipisteenä. Minä, ylpeä äiti, triplalyyra rinnassani kävin ihanan ja ikimuistoisen päivän (illan, yön..) aikana läpi monenkirjavat tunteet. Iloa ja ilon kyyneleitä, haikeutta, onnea, ylpeyttä, liikutusta. Ihanaa oli jälleen kerran huomata, miten ydinperheeni puhaltaa yhteen hiileen, järjestää yhdessä juhlat, antaa juhlittavan nousta päivän päähenkilöksi ja nauttii sydämensä kyllyydestä myös toisen riemusta ja ilosta.

Nautitaan ihanista nuoristamme ja ollaan tukena tarvittaessa. Vain hän, jolla on juuret, uskaltaa kasvattaa itselleen siivet. Ollaan edelleen siis juurakkona.

Ja juhlaherkuista aion nauttia vielä tänäänkin brunssin muodossa, ehkä korkaamme vielä parit kuoharit; on aihetta iloon ja riemuun :)

terveisin M

Vierailija

Ihan superkeksintö toi korvishenkari! Siinä nätisti kaikki esillä ja helppo valita. Nerokas mies sulla ;)

Ihanaa fiilistellä ja haikeilla juhlatohinoissa "mukana". Ainokaiseni (onneksi) vasta yläasteikäinen - eli ei mene kauankaan, tiedän joo..

-E-

Vierailija

Onnea ylioppilaalle, peruskoulunsa päättäjälle ja vanhemmille sekä 10 pistettä puolison idearikkaudelle.

Mutta miksi pitäisi olla fyysisesti nuori, jotta "voisi oikeasti omaksua kaikki ihanat lattarit...", kuten Raxu kirjoitit? 

Vanhemmalla iällä voi omaksua aidosti kaikki lattarit jopa liikkumatta ja mikä ihaninta, kilpailematta. Kilpailemattomuus ja rentous antaa voimaa. Vanhempana sekä viisaampana osaa NAUTTIA kaikesta.

T. Tarja

 

 

Vierailija

Hei kaikki ihanat <3

Mahtavia viestejä! Kiitos jokaiselle!

Kyllä oli tunteikas viikonvaihde ja lasten juhlariemu ravitsee sielua pitkään! 

Tarja, toki voi oppia lattareita minkä ikäisenä tahansa ja nauttia tanssista suunnattomasti...sen olen itsekin saanut kokea. Mutta fakta on, ettei kilpatanssi-lattareita keho omaksu kypsemmällä iällä enää samalla tavalla, kuin jos olisi alkanut nuorena. Aivan sama lainalaisuus kuin esim.viulun soitossa. Mitä tahansa voi oppia koska vaan, mutta millä tasolla mennään, onkin eri asia. Tarkoitin siis kilpatanssin liikkeen "täydellisyyttä". Nuori keho on nuori keho ja iäkkäämpi taas iäkkäämpi. Elämä tietty antaa ja ottaa ja vanhempana on enemmän annettavaa, sisältöä. Mutta omassa kolottavassa ja reistailevassa kropassani välillä "sorrun" haikailemaan nuoren, kivuttoman ja vetreämmän kehon perään...toki teen lähes päivittäin hommia, jotta tämä rakas oma keho palvelisi mahdollisimman hyvin menossa mukana. 

Nautinnollista kesäkuun alkua kaikille <3

 

T. Raxu

Vierailija

Ymmärrän Raxu:

"omassa kolottavassa ja reistailevassa kropassani välillä "sorrun" haikailemaan nuoren, kivuttoman ja vetreämmän kehon perään..."

Toi on ehkä sitä keski-iänkriisiä, joka muuttuu iloksi vain, jos uskaltaa sen antaa muuttua. Keski-iässä kroppa usein 'romahtaa' ja silloin alkaa haikailla sitä sun tätä eikä huomaa lainkaan oleellisinta, omaa itseä.

On aika pysähtyä pysäkille, niin kuin sinäkin Raxu teit ja muutit rohkeasti suuntaa.

Suunnan muutoksen jälkeen on luovata tasapaino, joka syntyy vain pikku hiljaa ja rankalla työllä.

t. Tarja

Vierailija

Heippa,

Enpä osaa kommentoida noiden lattarien oppimiseen. Mutta Raxu nuo kolotukset ja krempat ovat jossain määrin huolestuttavia. Tarkoitan sitä, että olethan vielä kuitenkin suht. nuori ihminen, minuakin muutamia vuosia nuorempi. Täytän ensi vuonna 50, enkä ole huomannut että kroppa olisi mitenkään erityisen kremppa. Päänsärky on oikeastaan ainoa kiputila, minkä tunnen. Toki muutoin en väitä, että kroppa nuoren veroinen olisi. Esim. lepotilasta nousu ja kävelemään lähtö on kankeampaa kuin ennen ja unenpuute aiheuttaa krapulaisen olon jäsenissä. Osa työkavereistani on jo lähemmäs 60 ja yli, eivätkä hekään raportoi jatkuvista kolotuksista.

Eli sanomani on se, ettei mihinkään "kremppoihin" ja kiputiloihin kannata suhtautua luonnollisena olotilana, jos ikää on noinkin vähän. Tosin me ihmiset olemme erilaisia ja sinulla saattaa olla kehon rasitteena melkoinen asentomuutos rangassa, minkä kymmenien kilojen painonpudotus aiheuttaa. On kuitenkin myös olemassa mahdollisuus, että erilaiset pienet kiputilat aiheutuvat jostain perussairaudesta, joka vaatii hoitoa.

Kikka

 

Vierailija

Hei Raakel,
Mikä ihan mekko sinulla oli päälläsi juhlissanne? Se valkoinen?
terkuin Minttu

Seuraa 

Olen Raakel Lignell, kulttuurin sekatyöläinen ja täysin hurahtanut elämäntaparemonttiini. Bloggaan kilojen karisemisesta, ravitsemuksesta, liikuntavimmastani ja kaikesta, mitä uusi elämäni on tuonut tullessaan.

 

Seuraa minua Bloglovinissa.

 

Katso Raakel Lignellin ja Patrik Borgin keskusteluvideot:

Onnen tavoittelu laihduttaa

Liian kiltti ei laihdu

Miksi tummaa suklaata voi syödä vain palan

Jumppahulluus pisti kehon koville

 

Kampanjasivut
Tilaa kirja Raxun rinnalla - kohti pysyvää painonhallintaa.

Teemat

Blogiarkisto

2013
2011
Joulukuu

Kategoriat