Kesä(k)ilot

Kävin kotona parin päivän pyörähdyksellä. Vastassa oli rehevä puutarha runsaudesta notkuvine pioneineen ja yhtä runsas laskupino. Livahdin heti treenaamaan. Tarjolla oli cxworx, pump-ja zumbatunnit. Oma tuttu sali, rakas ohjaaja ja treenikamut! Lienee turha todeta, miten onnelliselta tuntui reilun kolmen viikon tauon jälkeen. Toki mökkielämän arjesta irroittava vaikutus ja leppoisa omaan tahtiin lenkkeily on ihanaa ja tarpeellista, mutta kolmen tunnin puuskutuksen ja hikoilun jälkeen tuntui kuin olisin saanut elämäni takaisin.

Seuravana aamuna hyppäsin pitkästä aikaa vaa´alle. Hupsista keikkaa, lukemat näyttivät pari kiloa enemmän kuin edellisella punnituksella joskus pari kuukautta sitten. Kyllä sapetti! Marmatin perheelle, että nyt on kaikki ihan pilalla ja en koskaan saa niitä kahta kiloa pois jne. En saanut empatiaa, vaan huvittuneita, jopa ärsyyntyneitä huomautuksia tyyliin c´moon, etkö muka ikinä voi suoda itelles vähän lepoa ja löysää – kai on luonnollista, että kun elimistö on tottunut vähintään 14 tunnin viikoittaiseen tiukkaan treeniin ja yhtäkkiä saakin siitä vain murto-osan ja senkin rauhallisempana versiona, niin jotain muutoksia tapahtuu. Mutta kun olin tietoisesti kompensoinut liikunnan ”puutetta” ja oikein keskittyneesti syönyt vain paljon tuoreita kasviksia, kalaa, pähkinöitä, marjoja… Muutama tunti meni nikotellessa ennen kuin osasin itsekin suhteuttaa tilanteen. Nyt on loma, elimistö takuulla tarvitsee ravintoa ja lepoa, jotta sitten syksyn tullen on taas virtaa pomppia ja treenata. Sitä paitsi yksikään vaatekappale ei kiristä, melkein päinvastoin.

Seuraavan illan combat-tunnilla iskin, potkin ja pompin onnen puuskassa niin tappiin, ettei tarvinnut enää jäädä – tai siis en mitenkään jaksanut - kahvakuulaan ja pilatekseen, jotka normiarjessa kuuluvat torstai-ohjelmistooni. Enkä väkisin jäänyt. Osasin siis kuunnella kehoani. Lomapiste minulle ?
Lauantai-aamuna ennen mökille paluuta kipaisin vielä pump-tunnille. Ja lisäsin painoja oikein rempsakkaasti…vähän varastoon, kun ei taas pitkään aikaan pääse machoilemaan ryhmätunneille…illalla olinkin sitten niin poikki, että hyvä kun jaksoin haarukkaa suuhun nostaa perheen kuittailessa haba-mammasta…toivuin punkan pohjalla Donna Leonin dekkarin sekä hunajapähkinöiden parissa ja nukuin ruhtinaalliset 11 tunnin yöunet.

Tänään huolsin pitkästä aikaa kehoa: muutama aurinkotervehdys, venyttelyä, terapiapallon avulla alaselän avausta ja totaalijumissa olevan yläselan möyhennystä sukkaan sidotuilla kahdella tennispallolla. Auz miten autuasta. Nyt nöyränä tyttönä myönnän särkevän niskan ja hartiajumin vallassa, että olisi ne normipainot sittenkin riittäneet pump-tunnilla… noh, mikä ei tapa, se vahvistaa…

Kohta pääsen saunaan vihtomaan mummin tekemällä vastalla. Kyllä lähtee kolotukset! Ja nyt on helppo pestä, kun massu on pinkeänä guacamolesta, friteeratuista ravunpyrstöistä ja valkosipuli- herkkusienistä.
Yömyssynä sitten vielä mansikkamaitoa - talkkunalla. Kilo tai kaksi sinne tänne. Työstetään niitä sitten syksyn tullen! Tai ehkä vähän jo huomenna…jos pidentäisin juoksulenkkiä parilla kilsalla…

Kommentit (9)

Mami12

Det var så roligt att stöta på dig i pumppin, jag som varit borta länge fick energi då jag kollade hurdana tyngder du hade :)

emmi

Moikka!

Temppiä ja hyvä kun sulla on tasapainoiset tukijat sielä kotona,mut ymmärrän täysin tunteesi.Ei se voi olla rasvaa vaan nestettä,kyllä lähtee nopee,nautitaan kesästä(sateen ihanasta ropinasta)höh!:D
Menikö teijän konsertti kivasti,olis ollut kiva nähdä se.Kiitos taas tsemppi blogistasi.

Pululintu

En olisi muuten utelelias, mutta kun kerrot, että pistit macho-painot, niin mitä se kiloissa tarkoittaa?

Yritän itse aina tasaisin välein machoilla, mutta teen sen kahdella tangolla; toisessa ne machot, toisessa normaalit. Näin tiedän, että on tarvittaessa takaportti. Montaa kertaa en ole normaaleihin koskenut, habassa ehkä, jos tahti nopea ja tekniikka kärsii. Tuo mielenrauhaa, kun tietää, ettei kesken sarjan tarvitse räplätä painojen kanssa.

terv.
Pulu

Toinen Tarja

Moi!

Sanokaapa, mikä tekee toisesta onnisstujan ja toisesta jatkuvan yrittäjän ja epäonnistujan? Kertokaa minulle, mitä pitää oivaltaa tai tapahtua, että todellinen pudotus alkaa ja jatkuu?
Huhti-toukokuu meni karppaustyylisesti hyvin ja paino putosi helposti. Ajatus oli kirkas, olo hyvä ja tunne onnistumisesta vahva. Sitten alkoi lipsua, en saanut sukseen yhtään pitoa ja nyt läähätetään mäen alla kovassa takakenossa! Ja kun en minäkään mikään tyhmin ole, ihan täyspäinen ihminen! Mutta tätä painonpudotusta minä en tajua.
Kaikki muu on kokeiltu, paitsi oksentaminen ja kansantanssi!! Eli painonvartijat, kaalisopat, nutriletit,siirapit, vihreät teet, salaattiviikot, 1000kcal viikot, liikunnan lisäys..... ja tuloksena on 125kg elämän iloa! Voi p!

Kertokaa minulle se pieni sana tai ajatus, millä tämän suunnan kääntää? Minua pelottaa.

se toinen Tarja

raakel lignell

Mami12,
Det var huippu att se dig också!! Du var så vacker!!! Njut av babysen och sommaren <3 ses i Augusti igen!

Emmi, Kiitos lohdutuksesta ;-), kyllä tämä tästä...jatkan terveellisesti syömistä, vaaka elää omaa elämäänsä, kinä omaani. En luovuta enkä suostu vajoamaan morkkiksiin, vaikka ne välillä meinaa kuiskutella korvaan. Kiitos kysymästä, konsertit menivät mainiosti, n.800 henkeä änkäytyi puutarhakahvilaan iltapäivän kolmen konsertin aikana eli porukkaa riitti ja tunnelma oli hieno :-). Tervetuloa meidän keikalle Helsingissä, ArtGoesKapakassa ollaan Elitessä 22.8. syksymmällä Korjaamolla jne.

Pululintu, olen mäkin välillä mennyt kahden tangon tekniikalla, olet oikeassa, se antaa henkisen helpotuksen ja harvoin tarvitsee tarttua kevyempiin kuitenkaan. Mun painot hauiksessa oli 12kg, kyykyissä 25kg, selässä 15kg ja olkapäissä tangossa 12kg, irtopainot 3kg/käsi. Ja punnerrukset tietty suorin jaloin ;-) Ehkä nämä sulle ihan peace of cake :-D
Nautitaan jatkossakin machoiluista! Parin päivän toipumisen jälkeen on olo taas normi ja ikävä treeneihin. Jumppailen täällä mökill keskenäni hissukseen ja karkotan pahimmat ikävät :-)

Ihanaa kesän jatkoa kamut!

raakel lignell

Toinen Tarja,
tunnistan itseni siitä mitä kirjoitit. Oma onnistumiseni on varmasti monen eri tekijän summa. Suurin vaikuttaja itselleni on parempi olo. Kun tiedän, miltä elämä tuntui vanhoilla totumuksilla ja nyt olen saanut kokea jotain todella paljon parempaa, en halua enää takaisin siihen vanhaan. Toki sillä on hintansa. En voi mässyttää vanhoja herkkuja, valitsen itselleni hyvää tekevät vaihtoehdot, kuten pähkinät. Jos välillä löysäilen - mikä myös tärkeää, otan sitten taas napakamman otteen joksikin aikaa ja parempi olo taas palkitsee.
Luin muutama vuosi sitten jostain amerikkalaisesta laihdutuslehdestä, että "ala elää kuten hoikat ihmiset elävät ja sinusta tulee hoikka". AIka karua, mutta totta. Mutta tämän myönnän vasta nyt. Silloin "neuvo" sai minut vain raivon partaalle...ajattelin, että joojoo, helppohan hoikkien on hoikkana pysyä...ehkä joidenkin onkin, mutta suuri osa tekee töitä terveellisten mittojensa eteen määrätietoisesti vuodesta toiseen. Itse olen hyväksynyt tosiasian, että liikunnallinen ja terveellinen elämäntapa on osa minua koko loppuelämäni ajan, ei hetken zemppauksena vaan jatkumona. Koenko sen rankaksi? En! Koska jos joskus vahnat addiktiot houkuttavat, muistelen, miltä silloin tuntui, kun "sain" syödä ja juoda kaikkea mielin määrin. En halua sinne enää!
Toivottavasti et koe, että saarnaan ylhäältäpäin. Se ei ole tarkoitus eikä siihen ole halua eikä varaa. Jokaisella on omat ristinsä. Mutta Tarja, et ole tuomittu epäonnistumaan. Nokka pystyyn ja eteenpäin! JA ajattele, mitkä kaikki asiat ovat elämässäsi jo hyvin!
ZEMIÄ!

emmi

Heippa!

Jee,yritän tulla hesan esityksiin,täytyy etsiä tarkemmat tiedot ym netistä:)

Toinen Tarja

Hei Raxu!
Kiitos vastauksestasi. Se, mitä kirjoitat on totta, en koe saarnaksi. Ja vaikka kokisinkin, sinulla on siihen vara :) Ja sinä olet tässä kovan kokenut "asiantuntija", jolta mielellään lukee vinkkejä.

Tiedän myös sen, että moni asia johtuu "piänupista" eli sisällä oleva myllerrys, selvittämättömät asiat, itsensä syyttely ja paha mieli eivät tue laihdutusta. Toisaalta asiassa on "noitaympyräefekti" eli fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi kulkevat käsikädessä ja tukevat toisiaan.

Mikä siis on se sana? Tasapaino? Sisu? Parempi olo? Terveys? Onko taistelu turhaa, jos elämässä on liikaa muuta?

No, aamuinen pieni lenkki, 30min, koiran kanssa heitetty eli tästä voi tulla hyvä päivä. How knows!

Toinen Tarja

Hanna

Olen seurannut blogiasi ja luin eilen viimeksi juttusi MeNaisista, sillä olet minulle inspiraationa. Minun liikuntamuotoni on tällä hetkellä "vain" kävely, mutta kävelenkin sitten puolitoista tuntia kerralla. Ihan hyvä, kun vielä kuukausi sitten toivuin leikkauksesta. Nyt on mennyt 20 päivässä jo yli 100km rikki.

Toivon, että onnistun tässä kuten sie teit. Älä huoli muutamasta nestekilosta, sillä olet niin monen kilon verran tsempannut meitä muita. :)

Seuraa 

Olen Raakel Lignell, kulttuurin sekatyöläinen ja täysin hurahtanut elämäntaparemonttiini. Bloggaan kilojen karisemisesta, ravitsemuksesta, liikuntavimmastani ja kaikesta, mitä uusi elämäni on tuonut tullessaan.

 

Seuraa minua Bloglovinissa.

 

Katso Raakel Lignellin ja Patrik Borgin keskusteluvideot:

Onnen tavoittelu laihduttaa

Liian kiltti ei laihdu

Miksi tummaa suklaata voi syödä vain palan

Jumppahulluus pisti kehon koville

 

Kampanjasivut
Tilaa kirja Raxun rinnalla - kohti pysyvää painonhallintaa.

Teemat

Blogiarkisto

2013
2011
Joulukuu

Kategoriat