Melkein viikko ilman autuasta jumppahikeä ja treenikavereiden hymyjä. Flunnssainen olo on pitänyt huolen siitä, ettei vahingossakaan ole tullut mieleen kuntoilu. Ehkä ekaa kertaa remppani aloituksen jälkeen huomaan, etten stressaa pakkolepoa. Nyt on toipumisen aika, sitten taas painetaan entistä kovemmalla innolla jumppia ja jouksulenkkejä.
Viikon työt on tullut hoidettua nessut taskussa buranan voimin. Olen saanut iloa ja voimaa tapaamiltani hurmaavilta uusilta ja vanhoilta työtovereilta. Mitäs pienestä röhästä ja niiskutuksesta…
Muuten olen ihastellut kaikkia vihreän sävyjä, huumaavia tuoksuja ja tauotonta viserryskonserttia löhö-perspektiivistä. Just nyt en haluaisi olla missään muualla!
Eilinen ilta hujahti koukuttavan kirjan parissa. Dan Brownin uusin romaani ”Inferno” vei mennessään. En muistanut voivotella räkätautia enkä missattuja jumppia. Perhekin sai hommata iltapalansa keskenään, uppouduin kirjan maailmoihin sataprossaisesti. Yksi vika tilanteessa vain on: aamulla herätessäni huomasin, että joku pirulainen oli käynyt jyrsimässä meikäläisen kynnet ihan nysiksi.
Näytän sormistani taas kunnon viulistilta ☺ niillä mennään nyt juontokeikalle.
Kynnetön, vaan ei hampaaton!
