Kissan päivät

Kyllä laiskuuteenkin tottuu. Kuten viime kesänä, myös tänä vuonna on liikuntakerrat vähentyneet viikko viikolta. Nyt jo kolme välipäivää sujahtaa huomaamatta, viidentenä alkaa jo morkkis kolkutella. Toisaalta hoen itselleni, että kohta alkaa taas arki ja sitten treenaan taas intopiukeana ja kyllä lepo tuli tarpeeseen jne. Pinnaa vaan alkaa kummasti kiristää rennosta lomailusta huolimatta. Pää kaipaa rääkin tuomaa euforiaa kaikkein eniten, ei niinkään kroppa. Kaipaan jo arjen rytmiä ja selkeyttä. Ja varsinkin sitä ihanaa, timmiä, rentoa oloa kunnon treenirupeaman jälkeen, kun ilme kirkastuu ja naama on hangonkeksinä ilman mitään sen suurempaa syytä.

Olen pyörähtämässä kotona. Loma on tehnyt tehtävänsä, kaupassa en meinannut muistaa pankkikortin pin-koodia. Ale-mekkojen hinku oli kuitenkin sen verran iso, että muistuihan se koodikin lopulta. Illalla pääsen lievittämään kaupungin kulttuurishokkia livahtamalla pump-combat –ja venyttelytunneille rakkaalle salille. Sitten vielä viikon verran mökkeilyä ja keikkamatka saaristoon, Houtskäriin. Tällä kertaa en viitsi kiusata itseäni käymällä vaaálla.
Päätin, että seuraavan kerran zekkaan sen puolen kun arki ja treeni on taas rullannut muutaman viikon. Bikinit ja mekot mahtuvat edelleen päälle, ruskettunut ja levännyt kroppa alkaa pikkuhiljaa kasvaa kalansuomuja, niin paljon on tullut tankattua kalaa kaikissa mahdollisissa muodoissa.

Viikonloppuna ystävien paratiisi-saarella sain maailman herkullisimman karitsanliha-hampurilaisen. Itse jätin leivät väliin, mutta enpä kärsinyt. Lisukesalaatti lähisaaren viljelijältä vei jalat alta. Jotain osuutta saattoi olla myös viinin lipittelyllä, jota en ollut harrastanut pariin vuoteen. Maistui taivaalliselta, hauskaa oli ja ehkä toivun siitäkin parin päivän sisällä…saas nähdä montako vuotta menee seuraavaan kertaan…

Kommentit (2)

emmi

Heippa!
Taas hyvä kirjotus susta uudessa Eevassa:-)Olet kaunis,kaunis hymy.
Mukavaa viikonloppua!

tiuku

Kyllä tottuu laiskuuteen, juu. Jotenkin odotan minäkin jo arjen alkamista, tulee joku roti tähän säännöttömyyteen. Mukava lukea uusista liikuntakokemuksista. Harva rohkaistuu kokeilemaan uutta. Uskomaton on se taika, jonka liikuntahiki saa mielen sopukoissa aikaiseksi. Meillä päin ainoat hiet kesän aikana saa vain lenkkeilemällä tai muuten itse puuhastelemalla. Minkäänlaisiin pump uppeihin ei ole mahdollisuutta, vedet jääkylmät, uimahalli suljettu... mutta syksyn tullen sekin asia muuttuu. Päästään sorvin ääreen kehoa ja mieltä muokkaamaan näilläkin taajuuksilla.

Eevan juttu ja kuvat olivat mukavaa luettavaa/katsottavaa. Joku toinenkin julkkisnainen koreili lehden kannessa karppausinnoissaan. Jäi sitte jo lukematta, liika on liikaa sitäkin asiaa joka lehdessä.

Blogia kuitenkin lisää, hyvät herkkuvinkit ja liikuntakiksien muistelu antavat meille muillekin potkua!

Seuraa 

Olen Raakel Lignell, kulttuurin sekatyöläinen ja täysin hurahtanut elämäntaparemonttiini. Bloggaan kilojen karisemisesta, ravitsemuksesta, liikuntavimmastani ja kaikesta, mitä uusi elämäni on tuonut tullessaan.

 

Seuraa minua Bloglovinissa.

 

Katso Raakel Lignellin ja Patrik Borgin keskusteluvideot:

Onnen tavoittelu laihduttaa

Liian kiltti ei laihdu

Miksi tummaa suklaata voi syödä vain palan

Jumppahulluus pisti kehon koville

 

Kampanjasivut
Tilaa kirja Raxun rinnalla - kohti pysyvää painonhallintaa.

Teemat

Blogiarkisto

2013
2011
Joulukuu

Kategoriat