Kohta pääsee paljain jaloin pyykkinaruille
Kohta pääsee paljain jaloin pyykkinaruille

Työ tekijäänsä kiittää

Kolme vuotta on pihallamme seissyt kivimuuri. Puoliso sai kivet pilkkahintaan ja totesi, että nyt sitten saadaan pari sora-aluetta vähän siistimmiksi. Vuosi vierähti, toinen ja kolmaskin. Ehdin ristiä röykkiön Itkumuuriksi. Jotenkin sitä oppii olemaan näkemättä tiettyjä juttuja lähiympäristössä. Tottuu. Kunnes avaa silmänsä taas kevään tullen. Tänä vuonna alkoi sitten tapahtumaan. Liekö Äitienpäivän kunniaksi, vaiko kolmansien lakkiaisten kyydittämänä...vaikka kyllähän kahdet lakkiaiset on jo juhlittu muurista huolimatta... Puoliso parin biljardi-kamunsa kanssa plus kuopus käärivät hihat. Olin itsekin kantamassa jokusen kiven. 5kg/kivi ja eihän niitä kauaa tarvinnut kuskailla kun jo tiesi tekevänsä...sitä tyytyväisempi olinkin kun äijät saivat homman pulkkaan. Pian pääsee pyykit ripustamaan narulle paljain jaloin. Arjen luksusta! Tosin Itkumuuria on puolet vielä jäljellä...seuraavaa projektia siis odotellessa...any year...

Kuka väittikään, ettei kuormasta saa syödä...

    

 

Vera oli työnjohtajana. Prinsessalla oli kylmä...

Työmiehille tein huikopalaksi nyhtö-possu-hampurilaiset. Mozzarellalla + rinnalle coleslaw-salaatti. Taisi mennä jokunen olutkin :-)

Muutoin oli aika poikkeuksellinen Äitienpäivä. Nuorisosta kolme on Napolissa eli kotona oli vain esikoinen ja kuopus. Tuntui aika oudolta. Haikealta. Vaikka iloitsenkin jälkikasvun reissusta täysillä. Perinteinen, runsas brunssi jäi siis tänä vuonna väliin. Oma rakas äiti ja sisko lapsineen tulivat juhlistamaan päivää ja aurinkokin lämmitti sopivasti terassi-lounasta pihahommien lomassa. Eikä tietty Äitienpäivää ilman kukkia...

Päivän päätteeksi nautin muiden äitien rinnalla Fitballista ja Balancesta. Ja illalla käperryin rakkaan kuopuksen kanssa sohvalle katsomaan leffaa - Ota kiinni jos saat...

Antoisaa viikon aloitusta kaikille

Kommentit (4)

Vierailija

Uskomatonta, mutta meille laitettiin ellei samaa, niin samanlaista kivetystä pihaan. Eikös tuo Kareliaa ole? Ainakin samannäköistä. Ainoa tylsä puoli siinä on, että päästää sellaista suolan näköistä, valkoista töhnää vieläkin kivien pintaan. Mielestämme ilmiö on onneksi jo vähenemään päin. Kaikkein kauneimmillaan tuo kivetys on kosteana, jolloin värivivahteet tulevat nätisti esiin. Me korvasimme osan sepeli-pihasta tuolla kivetyksellä, koska meinasi järki lähtä sepelin kanssa. Nollapöly sepelin seassa kantautui jatkuvasti sisälle, eikä rauhoittunut ollenkaan. Nyt on siistit nurkat.

Kikka

Vierailija

Kyllä mä sen teen - ei mulle tartte siitä joka vuosi muistuttaa :D

Onnea kiville ja paljaille varpaille ;)

Vierailija

Olipa kiva "normaalielämän" postaus!

Vähän joskus puuduttaa ne jatkuvat hienolta kuulostavat jumpat ja ruoka-annokset.

Muuten tykkään lukea; sinulla on mukavan positiivinen ja aurinkoinen ote :)

 

- Kaisu -

Vierailija

Ihanaa että muillakin on näitä ikuisuus projekteja, meillä on terassin tekoaikeet olleet jo kolme vuotta tekeillä, mutta jos tänä kesänä tai ensi kesänä. Ei kai työt omakotitaloista ikinä lopu, aina tulee joku uusi juttu....ihanaa viikonalkua!
Terkuin Mari

Seuraa 

Olen Raakel Lignell, kulttuurin sekatyöläinen ja täysin hurahtanut elämäntaparemonttiini. Bloggaan kilojen karisemisesta, ravitsemuksesta, liikuntavimmastani ja kaikesta, mitä uusi elämäni on tuonut tullessaan.

 

Seuraa minua Bloglovinissa.

 

Katso Raakel Lignellin ja Patrik Borgin keskusteluvideot:

Onnen tavoittelu laihduttaa

Liian kiltti ei laihdu

Miksi tummaa suklaata voi syödä vain palan

Jumppahulluus pisti kehon koville

 

Kampanjasivut
Tilaa kirja Raxun rinnalla - kohti pysyvää painonhallintaa.

Teemat

Blogiarkisto

2013
2011
Joulukuu

Kategoriat