Oman elämän ohjaksissa
Oman elämän ohjaksissa

Synttäri-mietteissä

48 vuotta tuli eilen täyteen. Koko perhe kokoontui aamiaiselle. Luksusta! Yhtäkkinen lumentulo oli koristanut maiseman satumaiseksi, mutta katkaissut sähköt. Niinpä sainkin tunnelmallisen tuokion kynttilöiden loisteessa. Silti eniten säteili oma jälkikasvu. Olen syvästi liikutettu ja ylpeä, millaisia mahti-tyyppejä on rinnalla kasvanut - kasvatus on tasan tapahtunut molempiin suuntiin. Nipistin taas kerran itseäni: "Olenko mä nyt se aikuinen..."

Loppuvuoden stressi ja väsymys on pitänyt huolen siitä, että vaki-kamu-migreeni on vieraillut todella tiuhaan. Eilen se taas pasahti - viikon sisällä kolmatta kertaa. Keho ja mieli kaipaa nyt lepoa todella kirkuen. Muutama päivä vielä sinniteltävä ennen lomaa. Eilen sohvalla pötkötellessä ja Mad Men-tuotantokautta katsellessa (olen muutes pahasti koukussa sarjaan) pyöri ajatukset kuluneessa vuodessa. Kävin mielessä läpi väli-tilinpäätöstä. Niin kevät kuin syksykin ovat olleet todella intensiivisiä ja työntäyteisiä. Ihania, monenlaisia hommia. Inspiroivia ihmisiä ja stimuloivia haasteita. Olen kiitollinen kaikista ja kaikesta. Mutta huomaan myös olevani liian väsynyt. Miksi se oman elämän johtaminen on niin haastavaa? Luin viime viikolla Karhu-ryhmän poliisin ja kouluttajan Harri Gustafsbergin kirjan "Mielen valmentamisella optimaaliseen suoritukseen". Harri oli mulla myös vieraana Studio55-ohjelmassa. Tematiikka upposi! Kaikki perustuu mielen hallintaan. Ajatuksen voima on valtava! Voit vaikuttaa ajatuksiisi, harjoittaa niitä haluamaasi suuntaan. Samoin on tunteiden laita, ei tarvitse jäädä vellomaan hetteikköön. Negatiivisia tunteita tulee kaikille, mutta niiden voi antaa tulla ja mennä eikä jäädä vellomaan niihin. Ajattelua tulee harjoittaa joka päivä. Ei fyysinen kuntokaan kohoa ilman harjoitusta. Lisäksi on elämässä oltava aikaa levolle ja rauhoittumiselle. Luontokin lepää, sama lainalaisuus pätee meihin. Aina ei voi painaa hybris päällä. Miten sitten tietää, mitä ajatella, miten päästä negatiivisista ajatusmalleista eroon? Kaikki lähtee arvomaailmasta! Mitkä ovat arvosi? Toteutatko niitä elämässäsi vai onko käytännön ja ihanteen välillä räikeä ristiriita? Meidän jokaisen kannattaisikin tarkastella arvojamme säännöllisin väliajoin. Mitä haluan? Mista haaveilen? Miltä tuntuu kun haaveet toteutuvat? Miten se vaikuttaa läheisiin? Mistä olen valmis luopumaan?  Mikä riittää? Muuten saa ravata ja suorittaa hulluna eikä silti mikään riitä tai tunnu miltään. 

Itse haaveilen toki monimuotoisista töistä, haluan haastaa itseäni. Mutta en hinnalla millä hyvänsä. Tärkeintä on tasapaino. Haluan aikaa itselleni, kuntoilulle, perheelle, ystäville. Ja ihan vaan luppoaikaa, ilman minkään maailman tehokkuus-tai hyödyllisyys-vaatimuksia. Rentous ehkä kuvaa parhaiten sitä, mitä haen. Lihaskin toimii parhaiten rentona, silloin se pystyy optimaalisesti tuottamaan voimaa ja olemaan nopein. Näin uskon myös olevan aivojen ja sielun laita. 

Vuosi sitten taisin pariinkiin otteeseen nyyhkiä jonkinmoista ikäkriisiä. Huomaan sen helpottaneen. Ei ole tarvetta ahnehtia uutta tai valloittaa vuoria. Koen eläväni täyttä elämää. Tällä hetkellä ei luopumisen tuska ole pinnalla, enemmänkin kiitollisuus kaikesta koetusta. Jopa pieni huvittuneisuus omasta kipuilusta. Myrskystä vesilasissa. Mutta omia vaiheitaan ei voi ohittaa. Onneksi! 

Tutustutaan itseemme, joka päivä. Kirkastetaan kutsumustamme ja annetaan sen palvella elämää

Kommentit (11)

Vierailija

Hienoa, hyvää pohdintaa. Katsoin myös ohjelman ja sanoma mielen päällä. Ajankohtaista varmaan monelle meistä. Itse olen koko syksyn kärsinyt kerran viikossa migreenistä, nyt takana 3 päivän migreeni. Kertoo liiasta työstä, arjen stressistä, kaoottisesta syksystä kun työnantaja sanelee eikä kysele, siitä kun ihmiset vedetään liian tiukoille, kaikki tai ei mitään, tulos tai ulos. työskentelen terveydenhuoltoalalla, jossa edes jonkinlainen inhimillisyys pitäisi olla. Totuus tänäpäivänä on kuitenkin aivan muuta. Tähän on törmännyt varmasti moni suomalainen nainen tänäpäivänä. Lapsille, perheelle ja itselle pitäisi olla aikaa ja jaksamista. Riittämättömyys ja priorisointi. Syksyn mittaan blogisi kirjoitukset ovat olleet todella hyviä ja osuvia. Hyvää joulua ja jatketaan tätä aikuisen naisen elämää - Marjut

Vierailija

Hei,

tasapainon löytäminen on lienee tosiaan se avainjuttu. Milloin sen löytää?

Itselläni on ollut mitä mainioin koko vuosi ja tämä syksy; olen elämäntapamuutokseni myötä ollut paremmassa henkisessä ja fyysisessä kunnossa kuin valovuosiin ja nauttinut haastavasta työstäni, säännöllisestä liikunnasta, perheestäni ja ystävistäni. Ylipaino on muisto vain, uudet ja terveelliset ruokailutottumukset ovat vakiintuneet osaksi arkea. Päätäni olen nollannut aamuaikaisin lenkillä ja kohdannut monet uudetkin haasteet voimakkaana ja pystyssä päin. Kaikki siis piti olla ok. Mutta sitten, yhtäkkiä ja arvaamatta, tuli vaarallinen tulppa ja täyspysähdys hetkessä. Minä, hyväkuntoinen nainen, makasin toisten hoidettavana, monitoreissa ja letkuissa tarkkailtavana enkä jaksanut edes puhua. Lääkäri kirjoitti epikriisiini "kohdattaessa potilaan yleistila huono". Huono!

Itkeskelin ensisäikähdyksen jälkeen elämän epäreiluutta. Miksi minä, miksi nyt kun kaikki piti olla hyvin? Järki tosin sanoo että perintötekijöille en voi mitään ja hyvä peruskuntoni saattoi pelastaa minut joltain vielä pahemmalta. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että sitä Raksunkin kaipaamaa luppoaikaa ei ole ollut juurikaan. Siis olen täyttänyt vapaa-aikani liian täyteen, on jäänyt se sohvan pohjalla makoilu vähälle - itse asiassa olemattomiin. Ja kun olet hyvä ja pärjäät/suoriudut työstäsi hyvin niin kiitokseksi mätkäistään vähän vielä hommia lisää....varmasti tuttua meistä monelle.

Nyt olen toipilaana jo aika monetta viikkoa. Maailma pyörii vallan mainiosti ilman minuakin, se on tullut huomattua. Hissuttelen kotona, nukun paljon ja odotan ihmettä tapahtuvaksi. Luotan siihen, että kyllä tämä tästä. Elämä laittaa välillä polvilleen ja sieltä noustaan hitaasti, pienin askelin.

Terveisin, M

Vierailija

Marjut & M,

Ihanat immeiset <3

Voimia, lepoa ja malttia! Ja sitten sopivassa määrin iloa, innostusta ja nautintoa! ELämä tosiaan heittelee ja jotenkin on oma kurssi luovittava. Välillä meinaa voittaa uskon puute, mutta tarinoistanne kuultaa upeat naiset. Askel kerrallaan, välillä pienempi, välillä harppaus.

Voimia alkavaan viikkoon <3

Raxu

Vierailija

Heippa!

Tuo itseensä tutustuminen on sellainen juttu, että voi mennä moni asia uusiksi. Stressiä stressin perään tuntuu olevan tämä nykyihmisen elämä. Mutta niin moni stressi vaan valitettavasti itse aiheutettua.

Löysin vajaa kaksi vuotta sitten Kiloklubin avulla uuden elämän. Kaikki meni uusiksi. Painoa lähti reilusti yli 20 kiloa ja löysin elämälleni aivan uuden suunnan. Salit ja hallit eivät enää kuulu elämääni. Löysin liikunnan ilon ja riemun muuta kautta. Tietä riittää ja omakotiasujalla riittää aina askaretta. Tämä toi minulle suunnattoman sisäisen rauhan. Työ tietysti sitoo, koska on pakko tehdä jotain, että saa laskunsa maksettua ja pötyä pöytään. Kaikki muu on loppujen lopuksi aivan turhaa.

Ystävät ja perhe, oma pesä, säännöllinen ruokailu ja liikunta. Minä en ainakaan tarvitse muuta. Kaikenmaalilman salit, zumbat ym. ovat meikäläiselle nykyään taaksejäänyttä elämää. Sitä kautta minulle vapautui aikaa Todella Paljon! Aikaa johonkin muuhun. Myös siihen rauhoittumiseen. Kotona voi tehdä kuntosalijuttuja ym treenejä, kun vaan käyttää mielikuvitustaan. Jos alkaa ahdistaa tehdä yksin, niin joku kaveri kehiin. Tietä pitkin pääsee sauvakävelemään. Voin mennä silloin kun siltä tuntuu. Ei tarvitse tuijottaa kelloa, että siihen ja siihen aikaan pitäisi olla siellä ja sitten siihen aikaan taas jo tuolla.

Kiloklubin avulla opin syömään oikein. Suunnaton makeanhimo jäi taakse, vaikka kyllä minä herkutellakin osaan. Mitään ei ole tarvinnut jättää ruokavaliosta pois. Ei mitään. Rakastan juustokakkuja, suklaata, irtokarkkeja ja sipsejä..... Nykyiset herkuttelumäärät ovat vaan ihan eri luokassa kuin "entisessä elämässäni". Kaikkea kohtuudella.

Olkaa naiset armollisia itsellenne, kuunnelkaa itseänne ja tehkää elämästänne sellainen kun haluatte.

Minä löysin omani. Toivon teille kaikille samaa, Raxu ja lukijat. Mahtavan muutoksen olet Raxu käynyt läpi. Anteeksi, että "puhun" näin tuttavallisesti, mutta blogejasi lukeneena tunnut hyvältä ystävältäni :-)

Ihanaa Joulunalusaikaa, Joulua ja Uutta alkavaa vuotta 2015!

Toivottaa RuthMaria

Vierailija

Hienoa Raakel!
Toivottavasti saat asiat elämässäsi tasapainoon,  stressi ei ole hyväksi kenellekään.  Tarvitaan tasapainoa arkeen ja myös vapaita hetkiä jolloin voi vain olla ilman, että tarvitsee kokoajan touhuta, treenata,  raataa työssä tai kotona.
Omakohtainen kokemus on valttia, sillä takana totaali loppuunpalaminen ja nyt lyllerrän ylimääräisten kilojen kanssa.  Ei löydy energiaa aloittaa mitään treenejä, ikää on reilusti ja kroppa kurjassa kunnossa.  Mihinkään fustraan yms. ei ole varaa eikä kuntosali sovi.  Silti pitää elää ja yrittää nauttia siitä mitä elämällä on tarjolla, juuri nyt.

Vierailija

Kaikkea hyvää sinulle Raakel,

olen seurannut vaiheitasi elämäntaparemontissasi, lukenut kirjasi, ja seurannut tv:stä tanssiasi sekä juontajana aamuisin.

Annat minulle hyvän esimerkin ja uskon siihen, että voisin itsekin onnistua laihdutuksessa. Olen samanikäinen perheenäiti, tässä kuussa tulee sama 48 vuotta täyteen, tämä on hyvä ikä, nautitaan siitä:)

t S

 

Vierailija

Kiitos inspiroivista ja piristävistä hyvän mielen bloggauksista ja pohdiskeluistakin välillä! Synttärionnittelut! Olen huomannut, että neljänkympin jälkeen- paitsi että keho ehkä vaatii enemmän huomiota- niin mielikin alkaa käydä läpi asioita, lapsuutta varsinkin. Olen tuumannut, että parempi niin, pohditaan sitten, ehkä tähän prosessiin olisi voinut hypätä aiemminkin, mutta hyvä näinkin. Hyvää ja rentouttavaa joulunaikaa! Petra 

Barlow Girl- Hallelujah 

https://www.youtube.com/watch?v=SarPJv6rUiQ

 

 

 

Vierailija

Minäkin haluan kiittää kuluneen vuoden kirjoituksista, toivottaa hyvää Joulua ja vuodenvaihdetta sekä onnitella syntymäpäivän johdosta!

Itse nyyhkin tällä hetkellä ikäkriisissä. Täytän keväällä pyöreät 50v ja tuntuu, että nyt tulee lopullinen siirto "nostoväkeen". Koska kriisi tunkee ovista ja ikkunoista väkisin sisälle, niin olen päästänyt sen vellomaan valtoimenaan ja miettinyt elämääni molempiin suuntiin.

Takana on pitkiä sinkkujaksoja, pari epäonnistunutta parisuhdetta, rahapulaa ja huonoja työpaikkoja. Mutta takana on myös hauskoja juhlia, vaihtuvia ihmisiä ja ihania matkoja.

Hiukan alle nelikymppisenä mr right istui ruotsinlaivan tanssiravintolassa isossa miesporukassa. Seisoskelin baaritiskillä ja ajattelin meneväni miehen kanssa naimisiin. En kuitenkaan todellisuudessa uskonut, että näin myös kävisi.

Koska molemmat olivat lapsettomia, mietimme uskaltaisimmeko. Esikoinen lopetti pähkäilyt lyhyeen ja toinen lapsi syntyi 1,5v myöhemmin. Nyt vellotaan alakouluikäisten arjessa. Olen myös täysipäiväisesti töissä ja mukana lasten ja nuorten liikuntatoimessa. Jossain välissä yritän myös käydä itse kuntosalilla ja tavata vanhoja ystäviä. Elän ruuhkavuosia siinä, missä ikätoverieni lapset muuttavat pois kotoa : - )

Elän tämän pienen kriisin läpi ja jatkan sitten eteenpäin. Elämä on ottanut mutta on se totta vieköön myös antanut.

Kikka

 

Vierailija

Kiitos olemassaolostasi. Itse olen 25 vuotias vakituisessa työssä ja parisuhteessa oleva nainen (tyttö). Välillä tuntuu että tämän ikäisenä pitäisi olla saavutettuna kaikenlaista ja ulkonäkökin menee iän lisääntyessä vain heikommaksi jne... Sinä olet todistanut että ikä on vain numero ja vanhempanakin voi näyttää todella hyvältä ja freesiltä sekä olla ennenkaikkea innostunut uusista asioista ja heittäytyä. :) kiitos - kip

Seuraa 

Olen Raakel Lignell, kulttuurin sekatyöläinen ja täysin hurahtanut elämäntaparemonttiini. Bloggaan kilojen karisemisesta, ravitsemuksesta, liikuntavimmastani ja kaikesta, mitä uusi elämäni on tuonut tullessaan.

 

Seuraa minua Bloglovinissa.

 

Katso Raakel Lignellin ja Patrik Borgin keskusteluvideot:

Onnen tavoittelu laihduttaa

Liian kiltti ei laihdu

Miksi tummaa suklaata voi syödä vain palan

Jumppahulluus pisti kehon koville

 

Kampanjasivut
Tilaa kirja Raxun rinnalla - kohti pysyvää painonhallintaa.

Teemat

Blogiarkisto

2013
2011
Joulukuu

Kategoriat