Lähtökuopissa

klo 8:02 | 8.4.2013

Lähtökuopissa Viikonloppuna vietiin Raxun remppa-ilosanomaa Helsingin Sokoksella. Haastattelemassa päätoimittaja Taina Risto, mukana kirjan liikuntatieteilijä-asiantuntuja Eija Holmala.

Nyt pakkauspuuhissa. Off to New York! Mukaan myös lenkkarit - keväinen Central Park kutsuu!! Ja treenikamat - huoneistohotellissa myös kuntosali. Tiedän tasan mitä teen kun herään jetlackissä kukonlaulun aikaan. Rakas Vera-hauva yrittää määrätietoisesti päästä mukaan...nyyh. Kerron Nykin kuulumisia parin päivän päästä :-)

Kommentit (1)

emmi

1/1

klo 13:59 | 8.4.2013

Mahtavaa matkaa,nauti:)
Ahmasin kirjan,hyvä oli!!!

Raxun remppa

Ystävyyden kukat

klo 20:55 | 6.4.2013

Ystävyyden kukat Olin rakkaan ystäväni 50-vuotis-synttäreillä. Hänen, joka vajaat kolme vuotta sitten raahasi meikkiksen puolipakolla ensimmäiselle crossing-tunnille. Päivänsankari säteili ja kukoisti kilpaa maailman hienoimpien kukkakoristeiden kanssa. Nautimme Muru-cateringin sesonki-herkuista ja iloitsimme ystävyydestä. Miten hienolta tuntui taas tajuta, että elämä tuo kohdalle ihmisiä, pikkuhiljaa tuttavuus syvenee ystävyydeksi ja jossain vaiheessa tajuaa ystävän olleen käänteentekevä voima jossakin kohtaa polkua, suoranainen enkeli. Pysähdyin miettimään useita rakkaita ystäviä. Keskusteluja, itkuja ja nauruja. Kannustavia sanoja, haastavia kysymyksiä. Jakamista. Kulunut viikko on ollut muutenkin ystävien rikastama: ulkoillen yhdessä, jumpaten rinnakkain, kyläillen ja kaffitellen, tehden töitäkin ystävien kanssa. Tuntuu, että olen ravittu ytimiä myöten, kaikilla aisteilla.

Kommentit (1)

Jatta

1/1

klo 18:44 | 18.4.2013

Minäkin olen huomannut, että elämällä on tapana järjestää ihmisiä toistensa luo auttamaan ja tukemaan. Tänään kuuntelin haastatteluasi NRJ:n iltapäivässä ja sen vuoksi aloin lukemaan blogiasi. Muutosta elämääni on etsinyt jo useamman vuoden. Ehkäpä nyt....

Raxun remppa

Aamu

klo 12:33 | 29.3.2013

Pitkän vapaan aamun lumo

Smoothie vadelmista, melonista, banaanista ja kauramaidosta,

mustikka&pistaasi-hyve á l Greta,

onnellinen Vera ja

aamukahvi lukien rauhassa, välittämättä kodin lievästä sekamelskasta ja pölyisyydestä :-)

Nyt nauttimaan ulos!

Ihanaa Pitkäperjantaita kaikille

Kommentit (7)

Sofia

1/7

klo 14:39 | 29.3.2013

Hei Raxu!
Ihana aamuhetki sinulla :) Itse kävin nautiskelemassa hikisen kaksituntisen spinig maratonilla. Olo loistava ja niiiiiin tyytyväinen :)
Huomisen aamun minäkin vietän aamiaisesta, kahvista ja hesarista kiireettömästi nautiskellen :)
Ihania aurinkoisia lomapäiviä sinulle :)

Sofia

Sina

2/7

klo 22:51 | 29.3.2013

Heip!

Ihana kuva Vera-koirasta,tutun näköistä makoilua...mulla kaksi samanrotuista koiraa,ihania :)

Ja todella kaunis ilma oli tänään,mieli haki pakastimesta suklaatuuttia,mutta järki ilmoitti,että vähäkalorinen mansikkakeitto ajaa saman asian,makeanhimon :) näillä eväillä tänään!!

Sari de Boer-Tuhkanen

3/7

klo 18:39 | 30.3.2013

Iloista pääsiäistä koto-Suomehen!
Siis hetkinen. Oli kyllä vilkaistava useampaan kertaan onko kyseessä sama Raakel jonka viimeksi näin noin vuosi sitten jossain julkaisussa. Wauh mikä kaunis nainen! Mahtaa olla upea tunne kun onnistuu noin hienosti elämäntaparemontissa näyttävin tuloksin. Onnea iloa ja menestystä edelleen elämässä toivottelee Sari Hollannista

Riia Numminen-Salonen

4/7

klo 19:32 | 1.4.2013

Hei kaikille! Ja oikein aurinkoista kevättä sydämiinne!
Lievästi sanoen erikoinen elämänvaihe minulla täällä meneillään. Joulukuun alussa siirryin ihan terveydellisistä syistä vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. (En nimittäin halunnut loppuelämääni elää antibiootti-kuurien seuraneitinä.) Olin silloin jatkuvasti väsynyt, usein alakuloinenkin, verenpaine oli korkealla...Liikakiloja olin kantanut kropassani lähes 30 vuotta!
Nyt neljän kuukauden jälkeen oloni on todella hyvä. Jaksan paremmin sekä henkisesti että fyysisesti. Olen laihtunut lähes 15 kiloa, enkä tunne "luopuneeni" mistään jos ruokapuolta ajatellaan. Olen vain löytänyt uutta tilalle. Olen nyt ns normaalipainoinen. Mutta... Katsellessani peiliin en tunne itseäni eli päänuppi ei ole pysynyt perässä. Eikä kyllä ole monien tuttavienkaan kommentit tuohon asiaan auttaneet. Mieltä usein pahoittaa kauhistelut ja ikuiset utelut! Ihan kuin olisin todella sairas! Enkä tunne itseäni sairaaksi, olenhan nyt niin paljon enemmän jaksamista ja elämäniloa täynnä kuin ennen. Nykyisin syön säännöllisesti ja mielestäni paljon. Ruokavalio vain on muuttunut. Olen myös nykyisin erittäin kiinnostunut ruoanlaiton salakielestä...
Miten te muut olette asian kanssa selvinneet, jaksatteko aina vain uudestaan ja uudestaan selittää ihmisille elämänmuutoksenne syitä?
Toinen juttu samaan painonpudotukseen liittyen; Yli 50-kymppisenä minulta hävisi kyllä läskin mukana myös lihaksia eli esim allit roikkuvat etenkin kaulassa ja käsissä. Kaipaan lihaksia takaisin ihan jaksamisen kannalta. Sauvakävelystä pidän ja jumppaankin kotona sen jälkeen, mutta kuntosalille lähteminen tuntuu "tervan juonnilta"... Ryhmäliikuntakin on täälläpäin aika harvinaista herkkua. (Tanssillisesta sellaisesta kyllä pitäisin kovasti.) Lajineuvoja tarvittaisiin! . Terv. Pikku Eukko.

Pairuo

5/7

klo 10:41 | 5.4.2013

Kiitos Raxu kivasta kirjasta, luin sen melkein yhdellä istumalla :)

Se mitä itse kirjoitit oli tosi kivaa luettavaa, innostavasti muttei liian siirappisesti kirjoitettua.Sain taas itse tsemppiä oman oloni parantamiseen, Kiitos siitä :) Ainoa mikä mua häiritsi, oli ne asiantuntiakommentit (jotka luin kyllä, mutta jotka jätin kuitenkin noteeraamatta), jäin miettimään, miks ne oikeesti on siinä, kun monessa kohdassa ovat ristiriidassa Sun tekemisin ja kokemisiin. Tahdon uskoa, että ne on siinä vain ja ainoastaan kustannusteknisistä syistä ;)

Joka tapauksessa kiva kirja ja palaan siihen aivan varmasti :)
Mukavaa viikonloppua :)

Maiju

6/7

klo 12:24 | 7.4.2013

Voi kuinka ihania tunnelmakuvia. Olen seurannut sun projektiasi ja nyt vahingossa löysin tämän blogin. Jäänpä mielenkiinnolla seuraamaan.

ASP

7/7

klo 21:52 | 7.4.2013

Pakko olla samaa mieltä Pairuon kanssa kirjastasi. Sinä kirjoitat hyvin ja innostavasti. Olisin halunnut lukea enemmänkin sinun kokemuksistasi. Asiantuntijakommentit olivat osittain täysin ristiriidassa sen kanssa mitä itse olet tehnyt. Harmi, sillä minusta ne asiantuntijakommentit suorastaan osittain vesittävät kirjasi. Odotin innolla, että saan hankkia kirjan Suomen lomallani, mutta asiantuntijakommenttien vuoksi olin jopa suorastaan pettynyt kokonaisuuteen. Ideahan on juuri siinä, että sinä olet VHH:ta mukaellen oman kroppasi tuntemusten mukaan onnistunut pudottamaan painoa ja tunnet nyt itsesi energiseksi ja terveeksi. Minusta tämä olisi ollut se tärkein asia. Miten sinä sen teit. Hienoa kuitenkin, että on tämä blogi, jossa voit kirjoittaa asiat juuri niin kuin ne koet eikä kukaan asiantuntija taustalla kehota syömään lisää täysjyvää! Kiitos kuitenkin kun jaoit kokemuksiasi kirjassa. Tsemppiä jatkossakin! Minäkin yritän aloittaa oman elämänmuutokseni. Olet hieno esimerkki!

Raxun remppa

Armoton aurinko

klo 15:49 | 26.3.2013

Armoton aurinko

Kirkas paiste. Vihdoin!
Tätä on toivottu hartaasti kuukausitolkulla. Mikä siinä on, että kun sitten vihdoin maisema kylpee valossa, tekeekin mieli käpristyä peiton alle piiloon…
Kotikin näyttää pelottavan pölyiseltä, toisaalta ikänäkö pehmentää sitä järkytystä.

Kuulun ihmisiin, joille syksy on energisintä aikaa, uuden alku ja elämä mahdolisuuksia täynnä.
Jouluun saakka mennä porskutan kesä-akuilla ja fiilistelen kynttilä-kauden lumoa. Tammi-helmikuukin menee iloiten hiihdosta ja useimmiten kirpsakasta pakkasesta. Silti odotan kipeästi aurinkoa, kevättä ja kesää. Mutta kirkkauden koittaessa valtaakin olotilan lievä järkytys. Nytkö pitäisi olla super-energinen, iloinen ja puhkua tarmoa?

Aiemmin elämässä olen paennut väsyä ja alakuloa syömiseen tai pikku hiprakkaan. Pari viime vuotta olen lääkinnyt kaikkia vaivoja liikunnalla. Nyt aion elää tunteet tunteina, puuduttamatta niitä ruoalla, mutten myöskään pakene koviin jumppamääriin. Kunnioitan kehon viestiä. Se taitaa olla välillä viisaampi kuin itsepäinen mieli. Kun väsyttää, pitää levätä. Kun itkettää , kannattaa itkeä. Niin tein eilisen päivän. Tänään olen puhunut pari maraton-puhelua rakkaiden ihmisten kanssa istuen terassilla auringossa. Ja ikävöiden 20-vuotiasta päivänsankaria, jonka kapalon väri on tällä kertaa intin harmaa.

Ikävä ei ole ainoastaan ikävä asia. Se kertoo siitä kaikkein tärkeimmästä ja suurimmasta, rakkaudesta.
Annetaan auringon valaista ja kyynelten kastella, niin puhkeaa paras kevätsato!

Kommentit (7)

tiina

1/7

klo 18:45 | 26.3.2013

Ihanan aito ihminen ja hyvin viisas kirjoitus! :)

Tarja

2/7

klo 14:29 | 27.3.2013

Komppaaan sinua Raxu! Minäkin odotan aina kevättä ja valoa, mutta niin vain käy, että aurinko jotenkin paljastaa kaiken sen mihin on hämärän tullen piiloutunut. Aurinko on armoton, mutta kuitenkin kodin pölyisyys on hoidettavissa oleva juttu. Esikoiseni oli armeijassa viime syksynä ja joutui sen lopettamaan kesken, kärsittyään unettomuudesta. Äidin huoli oli suuri, se ikävä, se avuttomuus. Nyt asiat ovat paljon paremmalla tolalla.
Selätän auringon antaman haasteen, siivoan, mutta en vielä tänään, ehkäpä jo huomenna.

Tanja

3/7

klo 14:21 | 28.3.2013

Hei Raakel ja onnea uudesta elämäntavasta!

Pakko on kysyä: voitko "käsi raamatulla" vannoa, ettei sinua ole kuitenkin ns. lihavuusleikattu esim GBP- tekniikalla?

raakel lignell

4/7

klo 11:30 | 29.3.2013

Tiina,

KIITOS!

Tarja,

Levollista, huolivapaata pääsiäistä sinulle! Ihanaa, että asiat paremmin <3

Tanja,

En ole mainitsemastasi hommasta edes kuullut...mitään leikkauksia tai vippaskonsteja en ole käyttänyt. Ruokavalioa ja liikunta, that´s it!

Nautinnollisia pyhiä kaikille!

<3
Raxu

Poppana

5/7

klo 0:25 | 31.3.2013

Kylläpä kosketti, kun puet tunnoiksi omat ajatukseni auringosta. Tuntuu, että kaikki muut nauttivat täysillä ja itse haluaisi vaan paeta peiton alle liian kirkasta, kaiken paljastavaa aurinkoa. Kiitos rehellisyydestäsi <3

Terhi

6/7

klo 9:40 | 1.4.2013

Ihana kirjoitus!

Myös minulla on hieman kaksijakoiset tunnelmat keväästä. Rakastan valoa yli kaiken, mutta silti ahdistun siitä, että yhtäkkiä pitää olla tarmokas, menevä ja AVOIN, kaikin tavoin. Paljastaa kaikelle kansalle itsensä, kotinsa ja lähestulkoon jokainen ajatuksensakin. Olla suurennuslasin alla. Eihän se todellisuudessa ihan näin radikaalia ole, mutta jotenkin koen helpotusta aina syksyllä, kun saa taas kaivaa sen suojakilven päälleen ja vetäytyä omaan maailmaansa. Jännä juttu.

IHANAA JA TUNTEIKASTA KEVÄTTÄ SINULLE,

Terhi

Eija

7/7

klo 12:21 | 1.4.2013

Moi. Olen itse huomannut saman tuosta kevästä, siitä saa energiaa on lunta maassa tai ei. Valoisampaa kun lumi on maassa.
Raxun esimerkkiä koitan seurata. Olen aloittanut taas kuinkahan monennen kerran yrittään lauhtua. Olen ollut nyt viikon ollut vähä hiilihydraattisella. Teen työkseni hälytystyötä, ja olen itse sairaanhoitotyön ihminen. Uskon nyt jo viikon jälkeen että tämä tosissaan laihduttaa. Olen erilainen liikkumiseni kanssa, kuin raxu sinä. Itseäni häiritsee paljon ohjaajan virheet jumppatunneillä, eri toten jos itse olen sen lajin ohjaajana ollut. Joten liikun paljo yksikseni, teen itse omia ohjelmi kuntosalille kuin jollekkin toiselle ne suunnittelisin. Lihominen on itsestä kiinni, mutta sairastuminen ei aina. Itse olen painostani osan aiheuttanut, osan sairaus. Sen mihin olen itse syyllinen tulen työllä sen ottamaan pois. Haastetta tekee siis tän hetkisen työn epäsäännöllisyys, unirytmin epäsäännöllisyys joskus jopa voi sanoa että unettomuus. Kuitenkin rakastan työtäni, ja sen kanssa koitan nyt pelailla tässä laihtumis jaksossa. Olen vielä raxua nuorempi, mutta alkaa tuota painoa jo olla sen verran että pitää ihan töitä tehdä. Kahdesti olen laihtunut 15kg, onneksi ei takaisin ole tulleet kuin sen mitä laihtunut. Aiemmin jätin jauhot ja muutuin gluteenittomaksi. Kummasti alkoi vaivoja hävitä, ripuli vähetä. Nyt kuitenkin vieläkin paino jojoilee. Joten nyt aloitin tuon hiilarien kanssa leikkimisen. Nyt viikon siis sitä noudattanut ja paino jo pudonnut 3kg. En ole liian vähän syönyt, ihan sen määrän mitä minun elämäntavallanin kehoni kuluttaa. Oikeastaan olen syönyt paremmin kuin aiemmin, ja isompia määriä. Ainoa ja isoin muutos on ruokailun säännöllisyys, kuljetan pikku eväitä töissä takin taskussa ja juon aina ensinnä ennen kuin alan syömään. Huoltoasemilla en enään osta pikku purtavaa työaikana, vain kahvin jonka juon omien pikku purtavien kanssa. Tässä siis nyt saanut käyttää omaa hoitajan osaamista, mutta myös entisen kokin mielikuvitustakin. Voi olla että olen loihtinut omia ruoka-annoksia, mutta ideoita sain raxun kirjasta paljon. Jos joku epäilee raxun laihtumisen mahdollisuutta, minä kyllä ihmettelen sitä. Jos liikkuu sopivasti, syö harkiten sen mitä kuluttaa huomioiden liikkumisen, Lepää säännöllisesti tarpeeksi pitkään, niin kyllä sitä laihtuu. Sairaudet ovat haittoja, mutta eivät esteitä. Joten siihen itsekkin paneudun ja taistelen painoani alas. Entiset ammatit kokki ja liikunnanohjaaja ovat minulla apuna, vanha elämä saa nyt siis auttaa tässä projektissa. Kiitos hyvästä kirjasta raxu, siitä sain hyviä vinkkejä. Oli kiva lukea sitä kuinka olet tasitellut omien ajatuksiesi kanssa. Koitan itsekkin taistella tässä samaa tahtiin. Nyt jos lähden ja kirpaisen ulos juoksukengät jalssa. Hyvää pääsiäistä ja muistakaa on aprillipäivä. (tämä ei kuitenkaan ole aprillikirjoitus :) )