Lomasaldo

Viikonloppu vaati kovia perslihaksia. Automatka viiden lautan kautta Turun saariston Mossalaan kesti kuusi tuntia per sivu. Tiesipä käyneensä keikalla. Asennoiduin reissuun maisemamatkailuna ja hienoja näkymiä tarjoutuikin loputtomana ketjuna. Kropan jumitusaste oli vaan melkoinen. Palatessa pääsin pyörähtämään pump-ja balancetunneilla. Pahimmat pöhnät hävisi ja puukko lapaluiden välissä laukesi luotto-osteopaatti Tapsan käsittelyssä. Jotenkin osaan arvostaa taas omaa kivutonta parin tunnin mökkimatkaa…

Kaikki loppuu aikanaan, niin myös kesäloma. Viimeistä päivää viedään. Edessä kimpsujen ja kampsujen pakkaamista, välillä pieni pako sieni – ja mustikkametsään, saunan lämmitys ja haikea mieli.
Olen muutes löytänyt täällä uuden kuntoilumuodon: kantarellijuoksu.
Ohjeet helpot: lenkkivetimet päälle, muovipussi taskuun ja hölkätessä katse mökkitien pientareilla. Kun keltaista pilkottaa niin peppu pystyyn, aarteet talteen ja sitten taas menoksi. Juoksun kurja monotonisuus unohtuu sieniä bongaillessa, itseasiassa ei edes huomaa juoksevansa. Metsämansikoita ja mustikoitakin on tullut popsittua melkoiset määrät lenkkien lomassa. Tällaisen lenkkelyn tehosta voi tietty olla montaa mieltä, mutta hauskaa se ainakin on. Toki metsässä samoilu kantarellien perässä kaikessa rauhasssa, saappaat jalassa on kaikkein ihaninta. Useampi tunti vierähtää huomaamatta ja olo on aina valaistunut saaliin koosta riippumatta.

Nyt mua huhuillaan nostoavuksi peräkärryn pakkauspuuhiin. Mojdå.
Palataan taas arjessa. Itseasiassa aika ihanaa saada taas rutiinit rullaamaan ja varsinkin päivittäiset treenit taas elämään. Ehkä aivotoimintakin pikkuhiljaa käynnistyy…

Kommentit (4)

Martsu

Heips, kiitti kivasti kirjoitetuista jutuista. Säännöllisesti käyn seuraamassa.
Sellainen tuli mieleen että syötkö jotain vitamiineja tai lisäravinteita muun ruoan lisäksi? Sinusta innostuneena vaihdoin alkukesästä itsekin vähähiilihydraattiseen ruokavalioon, lähinnä jätin pois leivät, pastan ja perunan. Kiloja pudonnut 10 ja jotenkin siis niin helpolla :), olin oikea leipähiiri, mutta enää ei leipä ole edes mielessä. Hyvää loppukesää!

emmi

Hei,moi taas!
Mä kans olen jättänyt leivät,pastat ,perunat ja makeat pois nyt jo kolme viikkoa mennyt 5kg
Mutta toi turkkilainen jugurtti on niin hyvää ja juustot,kasvikset ,kala, voisin syödä niitä vaikka kuinka paljon:Dturkkilainen on aika rasvasta,paljonko sitä uskaltaa syödä?Punnitsitko sinä annokset joita syöt?
Emmi

raakel lignell

Martsu, onnea, aivan huikea tulos!!! Olen onnellinen sun puolesta! Tiedän tunteen, ihan parhautta!!! Jatketaan yhdessä!
Otan päivittäin AloeVera-shotin aamusin ja omega-kapseleita muutaman sekä Mivitotal-kapseleita. Myös D-vitamiini kuuluu perus-arsenaaliin. Jos väsähtänyt olo, tankkaan C-vitamiinia reilusti muutaman päivän.
T. Raxu

Emmi, loistavaa, että sait taas homman käyntiin! Jee!!!
En ole kertaakaan punninnut ruokia enkä laskenut kaloreita. Olen luottanut siihen, että saan syödä itseni kylläiseksi ja sitten kun oikea nälkä taas tuntuu, on aika syödä seuravan kerran. Turkkilaista jugurttia kuluu mulla ajoittain tonkka-kaupalla. Aamupalana se on marjojen ja pähkinöiden höystämänä voittamaton :-)
Zempataan yhdessä taas kohti syksyä! :-)
T. Raxu

Tiitu

En voi kuin järkyttyneenä lukea näitä juttuja. Jokainen täysjärkinen ymmärtää, että kenenkään ylipaino, allit tai läskit eivät TODELLAKAAN ole peräisin leivästä tai perunasta, vaan pikemminkin siitä, mitä niiden kanssa syö.

Miksi sitten eksyin tänne? Siitä syystä, että aiemmin arvostamani lehti Hyvä terveys vinkkaa kurkistamaan tänne. Arjen sosiologin silmin tarkasteltuna tämä vahvistaa ajatusta siitä, että ihmisillä on liikaa aikaa keskittyä elämässä epäolennaiseen. Rakel ei sentään tulhaa elämässään aikaa ruoan punnaamiseen, mittarointiin ja muuhun roskaan, jota ilmeisesti hänen parasosiaaliset pienet ystävänsä kernaasti taitaisivat tehdä.

Oon miettinyt, että mihin tarpeisiin nää netin parasosiaaliset suhteet blogien kautta oikein vastaa? Oman aviopuolison, sukulaisten tai ystävien kanssa ei puhuta riittävän avoimesti, mutta sitten täällä voi nimettömänä avautua ja tuntea vapautuneisuutta ja "yhteisöllistä yhteenkuuluvuutta" otsikolla meitä yhdistää laihduttaminen. Lisäksi mietityttää, onko nää parasosiaaliset suhteet siirtyneet telkasta nettiin. Nyt ollaan "bestiksii" sen bloggaajan kanssa. "IIk Raxu on ihana! Se on melkein mun FB-kaveri tai siis uskaltaisko sitä pyytää FB-kaveriks?" Ja vaivun

Ja tuo järkyttävä kontrollointi, joka liittyy liikkumiseen. Ennen elämäntaparemppaa ei saatu takapuolta irti sohvalta millään tunkilla ja nyt sitten meinaa hermot mennä, kun yx jumppa jää välistä sairastelun takia. Tai stressataan jaksamista, jos nyt sairauden takia on kuukauden ollut lepoa

By the way, jostain plokista luin, että Raksu mättää teiniensä matkaan proteiinipatukoita välipalaksi. Ei ole ihme, jos alkavat varhain läskit kertyä ja ylipainoa tulla. Rehti ja rehellinen ruisleipä tai hedelmä ravinnee teinin suklaalla kuorrutettua höttöretkievästä paljon paremmin ja pitkäkestoisemmin. Sama pätee myös aikuiseen.

OIkeesti mun on parasta opetella sulkemaan silmäni tältä roskalta. Kiitos ja näkemiin!

Seuraa 

Olen Raakel Lignell, kulttuurin sekatyöläinen ja täysin hurahtanut elämäntaparemonttiini. Bloggaan kilojen karisemisesta, ravitsemuksesta, liikuntavimmastani ja kaikesta, mitä uusi elämäni on tuonut tullessaan.

 

Seuraa minua Bloglovinissa.

 

Katso Raakel Lignellin ja Patrik Borgin keskusteluvideot:

Onnen tavoittelu laihduttaa

Liian kiltti ei laihdu

Miksi tummaa suklaata voi syödä vain palan

Jumppahulluus pisti kehon koville

 

Kampanjasivut
Tilaa kirja Raxun rinnalla - kohti pysyvää painonhallintaa.

Teemat

Blogiarkisto

2013
2011
Joulukuu

Kategoriat