Makeanhimo

Reilut kaksi vuottakaan ei näköjään anna immuniteettia vanhoille himoille.
Olen viikonpäivät popsinut makeita. Kierre alkoi anopin piparkakkutaikinasta. Kaksi joulunalusta olen vain nauttinut tuoksusta, kaulinnut ja paistanut, mutta nyt otti ohraleipä. Palauduin viime sunnuntai-iltana voimani tunnossa kotiin tappiin vetämäni combatin ja cxworxin jälkeen. Vastaan tulvahti huumaava piparin tuoksu. Vetäisin essun eteen ja syöksyin tunnelman sisään kirjaimellisesti kyynärpäitä myöten. Näpertäessäni piparisydänten viereltä paperinohuita ylijäämä-suikaleita, jotenkin sormet vaan menivät suuhun. Taju melkein lähti! Selittelin itselleni, että kun nyt syön tätä herkkua niin ei sitten enää valmiit piparit maistu…paitsi muutama sinihomejuuston kanssa…

Seuraavina iltoina olen sitten keksinyt kaapeista kaikenlaista sesonkiherkkua mussutettavaksi: tummaa suklaata tietty, manteleita suklaakuorrutuksella, taateleita marsipaanisisuksella…mitäs noista, jos olisikin jäänyt niihin, treenasin nimittäin alkuviikon nautinnollisen tiukasti: combat, crossing, pump, bodystep, cxworx, bodybalance. Hiilarivarastot kaipasivatkin täydennystä, mutta pakkoko ne oli sokerista vetää… Naurettavaa, että olin juuri palannut Roomasta, jossa en syönyt pastaa enkä pizzaa, mutta nyt sitten sokeria…

Kaiken huippu on se, että vanhat helmasynti-selityksetkin löytyivät taas selkärangasta: syön nyt vähän enemmän kun kerran otin ja olen sitten taas ilman…
Kaksi iltaa on nyt kulunut käsi karkkipussissa. Pantterit ja englannin lakut ovat saaneet kyytiä. Molempina iltoina olen sokerikännissä nukkumaan käydessäni sanonut itselleni, että menen aamulla kuntosalille polttamaan sokrut. Paskan marjat, olen nukkunut yhteentoista saakka molempina aamuina, ei tietoakaan jumpista vaan tajuton, tahmea väsymys koko kehossa. Tänään ihana kävelylenkki koko perheen kanssa muljautti nupin taas raiteilleen. Mielihyvä raikkaasta talvisäästä vei voiton makeanhimosta. Nyt siis ripittäydyttyäni teille, voin taas jatkaa kaidalla tiellä ?

Elämäähän tämä vain on!

Kommentit (9)

Toinen Tarja

Moi Raxu!

Noinhan se menee, tuttu tuhon tie. Ensin vähän ja sitten pikkuisen lisää ja kohta on taju kankaalla sokerista ja kehossa huono olo. Puhumattakaan, mitä pää viestittää.

Viisauden alku on siinä hetkessä, jolloin päättää lopettaa ja ei jää kierreskelemään "synnintunnossa". Eli kuten kirjoitit, jokin muljauttaa suunnan taas oikeaksi. Minulle hyvän muljauksen antoi taivaalta tullut lumimäärä; siinä kului varmasti kertyneen kalorit! Eli viikonlopun saldo positiivinen, kun kalorit ovat negatiiviset :)

Mukavaa tulevaa viikkoa,

se toinen Tarja

Sirpa

On ollut ihana lukea tätä blogia, lukea tuttuja sanoja, juttuihin joihin törmää itsekin. Miten helposti vanhoihin tapoihin luisuu, iltaisin hiilaripöhnän huomaa nukkumaan mennessä kun ei ole hyvä olo.. sellainen mikä on, kun on syönyt normaalisti vähin hiilarein.
Tsemiä Raxu.. päivä kerrallaan eteenpäin ?

Ansku

Kun itselleen antaa periksi ja kerta toisensa jälkeen jää kotiin. Ja kun ruoka vielä maistuu, niin kyllä tuo olo on niiiin pöhnäinen. Mutta odotas kun saat kammettua itsesi lenkille, salille, hikoilemaan ylipäänsä, niin vot mikä voittajaolo. Sellainen minulla oli tänään! Rippi vastaanotettu ja pöx liikkeelle siitä!

raakel lignell

Tarja, SIrpa ja Ansku,
Kiitos kannustavista viesteistänne!!
Liiankin tutut ovat nämä vanhat kuviot ;-)
Eilen prässäsin kankut salilla, pompin sydämen kyllyydestä zumbassa ja venyttelytunti bonuksena päälle. Sain taas otteen elämästä, joka voi olla makeaa ilman sokeriakin :-) mutta illalla iski sitten migreeni :-(
Mutta sekin on tuttu juttu...nyt lääkepökkyrässä juon aamukahvia jo kolmatta tuntia ja tuijotan tekemättömiä töitä...kyllä tämä tästä ;-)
VOimakasta alkavaa viikkoa meille kaikille <3
T. Raxu

Katariina

Mitäs sitten tähän sanotte ?
Mä aattelin ottaa kurillisen joulukuun ja hyvin maltilliset herkut. Piparitaikinaan pistin vain pikkirillini enkä antanut koko kättä. Liikunnat ovat hurjat ja mieli hyvä.
Vaaka ei palkitse vaan jumittaa ja jumittaa ja jumittaa.
Jotenkin kuitenkin tämä blogi auttaa mua tsemppaamaan, koska täältä löytyy aitoa tunnetta ja liikunnan riemua. Eikä ne herkuttelut ole pahasta, jos ne eivät maratooniksi veny.
Ihanaa joulun odotusta tänne =)

Sari

Näin vanhan luokkakaverin silmin täältä pallon toiselta puolen (tv-kaista toimii ja lehdet tulee); mielettömän hienoa nähdä sinut noin onnellisen oloisena ja hyvin voivana mediassa. Ei muuta kuin tsemppiä vaan jatkoon :) Ja pysy aina aitona itsenäsi. Hyvää joulunaikaa toivottaen, Sari

Sina

Moikka Raksu ja kiitos tästä ihanasta blogistasi joka toimii innoittajanani tässä elämäntaparemontissani:) Olen samanikäinen kun sinä,ja suurperheen äiti(myös kaksosten)ja löytänyt liikunnan ilon vasta pari kuukautta sitten.Ennen olin sohvaperuna,joka söi epäterveellisesti,eikä liikkunut kun postilaatikolle ja takaisin,mutta nyt illat täyttyvät eri jumpista ja olen kyllä ihan koukussa liikuntaan(uskomatonta!)Vielä kun saa painoa pois vajaa 20 kiloa,niin olen enemmän kuin onnellinen ihminen! Nyt lumityöt odottaa ja sitten illalla cxworxiin,mukavaa joulunaikaa kaikille!

Marja

Hei!
Olen käynyt lukemassa blogiasi, koska muodonmuutoksesi on ollut kunnioitukseni herättävä!
Vaatii todella vahvaa tahtoa muuntautua noin kuin sinä olet tehnyt! RISPEKTIT täältä!
Ja vaikuttaa siltä, että sisälläsi asustaa edelleen se miellyttävä ja energinen nainen, joka siellä asusti ennenkin. Eikö olekin mukavaa, että herttainen luonne ei karise kilojen mukana! :)

Niin, luettuani tarinoitasi, joiden kerronnassa olet myös hyvä.
(Onko mitään mitä et osaa?? Tämä vihreä väri naamassani alkaa ärsyttää...;)
Ni-in, kun kerrot noista lipsahduksistasi, himoistasi ja kierteistäsi, niin minun mielipiteeni on,
että et sinä enää lipsahda mihinkään liian "vaarallisesti"!
Olet saanut niin paljon aikaiseksi itsesi kanssa, ja koskapa kaikki on tapahtunut pitkän ajan kuluessa, niin pääsi on pysynyt myös mukana muutoksessa. Ja sieltähän kaikki lähtee, as we know.
Minä ajattelin sanoa sinulle, että nauti vain välillä elämän iloista-lasi tai kaksi viiniä, vähän suklaata, tai mitä tekee mieli. Ilman synnintuntoa!
Koskapa tunnistat itsessäsi kaikki vanhat "kuiskaukset" ja selitykset,
niin ajattelen täysin, että olet hyvän matkaa houkutuksien yläpuolella.
Täältä annetaan lupa nauttia!
Oikein Hyvää Joulua sinulle!
Marja

raakel lignell

Ootte niin tajuttoman kannustavia ja ihania, KIITOS!!!

Katariina, mullekin on tuttua tuo jumitus. osittain se kuuluu painonpudotukseen, kroppa ikäänkuin harkitsee välillä luovutusta...mutta saattaa myös olla, että syöt vähän liian vähän. Kokeilepa lorauttaa vähän lisää öljyä kasvisten päälle ja muista ylipäänsä syödä paljon erilaisia kasviksia. Tankkaa myös riittävästi proteiineja!
Ja sitten se vaikea asia: LEPO! Pidä välipäiviä, nuku mahd.paljon ja anna kehon ja mielen vaan olla...tiedän, että on vaikeaa kun on saanut draivin päälle...mutta tod.näk. näin vaaka liikahtaa taas alaspäin :-) näin on käynyt mulle parikin kertaa! Iloa ja zemiä eloosi ja oloosi!

Sari, tippa tuli linssiin...KIITOS <3 Nauti joulun odotuksesta myös siellä puolella palloa :-)

SIna, ONNEA päätöksestäsi! Nauti huumasta! Kiva, että seuraat blogiani!

Marja, kiitos luvasta :-) Nautitaan siis joulun odotuksesta ja kaikesta siihen liittyvästä: mauista, tuoksuita ja vasinkin joulumielestä!

"Tavataan" taas täällä :-D

T. Raxu

Seuraa 

Olen Raakel Lignell, kulttuurin sekatyöläinen ja täysin hurahtanut elämäntaparemonttiini. Bloggaan kilojen karisemisesta, ravitsemuksesta, liikuntavimmastani ja kaikesta, mitä uusi elämäni on tuonut tullessaan.

 

Seuraa minua Bloglovinissa.

 

Katso Raakel Lignellin ja Patrik Borgin keskusteluvideot:

Onnen tavoittelu laihduttaa

Liian kiltti ei laihdu

Miksi tummaa suklaata voi syödä vain palan

Jumppahulluus pisti kehon koville

 

Kampanjasivut
Tilaa kirja Raxun rinnalla - kohti pysyvää painonhallintaa.

Teemat

Blogiarkisto

2013
2011
Joulukuu

Kategoriat