Vuoden vaihde sujahti uskollisen ystäväni migreenin merkeissä. Tein vaihteeksi optimistin mokan, enkä ottanut lääkettä heti, vaan ajattelin, että normi särkylääkkeellä ja unella homma taittuisi ja yön jälkeen olisin taas vedossa. Lääkkeestä seuraava päivä menisi muuten ihan mömmöissä, ei liikkuisi raajat eikä järki. Eipä mennyt ohi, ei. Ja itsepäinen kun olen, en ottanut lääkettä seuraavanakaan päivänä, koska eihän migreeni voi kahta vuorokautta pidempää kestää…kokemuksesta pitäisi jo tietää paremmin… Kolmen vrk:n jälkeen oli särky ohi, mutta koko kroppa jumissa ja hermot riekaleina, kun en ollut saanut jumpasta endorfiini-kännejä. Kerjäsin perheenjäseniltä vuoronperään niska-hierontaa ja huokailin äänekkäästi itsesäälissä. Yritin ravita kuitenkin itseäni jaksaakseni taas entistä kovemmalla innolla alkavan viikon treenit. Aatto-illan tartar-pihvit sujahtivat ystävien seurassa alas hyvällä ruokahalulla särystä huolimatta ja muutama pala lahja- suklaata tuntui lähes eliksiiriltä. Samoin espanjalainen juhlakauden herkku, marsipaani. Sehän on melkein vaan mantelia…
Tänään nukuin pommiin – jos nyt lomalla voi nukkua pommiin…piti mennä palauttelemaan kehoa ja nautiskelemaan aamu-joogasta, mutta uni vei pidemmän korren. Ehkä kroppa sai ansaitsemansa levon, vedin maanantaina tiukat triplatunnit: Cross-Pump + Combat ja viimeistelin eilen vielä Tehomuokkauksella ja Attackilla. Thank God palautusjuomille!! Oletteko muutes kokeilleet niiden nauttimista jo treenin aikana? Tämä on itselleni uusi juttu ja näin saan treenistä irti uskomattomat tehot. Varsinkin, jos vedän enemmän kuin yhden tunnin. Mutta sitten täytyykin muistaa se vaikea juttu, nimittäin palautumis-aika. Nytkin tekisi mieli energisten treenikavereiden kanssa jumppaan, vaikka kroppa tuikkii makeasti monesta kohtaa. Taidan kuitenkin lumentulon kunniaksi laittaa tänään papupadan porisemaan, pitää välipäivän treenauksesta ja painua leffaan - pähkinät ja vesipullo taskussa.