Teetä hipsutellen
Teetä hipsutellen

Pakkolepoa

 Influensa iski. Salakavalasti. Yhtäkkiä. Ei toivottu. Ei sopivaan kohtaan. Mutta niin vain kävi. Tämä viikko mennyt punkan pohjalla. Tamiflu-lääke sekä hevoskuuri c-vitamiinia sekä sinkkiä onneksi lähti helpottamaan oireilua ja nyt jo kuumeeton aamupäivä. Voivoi mitä kaikkea ihanaa jouduinkaan perumaan taudin takia. Ei voi mitään. Nyt on levon paikka. Tänään jaksoin jo hipsutella ja laittaa vähän teetä. Tähän saakka olen ollut passattavana. Ihanaa sekin. Vera-hauva on uskollisena ollut tiiviisti kiinni kupeessa nonstop. Pikaiset pisut pihalla ja taas syöksy takaisin emännän viekkuun hoitamaan. Ruokahalua ei ole ollut koiralla eikä emännällä. Jätskiä ja vähän ruisleipää ja banaania. Ainoat asiat joita olen saanut alas. Ja litratolkulla vettä sekä inkivääri-hunaja-juomaa. 

Kaunista talvisäätä olen saanut ihailla vain ikkunan läpi. Mutta otan nyt kaiken ilon irti pakkolevosta. Torkun ja kuullostelen hiljaisen talon napsahduksia ja omia aatoksia. Vaikka harmittaa olla kipeä, olen samalla äärettömän kiitollinen kaikesta ympäröivästä. Ja punkan pohjalta hurraan perheen Abia, joka parhaillaan penkkari-ajelee. Elämä

Kommentit (5)

Vierailija

Tsemppiä sairasvuoteelle,

onneksi taidat olla jo voiton puolella. Huiskuttelin ja heiluttelin, hypin ja pompin juuri äsken oman Abini rekan vierellä. Voi sitä nuoruuden iloa ja kaikenvoittavaa varmuutta tulevasta, ihanaa katsella. Samalla pyyhin vähän kyyneleitä silmäkulmasta, sinne meni juniorini rekan lavalle eli ei näitä geimejä meidän perheessä enää. Ja aina abirekat nähdessä palaa ajatukset vuoteen 1985, kirkkaaseen ja kuulaaseen pakkaspäivään kun itse olin Abi ja tie taivasta myöten auki...ja kuminaamari jäätyi naamaan ajelun seurauksena.

Iloitsen myös taas viimeinkin alas päin humpsahtelevasta painosta, jumi kestikin aika kauan, mutta nyt tuntuu läski saavan kyytiä. Tuntuu käsittämättömältä, että kesään mennessä saatan jo hyvinkin olla normaalipainoinen. Ja tämä parantunut fyysinen kunto on aivan ihana bonusraita, kai mielikin lienee virkeämpi ja pinna pidentynyt :)

Terveisin M

Vierailija

Ihana viseti M!

Itsekin olin penkkari-lavalla vuonna -85. Ja tuolloinkin olin kipeänä...mutta eipä se nuorena menoa haitannut...voi elämä...

Mahtavaa zemppiä sulle!

T. Raxu

Vierailija

Kroppa puhuu omaa kieltään ja käskee ehkä rauhoittumaan...?

Kovasta menosta joutuu yleensä maksamaan aina kovan hinnan.

En tiennyt, että jätski, banaani ja ruisleipä parantaa influenssan, siis sokeri ja hiilarit ja hiilarit ja sokeri. Itse nauttisin ehkä jotain muuta ja tamifluun jättäisin vainoharhaisille...

Vierailija

Millähän motiivilla Vierailija arvostelee joko suoraan tai peitetysti Raxun elämäntapaa? Ei blogia kai ole pakko lukea? Kannattaisiko alkaa tarkastella omaa elämää ja olla onnellinen omista niin oikeista valinnoista, joilla varmasti välttää esim. influenssaan sairastumisen?!

 

 

anu56
Liittynyt12.10.2013

Voi ihana Raxu kun sinä olet joka paikassa niin oma itsesi että et esitä mitään,sinun uutta kirjaa tässä odotellaan kieli pitkällä ja muutama kilo jälleen laihempanakin, kaiken murheen keskellä.

Seuraa 

Olen Raakel Lignell, kulttuurin sekatyöläinen ja täysin hurahtanut elämäntaparemonttiini. Bloggaan kilojen karisemisesta, ravitsemuksesta, liikuntavimmastani ja kaikesta, mitä uusi elämäni on tuonut tullessaan.

 

Seuraa minua Bloglovinissa.

 

Katso Raakel Lignellin ja Patrik Borgin keskusteluvideot:

Onnen tavoittelu laihduttaa

Liian kiltti ei laihdu

Miksi tummaa suklaata voi syödä vain palan

Jumppahulluus pisti kehon koville

 

Kampanjasivut
Tilaa kirja Raxun rinnalla - kohti pysyvää painonhallintaa.

Teemat

Blogiarkisto

2013
2011
Joulukuu

Kategoriat