Hei Raxu,

Postauksesi 'kaverille kans' sopii hyvin studio55:n haastatteluun. Sinulla oli studiossa kiva sessio Jukka Leppilammen kanssa. Kuuntelin, katselin ajatuksella ja haluaisin kanssasi sekä blogissasi lymyilevien aktiivisten kanssasisarten kanssa nostaa keskustelua henkisyydestä ja hengellisyydestä, etiikkaa ja moraalia rakentavista elementeistä, jotka joskus kiivaissa keskusteluissa unohtuvat.

Ohjelmasta sai sen käsityksen, että henkisyys ja hengellisyys liittyvät uskontoon. Uskallan olla eri mieltä. Olen huomannut että kaikissa uskonnoissa  ja uskomuksissa on jotakin samaa: jumalolento, jumallallinen energia, jumalasentrisyys. Itse en halua rajoittua ja jämähtää jeesuksiin ja profeettoihin, vaan olen kiinnostunut pelkästä virtaavasta jumalallisesta energiasta, jota moni fyysinen nykyego tarvitsee tullakseen kokonaiseksi ja tasapainoiseksi olennoksi. Henkisyys ja hengellisyys tuo maallisen egon tietoisuuteen hyvän ja pahan, opettaa erottamaan hyveet paheista. Silloin egosta kasvaa automaattisesti askel askeleelta eettinen, moraalinen, kohtuullinen ja tasapainoinen olento. Uskonto voi tuoda apuvälineitä ja tarjota henkisyyden ja hengellisyyden elementtejä, jotka ovat olleet olemassa jo kauan ennen yhtäkään uskontoa, pakanisminkin aikana.

Haastateltavasi totesi, että Jumalan  tai Herran pelko on viisauden ja sivilisaation alku. Olen samaa mieltä siitä, että jos emme ylläpidä jumalallista ja parantavaa energiaa eli ”jumalasuhdetta”, seuraukset ovat dramaattiset: yhteisöllisyys katoaa ja sivilisaatio rapistuu. Mutta jumalallisuus ei kulmioidu mielestäni Jeesukseen, vaan on huomattavasti laajempi ja universaalimpi käsite. Jumalallisuus on minulle pelkkää energiaa, jota me kaikki olemme oikeutettuja kokemaan ja jonka virtaamista meidän kaikkien tulisi edesauttaa.

Leppilampi totesi maailman ja erityisesti Euroopan surkean tilanteen syyksi sen, ettei meillä ole ”Jumalaa”, emme kunnoita Jumalaa. Itse olen uskovainen, vaikka olenkin uskonnoton, joten en yhdistä uskoa uskontoon. Itselleni usko on universaalia uskoa hyvään, parantavaan ja jumalalliseen energiaan, joka virtaa maailmankaikkeudessa. Egon pitää vain oppia näkemään tuo virtaava energia; tarttua siihen ja imeä sitä itseensä.

Raxu, kysyit haastateltavasi, onko uskonnosta tullut lyömäase, jolla moralisoidaan ja tuomitaan. Politiikan ja uskonnon yhdistäminen on herkkä laji, jota vain harva osaa. Jumalan kuva, Jeesus Kristus saattaa olla joillekin nykyegoille yhtä tärkeä kuin vuosituhansia sitten eläneelle intiaanille aurinko, joka edusti kyseisen kulttuurin ja uskon jumalakuvaa. Jumalakuva on mielestäni toivon ja parannuksen symboli, jota ilman emme ole kokonaisia ja jota esiintyy monessa ja kaikkialla, ei vain Jeesuksessa Kristuksessa.

Mitä mieltä olette armon kanssasisaret?

T. Johanna Lieksasta

Juurikin näin kanssasisar, aivan mahtavaa. Olen kanssasi samaa mieltä :)

Hei Raxu!

Kiitos tsemppaavasta ja elämänmakuisesta blogistasi, ruoka-/ravintovinkkejä unohtamatta!

Täällä olisi postaustoive "luottotuotteisiisi", kauneudenhoitoon yms. liittyen. Jokainenhan on tietysti oma yksilö, mutta aina esim. kaverin vinkeistäkin voi saada apua vielä näin viisikymppisenäkin (joka on melkeinpä paras ikä ikinä!).

t. Jaana (talvikorppuihonen, herkkäsilmäinen...)

Voi Raxu, toivottavasti saat uudelleen järkevästä ruokailusta "kiinni", koska postauksista päätellen edelleen liikut paljon mutta mitä katsoin uusimmassa Studio55:ssa, painosi on yhä tainnut kohota? Älä veikkonen heitä upeaa urakkaasi hukkaan! :D

Aurinkoista kevättä! :)