Raxu lainaa Buddhan eväitä

Luin eilen Seppo Palmisen kirjan Buddhan eväät. Aloitin ennen punttisalille menoa ( älkää nyt luulko, että olisin ihan täysillä hurahtanut kuntosalipuoleen…menin kiltisti, kun en mahtunut crossing+Pump-tunneille), jatkoin lukemista saunan jälkeen, kunnes uni voitti. Heräsin yöllä kahden jälkeen – aika tavallista nykyään. Otin kirjan käteeni ja luin loppuun. Pyörin aamuyön tunnit ja tein itsetutkistelua kirjan herättämien fiilisten johdosta.

Buddhan eväät kertoo sokerikoukusta, nopeiden hiilihydraattien aiheuttamasta verensokerin hyppyliikkeestä ja sen aiheuttamista kehon, mielen ja sielun ruhjeista sekä tuhosta, jota se tekee elämässämme laajasti. Olen niiiin samaa mieltä. Tunnistan itsessäni ja ympärilläni tuon myrkyn salakavalat vaikutukset. Seppo on itse golfia pelaava cool seuramies, joka peräänkuulluttaa rentoutta, hyväntuulisuutta, kskittymiskykyä, kärsivällisyyttä ja energisyyttä. Millaisia me useimmiten olemme? Huolestuneita, levottomia, kiukkuisia, kärsimättömiä, väsyneitä ja löysiä.

Myönsin aamun pikku tunteina itselleni, että oma ”rentoiluni” ruoan suhteen oli loppuvuodesta lipsahtanut sokerikoukun puolelle niin että humisi. Muutama pala tummaa suklaata silloin tällöin muuttui pariksi riviksi joka päivä, jopa kahdesti päivässä. Joulun tultua ihanat Brysslistä tuodut suklaakonvehdit menivät suuhun yksi toisensa perään. Teki mieli koko ajan jotain makeaa. Olo oli totaalisen tahmea, väsynyt, saamaton ja tylsä. Ihmettelin, että miksei pyhät oikein tunnu miltään, vaikka rakkaat oli lähellä. Selittelin uupumusta ja alakuloa syksyn tiukalla työtahdilla. Osasyyllinenhän se toki onkin, mutta silti tiedän paremmasta olosta. Luulin vaan jo hallitsevani uuden elämäntapani, mutta sallitut poikkeukset vyöryivät pikakelauksella taas tavaksi – jopa pakoksi. Siis addiktiostahan tässä puhutaan.

Tein korjausliikkeen heti joulun jälkeen, jumpat alkoivat taas maistua, kuntosalikin tuntuu jo ihan mahdolliselta saada mukaan viikko-rutiiniin. Sokeri on tietty täysin pannassa! Mutta viime yönä vasta myönsin itselleni, etten voi röyhistellä ilmeisesti koskaan syömisen hallinnalla. Sokerihuuma voi näköjään kuiskia houkutuksiaan koska vaan ja viedessään pikkusormen, siirapissa ollaan jo kainaloa myöten. Eihän se muuten olisi kai niin vakavaa, mutta kun maksan siitä addiktiosta liian kovan hinnan omassa olossani. Jotkut ehkä sietävät sitä paremmin, minä putoan näköjään heti. Nyt taas avaan itseni kuuntelu-mekanismin, nautin hyvistä asioista ja sivuutan pika-mielihyvän.

Sepon sanoin: Kusipäisyys ei ole luonteenpiirre. Se on kemiaa.

Kommentit (23)

Tuuli

Juuri näin, hyvin kirjoitettu. Ihan samojen asioden kanssa painitaan täällä! Voimia!!!!

Sina

Moikkelis Raxu ja Hyvää alkanutta vuotta :) Tuo sokerijuttu on kyllä niiiiin totta,siihen jää koukkuun ja mikä olo siitä tulee,huh huh...No,nyt on onneksi arki alkanut ja kalenterit täyttyneet jumpista,jee...painokin alkanut kivasti jo putoamaan,mukavaa vuoden jatkoa :)

Tyyni

Tartun nyt ensiksi tuohon raskas työsyksy -kohtaan: mikä on työsi? Siis sen lisäksi että näistä kymmenistä laihdutushaastatteluista on koottu kirja (koska mitä vielä on voinut jäädä sanomatta??)Kun noista em. artikkeleista, tv-esiintymisista ym. en muista havainneeni sitä kohtaa missä kerrot mikä päivätyösi on...viulukin on vissiin jätetty edelliselle vuosituhannelle? ;) Entäs mikä onkaan se asia jonka vuoksi olet julkisuudessa? Olen seurannut elämääsi lehdistä vasta jonkin aikaa enkä ole saanut käsitystä miksi olet "julkkis". Tarkoitan ettet ole näyttelijä, kirjailija, malli ym.

Toinen asia joka askarruttaa on se kuva joka muodostuu, tajuan toki että blogisi esimerkiksi käsittelee pääosin muodonmuutostasi mutta muutoin jo pari vuotta jokaikinen lausuntosi liittyy painoosi ja ruokaan. Kuva sinusta ja elämästäsi on jopa surullisen yksiulotteinen: ensin on ruoka hallinnut lapsuudesta asti siten että on muodostunut suuri ylipaino, nyt se hallitsee toisesta suunnasta. Olet kaunis ja iloinen ihminen, olen varma että kuvan sinusta täytyy olla väärä, ei kenenkään elämä VOI olla pelkkää syömistä tai sen ajattelemista vaikka siltä sinun kohdallasi viimeiset vuodet on vaikuttanut. Etkö voisi vaikuttaa jos toimittajan tekemä juttu näyttää vääristyneeltä, onko sitä mahdotonta perua? Onko ylipäänsä pakko antaa kuudessadas haastattelu laihtumisesti tiimoilta?? ;)))

Erittäin kunnioitettava tietenkin painonpudotuksesi on, varsinkin ilman mitään vatsapantahärpäkkeitä tai ihon kursimisia, mutta jotenkin muuta substannsia jään kaipaamaan.

Onko tulevassa kirjassasi käsitelty elämän muitakin alueita kuin ruoka ja liikunta? Kokonaisvaltaisuushan kuitenkin o n kaiken a ja o. :)

Ja kyllä, olen itse myös painonpudottaja, kymmenisen vuotta sitten lähti lapsen syntymän jälkeen kotivuosina mässytetyt kolmisenkymmentä kiloa ja poissa ovat pysyneet. Milloinkaan en olisi kehdannut tehdä asiasta suurta numeroa, muutin vain elämäntapoja lautasmallia noudattaen ja vuoden kuluttua olin hoikka ja onnellinen kuten edelleen tänäänkin, yhä syön todellakin sokeria, lauantain karkkipäivää ei voi ajatellakaan lopettavansa. ;)) Enkä ole huolestunut, levoton, kiukkuinen, kärsimätön, väsynyt tai löysä. Aika hupaisaa vetää sokeri syylliseksi kaikkeen tuohon. ;)

En ole liikkeellä veetuillakseni vaan kyselen sen vaikutelman perusteella jonka olen saanut ja kuinka väärä se ehkä on.

raakel lignell

Tuuli ja SIna, kiitos kivoista kommenteistanne :-)
Uusi vuosi tosiaan alkoi onneksi energisissä merkeissä. Jatketaan hyvien valintojen tekemistä!

Tyyni,
Kiitos viestistäsi, ensimmäiseksi totean, että kun minut reilu vuosi sitten kutsuttiin pitämään blogia tänne Hyvä Terveys lehden netti-sivustolle, oli ohjeistus selvä: Keskityn tässä nimenomaan elämäntapamuutokseeni, liittyen juuri ruokaan, jumppaan ja niistä nouseviin kokemuksiin ja tuntemuksiin. Itse lehden puolella voisit lukea kolumnejani, jotka eivät liity tähän tematiikkaan millään tavalla. EN toki elä vain syödäkseni ja treenatakseni. Blogini otsikko - Raxun remppa - lienee riittävän selkeä kertoakseen, että täällä käsitellään ja jaetaan näitä teemoja. Elämä on jokaisella täynnä iloja, suruja ja haasteita.

Ihmettelet, miksi olen julkkis. Olenko? Julkisuuttahan ei kukaan voi itselleen järjestää, se tulee välillä ansioista, välillä ansiotta. Koen hieman hassuksi joutua "puolustautumaan" median kiinnostusta. Eikä tämä blogini ole foorumi, jossa haluan esitellä työuraani. Onnekseni olen saanut tehdä paljon ja monipuolisesti työtä kulttuurin, viihteen ja markkinoinnin saralla tuottajana, esim.viime vuoden mainostoimistossa.

Tulevassa kirjassani kerron elämäntilanteestani ennen, aikana ja jälkeen muutoksen. Kaikkine fiiliksineen.
Miksi olen päätynyt jakamaan tarinani? Koska mail-boxini ja facebook tulvii kysymyksiä, kommentteja ja lukijat haluavat kipeästi neuvoja omiin haasteisiinsa. Mikäli pystyn omalla tarinallani rohkaisemaan ihmisiä matkalla kohti parempaa oloa, on jakaminen ollut sen arvoista!

Sitten sokerikoukusta: Kuten tässä blogissanikin kirjoitan, jotkut sietävät sokeria paremmin kuin toiset. SIksi jokaisella onkin oltava oma polku. Ja ainoastaan itseään kuuntelemalla sen voi löytää.

Paljon iloa ja virtaa alkutalveesi! Olet selvästi löytänyt itsellesi sopivan elämäntavan, nauti siitä!

Iloitaan toistemme löydöistä, eikä kadehdita sellaisten iloja, joiden suruja emme tunne.

Palataan taas :-)

T. Raxu

Sirpa

Yksi sietää sokeria paremmin kuin toinen. Meitä on monia, joilla sama tilanne kuin Raxulla, elimistö reagoi sokeriin yliherkästi ja vähäinenkin määrä riittää saamaan aikaiseksi epätoivotun domino-reaktion. Reaktio joka toistuu elämäntaparemontin jälkeenkin eli siitä ei ns. parane laihtumalla.

Mielestäni on ihanaa, että Raxu jaksaa kirjoittaa tätä blogia kaiken muun hulinan keskellä!

Tyyni

Ok, kiitos vastauksesta. :)

Voimme olla samaa mieltä että olemme joistain kohdista eri mieltä. ;)

Mukavaa ja aurinkoista kevättalvea, ja pitääpä vilkaista paperiversion kolumnia.

Se tosiaan edelleen jäi kaivelemaan että millä "meriiteillä" sinä olet julkisuuteen pysyväisesti ilmestynyt mutta se kai jäänee mysteeriksi. Onhan suuret määrät taiteilijoita ym joiden työ on julkista ja jälki loistavaa mutteivät jostain syystä koskaan ylitä (valtakunnan) uutis- tai julkisuuskynnystä, ehkä eivät itse tyrkytä ja toisaalta puuttuu ehkä se tartuntapinta, mediaseksikkyys jonka kyllä kai määrittelee enimmäkseen media ja toimittajat, kuvittelevat tietävänsä mistä ihmiset haluavat lukea tai katsoa. (Se olisikin jo kokonaan toinen keskustelu kuinka moni haluaa nähdä vaikkapa ala-arvoista realitya vähä-älyisten pahaa-aavistamattomien, kouluttamattomien, sivistymättömien kustannuksella) Niin tai näin, kiitos. :D

Martsu

Hei Tyyni....vihjeenä vaan että googlettamalla löytää yllättävän hienoja asioita. Esimerkiksi
Wikipedia aloittaa Raakelin määrittelemisen näin......
....on suomalainen muusikko. Hän on toiminut viulistina, tuottajana ja juontajana. Lignell on opiskellut Sibelius-Akatemiassa ja Berliinin musiikkiakatemiassa. Hän on avioliitossa näyttelijä Nicke Lignellin kanssa, ja heillä on 5 lasta.
Siinä mielestäni meriittejä julkisuudessa ololle, eikä suinkaan huonoja :). Jo naimisissa olo mahtavan ja niin komean näyttelijän kanssa on kyllä huomattava painoarvo sille että päätyy kiinnostamaan suurta yleisöä :). Että terveisiä Nickelle vaan :).
Kiitos Raakel erinomaisesta blogistasi, käyn säännöllisesti lukemassa sitä ja aina ilahdun kun on uusi teksti ilmestynyt. Olet niin monelle se innoituksen lähde.
Ihanaa ja inspiroivaa alkuvuotta!

raakel lignell

SIrpa ja MArtsu!

Kiitos komppauksesta :-D
Ihanaa kun seuraatte blogia! Yhteisyydessä on voima!!!

Sari

Hei, löysin tämän palstan sattumalta eilen illalla. Lueskelin iPhonelta uutisia odottaessani unta ja tupsahdin tänne jotenkin. Olen itse aloittanut elämäntapamuutoksen miljoona kertaa. Tämän vuoden alun remppa taitaa olla miljoonas ensimmäinen, mutta ehkä paras ja rehellisin.
Joku ihminen (itsesasiassa 2 ihmistä) kysyi joulun aikaan, olenko raskaana. Toinen kysyi kohteliaasti:" kuinka odotus etenee?"
Olen lähes 5-kymppinen, joten raskaudesta ei todellakaan näin vanhalla ole kyse vaan aivan jostain muusta = Laiska herkuttelija. Alkushokin jälkeen menin nöyrästi itseinhoa tuntien peilin ääreen, katsoin sivukuvaani ja pitkän tuijottelun jälkeen (kun pääni ei enää voinut valehdella minulle) totesin, että joo totta tosiaan, mahani pömpöttää kuin 8:lla kuulla. Eikä se enää mene sisään vatsaa vetämällä. Eikä se edes pömpötä vaan se VYÖRYY!! Silloin JÄRKYTYIN. Miten en ole sitä itse huomannut???
Olin aloittavinani kuntosalin jo vuosi sitten, jolloin kuntosalilla mitattiin kaikki arvoni ja todettiin, että olen 10kg liian lihava. Naureskelin vain sille lukemalle, että hohhoi, tuokaan poika ei tiedä mitään. Onhan hän vasta parikymppinen ja huipputreenattu. Jos hän olisi nainen, usean lapsen äiti jne., osaisi varmaan suhteuttaa vaatimustasonsa ja toteaisi minun olevan korkeintaan pari kiloa liian lihava. Noh, nämä eivät varmaan kuulosta paljolle, mutta näyttävät kyllä pikkuruisessa kehossani juuri sille, kuin olisin raskaana ja viimeisilläni.
Tarinani pointti on se, että ihmisen aivot ovat kuin luotu valehtelemaan itselleen. Näistähän on ihan tieteellistä näyttöä. Ihmisen silmät jopa alkavat näkemään mitä itse haluaa. Eli omaa jättimäistä läskisyyttään ei edes näe eikä usko, ennen kuin joku ihmeen herätys tulee. Minun kohdalla se oli nuo raskauskyselyt. Eikä riittänyt, että yksi ihminen kysyi vaan piti useamman tulla sanomaan, että huh mitä on tapahtunut.
Toivottavasti tämä itsevalehtelu loppuu minun kohdalla nyt ja tässä, ja kuntokuurini tuottaa tulosta. Ainakin ihailen kovasti Raxun pitkäjänteisyyttä ja asioiden todellisen laidan toteamista. Kaikki varmaan lähtee juuri oman itsensä syvällisestä tutkiskelusta ja tosiasioiden myöntämisestä. Kiitos rehellisyydestäsi Rakel, en voi muuta sanoa.
Terveisin uuden elämän aloittanut sohvaperuna.

emmi

Heippa!
Pitkästä aikaa:)jopa on viestäjä taas tullut sun blogiin,voi näitä ihmisiä,täytyy vääntää ja kääntää perus asioita.
Odotan innolla kirjaasi,jospa taas saisin potkua omaan elämään.Mukavaa loppu viikkoa ja palataan taas.

raakel lignell

Sari, tervetuloa seuraamaan mun blogia! Jos selailet aiempiakin kirjoituksia, löydät toivottavasti zemppiä omaan kuntoilu-ryhtiliikkeeseesi :-)
Mahtavaa, että olet saanut liikunta-innon päälle! Kun siihen lisäät terveellisen ravinnon niin varmasti saat aikaiseksi mieleisiäsi muutoksia kehossa ja varsinkin mielessä! Tekemisen iloa ja rohkeutta siis! Olet isoimman kynnyksen jo ylittänyt!

Emmi, kiva taas kuulla susta <3

Ihanaa weekendiä kaikille!
:-)
T. Raxu

Zarza

Hei,kiva lukea tätä remppaa :) Olen hyvällä puolella jo omassa "rempassani".Liityin kuntoklubiin kesän 2012 jälkeen. Liikunta vie mukanaan + ruokavalio :) Huh huh aivan mieletön tunne kovan treenin jälkeen.
Niin mieheni kanssa makeiset jäivät kaupan hyllyyn pääsiäisen jälkeen 2012...Ja ovat pysyneet siellä.Kaikkeen tottuu :)Eikä kaipaa niitä enään ihme ja kumma entiselle karkkihimolaiselle.
Koska Raxu sun kirja ostettavissa ?

Oikein hyvää viikonloppua ! :)

raakel lignell

Zarza, upeeta kuulla teidän onnistuneeesta projektista! Onnea!
Mun kirja ilmestyy helmikuun lopussa ja kirjakaupoiss avarmasti maaliskuun alusta saakka :-)
Laitan tänne blogiin tietty myös infoa.

Hyvää viikonloppua!

T. Raxu

Tyyni

Voi, jotenkin olisin toivonut että emme enää elä todellisuudessa jossa jonkun vaimous on meriitti mihinkään suuntaan! :o Ja kuten kirjoitin, taiteilijoita jakulttuurintekijöitä on Suomi valitettavan väärällään jotka ovat oikeasti taitavia ja kauniitakin mutteivät pääse menaikkosten tai minkään kanteen. Mysteeri. ;)

Marja

Hei!
Anteeksi, mutta mitä väliä sillä on, miksi Raakel on päässyt julkisuuteen?
Sehän on täysin irrelevanttia tässä blogissa.
Tärkein pointtihan täällä on se, että hän kertoo meille kaikille kiinnostuneille omasta taipaleestaan koskien hänen painonpudotustaan ja sen hallintaa sekä kuntoilua.
Monelle nämä tarinat tuovat uskoa, että mekin voimme onnistua/pysyä tavoitteissamme-yllämainitussa asiassa.
Minusta blogi pursuaa iloa ja innostusta. Se tsemppaa montaa lukijaa.
Blogistin inhimillisyydestä ja rehellisyydestä kertovat välillä esiintulevat takapakit.

Jatka just samaan malliin Raakel-sekä kuntoilua että blogia! Omaan malliisi!

Minä pidän tästä blogista, ja siksi tätä luen.
Sekin on oma valintani.

Kristiina

Hei! Kiitos blogistasi, jatka ja innosta meitä muita jotka vasta alkutaipaleella. Luin nyt vasta ensimmäisen kirjoituksesi (vuodelta 2011) ja aloin nauraa ääneen, sillä minäkin sain juuri tyttäreltäni joululahjaksi "teknisen jumppapaidan". "Huomasin että käyt tunneilla virttyneissä vanhoissa t-paidoissasi", hän sanoi, ja se olikin joulun paras lahja ja osoitti aitoa välittämistä.Tunnistin itseni tuosta eräästä kommentoijasta joka kertoi havahtuneensa vasta äskettäin ylikiloihinsa ja olemukseensa. Minäkin olen reilusti nelikymppinen ja reilusti myös yli sen painon, jossa nuorempana olin. painan nyt saman verran kuin painoin parikymppisenä 8:nnella kuulla raskaana, eli vähän samantapainen tilanne kuin jota hän kuvasi. JA KAUHEINTA ON SE, ETTEN OLE TAJUNNUT SITÄ ITSE. Ihminen voi kai pettää itseään niin monella tapaa. Nyt olen siis alkanut käydä jumpissa, vaihtanut vanhat t-paidatkin siihen uuteen (ja ostanut yhden lisääkin), ja vaikka jumppasalin peilistä näkyvä profiilini vieläkin kauhistuttaa, saan uskoa niistä itseäni reilusti vanhemmista naisista, jotka jaksavat minua paremmin ja jotka näyttävät huolehtineen itsestään paremmin. Jos kuusikymppinen nainen pystyy zumbaamaan minua reippaammin, minäkin pystyn tähän. Vaikka tuntuu, että olen vasta alussa. Tällä taipaleella sellaiset blogit kuin sinun ovat tärkeitä!

Satu

Suomessa on niin paljon ylipainoisia ihmisiä, että mitä useampi jaksaa kertoa omasta elämäntapamuutoksestaan ja olla inspiraationa muille, sen parempi!

Itselläni ei ole koskaan suurempaa ongelmaa sokerista ollut, mutta uskon täysin sen, että jonkun elimistö reagoi sokeriin eri tavalla kuin toisen. Minun kehoni taas reagoi gluteeniin, vaikka suurimman osan kehot eivät reagoi...tai ainakaan ihmiset eivät tiedä, mitä gluteeni saattaa aiheuttaa. (Minun 20 vuotta kestänyt akne parani gluteenittomalla ruokavaliolla...)Näistä sokeri-ja gluteeniasioista on vaan puhuttava, jotta ihmiset tulisivat tietoisemmiksi...

Irene

Hei!

Kaikennäköistä kirjoitusta näyttää tässä foorumissa olevan, toiset kommentit hiukan ihmetyttää.. No, sana on vapaa. Itse olen suurella mielenkiinnolla seurannut monet monet jutut Raxuun liittyen. Ensinnäkin suuresti kunnioitan hänen elämäntapamuutosta joka on todella pitänyt. Nainen on upea ilmestys, joskin oli sitä myös huomattavasti isokokoisempana, mutta nyt näkyy ulospäinkin valtava vitaalisuus ja energisyys. Tsemppaan henkisesti Raxua pysymään omassa tavassaan elää. Vuoden alussa aloitin tarkan ruokavalion (en karppaa kuitenkaan), syön monipuolisesti ja terveellisesti. Kroppa on tiiviimmän tuntuinen jo nyt vaikka painoa onkin pudonnut vain muutama kilo, mutta en jatkan tällä tielle kovasti motivoituneena. Oma muutoksen on alkanut siten, että treenasin vain kuntosalia kolmisen viikkoa (olen ent. kilpaurheilija) ja tällä viikolla rohkaistuin menemään aiemmin vihaamaani ryhmäliikuntaan. Ja jopa jotakin, kun nämä muutamat kerrat olen ryhmissä sekoillut ja törmäillyt, on kalenterini täyttynyt ensi viikolla siten, ettei välipäiviä näy. Ja kyllä, innoittajani on ollut juuri Raxu; hän on antanut esimerkin että myös yli kolmekymppisenä muodonmuutos on mahdollinen. Olen 50-vuotias perusterve nainen ja nyt tuntuu jälleen mahtavalta löytää vuosien jälkeen aktiiviliikunta. Haluan siis sydämestäni kiittää Raxua hänen antamastaan hienosta esimerkistä, se motivoi monia meistä. Nautitaan siskot kaikesta hienosta mitä meillä on, onnea ja iloa elämään!

Lämpimästi

Kristina

Hei Raksu,
satuin blogillesi vasta nyt ja aion ottaa sinun blogisi ja kokemuksesi oman laihdutukseni innoittajaksi :)
Ihastuin positiiviseen mutta rehelliseen asenteeseesi ja siihen että ongelmasi matsaavat niin hyvin omiini, karkinhimoa ja siitä koituvia oireiluja myöten.
Suur kiitos siis blogistasi, minulle tämä tulee tarpeeseen. Toivottavasti osaan hyödyntää sitä parhaalla mahdollisella tavalla niin, että saan avullasi tuloksiakin :)!

raakel lignell

MArja, kiitos ihanasta viestistäsi!

Kristiina, taputukset, että uskalsit nähdä itsesi peilistä ja tartuit muutoksen mahdollisuuteen! Voit saavuttaa just niin hyvän kunnon, kuin haluat! Ulkomuoto sitten muuttuu siinä sivussa kuin bonusraitana :-) zemppiä!!

Satu, juuri näin - avoin keskustelu ja jakaminen rules!

Irene, superhienoa, että löysit jumppahuuman taas!! Tervetuloa mukaan hikiseen ja polttelevaan riemuun ;-)

Kristina, tervetuloa mukaan seuraamaan mun blogia! Mahtavaa jos saan antaa pikku-potkun ajoittain ;-) onnistut aivan varmasti ja saavutat juuri niin paljon kuin oikeasti haluat! Haaveile, mene ja tee!

T. RAxu

Sinikka

Moi!
Olin lokakuussa I love me -messuilla ja kävin kuuntelemassa sun esityksen.

Periaatteessa olen luovuttanut, mikään ei auta...kuitenkin kuuntelin kun messuilla kerran olin ja höttöhiilari olo kyllä kolahti! Otin luentotiivistelmäsi. Siinä oli hyvää se, että kerrankin oli aukikirjoitettuna päivittäisinä annoksina mitä se on tämä kuuluisa "puoli kiloa päivässä" hokema. Eli yksi tomaatti, yksi porkkana, yksi hedelmä, 2,5 dl marjoja, 2 dl salaattia, 2 dl lämpimiä kasviksia.

Ajattelin, että ei se nyt ota jos ei annakaan ja tein sellaisen päätöksen, että syön vaikka sen keksipaketin ja 12 riviä suklaata (niin kuin oikein pahoina päivinä voi käydä) JOS myös em.lista on jo siltä päivältä syöty läpi. No, eipä jaksa syödä niitä makeita! Oloni siis koheni ja painokin tippui jouluksi, eikä joulusyöminenkään mennyt överiksi. Tilasin juuri kirjasi ja siitä varmaan tulee lisää vinkkejä.Minusta on hyvä kun olet alkanut tämän asian kellokkaaksi!

raakel lignell

Sinikka, aivan mahtava viesti, KIITOS!
Onnea, että olet saanut zempattua ja löytänyt hyvän vaihteen!!
Loistava vinkki tuo, että antaa itselleen luvan syödä mitä vaan, kun on ensin syönyt "pakolliset" terveelliset asiat.
Jatketaan eloa ja iloa!

T. Raxu

Seuraa 

Olen Raakel Lignell, kulttuurin sekatyöläinen ja täysin hurahtanut elämäntaparemonttiini. Bloggaan kilojen karisemisesta, ravitsemuksesta, liikuntavimmastani ja kaikesta, mitä uusi elämäni on tuonut tullessaan.

 

Seuraa minua Bloglovinissa.

 

Katso Raakel Lignellin ja Patrik Borgin keskusteluvideot:

Onnen tavoittelu laihduttaa

Liian kiltti ei laihdu

Miksi tummaa suklaata voi syödä vain palan

Jumppahulluus pisti kehon koville

 

Kampanjasivut
Tilaa kirja Raxun rinnalla - kohti pysyvää painonhallintaa.

Teemat

Blogiarkisto

2013
2011
Joulukuu

Kategoriat