Taas lupa treenata, JEEE!
Taas lupa treenata, JEEE!

Kohtaamisia!

En meinaa ehtiä ajanjuoksuun mukaan. Viikko ollut intensiivinen ja täynnä vaihtelevia töitä ja ihania ihmisiä - ystäviä, työkavereita ja teitä blogin ja kirjojeni lukijoita, joita tapasin luento-keikalla Kotkassa.


Lauantaina oli perinteisen Kuntostartin vuoro Mäkelänrinteen Uimahallilla. Mahtava jumppapäivä treeni-ystävien ympäröimänä. Kiitos taas Eija Holmala hienon tapahtuman huumasta!

Päivän päätteeksi menin Hot-kehonhuoltotunnille, jossa availtiin kiukkuisisa lihaskalvoja rullan avulla. Kyllä teki imelän kipeää, mutta olo vetreytyi huomattavasti. Kun kireät kalvot antavat periksi, mahtuu lihaskin venymään ja rentoutumaan. Suosittelen! Kävin pinkeitä pakaranseutuja läpi myös ihanan Fustra-ohjaajani kanssa. Tässä meikäläisen koti-setti kehonhuoltoon. Pitkä, sileämpi rulla, jolla kärsii tehdä paremmin kipeitäkin paikkoja sekä lyhyempi nystyränen jo enemmän kestäviin kohtiin sekä piikkipallot. Isolla rullailen selkärankaa, varsinkin alaselkä rentoutuu sen avulla autuaasti ja pikkupallolla sitten jalkapohjat elpyvät. Varsinkin tanssituntien jälkeen mahtava helpotus!

Elämä siunaa välillä ihanilla ihmisillä. Tällä viikolla olen saanut nauttia monen merkityksellien tyypin säteilystä. Kun tutustuu uuteen ihmiseen, vasta pitkän ajan kuluttua tajuaa, miten tärkeä ystävä onkaan. Ja millä erityisellä tavalla. Jonkun kanssa saa kulkea rinnakkain tiiviisti pitkän matkan, jonkun toisen kanssa lyhyemmän, mutta silti sieluun jää kosketus-jälki. Nämä ovat kuin enkeleitä. Tässä kaksi heistä - viime syksy elettiin itensiivisesti tanssisalilla yhdessä.  Itsensä alttiiksi asettaminen yhdisti ja lähensi ja Manuelan kanssa koen syvää siskoutta ikäerosta huolimatta. Tavatessa kolmistaan naurettin ja pyyhittiin silmäkulmia. Juteltiin pelkojen voittamisesta, mielen solmuista. Tanssin taiasta. Oltiin haikeana, mutta myös helpottuneita. Nyt on seuraavien vuoro kokea se pyörremyrsky. Me nautitaan after-skistä! 

Rakkaat Manuela ja Harri

Olen käynyt hoitamassa tanssi- ikävää Anna Sainilan tanssitunneilla. Vimeeksi rumbaa ja tänään jiveä. Aina tunne jälkikäteen, että elämä hymyilee.

Kaularangan kiukkuaminen on myös laantumaan päin ja sietää jo treenejä. Arvatkaa miten kiitollinen olen!! Kun saan haastaa kehoa monipuolisesti, on elämä niin paljon valoisampaa. Olen rohkeampi, reippaampi. Rennompi. Ja niinkuin elämällä on tapana, lastenkin kuprut tasoittuneet ja moni asia taas loksahtanut uuteen asentoon. Elämä on jatkuvaa aaltoliikettä. Onneksi. 

Tapasin myös pitkästä aikaa oman remppani alkuaikojen enkelin. Pilates-ohjaajani Anjan, jonka tunnit kannattelivat ensimmäisen talven yli. Teimme kävely-treffit. Luonto oli kauneimmillaan, aurinko paistoi ja parissa tunnissa ehdittiin puhua rajoista, joita oma mieli asettaa. Ja kun uskaltaa mennä niiden yli, vapautuu käyttöön uskomattomia voimavaroja, joista ei ole voinut edes uneksia. Anja kertoi oman kasvutarinansa ja olin aivan monttu auki. Olin kuvitellut, että hän oli ihminen, joka oli koko ikänsä ollut huippukuntoinen ja urheilullinen. Juuri sellainen, josta olin aiemmin ajatellut, että helppohan sen on kun on aina ollut tollanen täydellinen kroppa...katin kontit...ikinä ei pitäisi mennä luulemaan yhtään mitään. Jokaisella on omat taistelunsa. Iloitaan siis toistemme vahvuuksista! Harva asia tulee itsestään Puhdistavan pulputuksen ja ihanan lenkin päätteeksi oli hymy herkässä!

Lenkkimaisemat kohillaan

Kuten varmaan muistatte, niin äkääntyihän se lonkka pitkähköstä kävelystä...melkein kotiin tullessa sain lenkkarin pois jalasta...onneksi oli ovenpieluksessa putki odottamassa rullailua. 

Ihanaa syysviikkoa kaikille! Otetaan elämä haltuun!

Kommentit (10)

Vierailija

Hei

Tuo uusien ihmisten kohtaaminen.. Kunpa itsekin osaisin olla avoin ja antaa itsestäni jotakin toiselle. Niin helposti naksahtaa suojamuuri päälle ja katselen tilannetta ikäänkuin itseni ulkopuolelta, kuinka joku siinä esittää reipasta ja iloista, menestyvää minää.. Miksi on niin vaikea olla sitä, mitä oikeasti on esittämättä roolia? Ihailen yli kaiken ihmisiä, jotka tunnistaa heti jo ensimmäistä kertaa tavatessa aidosti läsnä oleviksi omana itsenään.

Että tällaisia pohdintoja..

Kiitos tästä aamun piristyksestä. Annoit valoa & erergiaa mullekin :)

t. Maiju

 

Vierailija

Moi Maiju!

Oivalsin kerran samojen tunteiden pohtimisen jälkeen, että jos en oikeasti kelpaa omana itsenäni, ei mahdollisesti syntyvä yhteyskään ole oikeanlainen.

Samalla päätin, että minulla ei ole mitään salattavaa. Kaikki tapahtuneet asiat elämäni varrella ovat tehneet minusta minän.

Olen avoin, iloinen ja rehellinen. Suojaan kuitenkin sisintäni, koska olen todella herkkä. 

Ja onhan kaikilla ihmisillä erilaisia rooleja eri tilanteita ja tunnetiloja varten, eikä siinä ole mielestäni mitään pahaa. Tosin jos se aiheuttaa itselle pahaa oloa, on hienoa pysähtyä pohdiskelemaan miksi.

Upeaa syksyä kaikille,

Johanna

Vierailija

Hei Raxu!

Kiinnostuin kovasti noista Hot-tunnin vermeistä: itselläni on erityisesti tanssituntien jälkeen jalkapohjassa, varsinkin kantapäässä, viiltävä kipu, joka heijastuu koko jalkapohjaan. Olen paikallistanut kivun lähteen syvälle kantapäähän pyöritellessäni kovaa, pientä palloa (seisten) pitkin jalkapohjaa. Oletan, että nimenomaan lihaskalvo tykkää huonoa ylipainoisen pomppimisesta ja ns. rasvapatjakin lienee näin viisikymppisenä jo ohentunut. Lukisin mielelläni lisää: millaista kipusi on ollut ja miten "pallottelet". Erityisesti kiinnostaa nimenomaan miten jalkapohjan lihakset ovat kestäneet "rääkit".

Ihanaa, että jatkat bloggailua, kiitos siitä. Haluaisin tietää kiertuekalenterisi tälle syksylle, olisi mukava tulla kuulemaan luentoasi.

Nautinnollista syksyä, sen kaikissa väreissä...Kolmen aikuistuvan äitinä luen välillä niin myötäeläen ja huokaillen...tällaistahan se elämä on.

Ja joo, tiedän, että hulluna pidetään, kun jatkan pomppimista kivun kanssa, mutta se on vähän kuin "mikäs juopon viinakaapilta pois pitää"...

Pulla

Vierailija

Hei Raxu,

ihanaa, että "uskallat" julkaista itsestäsi kuvia myös meikittä! Kiva katsoa aitoa ihmistä, joka ei joka kuvassa hymyile täydessä tällingissä, vaan hymy löytää meidät ihan luomunakin.

Kiva, että bloggailet meidän muiden iloksi, etkä välitä toisiaan aika ikävistä (=asiattomistakin) kommenteista.

Tsemppiä syksyyn meille kaikille!

t. Tarja

 

Vierailija

Heippa,kyllä tämä blogisi on ainakin minut koukuttanut täysin ja niin kuin jo vuosi sitten kommentoin,TÄSTÄ blogista ainakin minä saan tsemppiä omaan elämätaparemonttiini :)

Kiitos siis Raxu,että jaksat kirjoitella ja antaa uskoa meille kanssatallaajille!!

 

Reipasta syksyä kaikille toivottaa Sina

Vierailija
Vierailija

Moi Maiju!

Oivalsin kerran samojen tunteiden pohtimisen jälkeen, että jos en oikeasti kelpaa omana itsenäni, ei mahdollisesti syntyvä yhteyskään ole oikeanlainen.

Samalla päätin, että minulla ei ole mitään salattavaa. Kaikki tapahtuneet asiat elämäni varrella ovat tehneet minusta minän.

Olen avoin, iloinen ja rehellinen. Suojaan kuitenkin sisintäni, koska olen todella herkkä. 

Ja onhan kaikilla ihmisillä erilaisia rooleja eri tilanteita ja tunnetiloja varten, eikä siinä ole mielestäni mitään pahaa. Tosin jos se aiheuttaa itselle pahaa oloa, on hienoa pysähtyä pohdiskelemaan miksi.

Upeaa syksyä kaikille,

Johanna

Hei,

olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi Johanna! Olen itsekin kokenut, että kun uskaltaa olla oma itsensä ja rehellinen kohtaamisessa, keskustelukumppanikin on useimmiten sinua kohtaan samanlainen. Näin paljastuu ihmisistä ihan uusia, yllättäviä puolia. Ja löytyy sielunsisaruksia vaikka mistä yhteyksistä!

Elämä heittelee aina välillä itse kutakin minne sattuu ja vetää säännöllisen epäsäännöllisesti mattoa jalkojen alta - juuri kun kuvittelee että kaikki on suht ok. Siksi minäkin olen tullut siihen tulokseen, että olen aidosti se mikä olen ja luotan kohtaamani ihmisen aitouteen. Vaikka joskus joutuukin pettymään. Olen kohdannut liian monta kyynistä ja katkeraa lähimmäistä - siksi itse olen päättänyt välttää samaa kohtaloa ja tehdä töitä sen eteen etten kyynisty.

Ja nyt ihanaan syysaamuun piiiitkälle lenkille!

Riemua ja iloa kaikille,

ystävällisin terveisin M

Vierailija

Raxulla on sielukasta asiaa.

Kuka uskaltaa olla yksin, muttei yksinäinen? Se on yksi julkisuutta vailla olevan jokataviksen tositarina, joka tasapainottaa sielun ja kuoren, arvelen...

T. Meiju

 

Seuraa 

Olen Raakel Lignell, kulttuurin sekatyöläinen ja täysin hurahtanut elämäntaparemonttiini. Bloggaan kilojen karisemisesta, ravitsemuksesta, liikuntavimmastani ja kaikesta, mitä uusi elämäni on tuonut tullessaan.

 

Seuraa minua Bloglovinissa.

 

Katso Raakel Lignellin ja Patrik Borgin keskusteluvideot:

Onnen tavoittelu laihduttaa

Liian kiltti ei laihdu

Miksi tummaa suklaata voi syödä vain palan

Jumppahulluus pisti kehon koville

 

Kampanjasivut
Tilaa kirja Raxun rinnalla - kohti pysyvää painonhallintaa.

Teemat

Blogiarkisto

2013
2011
Joulukuu

Kategoriat