Uutta meininkiä treeneihin

Omia vaiheitaan ei voi, eikä kannata ohittaa. Vaikka välillä meneekin oppi perille vähän kantapään kautta. Koko liikunnallisen historiani aikana - joka ei todellakaan ole kovin pitkä...kokonaiset 4,5 vuotta, on lähes jokainen liikunta-alan ammattilainen suositellut lihasvoima-harjoittelua reiluilla vastuksilla. En ole vastannut huutoon. Useamman kerran olen kyllä yrittänyt saada salin puolella käyntiä ohjelmistoon, mutta ryhmätunnit ja korkea syke ovat koukuttaneet. Ja sitten tanssi. Nyt tämä talvi on ollut erilainen. En ole oikein saanut irti entisenlaisia kicksejä tunneilta. Fustra-ohjaajan silmien ja näppien alla teen kyllä täysillä. Mielestäni myös ryhmätunneilla. Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin täyttymyksen tunteet, jotka olivat niin koukuttavia ja huumaavia, ovat loistaneet poissa-olollaan muutamaa onnellista poikkeusta lukuunottamatta. Ehkäpä myös tästä syystä ovat ajatukset alkaneet kääntymään vähän erilaisen treenaamiseen puoleen. Kun reilut pari viikkoa oli flunssan vuoksi pakkolepoa, päätinkin vähän muuttaa meininkiä. Vähennän tuntimääriä korkean sykkeen ryhmäliikunnasta. Kerran tai pari nautin niistä viikossa. Muuten treenaan napakoilla painoilla 2-3 kertaa viikossa. Herkkuna yksi tiukka ja nopea intervallitreeni viikkoon. Lisäksi ulkoilua ja kehonhuoltoa niin paljon kuin aikaa ja intoa riittää. On jännä nähdä, miten keho ja mieli alkaa tähän reagoimaan. Mikäli asiantuntijoita on uskominen, niin hyvää olisi tiedossa. Niin hormonitoiminnalle, kehon koostumukselle kuin arjen perusvireellekin. 

Tämä viikko ja aamu alkoikin puolen tunnin HIIT crossingilla. Ei sitä tiukkaa intervallia pidempää olisi kestänytkään. Keuhkot pihalla, jalat totaalisen hapoilla ja leveä hymy kasvoilla. Jälkiruoaksi salin puolella irtopainot käteen ja kyytiä hauksille, ojentajille ja olkapäille. Taljassa vielä yläselän tappo ja loppuun vatsalihasten väsytys tutinan ohi ja yli. Kepin kanssa selän ja rintakehän vetreytystä, koko kehon lihaskalvojen elvytystä muutamin liikkein ja kotiin. Olo mainio!

Vera oli vahvasti lähdössä mukaan treeneihin :-)

Viime päivät ovat olleet erityisen täynnä elämän makua. Loputkin perheenjäsenet sairastuivat influenssaan, osa jo toisessa aallossa. Siispä mamman passaus on ollut paikallaan. Siinä sivussa olen käynyt läpi viime vuoden kuitteja. On taas veroilmoitusten aika. Uskomatonta, mikä pikakelaus kaikesta eletystä ja koetusta moinen tylsä homma voikaan olla! Rakkaudella, haikeudella, ilolla ja hellyydellä olen muistanut jokaista, joka on ollut osana ja rinnalla viime vuoden huikeissa kaarteissa. Meno olikin melkoista auto-stradaa. Ei tullut levähdyspaikkoja huomattua. Nyt ehkä tarve valita vähän rauhallisemmat reitit, jotta jää aikaa maisemankin katseluun. Ja pysähdyksille. Spontaaneillekin.

Eilen juhlimme maailman parhaan anopin 70-vuotispäivää. Miten nuoret nykyään on jo niin vanhoja? Kuopus veisteli illalla, että säästä äiti noi kynttilät...kohtahan sulla itselläs on niille käyttöä...tulipa muutes kuukauden sokerikiintiöt täytettyä marenkikakun ja suklaan voimin. Oli lihaksissa, mitä polttaa aamun treeneissä...

Työrintamallakin vähän uusia tuulia. Maikkarin Studio55 jatkuu normaalisti, mutta lisäksi vedän Huomenta Suomen torstai-aamuissa TERVE AAMU-nimistä osiota klo 7.40 - 8.10. Tiedossa terveyttä ja hyvinvointia monesta vinkkelistä, joka viikko eri teema sekä mielenkiintoisia ilmiöitä ja vieraita. Inspiroivaa!

Nyt palaan kuittien pariin. Kuten mainio kirjanpitäjäni totesi: "Numerot on helppoja! Ne ei koskaan muutu."

Me muututaan, se on ainut asia, mikä on varmaa!