Sykkyrällä

Vetämätön ja väsynyt olo. Ollut jo pari viikkoa. Tassu tahmea, silmänluomet lurpallaan ja sohvan vetovoima ylivoimainen.
Miksi?
Jälleen kerran itsetutkistelun paikka!

Itku on ollut pinnassa - pyhäinpäivä ja Isänpäivä konkretisoivat keväällä pois nukuneen rakkaan isän ja ukin poissaolon. Ikävä pääsi taas valloilleen. Tällä kertaa en jaksanut lähteä terapoimaan itseäni edes jumppiin. Muutama pakottamalla väännetty tunti tuntui vaan vievän viimeisetkin voimat. Niinpä huilailin, tosin en kovin hyvillä fiiliksillä. Pitäispitäispitäis kuiski korvaan ja sehän ei ketään voimaannuta.
Viikonlopun haravointi ja lehtiläjien kuskaus oli sensijaan tervetullutta happihyppelyä parhaimmillaan. Jokainen siistiytynyt neliömetri avarsi jotenkin kummasti myös luopumisesta käpristelevää mieltä. Eilen illalla teki jo mieli salille. Crosspump kirpaisi pitkästä aikaa ja sen jälkeen flowjoogassa kädet ja olat kirjaimellisesti tutisi jo ensimmäisessä seisovassa koirassa. Eteerinen, ketterä ja voimakas ohjaaja – jota muutes palvon – yllytti meitä kokeilemaan taas uutta: jalan polvitaive nostetaan olkapäälle, toinen jalka edessä suorana ja käsillä sitten nostetaan ruhoa ylös…jepjep…nousi ehkä millin …ja vatsalihakset piti vetää sellaiselle sykkyrälle, ettei ennen koettu moista…ohjaaja sanoikin, että palleasta pitää tulla jätskikauha – siis sisäänpäin. Onpa taas haasteita, joiden kanssa voi painia loppuiän ?

Tarkastanpa samalla myös ravintopuolen. On syytä antaa itselle piiskaa…ei kumma, että energiat vähissä ja yöunet hakusessa…olen slarvaillut ruoan kanssa pahasti: Ateriavälit venyneet luvattoman pitkiksi, aamiaset jääneet useasti väliin ja makeanhimo on iskenyt vasten kasvoja rajusti eka kerran reilun kahden vuoden aikana. Olenko antanut sille pikku sormen? Valitettavasti kyllä ja nyt huomaan sen jo vievän kättä rannetta myöten. Painossa tuskin tapahtunut yhtään mitään, mutta tämä paska olo säikäytti kyllä kunnolla ja muistutti, miksi kannattaa olla tarkkana syömisistään. Siis tarpeeksi ja säännöllisesti monipuolista ruokaa, eikä hätäisiä välipaloja puolijuosten. . Eli korjausliike ja NYT!

Aloitin tänään aamuni oliiviöljyssä paistetulla omeletilla: 2 munaa, loraus maitoa, pilkottu tomaatti, kevätsipuli, valkosipulia, yrttejä sekä ripaus juustoraastetta päälle. Kohta teen välipalaksi smoothien, johon jugurtin lisäksi laitan marjoja, pellavansiemenrouhetta-ja ölyä, heraproteiinia sekä auringonkukan siemeniä. Lounaaksi pyöräytän kasvissosekeiton, päälle raejuustoa ja pähkinöitä. Näiden voimalla aion mennä kuntosalille. Siis en jumppaan vaan raudan pariin. Nyt alkoi uusi zemppi taas ?

Voimma teillekin päivään!

Kommentit (4)

N!ppe

Moikka!

Kiitos leppoisasta blogistasi! Eniten minua kiinnostaa ruokaohjeet sekä nyt viimeisemmässä kirjoituksessa tämä lause / lainaus: "..yllytti meitä kokeilemaan taas uutta: jalan polvitaive nostetaan olkapäälle,..." niin en saanut kyllä kiinni tosta liikkeestä koska moinen ohje tuntuu melko ufolta...? Tykkään itsekkin koittaa uusia liikkeitä etenkin kun poikkeavat normaalista mitä esim. pumpissa ja combatissa aina jauhetaan :)

On myöskin mukava huomata, että vaikka sinua on puraissut liikuntakärpänen oikein kunnolla niin silti ns. vanhat tavat saattavat houkutella kulman takana kuin viina alkoholistia ja yhtäkkiä huomaakin että on paennut ah jumppia ja terveellistä ruokavaliota ja uponnut hetken hurmioon, eli löhämiseen ja herkkujen syöntiin.. Se kun on niin taivaallista sinä hetkenä, mutta jälkeenpäin olo on karsea ja sitten ei kun syö helposti vain lisää ja lenkille tai jumppaan lähtö tuntuu entistä kaukaisemmalta..

Tsemppiä meille kaikille näihin fiiliksiin ja niistä ylipääsemisiin! Suomen pimeässä, märässä ja tuulisessa syksyssä / keleissä se ei aina ole kaikkein helpointa, kun illatkin tuntuvat liukuvan sormien välistä kuin vesi (sen kuuluisan) hanhen selästä.. ;)

H

Täysin inhimillistä välilä retkahtaakin, varsinkin kun olet noin pitkään rutistanut.

Itse tässä parantelen ylikunnon oireita (tai siis ALIPALAUTUMISEN): ruokahalut katosivat ja koitin jatkaa treenailuja liian vähällä ravinnolla, sydän teki ylimääräisiä lyöntejä, olo ällö ja voimaton.. Eli keho varmasti kertoo milloin lepo on paikallaan, ja tässä ennaltaehkäisy on varmasti parempi kuin jälkeenpäin korjaaminen.

Kiitokset ruokaohjeista, niitä lukemalla alkoi palata ruokahalu itselleki ja muistui säännöllisten ja täysipainoisten aterioiden merkitys.

emmi

Heippa!

No enhän minä ole mihinkää kadonnut:)Lukenut olen joka ikisen postauksen,en ole vain aina viitsinut/jaksanut lähtee mukaan juttuihin:)Mutta kyllä aina myötäelänyt tuntojasi .Samoja olo tiloja riemusta väsähtämiseen on ollunna täällä myös.Mä oon löytänyt ryhäliikunnan sijaan taas lenkkeilyn.Painan menemään yksin, kun kaveria ei aina ole,ihanaa olla aivan pimeässä(illalla) ja omissa mietteissä:)Punttisali on ollut myös tavoite.Tsemppiä ja voimia, niin henkiselle puolelle, kuin muutenkin,halit.Luin ,että kirjoittelet kirjaa,jännää täytyy heti ostaaaaa se,kun ilmestyyy.

sinikka mäkelä anna-liisa

Niin olen kirjoittanut runo kirjan nyt vähän tarinoita noin varmaan 6000 tuhatta sanaa niin olen aloittanut kasvis kevean ruoka valion ei minulla ole paljon --keveä mieli mutta aika väsy kävin --ostamassa luontaistuote liikkeestä--mivi total...flex hän ainakin sanoi että jos on paljon koneella,hän on minun yrittäjä kauppa k--suositteli olen juonu muutaman lusikan mutta aika hapan---tämä on aamulla olen ottanu veden kera---mitä sinulla neuvoksi ---s.m.

Seuraa 

Olen Raakel Lignell, kulttuurin sekatyöläinen ja täysin hurahtanut elämäntaparemonttiini. Bloggaan kilojen karisemisesta, ravitsemuksesta, liikuntavimmastani ja kaikesta, mitä uusi elämäni on tuonut tullessaan.

 

Seuraa minua Bloglovinissa.

 

Katso Raakel Lignellin ja Patrik Borgin keskusteluvideot:

Onnen tavoittelu laihduttaa

Liian kiltti ei laihdu

Miksi tummaa suklaata voi syödä vain palan

Jumppahulluus pisti kehon koville

 

Kampanjasivut
Tilaa kirja Raxun rinnalla - kohti pysyvää painonhallintaa.

Teemat

Blogiarkisto

2013
2011
Joulukuu

Kategoriat