Tanssin parantama

klo 17:21 | 16.2.2014

Chachacha

Liike on lääke ja tanssi eliksiiriä

Iltalialainen tuttava selvensi sielunmaisemaansa sanomalla:" Football and food, my life" samalla piirtäen käsillään ilmaan sydämen. Samaisen sydämen sisään nimittäisin itse tanssin ja rakkaat. Molemmista sain nauttia tänä viikonloppuna!

Rakkaalla Feeniks-salillani oli Ystävänpäivän-viikonlopun kunniaksi tanssit. Ikioman openi Jani Rasimuksen johdolla. Onneksi oli influenssa taittunut siihen vaiheeseen, että sain lääkäriltä luvan tanssia. Ja hyvin jaksoin. Itse asiassa paranin tanssiessa :-)

Alkuun vetäistiin "malliksi" chachacha sekä fristyle-numerot. Tuntui kuin taas olisi puuttuva pala loksahtanut kohdilleen. Olen touhuun totaalisen koukussa.

Sitten pääsi kahdesti salillinen naisia chachachan salojen kimppuun Janin opastuksella. Oli mahtavaa seurata peilin kautta tuttujen naamojen tiukkaa keskittyneisyyttä, kun kieli keskellä suuta laitettiin jalkaa, polvea ja lannetta oikeaan asentoon. Tunnin loppupuolella koreografian istahdettua askellukseen, alkoi jo hymyjäkin irtoamaan. Paras kommentti tuli posket punoittaen: "Mä jätän mun miehen ja mun perheen ja lähden vaan jonnekin Kuubaan tanssimaan tällasta..." Älkää järkyttykö, samainen rouva on ihan kotimaassa ja perheensä parissa edelleen :-)

On se tanssi vaan niin parasta! Menkää immeiset tanssitunneille. Reippaasti vaan kokeilemaan. Ja ei ole kyse iästä! Ottakaa mallia tästä rouvasta! Tanssi on kaikkien oikeus ja lääkettä sielulle ja ruumiille!

Kommentit (1)

1/1

klo 11:50 | 17.2.2014

Aah - kunnon tanssit saa tosiaan mielen virkeäksi ja läskit liikkeeseen!

Ja tanssia vielä henkilön kanssa jonka myötä askeleet ikäänkuin saa siivet selkään - mikä sen parempaa liikuntaa!

Kiva että tautisi hellitti!

Ulkona on kevättä ilmassa, sen ilolla huomasin!

Annikki

Raxun remppa

Pipinä

klo 12:35 | 13.2.2014

Teetä hipsutellen

Pakkolepoa

Influensa iski. Salakavalasti. Yhtäkkiä. Ei toivottu. Ei sopivaan kohtaan. Mutta niin vain kävi. Tämä viikko mennyt punkan pohjalla. Tamiflu-lääke sekä hevoskuuri c-vitamiinia sekä sinkkiä onneksi lähti helpottamaan oireilua ja nyt jo kuumeeton aamupäivä. Voivoi mitä kaikkea ihanaa jouduinkaan perumaan taudin takia. Ei voi mitään. Nyt on levon paikka. Tänään jaksoin jo hipsutella ja laittaa vähän teetä. Tähän saakka olen ollut passattavana. Ihanaa sekin. Vera-hauva on uskollisena ollut tiiviisti kiinni kupeessa nonstop. Pikaiset pisut pihalla ja taas syöksy takaisin emännän viekkuun hoitamaan. Ruokahalua ei ole ollut koiralla eikä emännällä. Jätskiä ja vähän ruisleipää ja banaania. Ainoat asiat joita olen saanut alas. Ja litratolkulla vettä sekä inkivääri-hunaja-juomaa.

Kaunista talvisäätä olen saanut ihailla vain ikkunan läpi. Mutta otan nyt kaiken ilon irti pakkolevosta. Torkun ja kuullostelen hiljaisen talon napsahduksia ja omia aatoksia. Vaikka harmittaa olla kipeä, olen samalla äärettömän kiitollinen kaikesta ympäröivästä. Ja punkan pohjalta hurraan perheen Abia, joka parhaillaan penkkari-ajelee. Elämä

Kommentit (5)

1/5

klo 15:24 | 13.2.2014

Tsemppiä sairasvuoteelle,

onneksi taidat olla jo voiton puolella. Huiskuttelin ja heiluttelin, hypin ja pompin juuri äsken oman Abini rekan vierellä. Voi sitä nuoruuden iloa ja kaikenvoittavaa varmuutta tulevasta, ihanaa katsella. Samalla pyyhin vähän kyyneleitä silmäkulmasta, sinne meni juniorini rekan lavalle eli ei näitä geimejä meidän perheessä enää. Ja aina abirekat nähdessä palaa ajatukset vuoteen 1985, kirkkaaseen ja kuulaaseen pakkaspäivään kun itse olin Abi ja tie taivasta myöten auki...ja kuminaamari jäätyi naamaan ajelun seurauksena.

Iloitsen myös taas viimeinkin alas päin humpsahtelevasta painosta, jumi kestikin aika kauan, mutta nyt tuntuu läski saavan kyytiä. Tuntuu käsittämättömältä, että kesään mennessä saatan jo hyvinkin olla normaalipainoinen. Ja tämä parantunut fyysinen kunto on aivan ihana bonusraita, kai mielikin lienee virkeämpi ja pinna pidentynyt :)

Terveisin M

2/5

klo 15:28 | 13.2.2014

Ihana viseti M!

Itsekin olin penkkari-lavalla vuonna -85. Ja tuolloinkin olin kipeänä...mutta eipä se nuorena menoa haitannut...voi elämä...

Mahtavaa zemppiä sulle!

T. Raxu

3/5

klo 2:20 | 14.2.2014

Kroppa puhuu omaa kieltään ja käskee ehkä rauhoittumaan...?

Kovasta menosta joutuu yleensä maksamaan aina kovan hinnan.

En tiennyt, että jätski, banaani ja ruisleipä parantaa influenssan, siis sokeri ja hiilarit ja hiilarit ja sokeri. Itse nauttisin ehkä jotain muuta ja tamifluun jättäisin vainoharhaisille...

4/5

klo 16:24 | 14.2.2014

Millähän motiivilla Vierailija arvostelee joko suoraan tai peitetysti Raxun elämäntapaa? Ei blogia kai ole pakko lukea? Kannattaisiko alkaa tarkastella omaa elämää ja olla onnellinen omista niin oikeista valinnoista, joilla varmasti välttää esim. influenssaan sairastumisen?!

anu56

Liittynyt12.10.2013

5/5

klo 18:24 | 15.2.2014

Voi ihana Raxu kun sinä olet joka paikassa niin oma itsesi että et esitä mitään,sinun uutta kirjaa tässä odotellaan kieli pitkällä ja muutama kilo jälleen laihempanakin, kaiken murheen keskellä.

Raxun remppa

Wannabe ballerina?

klo 17:19 | 1.2.2014

Studiossa

Ihana viikko takana! Telkkari-työt käynnistyivät, ekat jutut eetterissä. Nautin uusien ihmisten ja juttujen kohtaamisesta. Opettelusta ja kivasta jännitteestä. Pienestä epävarmuudesta, että pystynkö, pärjäänkö. Saattaa mennä metsään, mutta saattaa myös löytyä uutta maaperää ja polkuja.

Viikon suurin yllätys oli kyllä baletti. Kyllä! Kävin testaamassa aikuisbaletti-tunnin Helsingin tanssiopistolla. Mennessäni ajattelin, että ei todellakaan mun juttu...liian staattista, vaikeaa, en saa aukikiertoa jne. Mutta 75 minuuttia hujahti hetkessä. Tangolla ja ilman. Sali täynnä eri ikäisiä ja kokoisia naisia. Paitsi että taisin olla vanhin... olo oli tunnin jälkeen ryhdikäs, huollettu ja rento. Ja treeni oli haastavaa, mutta hauskaa!! Tahtoo tätäkin lisää! Taidan olla löytämässä rauhallisen treenin lumoa. Älkää säikähtäkö, en pukeutunut vaaleanpunaisiin... Muppet show pitäköön Miss Piggyn omanaan... ;-)

Eilen tapasimme Patrik Borgin kanssa. Keskustelimme uuden kirjan teemoista, pysyvän painonhallinnan aakkosista. Sudenkuopista ja oivalluksista. Keskusteluista kuvattiin videomatskua, joka ilmestyy kevään mittaan. Tässä linkkinä pientä esimakua viime syksyltä kirjan kuvauksista.

Raxun rinnalla / Patrik ja Teresa

Meidän kaksostytöt ovat kehkeytyneet loistaviksi kokeiksi. Mitä luksusta tulla työpäivän jälkeen kotiin ja saada nauttia toinen toistaan ihanammista herkuista. Ja terveellisistä sellaisista!

Tässä viime viikon saldoa á la Edith:

Vietnamilaiset kevätkääryleet

avocado-majoneesi ruisnapeilla + korianteri sekä feta-avocado-salaatti

Suppilovahvero-pinaatti-feta-quiche

Tämä viikonloppu on vapaa. Ihanaa!! Nautittuna hidas aamukahvi Hesarin parissa, vähän lumitöitä ja nyt juhlimaan ystävän viiskymppisiä. Huomenna ehkä tanssimaan tai Balanceen. Tai vaan pitkälle kävelylle lumiseen metsään. Fiiliksen mukaan.

Mainiota helmikuun aloitusta!

Kommentit (10)

1/10

klo 18:36 | 1.2.2014

Ihana kuva ja ihanat vaatteet. Keväistä väritystä.

Niin positiivinen, mukava kirjoitus. Kiitos!

t. Ella

2/10

klo 21:11 | 1.2.2014

Kivaa lukea uusista haasteista, hienoa että uskallat ottaa vastaan uutta sekä työn että liikunnan saralla. Joskus näin kaukana kaikesta asuvana (lue: maalla) harmittaa, kun ei oikeasti voi kokeilla kaikkea mitä haluaisin. Ei yksinkertaisesti voi ajaa kymmenien kilometrien päähän kuntoilemaan niin paljon kuin mieli tekee. Mutta koska maalla asuminen on oma valintani, niin sellaista elämä on. Ja luovuus pääseekin kunniaan, tämän aamun aerobinen harjoitus lumituiskussa järven jäällä oli ihanaa!! On silti kiva lukea Raksu kokemuksiasi, jaathan niitä edelleen.

terveisin M, enää 12 kg jäljellä

3/10

klo 21:13 | 1.2.2014

Hei sinulta puuttuu vielä tankotanssi ja avantouinti, nämä tuli mieleen tuosta ballerinana olosta!!

4/10

klo 13:22 | 3.2.2014

Ensimmäinen juontosi oli kiva, rento ja iloinen. Hiukan liikaa meikkiä kauniille naiselle, mutta se on sivuseikka. Voi kun se kirja jo ilmestyisi.

Ihana katsella mitkä korkkarit sulla on seuraavaksi ;) Nuo punaiset sandaletit... omg :D

5/10

klo 2:13 | 6.2.2014

Kukapa ei ’wannabe’ eli haluaisi olla juuri sitä kaikkea, mitä ei oikeasti olekaan. Nykyaikana ”pitää osata ja olla kaikkea”. Räiskyvä ja iloinen Raakel, joka on hpreaksi lammas, muistuttaa meitä kaikkia ’hyvistä paimenista’. Rapakunnosta itsensä hyvään oloon rempannut Raxu aiheuttaa monille kateutta ja ahdistusta erityisesti kilojensa kanssa painiskeleville kohtalotovereille, joilla ei ole rinnallaan samanlaisia ”paimenia”: liikuntatieteen maistereita, laillistettuja ravitsemusterapeutteja eikä kokkeja. Raxun rinnalla remppaaminen on hankalaa ja haastellista paimenettomille lampaille. Mutta jokainen lammas ansaitsee hyvän paimenen, ja paras paimen on jokaisen oma sisäinen paimen, jonka nimi ei ole Patrik eikä Teresa, vaan...’minä itse’. Tsemppiä kaikille...

6/10

klo 10:03 | 6.2.2014

Hei,

Eikö Raakelinkin rinnalle ja mukaan ole nämä "paimenet" tulleet vasta varsinaisen painonpudotuksen jälkeen? Kaikki haluavat osansa Raxun vetovoimasta. Onko kukaan ajatellut asiaa näin?

Ihailen Raakelia juuri siksi että hän itse päätti muuttaa elämänsä, näistä sen jälkeen mukaan tulevista "paimenista" en tiedä mitä mieltä olen..

7/10

klo 13:33 | 6.2.2014

Jep,

rinnallakulkijat taisivat tulla mukaan sitten kun painoa oli lähtenyt useampi kymmenen kiloa - voitte vaikka lukea siitä Raksun Remppa-kirjasta tätä taustaa. On toki totta, että on vaikeampaa tehdä kunto- ja ruokaremonttia omin päin, mutta onneksi siihen on ohjeita maailma täynnä; kirjoja, nettivalmennuksia jne jne.

Enkä tiedä onko kukaan arvostelijoista koskaan uhrannut ajatustakaan sille, että me "tavikset" voimme ihan rauhassa onnistua tai epäonnistua omissa kuntorempoissa. Entä jos Raksu nyt jostain syystä (en tätä todellakaan toivo) epäonnistuisi painonhallinnassa - johan olisi taas mässättävää iltapäivälehdillä. Se mitä yritän sanoa on siis, ettei julkisuus ole aina oma valinta ja voi joskus olla todella raakaa ja armotonta. Jos teet julkista työtä tai olet rakastunut henkilöön, joka työnsä takia on paljon julksuudessa, niin minkäs voit. Ja kohta taas joku polttaa päreensä ja viskoo lokaa tämänkin kirjoituksen päälle, mutta kannattaisi ensin katsoa peiliin: jos oma läski ei lähde niin muita ei voi syyttää kuin sitä peilistä katsovaa naamaa. Toisilla on vain aina tapana yrittää löytää syy omaan pahaan oloon mieluummin katsomalla ikkunasta ulos eli siis maailmalta.

Kaikille meille siis intoa ja iloa omasta elämästä huolehtimiseen ja ennen kaikkea vastuunkantamiseen omista valinnoista,

Terveisin M

8/10

klo 0:54 | 8.2.2014

Hyvä ja pohdintaa aiheuttava ajatus vierailijalta:

"Eikö Raakelinkin rinnalle ja mukaan ole nämä "paimenet" tulleet vasta varsinaisen painonpudotuksen jälkeen? Kaikki haluavat osansa Raxun vetovoimasta. Onko kukaan ajatellut asiaa näin?"

Saattaa ajatella, tai ainakin nyt ajattelee, kun asian mainitsit, kiitos.

Sana vetovoima jäi mietityttämään. Sen imussa on hyvä puskea ja pönkittää omaa heiveröistä egoa eteenpäin. Jonkinlaisia 'kipuajia eliittiin' ovat kaiketi nuo vetovoiman perässä hiihtelijät.

Ja jos et kuulu hymyilevään eliittiin, olet pian 'putoaja' ja päädyt köyhälistöön, sillä ''välimaasto' eli keskiluokka katoaa kovaa vauhtia.

T. Raxun rinnalla pohtija

9/10

klo 21:13 | 9.2.2014

Rakel ei tehnyt minkäänlaista säväytystä studio 55 ohjelmassa, meikattu, tälläytynyt ja keinotekoinen kikattelija. yksi kerta riitti ja se oli siinä. mitä tulee rakelin julkisuustyrkkyyn ja itsensä joka paikkaan tunkemiseen, sairaalloiseen liikuntamaniaan ja tällä rahastamisella, jutut ja kasvot alkavat olla jo aika kuluneet. Kaikki loppuu aikana ja maku menee. Tavalliset suomalaiset naiset ei ehkä kuitenkaan ensimmäisenä samaistu tähän tuotteeseen, ei enään. t, Evelin

10/10

klo 19:58 | 12.2.2014

No minä taas olen tykännyt Rakelin tv-esiintymisistä. Harva meistä osaisi olla niin rento, luonnollinen ja lämmin ilman vuosikymmenien kokemusta vastaavasta työstä. Hyvä Raxu! :)

Terhi

Raxun remppa

Mikä ihmeen Fustra?

klo 18:08 | 27.1.2014

Fustra my friend

Tahtoo kans kapean uuman ja kivut vex!

Fustra oli vuoden 2012 liikuntatuote. Viime vuoden ajan se tuntui putkahtelevan esiin mediassa sekä ystävien ja tuttavien puheissa. Ryhti, kehon hallinta, liikkuvuuden lisäys sekä keskivartalon hallinta. Lisäksi hoikistumista, kipujen vähentymistä jne. Kuullosti lähes liian hyvältä ollakseen totta.

Ystäväni sekä bloggari-kollega Hanna Sumari hurahti lajiin vuosi sitten. Olen seurannut hänen kehonsa ja koko tyypin huimaa muutosta. Siis naisen, joka on aina liikkunut ja ollut hyvässä kunnossa sekä mitoissa. Että siitäkin voi vuodessa petrata noin huimasti...respect! Voitte Hannan Elämä on ihanaa - blogista lukea hänen kokemuksistaan tarkemmin! Zekatkaas hei frouvan uuma tosta kuvasta... Tahtoo kans!

Hanna houkutteli mukaansa Fustra-treeneihin. Hänen ohjaajansa Juho kertoi lajista, Hanna näytti mallia ja meikkis yritti perässä. Huhhuh. Kaikki liikkeet tutisuttivat jo parin sekunnin jälkeen. Hiki tuli pintaan heti vaikkei peilissä näyttänyt oikein tekevän mitään. Kokonaisvaltaista, korjaavaa treeniä siis. Pääasiassa kropan omalla painolla, apuna keppi. Mutta apua, miten vaativaa. Päätin ottaa haasteen vastaan. Aloitan treenaamisen ohjaajan kanssa. 2-3 kertaa viikossa. Mitä haen? Niska-hartia-vaivojen loppumista, kivottomuutta kävelyyn, liikeratojen laajenemista, migreenien helpotusta, vyötärön löytymistä ja ylipäänsä kehon hallinnan paranemista, jotta esim.tanssiminen olisi vaivattomampaa. Ja kyllä, maksaahan tämä lysti, mutta menisi ne rahat turhempaankin. Koen tällä hetkellä kaipaavani treeniä, joka hoitaa ja korjaa kehon vaivoja. Silti haluan myös tehoja. Olisiko tässä nyt se laji? Tähän muutes liittyy myös ruokavalio-suosituksia, mutta kerron niistä kun ehdin perehtymään tarkemmin. Pakko myöntää, että olen aika into piukeana :-)

Nyt lähden kotisalille nauttimaan combatista sekä balancesta. Jes! Kaikesta vanhasta ja rakkaasta en nääs aio luopua. Säännöstelen vaan vähän maltillisemmin.

Liikkuvaa talvista viikkoa kaikille

Kommentit (11)

1/11

klo 1:54 | 28.1.2014

Fustra kuulostaa kivalta ja kalliilta,

Ikävää, että "keski-iänkriisistä tulee keskivartalokriisi, joka näkyy vyöräröllä, jota ei tahdo enää etsimälläkään löytää”, kuten Maarit Tastula totesi taannoisessa Avec-Tastulassa. ”Kuolemako meitä pelottaa”...

2/11

klo 22:55 | 29.1.2014

Raksu sulle. "Kel onni on (vaikka läskien kanssa taistelun), sen kätkeköön"!!!

Ps. Puolesta puhujat, älkää vaivautuko, en ole kateellinen (170/65), no ehkä jonkun mielestä olen läski!

3/11

klo 0:55 | 30.1.2014

Katsoin Raakelin ekan ”studion” – kiva ohjelma, jossa elämäntaparemonttihaastattelija kohtasi funktionaalislääketieteenasiantuntijan, Paula Heinosen. Nappasin ohjelmasta hyvän sanan: tasapaino, joka yhdisti itseni haastattelijaan ja haastateltavaan. Mutta rohkenen kysyä, kuinka insinööri voi olla lääketieteen asiantuntija? Eikö ketään muuta tavista ihmetytä?

4/11

klo 11:52 | 30.1.2014

Vierailija
29.01.2014 klo 10:55

Raksu sulle. "Kel onni on (vaikka läskien kanssa taistelun), sen kätkeköön"!!!

Ps. Puolesta puhujat, älkää vaivautuko, en ole kateellinen (170/65), no ehkä jonkun mielestä olen läski!

Miksi onni pitäisi kätkeä?

5/11

klo 21:26 | 30.1.2014

Vierailija
29.01.2014 klo 10:55

Raksu sulle. "Kel onni on (vaikka läskien kanssa taistelun), sen kätkeköön"!!!

Ps. Puolesta puhujat, älkää vaivautuko, en ole kateellinen (170/65), no ehkä jonkun mielestä olen läski!

Vinkiksi: ei ole pakko lukea sellaisia blogeja, joista ei tykkää. Itse ainakin toivon tältä (ja muiltakin) blogilta nimenomaan hyvän fiiliksen ja inspiraation jakamista. En ymmärrä, miksi sinä ja monet muut käyttävät aikaansa ilkeämielisiin kommentteihin. En tiedä pahoittaako blogisti näistä mielensä, mutta minua lukijana harmittaa lukea näitä. Ja tietenkään en tarkoita, että kaikesta pitäisi olla samaa mieltä, mutta kommentoida voi rakentavastikin. Ehkä sinäkin voisit kertoa, mitä oikein odotat tältä blogilta.

6/11

klo 15:11 | 1.2.2014

Fustra on aivan mahtava ja neljän kerran jälkeen alan jo päivän kuluessa kiinnittämään huomiota asentooni, selän suorana pitämiseen ja ryhtiin. Todella tehokas ja terveellinen liikuntamuoto - mutta kallis. Itse päätin, että se on silti itsensä takaisin maksava urheilumuoto pikkukremppaiselle etupainoiselle ihmiselle, jota ei koskaan kuntosali ole kiinnostanut koska urheilutausta on kokonaan ulkona liikkumisesta. Tosin kun asennot oppii niin voi niitä jossain määrin kotonakin tehdä kun ei tarvita kuin keppi ja käsipainot. Hyvää on myös mahdollisuus keskustella Fustra trainerin kanssa ruokavaliosta ja omista tavoitteista.

7/11

klo 19:32 | 1.2.2014

Työpaikkani fysioterapeutit (6) sanoivat, että joku vain keksi uuden nimen ja hyvän rahastuksen jo tutuiksi tulleille kuntoilumuodoille, esim.keppijumpalle, kuntosalille, joogalle, pilatekselle jne.jne. joten laittakaa vaan rahanne menemään...kaikki kuntoilu on tietenkin hyväksi mutta ei siitä tarvitse aina maksaa itseään kipeäksi!!!

8/11

klo 20:37 | 1.2.2014

Tottahan tuo on ja en usko, että sitä kukaan kiistää. Teho perustuu nimittäin pitkälti siihen, että treeni tehdään yhdessä personal trainerin kanssa joka sparraa sekä treenin ja ruokavalion kanssa. Siksi se hinta per tunti on kova. En usko että personal trainer on missään "lajissa" edullinen.

9/11

klo 13:10 | 2.2.2014

Jo yli vuoden fustraa takana, ja sitä ei todellakaan voi verrata tavalliseen keppijumppaan. Kaikessa tekemisessä on mukana vatsan pito ja lapatuki, siinä ei keppi vielä kovin paljoa liiku, vaikka hiki virtaa. Treineri katsoo kehon linjaukset ja lihakset aktivoidaan niin, että se heikompi (yleensä kehon takaosan) lihas tekee töitä. Saman liikkeen voi tehdä monella eri tavalla (oikein tai väärin) vaikka näyttää maallikolle ulkopäin ihan samalta.

10/11

klo 9:35 | 5.2.2014

Olitte tänään televisiossa ja olen nähnyt ennenkin uutisia Fustrasta ja innostuin jo silloin, mutta sittemmin koko juttu unohtui.

Nyt katsoin silmä tarkkana personal trainerin teille ohjaamia liikkeitä ja innostuin taas! Harmi vaan ei taida meidän salilla vielä tätä mahdollisuutta olla. Onnistuisikohan ihan itsenäisesti.

Itse kärsin hartia kivuista ja migreenistä.

11/11

klo 17:36 | 9.2.2015

Fustra -traineriksi haetaan työpaikkailmoituksissa henkilöitä, joiden pätevyydeksi riittää hakemuksen mukaan "kilpaurheilutausta ja myyntikokemus". Työnantaja, esimerkiksi Forever-kuntosaliketjun kuntoklubi, koulututtaa tämän henkilön fustra-ohjaajaksi 10 päivän koulutuksella. Tällä pätevyydellä nämä fustra-ohjaajat opastavat sitten selkä- ja niskavaivaisia asiakkaita!!