Viides päivä menossa lomailua perheen kanssa Dubaissa. Odotin pelkkää nukkumista, löhöilyä rannalla ja kuntoilua hotellin salilla. Nämä toteutuivatkin kolmena ekana päivänä. Nyt ei ole sää suosinut parina päivänä. Täällä todella harvinainen sade on pistänyt meille ”tossut jalkaan ja kaupungille ”- vaiheen päälle – lue shoppailemaan. Dubai lienee yksi maailman otollisimmista paikoista saada visa vinkumaan… oikeastaan ihanaa vähän hemmotella nuorisoa – niin yhteisellä, kiireettömällä ajalla kuin tarpeellisilla hankinnoilla, kun kerran sää ei ihan suosi. On zekattu maailman korkein torni, kultabasaarit ja useampikin ostoskeskus. Itis kyllä kalpenee…

Ekoina päivinä oli niin parasta herätä aikaisin, käydä salilla parikymppisen oman pojan kanssa, syödä rauhassa aamiaista, löhötä rannalla sekä poolilla. Lukea. Torkkua. Ja ainut huoli oli, että minne mentäis illalla syömään. Lähi-idän ruoka on muutes taivaallista! Muistattekin varmaan, että olen useaan otteeseen hehkuttanut libanonilaista keittiötä. Sitä se käytännössä on koko tällä alueella. Toki kaikkea löytyy. Sushista luomu-hampurilaisiin. Ja syöty on. Hyvin ja huolella!

Vastaantulevat mustaan hunnutetut paikalliset naiset kyllä vähän hämmentävät. Mietin, että mistä he mahtavat ottaa paineita. Olettaisin, että kaikesta kielletystä. Mutta ehkei niin paljon ulkonäöstä kuin länsimaiset kanssasisaret. Vai olenkohan ihan hakoteillä. Kunnioituksesta maan tapoja kohtaan jätimme tytärten kanssa kaikki polvet ja olkapäät paljastavat vetimet kotiin. Hotellilla saamme toki lillutella aurinkotuoleissa bikineissä. Tosin hotellin miespuolinen työntekijä jo huomautti minulle: ”Madame, would you please put your clothes on…” kun kävelin aulan poikki rantaliina bikinien lisäksi ympärilläni. Olkapäät siis paljaina… Kaupungilla tulisi kieltämättä todella vaivautunut olo jossakin normi-hellemekossa. Hotellin aulassa tuli vastaan kaksi paikalliselta näyttävää neitiä. Miniminimekoissa ja räikeästi maalattuina. Sain itseni kiiini miettimästä, että olivatko maailman vanhimman ammatin edustajia. Kotona olisin vaan hymähtänyt tyylitajun puutetta. Tai en ehkä olisi tyyppejä edes huomannut.

Jokatapauksessa kiireetön viikko, valo ja irtiotto arjesta tekevät gutaa. Ylpeänä tarkastelen jälkikasvua ja nauran heidän mainioille jutuilleen. Huomaan käden hakeutuvan rakkaan puolison käteen useammin kuin arjen keskellä. Yhteisymmärryksen katseita ja hymyjä. Kerrostumia. Jo parin vuosikymmenen ajalta. Olen kiitollinen, aikuinen nainen.

Nyt aiomme korkata Suomen taxfreestä mukaan ostetun shampanjan. Ihan muuten vaan. Skoolataan perheelle. Sitten syömään ja aikaisin nukkumaan. Aamulla taas salille.

Ja tilaan täten aurinkoa viimeisiksi päiviksi!

 Vähän liiankin pian olemme taas arjessa. Joko pääsisi hiihtämäänkin?

 

Kommentit (13)

Vierailija

Paikalliset rentoutuvat vapaammissa maissa vähemmissä vaatteissa, mutta kotosalla ollessaan ei eivät kyllä vietä aikaansa stressaamalla arkisia kuvioitaan. Jos meiltä on kielletty kadulla alastomana kävely, se on ohjelmoitu jo selkärankaammekin, ja siten emme jatkuvasti mieti miksemme voi lähteä ulos ilman vaatteita. Arabinaiset miettivät eniten töissä tapahtuneita asioita, perheen ja arjen yhdistämistä, ja kodin juoksevia asioita ruokalistoineen ja raha-asioineen elleivät käy töissä. Naimattomat pohtivat avioliittoa ja kouluttautumista sekä uravaihtoehtoja, avioituneita puhuttaa keskenään suhde miehen ja hänen perheensä kanssa ja äidit tuskailevat lastensa kouluarvosanoja. Kaikki sekaantuvat mielellään perheen ja suvun laajempiin sosiaalisiin ympyröihin. Raha-asioissa he ovat tarkkoja ja pelkäämättömiä, ja pitävät hankintojen tekemisestä. Moni pyörittää pikku bisnestä kotoa käsin. Ei se nyt ole sen kummempaa kuin suomalaisillakaan. 

Vierailija

Kiitos Raksu Dubai-kuulumisista.
Minäkin, mokoma ylikiloinen yritin olla tänään rohkea.
Tein elämäni ensimmäisen "perunan vastustamistestin". Maukkaan kanaillallisen päätteeksi maistelin 'vhh:ttomille' tekemiäni lisukkeita; oliiiviöljyssä paistettuja, ihanalta tuoksuvia perunakuutioita. Vhh:stä välittäville tein toki omat lisukkeensa; sipulivoissa haudutettua punakaalia.Olin sisimmissäni kateellinen niille, jotka kykenevät syömään perunaa lihoamatta. Minäkin halusin syödä perunaa. Mutustelin perunat suussani, mutten niellyt. Syljin perunamössän pois roskikseen. Miltä tuntui? Helpottavalta. Sain perunan himottavan maun haltuuni, mutten valtaamaan vatsaani. Säästyin murinalta ja pieruilta. Ensi kerrallla voisin kokeilla samaa 'after-eight:ien ja fazerin sinisten kohdallla' :) Kykenisinkö?

Tsemppiä kaikille herkkujen keskellä hikoaville pudottajille...

 

Vierailija

Jes, jotain uutta ja muuta kuin liikunta ja syömis blokkausta. Hyvä, hyvä. Oli piristävää luettavaa. T, martsu

 

Vierailija

Hei, sinä perunan oksentelija. Niele vaan seuraavalla kerralla suussasi olevat perunat ja laita vielä vähän vehnäjauhoilla suurustettua kastiketta kyytipojaksi. Et sinä siitä liho, kunhan muistat syödä vain kohtuullisen määrän ja syödä seuraavan kerran vasta kun sinulla on taas nälkä. Silloinhan olet kuluttunut syömäsi perunat, etkä yksinkertaisesti voi lihoa : - )

Murina vatsassasi johtuu todennäköisesti siitä, että olet muotihuumassa ajanut perunan kaltaiset hiilihydraattituotteet vähitellen alas ja suolistosi on niistä (väliaikaisesti) vieraantunut. Tervettä elimistöä ei pidä ajaa toimimattomaksi välttelemällä peruselintarvikkeita. Allergiat ovat tietysti erikseen.

Itse ainakin uskon, että jos tavoitellaan ns. "uutta elämäntyyliä" eli tarkoitus on siirtyä vuosikymmeniä kestävään painonhallintaan, niin silloin kannattaa jättää kaikki äärimmäisyydet ja järjettömyydet sikseen. Uuden elämän on muistutettava mahdollisimman suurelta osin sitä vanhaa ja totuttua, jotta hommalla on mitään onnistumisen edellytyksiä. Totaalivälttelyn sijaan kannattaa pelata määrien ja kertojen kanssa. Lisätä sen yhden puuttuvan perunan tilalle salaattia ja syödä vain yhden ruisleivän kahden sijaan, syödä suklaata vain kerran viikossa, kun ennen söi kerran päivässä, jne.

Kirjoitan siksi, että olen itsekin epäonnistunut jo kolmasti elämäni aikana. Onnistunut laihtumaan kyllä, mutta olen vähitellen lihonnut aina takaisin, koska muutos on ollut liian suuri (minun) normaaliin nähden ja olen luiskahtanut pikkuhiljaa takaisin vanhoihin tapoihini.

Mietittyäni asioita perusteellisesti ja juteltuani naisten kanssa, jotka ovat aina olleet hoikkia olen päätynyt toimimaan nyt toisin. Itse asiassa minulle on tullut yllätyksenä se, miten vähän ns. "luonnostaan hoikkia" on. Juteltuani avoimesti muutaman tällaisen kanssa on käynyt ilmi, että hekin joutuvat yleensä tarkkailemaan painoaan, tekemään korjausliikkeitä ja "panttaamaan" tarvittaessa.

En ole siis koskaan ollut todella lihava, mutta sahannut siinä +/- 10 kg.

Tsemppiä kaikille ja kiitoksia Raxulle Dubain kuulumisista!

 

Kikka

Vierailija

Hei Kikka...tjaaaa...

niinhän se virallinen oppi yrittää meitä "lampaita" vakuuttaa, mutta  taatusti en niele...ja oksennan jo pelkästä ajatuksesta vehnäjauhoilla suurustetusta kastikkkeesta....

Silloin suolistoni sairastuisi! 

Uskon, että sinäkin olet jo oppinut, että jokainen meistä on yksilö ja jokaisen yksilön keho on erilainen.

Kaikki ne pienet oman kehoni vaivani johtuivat ensisijaisesti LEIVÄSTÄ, perunasta ja pastasta eli gluteenista. Ne kun uskalsin jättää, alkoi tapahtua, myös pysyvää muutosta, myös laihtumista. Suomalainen ilman ruisleipää on hankala yhtälö, mutta uskokaa tai älkää, elämää on myös ruisleivän jälkeen, ja leipänsä voi tehdä myös itse, ilman gluteenia.

Hyvää alkavaa vikkoa kaikille remppaajille!

Vierailija

Ai että perunako peruselintarvike?

...no on, jos uskoo virallisia puhujia. Käykääpä Finelin sivuilla katsomassa perunan ravintosisältöä ja verratkaa sitä vaikka erilaisiin kaaleihin. Maku on sitten jo ihan toinen asia. Jos vertaa perunan makua vaikka voissa ja sipulissa haudutettuun valko- tai punakaaliin, täytyy olla täysin "mauton" tyyppi, joka ei huomaa makueroa...

Ennen perunaa Suomessa syötiin muita 'mukuloita', kuten kaskinaurista ja sekin voittaa maultaan ja ravintosisällöltään perunan mennen tullen. 

Joten mihin me sitä myyttisen statuksen saanutta perunaa lopulta tarvitsemme, jos voimme korvata sen monilla muilla ravintorikkaimmilla aineksilla?

Vierailija

Itse olen peruna-fani. Minulla on 6 x 3 m perunamaa, johon laitan hallaharson alle jo huhtikuussa (mikäli säät sallivat) ja nostan Timoa juhannuspöytään. Muita suosikkeja ovat Siikli ja talvisin Rosamundaa uuniin. Teen röstejä, muusia, keittoja, lohta pommes duchesse, paistinperunoita, sekä keitän sellaisenaan kuorineen tai sunnuntaisin höyrytän ilman kuoria. Syön jopa itse tekemiäni ranskalaisia, öljyssä keitettynä -tietenkin : - )

Kikka

 

Vierailija

Huomauttaisin vielä, että myös kaalin ystävänä minun on vaikea käsittää, miksi kaalia ja perunaa pitäisi verrata keskenään. Niillä on ruoanlaitossa omat funktionsa ja toinen ei voi millään korvata toista.

Uskokaa tai alkää, niin kyllä minäkin laihduttaja olen. Tällä kertaa olen liikkeellä vähän toisella tapaa kuin ennen ja kiloja on lähtenyt kesäkuusta 6. Vielä on muutama kilo tavoitteeseen. Olen vain leikannut määriä ja harventanut reippasti herkkukertoja, mutta pysytellyt muutoin normiruoassa. Alkoholit (minun kohtallani saunajuomat ja viinit) olen myös jättänyt minimiin. Jos ja kun tavoitteeseen yllän, niin yritän tällä kertaa siinä myös pysyä.

"Normaalisti ihannepainoon" kuuluu oma slogan. Tsemppiä kuitenkin myös kaikille metodilaihduttajille!

Kikka

 

 

 

 

 

 

Vierailija

Uskotaan, uskotaan, Kikka :),

mutta jos et uskalla luopua perunasta, jonka elimistösi lopulta muuttaa sokeriksi ja siksi lihottaa sinunkin ihanaa kroppaasi, on vaikea luottaa lupauksiisi. Suosittelen lisätiedon hankintaa, vaikka A. Heikkilän kirjoista.

T. Perunasta lopullisesti eronnut

Vierailija

Kiitos vinkistä, voin hyvinkin lukea A. Heikkilän kirjoja. Valitettavasti kirjat eivät kuitenkaan kumoa faktaa, että 1950-luvun Suomessa kansa otti 80 % energiantarpeestaan perunasta ja leivästä. Silti lihavia oli harvassa ja lihavat lapset vielä harvemmassa.

Lihavuusongelma on lisääntynyt samaa tahtia perunankulutuksen laskun kanssa. Käytännössä perunankulutuksen lasku kertoo perinteisen kotiruoan valmistuksen  vähenemistä tai puhtaiden, perinteisten raaka-aineiden käytön vähenemisestä, joka on tilastojen valossa johtanut ihmisten lihoamiseen. 

Tottahan toki moni asia on muuttunut viimeisten vuosikymmenien aikana, enkä väitä, että perunankulutuksen lasku sinällään aiheuttaa kansan lihoamista. Mutta tilastot kertovat myös varman faktan siitä, että peruna yhtenä kotiruoan osasena ei lihomista aiheuta, vaan syyt ovat muualla.

Mitäs uskaltamista siinä on, että perunasta luopuu? En vain halua luopua. Kyllä minäkin ylipainoinen olen (170/74), mutta selkeästi tiedostan, että ainakin oman ylipainoisuuteni syyt ovat muualla kuin perunassa. Kannattaa jokaista kirjaa lukea lähdekriittisesti, sillä usein näissä korostuu paitsi kirjoittajan omat näkemykset, niin myös vallitsevat ajan trendit. Yksi trendeistä on syyttää perunaa suomalaisten ylipainosta, siitäkin huolimatta, että historia yksiselitteisesti kumoaa tämän. 

Vierailija

 

Ja ennen perunaa kun ko. "vihannesta" edes tunnettiin, syötiin muita, terveellisempiä juureksia: naurista, lanttua...

Käväsin Finelissä ja löysin tiedon, että 100 g:ssa perunaa on n. 16 g hiilareita, nauriissa 4,2 g ja lantussa 4,6 g. Taidanpa ainakin itse karttaa perunaa painoa pudottavan ja en niin liikkuvaisena kuin Raxu. Olen huomannut, että ainakin mua hiilarit lihottaa ja  mitä onkaan sokeri - 100% hiilihydraattia...

 

Vierailija

Piirrä paperille jana 1-100 ja merkkaa siihen lantun sekä perunan hiilihydraattimäärä, niin hahmotat mistä puhun. Ero noiden kahden välillä on niin pieni, ettei sillä ole merkitystä vaan "ongelma" ratkeaa sillä, että jätät yhden perunan pois.

Peruna on myös huomattavasti lanttua kevyempi juures, joten samaan grammamäärään saa syödä tilavuudeltaan huomattavasti enemmän perunaa kuin lanttua. Itse en pysty syömään isoja lanttumääriä kerrallaan, sillä nimenomaan lanttu aiheuttaa vatsanväänteitä suurena määränä. Siksipä miellänkin sen lisäkkeenä ja keiton maustajana.

Kannattaa aina muistaa, että ruoan pitää sisältää myös energiaa. Entinen työkaverini (ikuinen laihduttaja, silti lihava) heilutteli kerran lounastunnilla mustikkakeittotölkkiä ja kehui siinä olevan vain 4 kilokaloria / 100g tuotetta. Tiedustelin äimän käkenä, että miksi syöt lounaalla tuotetta, missä ei ole lainkaan energiaa. Nainen ei osannut vastata.

Kikka

Seuraa 

Olen Raakel Lignell, kulttuurin sekatyöläinen ja täysin hurahtanut elämäntaparemonttiini. Bloggaan kilojen karisemisesta, ravitsemuksesta, liikuntavimmastani ja kaikesta, mitä uusi elämäni on tuonut tullessaan.

 

Seuraa minua Bloglovinissa.

 

Katso Raakel Lignellin ja Patrik Borgin keskusteluvideot:

Onnen tavoittelu laihduttaa

Liian kiltti ei laihdu

Miksi tummaa suklaata voi syödä vain palan

Jumppahulluus pisti kehon koville

 

Kampanjasivut
Tilaa kirja Raxun rinnalla - kohti pysyvää painonhallintaa.

Teemat

Blogiarkisto

2013
2011
Joulukuu

Kategoriat