Tonttuillaan!

klo 9:54 | 22.12.2012

Tonttuillaan!

Piparkakkutalo-arkkitehtuuri on oma taiteenlajinsa. Vastuuviitta on viime vuosina siirtynyt itseltäni toisen kaksostytön mykistävän taitaville harteille. Tähän mennessä oma lempparini on ollut jouluseimikuvaelma itämaan tietäjineen, eläimineen ja palmuineen. Tämän vuotinen tuotos valmistui eilisiltana. Silmä ja sielu lepää!
Nyt yksi kodin nurkka valmiina ottamaan vastaan ilon juhlan! Jokainen muu nurkka kaipaakin vielä enemmän tai vähemmän kohennusta…apuna häärää nakitettavien lasten lisäksi maailman paras anoppi, jonka armoitetuista siivous-ja leipomislahjoista olemme saaneet nauttia hänen eläkkeelle siirtymisensä jälkeen. Kun itse ryysään kaupoissa, on kotiinpalatessa taas yksi paikka puhtaana tai joululimput uunissa. Tiedän olevani etuoikeutettu! Silti meinaa tekmättömät hommat kaatua päälle ja stressi viedä unet…

Salille en ole tällä viikolla ehtinyt kuin kerran –nautinnollinen BodyBalance-tunti elvytti jumit! Lumityöt, siivous ja joululahjojen ja ruokien metsästys ovat aika tehokasta hyötyliikuntaa ?

Nyt joulukoriste-laatikoiden kimppuun. Tutut aarteet esille ja joulumusiikki soimaan! Siivous-koristelu-pyjama-päivä! Me like!

Kommentit (0)

Raxun remppa

SIlmänlumetta

klo 9:48 | 14.12.2012

Silmänlumetta

Hiki pintaan suihkepullosta! Näin käy kun meikkis viedään kuntosalin puolelle ?

No joo…oikeasti tehtiin Eija Holmalan kanssa Hyvä Terveys -lehteen neuvova juttu kuntosaliharjoittelusta. Kupla puhkaistiin oikein perusteellisesti: väittämäni, että oon mä käyny vähän salilla jumppiin mennessä tai tullessa ruttaamassa yhden lihasryhmän kerrallaan suht säännöllisesti… säännöllisyys on ollut mun toiveissa, selvästikään ei käytännössä.

Eija, joka on hoikka, suorastaan siro, veti eteen malliksi sellaisilla painoilla, etten jaksanut edes yhtä toistoa niillä…ainoastaan säikyttelin kuvaajaa ja assaria krissemäisellä kirkumisella. Eikä silti noussut. Nöyrästi sitten vaan kiloja vähemmäksi ja komennosta kiltisti hymyä huuleen liikkeen aloitus-ja lopetuspisteessä. Kai niitä kuvia sitten sai jotenkin uskottavasti otettua…tarkastetaan tilanne lehdestä tammikuun lopulla.

Urakan lopuksi otettiin loppufiilistely-kuva. Pitihän siinä tietty olla hiki otsalla… Eija, jonka kanssa olemme koko syksyn työstäneet myös kirjaani, pääsi purkamaan kaikki turhaumansa ja antoi sumutuspullon laulaa päin näköä ?

Vähän harmitti, että kuvauspäiväksi osui pöhöpäivä: kahden vrk:n tappomigreenin ja lääkkeiden jälkeinen turvotus tuntui joka solussa…kuin vesipatjoilla olisi astellut. Naamakin oli pinkeänä kuin kuu-ukolla. Eipä kaivannut botokseja sinä aamuna… ;-)

Nyt onkin tarkoitus antaa punttitreenille pikkusormi, jospa sekin veisi sitten rannetta myöten...mullahan on taipumusta näihin hurahteluihin...
Tulkaa kaikki tukistamaan, jos tästä lupauksesta luistan!
Siis sitten joulun jälkeen...

Kommentit (8)

Toinen Tarja

1/8

klo 16:50 | 14.12.2012

Moi Raxu!

Tuosta botoksista. Saman tehon kuulema saa, kun vetää illalla ennen nukkumaan menoa isonpussin sipsejä ja 6 kaljaa! :) Ei ole kuulema aamulla rypyn ryppyä. :)
Pakko jättää väliin, en kykene kumpaankaan annokseen. :)

Porkkanalaatikot uunissa ja gulassikeitto muhimassa. Ihania tuoksuja.

Iloa, virtaa, lepoa, tsemppiä, rauhaa ja rautaa jokaiselle sen mukaan, missä vaiheessa elämässänne olette.

t. se toinen Tarja

tiina

2/8

klo 23:51 | 14.12.2012

tuli varmasti hyviä kuvia, oot aina ollut kaikissa kuvissa niin ihanan iloinen :)

Tuuli

3/8

klo 20:12 | 15.12.2012

:-)

MaijuS

4/8

klo 12:10 | 16.12.2012

Ihana fiilis välittyi noista kuvista! :D

Sina

5/8

klo 13:18 | 16.12.2012

Moikka taas,pirteitä kuvia sinusta :) Tarvisin vähän neuvoja sinulta Raxu tuon ruokavalion suhteen..Olen aiemmin pudottanut yli kymmenen kiloa painoa vähähiilarisella ruokavaliolla ja se sopii mulle kun nenä päähän,MUTTA,nyt kun olen alkanut liikkumaan(ne jumpat ja salipäivät) olen pihalla kuin talonmies,mitä voin/pitää syödä ennen ja jälkeen treenin...jos pientä vinkkiä saisin sinulta,niin olisin kiitollinen ;) Ja kaikilta muiltakin tätä lukevilta otan tietoja ja vinkkejä vastaan,kiitos :) Tarkoitus kun on saada painoa putoamaan..

raakel linell

6/8

klo 8:06 | 19.12.2012

Heipparallaa <3

Kitos kivoista kommenteista!

SIna, pari reilu tunti ennen aerobista treeniä kannattaa ottaa välipalaksi esim iso lasi maitoa tai maitokahvi ja kourallinen pähkinöitä ja omppu. Muista myös juoda tarpeeksi vettä pävän mittaan!!

Ennen punttitreeniä taas kannattaa syödä hieman proteiinipitoisempi välipala eli esim.keitetty kananamuna, tomaattia ja raejuustoa. Ja taas kerran tarpeeksi vettä päälle!

HETI treenien jälkeen palautusjuomaksi maltillisesti hiilareita sisältävä palautusjuoma. Itse otan jauheen shakerin pohjalle valmiiksi mukaan ja laitan jumpan jälken veden sekaan ja juon kotimatkan aikana. Sitten kotona syön normaalin ateriarytmin mukaan.

Jos vedän useamman jumpan putkeen, mitä nykyään teen harvemmin, tankkaan hiilareita vähän enemmän. Esim aamupuuro treeni-aamuna tai välipalalla täysruisleipä tai jopa banaani.

Tässä mun käytäntöjä :-)

Toivottavasti sait vähän ideaa. Kysele taas lisää, jos siltä tuntuu!

Ihanaa Joulun odotusta kaikille!!

Terkut pölypallerosodasta...

T. Raxu

raakel linell

7/8

klo 8:14 | 19.12.2012

Moikka vielä SIna!

Lähetin hätäisesti neuvoni...itseasiassa yleisin välipalani ennen treenejä on smoothie. vaihtelen koostumusta sen mukaan, mitä milloinkin kaapista löytyy... marjoja, täysjugurttia, pellavansiemenrouhetta, pähkinöitä/siemeniä, proteiinijauhetta.
Kiireessä on myös yksi helppo apu: proteiinipatukat!! Se on parempi vaihtoehto kuin mennä treeneihin nälkäisenä, mikä on KIELLETTY ;-)

Sina

8/8

klo 10:16 | 20.12.2012

Heippa Raxu,Kiitos ihan älyttömän paljon noista vinkeistä,niistä on todella apua mulle tuon ruokajutun kanssa :) nyt kyllä tuntuu,että oon liikaa "palkinnut" itseäni suklaalla joka jumpan ja salikerran jälkeen,mutta kyllä näin joulun aikaan voi vähän syödä suklaatakin ;) Ja joulunjälkeen se elämäntaparemontti vasta kunnolla alkaakin..Mukavaa päivää kaikille!!

Raxun remppa

Makeanhimo

klo 16:52 | 8.12.2012

Makeanhimo

Reilut kaksi vuottakaan ei näköjään anna immuniteettia vanhoille himoille.
Olen viikonpäivät popsinut makeita. Kierre alkoi anopin piparkakkutaikinasta. Kaksi joulunalusta olen vain nauttinut tuoksusta, kaulinnut ja paistanut, mutta nyt otti ohraleipä. Palauduin viime sunnuntai-iltana voimani tunnossa kotiin tappiin vetämäni combatin ja cxworxin jälkeen. Vastaan tulvahti huumaava piparin tuoksu. Vetäisin essun eteen ja syöksyin tunnelman sisään kirjaimellisesti kyynärpäitä myöten. Näpertäessäni piparisydänten viereltä paperinohuita ylijäämä-suikaleita, jotenkin sormet vaan menivät suuhun. Taju melkein lähti! Selittelin itselleni, että kun nyt syön tätä herkkua niin ei sitten enää valmiit piparit maistu…paitsi muutama sinihomejuuston kanssa…

Seuraavina iltoina olen sitten keksinyt kaapeista kaikenlaista sesonkiherkkua mussutettavaksi: tummaa suklaata tietty, manteleita suklaakuorrutuksella, taateleita marsipaanisisuksella…mitäs noista, jos olisikin jäänyt niihin, treenasin nimittäin alkuviikon nautinnollisen tiukasti: combat, crossing, pump, bodystep, cxworx, bodybalance. Hiilarivarastot kaipasivatkin täydennystä, mutta pakkoko ne oli sokerista vetää… Naurettavaa, että olin juuri palannut Roomasta, jossa en syönyt pastaa enkä pizzaa, mutta nyt sitten sokeria…

Kaiken huippu on se, että vanhat helmasynti-selityksetkin löytyivät taas selkärangasta: syön nyt vähän enemmän kun kerran otin ja olen sitten taas ilman…
Kaksi iltaa on nyt kulunut käsi karkkipussissa. Pantterit ja englannin lakut ovat saaneet kyytiä. Molempina iltoina olen sokerikännissä nukkumaan käydessäni sanonut itselleni, että menen aamulla kuntosalille polttamaan sokrut. Paskan marjat, olen nukkunut yhteentoista saakka molempina aamuina, ei tietoakaan jumpista vaan tajuton, tahmea väsymys koko kehossa. Tänään ihana kävelylenkki koko perheen kanssa muljautti nupin taas raiteilleen. Mielihyvä raikkaasta talvisäästä vei voiton makeanhimosta. Nyt siis ripittäydyttyäni teille, voin taas jatkaa kaidalla tiellä ?

Elämäähän tämä vain on!

Kommentit (9)

Toinen Tarja

1/9

klo 14:31 | 9.12.2012

Moi Raxu!

Noinhan se menee, tuttu tuhon tie. Ensin vähän ja sitten pikkuisen lisää ja kohta on taju kankaalla sokerista ja kehossa huono olo. Puhumattakaan, mitä pää viestittää.

Viisauden alku on siinä hetkessä, jolloin päättää lopettaa ja ei jää kierreskelemään "synnintunnossa". Eli kuten kirjoitit, jokin muljauttaa suunnan taas oikeaksi. Minulle hyvän muljauksen antoi taivaalta tullut lumimäärä; siinä kului varmasti kertyneen kalorit! Eli viikonlopun saldo positiivinen, kun kalorit ovat negatiiviset :)

Mukavaa tulevaa viikkoa,

se toinen Tarja

Sirpa

2/9

klo 16:58 | 9.12.2012

On ollut ihana lukea tätä blogia, lukea tuttuja sanoja, juttuihin joihin törmää itsekin. Miten helposti vanhoihin tapoihin luisuu, iltaisin hiilaripöhnän huomaa nukkumaan mennessä kun ei ole hyvä olo.. sellainen mikä on, kun on syönyt normaalisti vähin hiilarein.
Tsemiä Raxu.. päivä kerrallaan eteenpäin ?

Ansku

3/9

klo 20:23 | 9.12.2012

Kun itselleen antaa periksi ja kerta toisensa jälkeen jää kotiin. Ja kun ruoka vielä maistuu, niin kyllä tuo olo on niiiin pöhnäinen. Mutta odotas kun saat kammettua itsesi lenkille, salille, hikoilemaan ylipäänsä, niin vot mikä voittajaolo. Sellainen minulla oli tänään! Rippi vastaanotettu ja pöx liikkeelle siitä!

raakel lignell

4/9

klo 9:41 | 10.12.2012

Tarja, SIrpa ja Ansku,
Kiitos kannustavista viesteistänne!!
Liiankin tutut ovat nämä vanhat kuviot ;-)
Eilen prässäsin kankut salilla, pompin sydämen kyllyydestä zumbassa ja venyttelytunti bonuksena päälle. Sain taas otteen elämästä, joka voi olla makeaa ilman sokeriakin :-) mutta illalla iski sitten migreeni :-(
Mutta sekin on tuttu juttu...nyt lääkepökkyrässä juon aamukahvia jo kolmatta tuntia ja tuijotan tekemättömiä töitä...kyllä tämä tästä ;-)
VOimakasta alkavaa viikkoa meille kaikille <3
T. Raxu

Katariina

5/9

klo 11:09 | 10.12.2012

Mitäs sitten tähän sanotte ?
Mä aattelin ottaa kurillisen joulukuun ja hyvin maltilliset herkut. Piparitaikinaan pistin vain pikkirillini enkä antanut koko kättä. Liikunnat ovat hurjat ja mieli hyvä.
Vaaka ei palkitse vaan jumittaa ja jumittaa ja jumittaa.
Jotenkin kuitenkin tämä blogi auttaa mua tsemppaamaan, koska täältä löytyy aitoa tunnetta ja liikunnan riemua. Eikä ne herkuttelut ole pahasta, jos ne eivät maratooniksi veny.
Ihanaa joulun odotusta tänne =)

Sari

6/9

klo 15:04 | 10.12.2012

Näin vanhan luokkakaverin silmin täältä pallon toiselta puolen (tv-kaista toimii ja lehdet tulee); mielettömän hienoa nähdä sinut noin onnellisen oloisena ja hyvin voivana mediassa. Ei muuta kuin tsemppiä vaan jatkoon :) Ja pysy aina aitona itsenäsi. Hyvää joulunaikaa toivottaen, Sari

Sina

7/9

klo 10:24 | 13.12.2012

Moikka Raksu ja kiitos tästä ihanasta blogistasi joka toimii innoittajanani tässä elämäntaparemontissani:) Olen samanikäinen kun sinä,ja suurperheen äiti(myös kaksosten)ja löytänyt liikunnan ilon vasta pari kuukautta sitten.Ennen olin sohvaperuna,joka söi epäterveellisesti,eikä liikkunut kun postilaatikolle ja takaisin,mutta nyt illat täyttyvät eri jumpista ja olen kyllä ihan koukussa liikuntaan(uskomatonta!)Vielä kun saa painoa pois vajaa 20 kiloa,niin olen enemmän kuin onnellinen ihminen! Nyt lumityöt odottaa ja sitten illalla cxworxiin,mukavaa joulunaikaa kaikille!

Marja

8/9

klo 20:18 | 13.12.2012

Hei!
Olen käynyt lukemassa blogiasi, koska muodonmuutoksesi on ollut kunnioitukseni herättävä!
Vaatii todella vahvaa tahtoa muuntautua noin kuin sinä olet tehnyt! RISPEKTIT täältä!
Ja vaikuttaa siltä, että sisälläsi asustaa edelleen se miellyttävä ja energinen nainen, joka siellä asusti ennenkin. Eikö olekin mukavaa, että herttainen luonne ei karise kilojen mukana! :)

Niin, luettuani tarinoitasi, joiden kerronnassa olet myös hyvä.
(Onko mitään mitä et osaa?? Tämä vihreä väri naamassani alkaa ärsyttää...;)
Ni-in, kun kerrot noista lipsahduksistasi, himoistasi ja kierteistäsi, niin minun mielipiteeni on,
että et sinä enää lipsahda mihinkään liian "vaarallisesti"!
Olet saanut niin paljon aikaiseksi itsesi kanssa, ja koskapa kaikki on tapahtunut pitkän ajan kuluessa, niin pääsi on pysynyt myös mukana muutoksessa. Ja sieltähän kaikki lähtee, as we know.
Minä ajattelin sanoa sinulle, että nauti vain välillä elämän iloista-lasi tai kaksi viiniä, vähän suklaata, tai mitä tekee mieli. Ilman synnintuntoa!
Koskapa tunnistat itsessäsi kaikki vanhat "kuiskaukset" ja selitykset,
niin ajattelen täysin, että olet hyvän matkaa houkutuksien yläpuolella.
Täältä annetaan lupa nauttia!
Oikein Hyvää Joulua sinulle!
Marja

raakel lignell

9/9

klo 20:52 | 13.12.2012

Ootte niin tajuttoman kannustavia ja ihania, KIITOS!!!

Katariina, mullekin on tuttua tuo jumitus. osittain se kuuluu painonpudotukseen, kroppa ikäänkuin harkitsee välillä luovutusta...mutta saattaa myös olla, että syöt vähän liian vähän. Kokeilepa lorauttaa vähän lisää öljyä kasvisten päälle ja muista ylipäänsä syödä paljon erilaisia kasviksia. Tankkaa myös riittävästi proteiineja!
Ja sitten se vaikea asia: LEPO! Pidä välipäiviä, nuku mahd.paljon ja anna kehon ja mielen vaan olla...tiedän, että on vaikeaa kun on saanut draivin päälle...mutta tod.näk. näin vaaka liikahtaa taas alaspäin :-) näin on käynyt mulle parikin kertaa! Iloa ja zemiä eloosi ja oloosi!

Sari, tippa tuli linssiin...KIITOS <3 Nauti joulun odotuksesta myös siellä puolella palloa :-)

SIna, ONNEA päätöksestäsi! Nauti huumasta! Kiva, että seuraat blogiani!

Marja, kiitos luvasta :-) Nautitaan siis joulun odotuksesta ja kaikesta siihen liittyvästä: mauista, tuoksuita ja vasinkin joulumielestä!

"Tavataan" taas täällä :-D

T. Raxu

Raxun remppa

Soijalatte

klo 11:22 | 2.12.2012

Soijalatte

Siis miten tää herkku on mennyt multa ohi??
Hankin kotiin espressokoneen sekä maidonvaahdottimen pari kuukautta sitten. Olen nautiskellut eri vahvuisista espressoista, capuccinoista ja lateista. Testaillut, tuleeko optimaalisin maitovaahto Hiljasta vai punaisesta maidosta. Makuvoittajana Hilja, mutta vaahdon tiukkuus on parempi punaisesta maidosta.
Sitten tyttäreni aloitti iltatyöt kahvilassa. Sivulauseessa hän mainitsi, että Töölöntorilla menee eniten Soijalattea. TÄH? Maku kuulemma pehmein ja vaahtoutuu unelmasti. Ihmettelin, eikö soijamaidon mielestäni pistävä maku pilaa kaikkea…

Eilen ruokakauppareissulla muistin asian. Nappasin maitohyllystä tavallisen valikoiman – punainen, Hilja, luomukevyt – lisäksi soijamaidon. Kohotin juuri sunnuntain aamukahvituokion nautinnon asteen uudelle ulottuvuudelle. Soijalatte on herkkua! Täydellinen vaahto: kiinteä, mutta unelman kevyt, maku pehmeä, aavistuksen makea.
Pakko tehdä kohta toinen ?

Sitten onkin taas energiaa mennä pyryn keskelle lapiohommiin. Nythän se on vielä yhtä juhlaa – puuterilumi on yhtä kevyttä kuin soijamaitovaahto.