Treenihuumaa ja yöuintia

klo 10:59 | 10.8.2013

Yöuinnilla

Kun pääsee hillumaan lemppari-jumppiin, on arjen aloitus kirvelevän hienoa!

Arki alkoi mahtavimmalla tavalla: tiiviillä treeniviikolla rakkaalla Feeniks-salilla! Combattia, CXWorxia, Balancea, Crossingia, Bootcampia, GRITiä, vatsa-pakarajumppaa, venyttelyä, punttisalia... ja melkein uskallan kertoa, että parina päivänä lipesin jumppiin aamuin illoin. Rakastan tätä kirvelyä kropassa!! Keho tunnistaa taas itsensä, mieli on kirkas ja rento. Tuntuu, että näin saan virtaa aloittaa työtkin paremmin, kuonat on poistuneet myös aivoista...

Olin pelännyt, etten 6 viikon löysäilyn jälkeen jaksaisi jumpissa mitään. Toki on varsi kankeampi ja maitohapot kertovat, että elossa ollaan, mutta ihmeen hyvin on treeni kulkenut. Tosin kaiken sorttiset lankut ja punnerukset irvistyttävät erityisen paljon... Ja vettä kuluu helteessä litratolkulla - ennen ja jälkeen treenin.

Kotimatkalla treenimaratonin jälkeen...mitenniin näkee ilmeestä, että tehot otettiin irti...

Työpöydällä on auki uusia, kutkuttavia työprojekteja. Olen innoissani, mutta samalla vähän jännitän, että miten kaikesta selviää...huomenna onkin perheen kanssa neuvonpito kotitöiden jakamisesta. Aion ulkoistaa ne mahdollisimman pitkälle muille perheenjäsenille pariksi kuukaudeksi. Muuten ei mamman jaksu riitä.

Miljoonan mailin purku... Taukopusut

Viikkoon mahtui myös kyläileviä ystäviä. Ennen heidän paluutaan Torontoon sain seuraa Bootcampiin, marjankeruuseen ja herkku-illallinen syntyi myös yhteistuumin.

Tyrnit Viinimarjat Perunalimppu Raaka-aineita

Pastrami-verkkomeloni-kukka

Trooppisen lämmön houkuttelemana ajelin myös yhtenä iltamyöhänä treenien päätteeksi uimaan Kuusijärvelle. Uskomaton kokemus, rannalla oli vielä joukoittain ihmisiä, myös perheitä, vaikka kello lähestyi puolta yötä. Ei todellakaan kovin kotimainen tunnelma... vesi oli lämmintä kuin linnunmaito ja uni sen perään syvä.

Kesän riemut siis jatkuvat, vaikkei lomaa enää olekaan. Nautitaan

Ja huomenna klo 10 Helsinkiin Töölönlahdelle sauvakävelemään! Toivottavasti näen mahdollisimman monen myös teistä rakkaat blogini seuraajat!

http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/uutta/lahdetaan_kavelemaan

Kommentit (0)

Raxun remppa

Kanttarellikastiketta ja lomaltapaluuta

klo 10:50 | 4.8.2013

Tätä polttavaa hiekkaa kaipaan varpaiden väliin jo nyt!

Tässä lupaamani kanttarellikastikkeen ohje sekä haikeita fiiliksiä mökkikauden lopusta

Kaikella on aikansa, myös arjen alkamisella loman jälkeen. Toki olen saanut nauttia hienosta kesästä, ranta-elämästä, rentoilusta kaikenkattavasti, kirjoista, ystävistä pitkän kaavan mukaan ja usein sekä maailman parhaasta ruoasta, johon kaikki raaka-aineet löytyivät 15 km:n säteeltä. Keho on saanut palautua ja levätä jopa enenmmän kuin olin kaavaillut. Loma-laiskuus kasvoi viikko viikolta enkä liiemmin sitä stressaillut. Halusin nauttia ja tehdä tai olla tekemättä fiiliksen mukaan. Tiesin, että syksystä tulee tiukka, töiden ja liikunnankin suhteen, joten keräsin selkäytimeen relaa. Tosin joka kerta, kun kävin lenkillä tai jumppasin, palkitsi auvoinen olo moninkertaisesti. Perhekin sai aina leveämmän hymyn loppupäiväksi.

Kun lähdön hetki eilen koitti, itkeä pärskin autossa alkumatkan. Näin käy jokaikinen vuosi... 14-v. kuopus silitteli kättä ja lohdutteli, että vuosi menee taas nopeasti...

Viimeisten lomapäivien lenkki, 9km

Aijuu, olettehan kaikki huomanneet, että 11.8. järjestetään Töölönlahdella kävelytapahtuma. Tässä linkki, josta pääsee ilmoittautumaan mun tiimiin, joka sauvoo tai kävelee ihan luomuna 4,5km. Olkaa nopsia, paikkoja rajoitetusti!

https://www.webropolsurveys.com/Answer/SurveyParticipation.aspx?SDID=Fin677168&SID=815f382a-5a02-40df-bb33-a4d9afbb5d0c&dy=1216497003

Haikeana ja itkun kera jätin hyvästit mökille, rannalle ja rakkaalle ulapalle, jota kaipaan koko pitkän talven. Tämä maisema on aina takaraivossa, kun jumppatuntien päätteeksi on hetki aikaa rentoutukselle. Siirrän itseni tänne sekunnissa, hengitän ja voimaannun. Kuvassa perhe purjehtii ulapalla, oma osuuteni tässä lajissa on rannalta ihailu :-)

Yksi lempipuuhistani jäi tosin tänä kesänä minimiin: samoilu metsässä kanttarellien perässä. Pari vaeltelua tein anopin kanssa, mutta saalis oli säälittävä. Kaikkea ei voi saada - aurinkoista ja kuivaa kesää sekä runsasta kanttarelli-satoa.

Uusimmassa Hyvä Terveys-lehden kolumnissani lupasin postata teille kanttarelli-kastike reseptini:

Puhdista ja pilko sienet

Pilko sipuli mahdollisimman pieneksi silpuksi

Ruskista pannulla reilu nokare voita, paista sieniä, kunnes ne saavat vähän väriä ja tulevat hieman rapsakoiksi. Lisää sipuli, sekoittele, kunne sipuli vähän pehmenee. Lisää tarvittaessa voita.

Ripottele lusikallinen vehnäjauhoja paistoksen päälle, ruskista hetki.

Kaada joukkoon kermaa koko ajan sekoittaen. Mausta suolalla ja valkopippurilla.

Silppua päälle tuoretta ruohosipulia tai persiljaa.

Tämän kesän uusi sovellutus:

Pilko porkkanaa pienenpieneksi silpuksi, kuullota sitä pannulla ensimmäiseksi, jatka sitten saman ohjeen mukaan. Mausta lisäksi sahramilla. Näin kastikkeesta tulee pehmeän makeaa ja sahrami rakastaa niin kermaa, sieniä kuin porkkanaakin!

Kommentit (7)

1/7

klo 21:35 | 5.8.2013

Minä myös olin ekaa päivää töissä tänään loman jälkeen, mieli edelleen saaristossa meren äärellä. Samanlaista haikeutta kuin sinulla, olen kirjasi lukenut keväällä kun sen sain hyväterveys tilaajalahjana, ja siihen muuten kuului vielä salaattiottimetkin, joten oli hyvä kauppa. Nyt olen päättänyt kesän kirjalukujen jälkeen ottaa sen seuraavaksi kirjakseni taas. Olet muuten mainio kirjavinkkaaja, seuraan ahkerasti mitä suosittelet ja itse luet ja olen lukenut samoja kesän aikana. Kiitos niistäkin ja ihanasta blogistasi! Ja ihanaa kesän jatkoa vaikkakin kun koulut alkavat, niin tuntuu että kesäkin loppuu :).

terkuin Ella

2/7

klo 14:41 | 6.8.2013

Ahkerana blogin lukijana huomasin aiempana kysymyksen joka on tainnut jäädä lukematta:

Kaksi kysymystä: saitko "paikkasi" kiinteytymään eikä yhtään ns. löysää jäänyt? Itse jumppasin innolla tämän toisen laihdutuksen aikana,mutta silti jäi nahkaa roikkumaan :(

Ja...

Kiinnostaa nuo sauvat,miten ne eroaa ns. tavallisista kävelysauvoista?

3/7

klo 15:35 | 6.8.2013

Ella, kiitos ihanasta viestistäsi!

Jatketaan hyvien kirjojen lukemista, vaikka ari tulikin vastaan :-) Itse luen joka ilta unilääkkeeksi. Nautitaan vielä lämmöstä ja valosta! Kiitos kun seurailet blogia!!

Toinen lukija: kiitos kun palasit kysymysten kanssa!

Pump-sauvat antavat topakasti lisätehoa käsivarsille, varsinkin ojentajille. Jokainen taaksetyöntö on vastusta eli pumppua vasten ja näin sauvailu on tehokkaampaa. Tule sunnuntaina kokeilemaan sauvomista niillä Töölönlahdelle klo 11 alkaen :-)

Kysymyksesi kiinteytymisestä: koko painonpudotukseni ajan jumppasin ahkerasti ja söin eirttäin terveellisesti ja riittäväsäti hyviä rasvoja, avocadoja, pähkinöitä jne. Painoni tippui myös tasaisesti 0,5-1kg viikko ja näin ei mitään hetkellisiä muutoksia tapahtunutkaan vaan pitkäjänteistä työtä. Itselleni ei siis jäänyt mitään varsinaista roikkumaan, toki on keski-ikäinen kroppa aikuisen naisen kroppa, eikä nuoruusvuosien kimmoisuutta enää voi saavuttaa. Se, miten ihokudos suostuu pysymään muutoksessa mukana on varmaankin jossain määrin myös yksilöllistä. Jojoilu on varmasti myrkkyä ihokudokselle. Nauti siis nyt saavuttamastasi olosta, napakat alusvaatteet nostavat pienet löllöt. Mikäli ylimääräistä nahkaa on ongelmaksi asti, ole yhteydessä terveydenhoidon ammattilaisiin. Ihanaa loppukesää sinulle!

T. Raxu

4/7

klo 13:05 | 7.8.2013

Voi maailma miten teidän ikäisillä ihmisillä voi olla noin upea (lue arvokas ;)) kesäpaikka! Selvästi ammatinvalintani on väärä, hyvä kun pienen omakotitalon lainoista selvittiin tähän nelikymppisyyteen asti, tuollaiseen miljoonamökkiin aavan meren äärellä pystyn vain haaveunissani. ;D

Todella upeita kuvia, kesän lämmön, tuoksut ja meren pystyy aistimaan. :)

5/7

klo 16:23 | 8.8.2013

Hei! Ihana kesänviettopaikka teillä :)

Kovasti ihailen sitä, että olet laihtunut noin paljon. Ja sitä myös, että ollessasi isompi kannoit kilosi hyvin ja olit upea silloinkin :)

Itsellä myös kuntokuuri edessä ja ruokavalion korjaus. Haluan energisen olon ja jos muutama kilokin lähtisi pois. Vain 5 kg pudotettavaa, mutta olen 160 cm ptkä,lyhyessä varressa kaikki näkyy . odottelen Personal Trainerin viestiä, ostin liikunta- ja ruokavaliovalmennuksen, sähköpostin kautta :)

Ostin irjasi, pidin lukemastani ja kovasti ihailen sinnikkyyttäsi :)

6/7

klo 21:07 | 9.8.2013

Kiitos mielenkiintoisesta blogistasi,Raxu! Olen ahmaissut kesäloman aikana kirjasi ja sen myötä löytänyt myös nämä sivut ja nam,tätä herkkua onkin ollut ilo ja lupa nauttia.

Oma painonpudotushistoriani on järkyttävä, vajaan viisikymppisen elämäni aikana olen laihduttanut laskujeni mukaan lähemmäs sata kiloa! Suurin yhtäjaksoinen pudotus oli nelikymppisenä noin 40 kiloa. Sitten on vuosiin mahtunut kymmenittäin muutaman kilon, joskus yli kymmenenkin kilon pudotuksia.Nyt ylipainoa on 25 kg.

Laihduttaa siis osaan, mutta painonhallinta, pysyvä elämäntapamuutos, ei ole koskaan kohdallani onnistunut. Tuon ison kilomäärän pudottamiseen meni noin vuosi ja sen pidin tiukkana ja alkoi jo tuntuakin omalta jutulta ja hallittavalta asialta, mutta (kuulostaa varmaan kummalliselta) vesivahinko rakkaalla salilla oli itselleni niin iso juttu, että sen sulkeutuminen moneksi kuukaudeksi aloitti alamäkeni ja sille tielle jäin, paino alkoi nousta taas. Sali-ihmiset varmasti ymmärtävät tuon surun asiasta, muut salit täällä maalla liian kaukana.

Nyt juuri noiden jojoilusta ja iästä johtuvien roikkuvien nahkojeni kanssa olen taas tilanteessa, jolloin haluaisin tehdä muutoksen. Kokemuksesta viisastuneena en jätä mitään yhden tai kahden kortin varaan, vaan todellakin ruokavalion rinnalle tulisi keksiä vaihtoehtoisia tapoja harrastaa liikuntaa. Nyt sali on onneksi taas entistä ehompi runsaine jumppatarjontoineen.

Tällä hetkellä suunnitelmani on maltillinen pudotus ruokavaliolla ja lihaskuntoharjoittelulla kuntosalilla. Sauvakävely, spinning ja joku tanssitunti voisivat vaihdellen olla siinä monipuolistamassa. Ylipainon ja muutaman yli nelikiloisen lapsen synnyttämisen tuloksena laiskasti hoitamani lantionpohja ei päästä grit-eikä attack-tyyppisille tunneille, harmi. Leikkausta harkitsen, fysioterapiasta ei ole ollut riittävää apua.

Meillä viisikymppisillä on mahtava elämäntilanne perheen puolesta harrastaa, rahaakin liikenee omaan harrastamiseen eri tavalla kuin nuorempana. Elämää on edessä vielä melkeinpä toiset mokomat, tosi paljon on merkitystä sillä, mitä nyt teemme kuntomme ja miksei ulkonäkömmekin eteen.

Huomenna pump-sauvoja hankkimaan! Lauantaikarkkirahat voi laittaa vaikka hyvään lehteen tai kirjaan...

Iltasyöpöttelyyn ja makeannälkään olen itse saanut apua suikaloimalla porkkanoita isolle lautaselle, samoin appelsiini on täyttävä ja vie makeannälkää. Myös erilaiset teet kuumana nautittuna ilman maitoa ja sokeria ovat itselleni uusi löytö makeannälkään erityisesti illalla TV.n ääressä, marjaisat tai hedelmäiset teet tuntuvat ihan täyttävän, voittaa kahvin lipittelyn. Raxun vinkkaama runsas proteiininsaanti auttaa myös nälän tunteeseen, esim ykkösviili tai rahka marjojen kera toimivat itselläni hyvin nälän sammuttajina.

Tulipas paljon "itsehoitoa", sitähän tämä näpyttely asian tiimoilla on, nyt tsemppiä kaikille ja otetaan mallia Raxun kannustavasta tarinasta, muistetaan, että alussa sinäkin Raxu kerroit sisulla ja sinnikkyydellä jatkaneesi esim. jumppaa, vaikka mieli olisi tehnyt lyödä hanskat tiskiin ja palata vanhaan. Ei palata vanhaan, jos tsemppi puuttuu tai muuten jumittaa, yritetään silloin pitää paino paikallaan, ei anneta nousta. Sekin vaatii jo aivan riittävästi. Tavoitteena kuitenkin tuo puoli kiloa viikossa-pudotus.

Voimahaleja kaikille taisteluun ryhtyneille!

Pulla

7/7

klo 12:46 | 10.8.2013

Mahtavia zemppaus-tarinoita!

Pulla, sulle erityis-voimia ja sinnikkyyttä! Onnistut kyllä <3

Ja olet oikeassa, painonhallinta ison pudotus-huuman jälkeen on se kaikkein haastavin osio...sitö itsekin nyt opettelen, yrityksen ja erehdyksen kautta. Mutta periksi ei anneta...onneksi pääsin taas loman jälkeen takakisin omalle jumppa-salille...heti helpotti :-)

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

T. Raxu

Raxun remppa

Ystävyyden ja saariston ylistys

klo 20:06 | 29.7.2013

Kasnäsin satamassa lähdössä ystävien paratiisi-saareen

Ystävien hemmottelemana, kaikilla aisteilla

Vietimme kaksi ikimuistoista päivää rakkaiden ystäviemme vieraina saaristossa. Heinäkuun vika viikonloppu on jo muodostunut kahden klaanin kohtaamis-perinteeksi.

Paahtava aurinko, säteilevä meri, sopivasti elvyttävää tuulta, paratiisimainen saari, sielua hivelevän kaunis mökki vierastupineen, inspiroivia keskusteluja, naurua, hätkähdyttävän hyvää ruokaa - usein ja paljon. Ja jokainen ateria kauniisti katettuna. Jopa perheiden koirilla synkkaa. Mitä vielä voisi toivoa täydelliseltä retkeltä?

Kyllä ystävyys on rikas ja syvä juttu. Ja kuin sipuli - aina löytyy uusia kerrostumia.

Sain taas suurta inspiraatiota kotikokkauksiin, herkuttelimme mm. Kalle-isännän kalastamia ahvenia kanttarellisoosilla. Heaven!

Karitsanfileitä grillattuna suussasulavilla luomukasviksilla, joista kultajuuri oli uusi tuttavuus. Maultaan ja ulkonäöltään lähellä porkkanaa.

Ehkä kesän seisauttavin maku-nautinto oli kuitenkin revitty possu. Milla-emäntä oli kypsyttänyt possua edellisenä päivänä uunissa 5 tuntia, repinyt muhevan, kuuman lihan silpuksi, sitten keittänyt barbecue-kastikkeessa. Se ahmittiin Idan ja Rosan lämpimillä graham-sämpylöillä, marinoiduilla sipuleilla, fenkolilla sekä korianteritomaateilla höystettynä. Meinasi taju lähteä!

Minttu-sitruuna-vesi piti porukan nesteytyksen kohdillaan!

Isäntäväki ihastui Rosalan olueen. Saunan ja uinnin päälle osui ja upposi!

Kiitollisena kaikesta ihanasta

Kommentit (1)

1/1

klo 8:33 | 1.8.2013

Hei Raxu! Ei ihme, että olet kiitollinen. Niin olisin minäkin :-) Millähän sitä saisi potkua omiin ruokalistoihin, jotka pyörivät lähinnä akselilla makaronilaatikko-kinkkukiusaus-kirjolohiruoat. Talvella selitän asiaa kiireellä, mutta isoa muutosta ei näytä tulevan edes lomalla. Tai tietysti grilliruoat tulevat lisäksi. Täytyy oikeasti alkaa satsaamaan tuohon laatu- ja monipuolisuuspuoleen. Ja voisihan sitä visuaalisuuttakin miettiä, jopa kotona.

Olen se sama 5,4 kg laihtunut (jämähtänyt siihen) joka kommentoi joronjäljillä kirjoitukseen.

Raxun remppa

Laumasielu vai erakko?

klo 12:02 | 26.7.2013

Hellerajat paukkuu tänään!

Yksin vai ryhmässä? Riippuu asiasta

Piipahdin kotona Sipoossa. Nurmenleikkuu, postien haravointi, jääkaapin täyttö kesätöihin jäävälle nuorisolle. Ja se mahtavin juttu - vierailu omalle rakkaalle jumppasalille. Vatsassa oli perhosia jo pitkin päivää kun tiesin pääseväni jumppaan 5 viikon tauon jälkeen. Sitä autuutta! Pump-tunnilla kirveli ja tutisutti ihanasti, irvistys naamalla ja syke korkealla painoin onnen huumassa, vierellä rakas ohjaaja, joka oli treenaamassa ekaa kertaa synnytyksen jälkeen. Perään sulattelin happoja zumballa. Tunsin itseni tönkkösuolatuksi, niin jähmeältä tuntui varsi pitkän tauon jäljiltä. Mutta mieli nautti sitäkin enemmän. Ja vettä kului :-) Jumppien alkua odotellessa marmatin kaikille, jotka jaksoivat kuunnella, että musta ei kertakaikkiaan ole yksin treenaajaksi. Ei saa aikaiseksi eikä varsinkaan irtoa endorfiineja. Olen varmaan vaan liian laiska. Tarvitsen ohjaajan ja treenitkamut innostamaan itseni yli mukavuusalueen. Kuulkaas kamut, olen kertakaikkiaan ryhmäliikkuja. Laumasielu.

Paitsi kaikessa muussa. Kaipaan hiljaisuutta, omaa rauhaa. Hermostun hälystä. Niinpä nautinkin suunnattomasti kun mökillä ei kuule kuin meren huokailua, sirkkojen siritystä - suorastaan karjuntaa sekä satunnaisia lintujen lauluja tai kirkaisuja, lajista riippuen.

Palattuani mökille sain hemmottelua tyttäreltä: saunan päälle auringon laskiessa kasvohoito aurinkotuolissa, viltin alla. Sekä jalkojen ja käsien rasvaus. Luksusta!

Nukuin kuin tukki. Nyt aamupuuron ja pihasta noukittujen mustikoiden voimin rannalle löhöämään, heittelemään frisbietä ja pelaamaan ranta-tennistä. Hellerajat paukkuu!

Kommentit (6)

1/6

klo 20:03 | 26.7.2013

Olet ehdottomasti laumasielu, 2010 teit elämäntaparemontin ja sehän jatkuu nyt loppuelämäsi! Kuinka helppoa on palata entiseen, mutta erittäin vaikea pitää tämä "uusi tapa" elää, joten toivon että jaksat! Sillä jos sinä repsahdat, niin sehän on itsellesi ja kaikille mukana eläneille kamala pettymys!! Voimia ja tsemppiä!

2/6

klo 20:42 | 26.7.2013

EI huolta, en repsahda :-) otan vain löysemmin rantein mökkikauden ja sitten taas puhkun entistä suuremmalla innolla kaikkia rakastamiani jumppia!

Eiköhän keho myös kaipaa kerran vuodessa lepoa ja palautumista :-)

Nautitaan kesästä <3

T. Raxu

3/6

klo 19:33 | 28.7.2013

Mulla taas päinvastoin, yksin salilla irtoaa hiki. Kokeilin ryhmäjumppia, eka kerrat tuntui ihan ok, mutta kuuntelin sielun kuiskintaa ja toteutan sen toiveen.

Yksin siis salilla olosta nautin. Tällä hetkellä.

Terveisin

Annikki

4/6

klo 22:27 | 28.7.2013

Luin heinäkuun kirjoituksiasi. Mukava kuulla, että osaat ja pystyt ottamaan välillä rennosti, vaikkakin jossain kohden tunteesi olivat olleet kuin vuoristorata. Olin kuuntelemassa luentoasi Oulussa ja sain sinulta tseppaukset uuden elämänmuutoksen käynnistämiseen. Näin tapahtuikin. Tiedäthän sen lauseen: "sitä saa, mitä tilaa". Asiat lähtevät rullaamaan kummallisesti siihen suuntaan, mitä toivoo tai tarvitsee. Olen aloittanut kuntoilua uudelleen parin vuoden tauon jälkeen. Lisäksi tein päätöksen, ettei minun tarvitse rentouttaa itseäni joka viikonloppuisella punaviinillä. Mutta viime perjantaina repsahdin; hyvä ruoka, viinifestarit, ja siinä se oli. Eikä olo ollut rentoutunut eikä hyvä. Seuraavana yönä jo kärsin syyllisyydestä, etten osannut vastustaa hedonistisia tarpeitani. Se hyvä puoli tässä on, että kaikesta oppii.

Nyt olen harkitsemassa Personal Trainerin hankkimista kuntoiluni tueksi. Tavoitteeni on taas voida hyvin, jaksaa tehdä asioita ja saada elämään jotain muutakin kuin työtä. Ehkäpä joskus taas kommentoin kirjoituksiasi, mutta nyt pointtini oli siinä, että sinun ansiosta elämänmuutos parempaan oloon on lähtenyt käyntiin. Kiitos Raxu! Ja tsemppiä sinullekin taas syksyn rutistuksiin ;D

Terveisin Virpi

5/6

klo 11:59 | 29.7.2013

Annikki, hienoa, että ole löyänyt oman tapasi nauttia liikunnasta! Tärkeintä lieneeonkin tunnistaa, mitä tyyppiä itse on ja sitten antaa mennä :-)

Ihanaa kesää sinulle!

Virpi, superhienoa kuulla, että sait kimmokkeen luennolta!! SIksi niitä teemmekin :-) Ja tosiaan, virheistään voi oppia ja itsensä kuuntelu ja oivallukset sitä kautta on elinikäinen polku. Nautitaan siitä ja hyvien valintojen tuomasta fiiliksestä. Itsekin laskeudun nyt vikalla lomaviikolla takaisin arkeen tarkistamalla ravintopuolen taas kohdilleen. Niin saan enemmän virtaa ja jaksan taas nauttia jumpista sekä alkavasta tiukasta työ-syksytä. Iloa ja zemiä päiviisi ja kiitos kun kerroit! Odottelen sulta viestejä jatkossakin!

:-)

Raxu

6/6

klo 12:37 | 1.8.2013

Hei kaikki kuntoilijahirmut !
Lukekaapa Juhapekka Tukiaisen "Pysyvään kuntoon GPS-sykemittarilla", ellette vielä ole. Älkää hämääntykö otsikosta, kyse on mitä filosofisimmasta teoksesta. Miksi kuntoiluun innostuu ja miksi into sitten lopahtaa. Miten voisi välttää kuukausien / vuosien mittaiset liikkumattomattomat jaksot ja sen sijaan harrastaa liikuntaa ns. koko elämän. Siten voisi saavuttaa niitä erilaisia tavoitteita, joita liikunnalle asetamme. Ainakin itse vasta kirjan luettuani oivalsin, että olen harjoitellut pelkästään liian kovaa, liian monotonisesti, aina vaan enemmän, ja sitten lopulta hiipuneena ja väsyneenä tuominnut itseni laiskaksi. Turhaan !