Nauruterapiaa
Nauruterapiaa

Mitä tehdä kun mieli tekee stopit?

Viime sunnuntai sujui onnen puuskassa. Kovasta  jännityksestä huolimatta. Quickstep tuntui leijunnalta...sitä se ei tosiaan ollut treeniviikolla...selkää jomotti vakio-asento ja luontevan painopisteen löytyminen vakiokorkkareissa on haaste, jota en vieläkään ole selättänyt. Rocki-maraton oli rempseää irrottelua. Veihän sekin treeniviikosta toki aikaa, mutta tennarit jalassa oli ilo vatkata.

                                      

We love it PINK with Susa                        En ehtinyt tummentaa hiuksia...

Yy-kaa-koo-nee...Lähtökuopissa kenraalissa, päivä barbina :-D 

H-hetki

Rockit rokattuna, jatkopaikka taskussa. Helppo hymyilla!

                                                  

TTK-touhuun liittyy media-myllytystä. Tässä lehti-kuvauksissa...eikä yhtään meikattuina...lopputulos toivottavasti vähän imartelevampi :-)

Tämän viikon merkki on tuli. Olen saanut luvan perään kaivaa pintaan kiukkua, vihaa, kärsimystä ja polttavaa intohimoa. 

Teippien ja särkylääkkeen voimin tassut pysyvät menossa mukana. 

Joka perjantai-aamu meidän neljän kopla on yhdessä treenaamassa Angel-studiolla. Askeleet on istutettava treenisalin jälkeen esitystilaan. Katsotaan toistemme tansseja, kannustetaan ja höpötellään mukavia...tai noh, lähinnä ihan painokelvottomia...

                      

Studiolla suurennetaan ja tarkennetaan tekemistä. Välillä se sujuu helpommin, välillä vaikeammin.

Eilen oli oma vuoroni pudota pohjamutiin. Tuntui, että kaikki opittu katosi, en löytänyt tasapainoa, askeleet unohtuivat, kädet huitoi omiaan ja ainut tunnetila oli hätä. Tanssi meni kerta kerralta huonommin. Sapetti ja itketti. Ja kun tunsin opettajan pettymyksen tekemiseeni niin menin ihan hyytelöksi. Kiertelin takahuoneessa nielemässä kiukkua ja itkua. Miksen saa nyt itseäni kasattua? Mitä mulle oikein tapahtuu? Tässäkö tää nyt oli...ottaako väsymys niskalenkin? Hävetti olla muiden edessä niin heikko. Tiukka halaus Janilta rauhoittavien sanojen kanssa sai meikäläisen jotenkin tokenemaan. Oli taas vaan rakennettava kaikki pala palalta. Hitaasti. Uudestaan ja uudestaan. Askeleet. Raami. Kannatus. Kädet. Ja varsinkin asenne. Tunteet jouduin hetkekski heittämään nurkkaan. Muuten olisin vaan itkeä pärskinyt. Märissyt, kuten oululainen sanoo...Mentiin sisulla. Ei ehkä kovin hyvin, mutta mentiin kumminkin. 

Kahvittelun ja naurun vahvistamana ajelin Messukeskukseen kirjamessuille haastateltavaksi Raxun remppa-kirjan tiimoilta. Porukkaa oli tungokseen asti ja kuulinpa hienon uutisen haastattelijaltani: kirja on toiseksi myydyin tietokirja Suomessa tänä vuonna. Jee!! Kiitollinen mieli. Tästäkin!

Nyt odottaa pihalla perheen miehet syyshommiin. Sadevetimet niskaan ja rytinäksi. Illalla taas tanssitreeneihin pelastamaan, mikä vielä pelastettavissa on. Ja huomenna  aion rakastaa ja palaa. Täysillä. Toivoen sydämeni pohjasta jatko-mandaattia...

Kommentit (8)

Vierailija

Kiitos Raxu,

että jaat tunteitasi ja tuntosi näin avoimena blogissa. Olen jäänyt jotenkin koukkuun tähän blogiisi ja mielelläni etsin täältä vanhojakin juttuja, jotka sopivat omaan elämän vaiheeseeni. Kirjasi on ollut melkoinen menestys, enkä ihmettele yhtään; selkeällä kansantajuisella tavalla kerrottua tarinaa oman elämän omiin käsiin ottamisesta on kaivattu tähän maahan riittävän kauan. En toki ole kritiikitön lukija minäkään, mutta eikös se ole kirjojen tarkoitus; saada lukija pohtimaan luettua ja vertaamaan omiin kokemuksiin, muuhun tietoon jne. Ja jokainen voi sitten itse tehdä omat valintansa, kuten kirjassasi osuvasti tuot esille; kirja on sinun tiesi ja minun tieni on ehkä hieman erilainen.

Ostin kirjasi viime keväänä, ja kuten niin moni ennen minua, luin sen samana iltana. Palaan kirjaan silloin tällöin kun tarvitsen vahvistusta omaan elämäntaparemppaani ja sieltä sitä saan. Nyt olen (viimein!) ottanut vakkarivenyttelyohjeet kirjastasi käyttöön kahvakuulailun tai lenkin jälkeen, kiitos niistä.

Esimerkkisi innoittamana olen päässyt eroon vuosikymmeniä kestäneistä selittämättömistä vatsavaivoista; olen luullut kärsiväni laktoosi-intoleranssista, mutta hui hai! Vehnä ja ehkä myös peruna ovat  osoittautuneet ongelmien syyksi. Karsittuani ruokavaliostani vehnän kokonaan ja perunankin melkein, on oloni parantunut huomattavasti, ikävä turvotus on mennyttä aikaa. Siispä ei pullaa eikä pastaa, niin hyvin menee, masu kiittää ja mieli myös. Karppaaja en silti koe olevani, kaurapuuro on aamiaisherkku ja ruisleipä erityisherkku ;).

Seuraan mielelläni tanssiesi edistymistä ja toivon Sinulle sydämestäni menestystä sekä tansseissa että elämässäsi muutenkin. Luulen, että ainoastaan toinen reilusti ( pikkuhiljaa entinen) ylipainoinen voi ymmärtää sen aidon riemun ja voittajafiiliksen, minkä saa, kun uskaltaa heittäytyä uusiin haasteisiin ja nauttia elämästä.

Terveisin

M, jo 10 kiloa kevyempi, enää/vielä 15 kiloa jäljellä

Vierailija

M,

Suurkiitos mahtavasta viestistäsi! Iloa ja voimaa elämääsi <3

T.Raxu

Vierailija

Blogisi  muututtua yhdessä tanssii itseni kanssa touhuksi - lopetin lukemisen. Odotan kun olet kisasi kisannut...josko blogiasi haluaa jatkossa lukea. Aikaisemmin se oli ihana. Nykyään sitä ei enää viitsi edes avata, saatikka seurata. Sori vaan. T, Seija

Vierailija

Olipa uskomattoman hieno paso doble. Vei niin mukaansa, että en kuullut enkä nähnyt mitään muuta. Kiitos, t. Jaana

Vierailija

En ole koskaan tässä formaatissa nähnyt noin hienoa paso doblea. Kyyneleet valuivat silmistäni ja en meinannut saada millään liikutustani loppumaan. Suuret kiitokset teille molemmille ja hyvää jatkoa kisaan.

Vierailija

Todella upea ja liikuttavan taiteellinen paso, kiitos siitä. Ja musiikkivalinta taas enemmän kuin kohdillaan. Myös minä liikutuin kyyneliin, tanssissa oli jotain kummallista elämäntuskaa ja kauneutta yhtä aikaa, mikä ei ehkä ihan kaksikymppisen loistavastikaan tanssimana olisi puhutellut.

Olisi Raxu mielenkiintoista kuulla elämäntaparemonttisi valossa nykyisiä kuulumisia niin ruokavalion kuin muunkin kehonhuollon suhteen. Telkun kautta näytät kiinteytyneen upeasti ja varmasti joku kilo on pakostakin huvennut tuossa prässissä! Onko tullut uutta ruokavaliopuolelle, ja kovan liikunnan ystävänä kiinnostaa tuo ruokapuoli siinäkin mielessä, palautukset, tankkaukset yms. Itselleni erityinen ongelmakohta ovat käsivarret, joissa nahka retkottaa jojolaihdutusten seurauksena eikä painoharjoittelukaan tunnu alleihini purevan, mikä lie neuvoksi?

Ihana kuulla, että kirja on tulossa, mutta jaathan jo joitain "oppeja" ennen sitäkin, lisätsemppiä meille olohuoneessa tamppaaville .)

Pulla

 

 

Seuraa 

Olen Raakel Lignell, kulttuurin sekatyöläinen ja täysin hurahtanut elämäntaparemonttiini. Bloggaan kilojen karisemisesta, ravitsemuksesta, liikuntavimmastani ja kaikesta, mitä uusi elämäni on tuonut tullessaan.

 

Seuraa minua Bloglovinissa.

 

Katso Raakel Lignellin ja Patrik Borgin keskusteluvideot:

Onnen tavoittelu laihduttaa

Liian kiltti ei laihdu

Miksi tummaa suklaata voi syödä vain palan

Jumppahulluus pisti kehon koville

 

Kampanjasivut
Tilaa kirja Raxun rinnalla - kohti pysyvää painonhallintaa.

Teemat

Blogiarkisto

2013
2011
Joulukuu

Kategoriat