Mietintämyssy
Mietintämyssy

Kipupisteiden aallokossa

Elämä on aallokkoa. Juuri kun kuvittelee osaavansa ja tietävänsä itsestään paljon ja hallitsevansa elämää, onkin tilanne jo muuttunut. Tai on itse muuttunut. Ei päde pika-vinkit ja oppaat itsetuntemukseen. Ei edes asiantuntijoiden viisaat neuvot. Itse on löydettävä - ensin aikaa kuulla ja kuunnella, missä mennään. Miltä tuntuu ja miksi. Tai miksei tunnu miltään.

Kiire on mulle pitkään jatkuessaan myrkkyä. Kadotan jotenkin punaisen langan ja alan suorittamaan velvollisuuksia alta pois, yksi kerrallaan. Kuten kuuluukin. Mutta omien tarpeiden kuuleminen tyssää. Vaikka kiire on itse aiheutettua. Itse olen kalenterini innoissani täyttänyt. Kun ollut niin paljon kaikkea ihanaa ja mielenkiintoista. Mutta jossain pisteessä antoisakin tekeminen muuttuu puurtamiseksi. Jossain vaiheessa syksyä havahduin outoon fiilikseen. Kiukuttelin itselleni, jopa vähän uhosin. Olin jotenkin aivan mitta täysi omaa elämää, hyvinvointi-tematiikkaa, terveellistä ruokaa ja liikuntaa. Tuli känkkäränkkä kuin 2-vuotiaalle. Tiesin, miten saisin vireämmän olon, mutta pistin hanttiin. Halusin patonkia ja croisantteja, mussutin irtokarkkeja, ei huvittanut jumpat eikä ulkoilma. Aamut oli tahmeita. Tiedostin toki, että olin väsynyt. En siinä tilanteessa kuitenkaan pystynyt tai halunnut perua sovittuja hommia ja painoin vaan hampaat irvessä. Jumpatkin vedin vastahakoisesti. Ja taas illalla mussutin sohvalla jotain mahdollisimman hiilaripitoista. En kuitenkaan edes nauttien niistä. Jotenkin vaan turruttaen stressiä ja sammuttaen ajatukset.

Nyt pari viikkoa ollut jo leppoisampaa työrintamalla. Olen saanut nukkua. On ollut aikaa ja energiaa kuntoilla. Ja mikä ehkä oleellisinta: syödä terveellistä ruokaa säännöllisesti. Karsin taas nopeat hiilarit pois ja keskityn laittamaan monipuolisesti kasviksia. Ja sopivasti proteiineja ja öljyjä. Koen taas olevani elossa. Treenit kulkevat ja aamu-Hesarikin kiinnostaa.

Miksi tein itselleni hallaa huonoilla valinnoilla juuri silloin kun olisi kannattanut pitää erityisen hyvää huolta itsestä? Kostinko itselleni jotain? Tajusin, että jostain syystä oli takaraivossa alkanut soimaan merkillinen itseni soimaaminen ja vähättely. Ihan kuin en soisi itselleni loppupeleissä kaikkea sitä hyvää, mitä muutama viime vuosi on tarjonnut. Olenko aina toiminut näin? Ehkä. Aika seisauttavaa huomata moista itsestään. Taas yksi kipupiste kohdattavaksi.

Nyt pykälää levänneempänä jo hymyilyttää. Muistan taas tekeväni hyviä valintoja itseni ja loppuelämäni hyväksi. Because I´m worth it :-) En suoriutuakseni muiden odotuksista. Tai koska niin kuuluu tehdä. Eikä aina tartte valloittaa Mount Everestiä. Välillä voi ihan vaan nauttia saavutetuista eduista. Kummasti  rautakanki, joka kiireimpinä aikoina tuntui selkärangan ympärillä alkaa taas joustaa ja sulaa. Ja pää kelluu rangan jatkona vapaammin, kuten Fustra-ohjaajani oivaltavasti treeneissä sanoi. Ehkä pitää ajoittain sopivasti eksyä, jotta taas löytää. 

Ihania löytöretkiä kaikille

Kommentit (20)

Vierailija

On hyvä välillä istua alas että sielu pysyy tahdissa mukana. 

Hyviä ajatuksia, ihana aikuinen nainen.

Kynttilöiden valoa ja lämpöä!

Vierailija

Hyvä kirjoitus, voin allekirjoittaa joka sanan. Samoissa vesissä on rämmitty tämä syksy. Itseni pysäytti kosmetologin sanat: "Miksi et enään pidä itsestäsi niinkuin ennen?"

Onneksi tiedämme keinot parempaan oloon

Vierailija

Hyvä ja rohkea kirjoitus! Ilman herkkyyttä ja heikkoutta ei voi olla vahvuutta. Omien voimien ja energian jakaminen oikein on taitolaji, mutta hyvinvoinnin edellytys. Kalenteri tulee helposti täytettyä liian täyteen silloin kun on voimissaan, mutta se kostautuu myöhemmin. Tyhjiä omia päiviä kalenteriin! Tämä on hyvä muistutus meille kaikille. Kiitos kirjoituksistasi Raxu ja iloa loppuvuoteen!

Vierailija

Etkös sä juuri vastannut jollekin kilojen palautumista ihmetelleelle että se on ihan tavallista jnejne? Tämähän teksti nyt on pikkusen ristiriidassa sen puolustelun kanssa, vai? :O

 

Hienoa tietysti jos ja kun taas löydät tasapainon. :)

Vierailija

Itse palailen vastaavissa tilanteissa Antti Heikkilän ja sinun raxun remppa kirjan pariin. Se eka kirjasi oli todella kiva, motivoiva ja ihmisläheinen. Siinä minun vinkkini hyvään ravintoon ja tasapainoon. Meidän aikuisten ei tarvitse enää  jatkuvasti olla joka uudessa asiassa mukana, tarkoitan noita liikkumisjuttuja. Tasapaino löytyy hyvästä ravinnosta ja mukavasta peruselämästä. Ihanaa joulunodotus aikaa.

Vierailija

Raakel hyvä, olet jo menneen talven lumia laihdutus-kamppailussasi julkisuudessa, joten alahan elämään nyt arkea! Jospa se tasapaino löytyisi sieltä...

Kaikille hyvää pyhäinpäivää! :)

Vierailija

Itse palailen vastaavissa tilanteissa Antti Heikkilän ja sinun raxun remppa kirjan pariin. Se eka kirjasi oli todella kiva, motivoiva ja ihmisläheinen. Siinä minun vinkkini hyvään ravintoon ja tasapainoon. Meidän aikuisten ei tarvitse enää  jatkuvasti olla joka uudessa asiassa mukana, tarkoitan noita liikkumisjuttuja. Tasapaino löytyy hyvästä ravinnosta ja mukavasta peruselämästä. Ihanaa joulunodotus aikaa.

Vierailija

Luen juttujasi kuin suoraan omasta elämästäni  samoja kamppailuja, iloja ja suruja ja eteenpäin mennään kuin höyry veturi. Välillä hymyssä suin ja välillä itku silmässä mutta se on totta että jos vain jaksaa tuon ravintopuolen pitää suht ruodussa jaksaa aina paremmin

Kivaa syksyä ja kiitos että ed. jaksat kirjoitella blogia

Vierailija

Hei Raxu!

Kiire, miljoonat vaatimukset ja odotukset, väsymys ja tympääntyminen kaikkiin ja kaikkeen ovat myrkkyä. Ja noiden kaikkien mukana tulee paha mieli, surulliset aatokset, herkkä herneen nenään vetoon, hiilarihimo ja mussutus! Eikä tuota kaikkea tajua kukaan muu kuin kilojen kanssa taistelija tai taistellut!! Eikä kai mekään.

"Jotenkin vain turruttaen stressiä ja sammuttaen ajatukset" Tuota minä en ole ymmärtänyt koskaan, koska eihän syömällä hiilareita saa kuin paskan olon ja silti sen tekee. Olen ajatellut niin, että jotain surua tai riittämättömyyttä sillä yrittää poistaa tai vaimentaa.

Lepo, hyvät yöunet, vähemmän täysi kalenteri, välittäviä ihmisiä ympärillä-- pääsisikö näillä iso ihminen kohti sisäistä ja kilojen tasapainoa?

 

t. Tarja Savosta

 

Vierailija

Kipu on osa elämää, eikä elämä ole lainkaan aina reilua,

toteavat jotkut asiantuntijat...

Yksilön haaste on suhtautua objektiivisesti näihin 'vääryyksiin', kohdata ne sekä muokata vääryyksistä tosiaisoita hyväksymällä rikkauksia.

Ei ole helppoa, eikä kaiketi ole tarkoituskaan olla, mutta haasteellista toki.

T. Minna etelästä

 

Vierailija

Taxu,

Tunnustaminen on vahvuus ei heikkous, ehkä avain autuuteen. Julkinen tunnustaminen on vieläkin rohkeampaa. Onnittelut siitä Raxu, mutta varo jälkiseurauksia...

sympatiaa ja satikutia satelee, joka ei ole hyväksi. Aitoa myötätuntoa jäänet odottelemaan.

T. Marita

Vierailija

Hei Raksu,

on hyvä, että tuot esille elämäntaparempan vaikeuden - vaikka kuinka tietää mitä pitäisi tehdä ja miten ei pitäisi elää, niin aina ei vaan jaksa. Ne vanhat mallit surun, väsymyksen, pettymyksen, ärsytyksen ja kiireen sietämiseksi kumpuavat  niin syvältä selkäytimestä. Ja tässä tilanteessa käsi valitsee kuin huomaamatta sitä hiilarihöttöä - ja ärsytys vain kasvaa. Enkö vieläkään opi?

Omassa elämäntapamuutoksessani kipuilen säännöllisesti samojen juttujen kanssa. Vaikka välillä tie on niin selkeä ja suora kulkea, ruokavalinnat menee nappiin päivätolkulla ja treeni kulkee, niin koko ajan olkapäällä vaanii edelleenkin se pikkupiru odottamassa sopivaa hetkeä. Sitä hetkeä, jolloin se alkaa kuiskia väsyneelle mielelle, että ota vaan niitä entisiä herkkuja....ja eihän siinä mitään jos pystyisin ottamaan vain vähän. Joskus pystyn, joskus en.

Oleellisinta lienee se, että on valmis itse pohtimaan ja tutkimaan omia reagointimallejaan, näiden kanssahan me entiset ylipainoiset joudumme usein tekemään töitä koko loppuelämän. Pelko siitä, että entinen elämä vielä nappaa otteen ja alkaa viedä mennessään on välillä todella suuri. Normaalipainoisen ihmisen voi joskus olla todella vaikea ymmärtää näitä haasteita, mutta meille ne ovat todellisuutta.

Levollista sunnuntain jatkoa ,

ystävällisin terveisin M

Vierailija

Ihailtavan rehellinen postaus.

Samoja fiiliksiä täälläkin. N. kk olen tankannut. Pimeys, sohva, tv ja MÄSSYT ovat olleet pop.

Ilman muuta minäkin tiedän, ettei moinen kannata.

Vielä viikon flunssa ja migreeni = kohta kaksi viikkoa ilman treeniä takana

on yhtä kuin MIELI MAASSA, TURVOTTAA, ITSEINHO...

Onneksi aina on tie valoon ja sitten helpottaa. Huomenna on mun start!

Kaikkea hyvää sinulle RAXU. Olet huippu-mimmi.

Katinka 

Vierailija

Kiitos kirjoituksestasi minunkin puolestani! Samojen asioiden kanssa itsekin kamppailen, tosin sinä olet huomattavasti pidemmällä saavutustesi kanssa.

Helmikuussa itse oloni kohennuksen aloittaneena heinäkuulle meni hyvin, elokuukin vielä rämpien. Syys-lokakuut ovat menneet kaikkea nopeaa hiilaria mässäten. Vedenjuonti, hedelmät ja vihannekset ovat täysin jääneet. Nyt tuntuu jo housun vyötäisillä. Stop! Pakko katkaista tämä kierre.

Minä olen syyttänyt, siis huonon itsekontrollin lisäksi, stressaavaa ja kiireistä syksyä, pimeyttä, ja tavallaan kuitenkin myös tekemisen puutetta. Tekemistä olisi kyllä ollut, muttei voimia tehdä.

Liikkunut olen enemmän, kuin koskaan. Tämä tarkoittaa työmatkapyöräilyä, jonka aloitin maalis-huhtikuussa ja vielä jatkan. Tuntuu sekin pakkopullalta, joten pulla maistuu.

Kunpa saisin itsenikin kuvailemaasi hyvän ravinnon energiaa tuovaan mielentilaan.

Mukavaa ja positiivista syksyä Sinulle Raakel ja sydämellinen kiitokseni, että jaksat tätä blogiasi pitää !

Vierailija

Oisko se kultainen keskitie kuitenkin paras? Ääripäästä toiseen ei hyvä. Valitse sellainen tie, jok atuntuu hyvältä. Jos elämäntapamuutos on kokoajan pingottamista niin ei kukaan sellaista jaksa! Ota joskus rennosti!

Vierailija

Niin tuttua, liian tuttua!

Itse olen taas tilanteessa, johon olen sanonut, etten koskaan enää luisu... Ainoa lohtu on se, että tiedän miten saan elämäni raitelle, kunhan vaan jaksan päättää, että teen niin. Sen teen, kunhan kerään ensin voimia vähän ;)

Niin ja kiitos rehellisestä tekstistä, kiitos siitä, että sulla on"munaa" sanoa asiat ääneen, vaikka tällä sivustolla noita mätäpaiseita vieraileekin tiheästi. Monesti olen miettinyt, että miksi sun systeemiä inhoavat ihmiset pyörivät täällä niinkin tiuhaan kuin pyörivät. En mä ainakaan käy lukemassa yhtäkään blogikirjoitusta, mikä mua jo lähtökohtaisesti kyrsii!

Voimia Raxu!

 

Vierailija

Hei kaikki!

Miten mahtavia viestejä! Kiitos jokaiselle! Rinnakkain kuljetaan ja kukaan ei voi ohittaa omia tarpeellisia vaiheitaan. Kunnioitus ja kumarrus jokaiselle, joka itsensä kanssa zemppaa!

Jaksetaan syksyn harmaudesta huolimatta löytää ilon hetkiä jokaisesta päivästä!

<3

T. Raxu

Vierailija

Heippa Raxu! Tutun kuuloisisa ajatuksia. Tuli vain mieleeni sellainenkin pointti, että olisiko hyvä hellittää. Lopettaa tauoton syömisien ja liikkumisen miettiminen. Uskon että ne sinulta sieltä selkärangasta jo löytyy- Sallivampi asenne, niin ei maistu puulta ja ei tule sitä kielletyn hedelmän houkutusta.

Ja elämäntaparemontissakin tulee sallia itselleen aikoja, jolloin ei vaan jaksa huvita tai kiinnosta. Sitäpaitsi pitsa ja irtokarkit on maailman parhaita herkkuja kohtuudella nautittuna. Mielikin tarvitsee välillä semmoista hemmottelua. Uskon, että kaikki minkä syöt onnellisena ja hyvällä mielellä ei voi sinua vahingoittaa. Päinvastoin.

Rakastetaan, kunnioitetaan ja arvostetaan itseämme. Tilataan välillä se pitsa ja syödään pussillinen karkkeja. Hyvällä mielellä. Olemme ansainneet myös sen. Sitäpaitsi kaikkea ei aina tarvitse ansaita. ;)

Hyvää oloa ja mieltä syksyyn. Joulua kohti. :)

Seuraa 

Olen Raakel Lignell, kulttuurin sekatyöläinen ja täysin hurahtanut elämäntaparemonttiini. Bloggaan kilojen karisemisesta, ravitsemuksesta, liikuntavimmastani ja kaikesta, mitä uusi elämäni on tuonut tullessaan.

 

Seuraa minua Bloglovinissa.

 

Katso Raakel Lignellin ja Patrik Borgin keskusteluvideot:

Onnen tavoittelu laihduttaa

Liian kiltti ei laihdu

Miksi tummaa suklaata voi syödä vain palan

Jumppahulluus pisti kehon koville

 

Kampanjasivut
Tilaa kirja Raxun rinnalla - kohti pysyvää painonhallintaa.

Teemat

Blogiarkisto

2013
2011
Joulukuu

Kategoriat