Suunnittelematon hölkkä auringon paisteessa on rautaa
Suunnittelematon hölkkä auringon paisteessa on rautaa

Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Päätin otta breikin kirjoitushommista ja nauttia happihyppelystä koiruuden kanssa. Vera-hauveli teki kuitenkin totaali-stopit parin kilsan kohdalla - ei auttanut kuin viedä neiti kotiin ottamaan kauneusunia. Keli oli kuitenkin niin mahtava, että päätin jatkaa kävelyä keskenäni. Otin kokeeksi muutaman hölkkäaskeleen - pitkästä aikaa. Askel tuntui kevyeltä ja hupsista, olinkin hölkännyt reilun tunnin. Ajatuksissani, kelaten mennyttä syksyä, miettein asemointia elämässä nyt ja vähän myös jo iloiten kaikesta uudesta ja tulevasta. Tuntui, että haikeus, tietynlainen tyhjyys jatkuvan tanssitreenin loputtua väistyi. Edes hetkeksi.

Palattuani katselin valossa kylpevää kotipihaa. Hymyilin. Vaikka lehdet ovatkin vielä suurelta osin haravoimatta, kesäruukut vielä paikoillaan...ruusut kukkivatkin niissä vielä eli ei kai syytä suuren suureen häpeään... Naapureilla tosin alkaa jo olla jouluvalot asennettuina... joo-o, myönnetään, että vähän ahdistaa tämä ajan juoksu... Samalla sanon itselleni, että ehdin ihan hyvin värkätä joulun kohdilleen vielä moneen kertaan. Vähän armoa itselle...

Tässä seuraava todiste arjen voimasta. Lounas nautittuna ihan lounas-aikaan. Pikaversio kaapin uumenista. Graavilohta, hapankaalia, salaattia, tomaattia ja sinappi-hunjamajoneesidressing.

Parhaillaan katselen nuorison pizzan tekoa. Perjantai

Ja jottei ihan viekkarit pääse liian kovaksi, illalla hyppy tanssimekkoon ja nokka kohti elämäni ensimmäiatä TANSSI-keikkaa.

Vaviskaa oksat ja männynkävyt!  :-D

Kommentit (3)

Vierailija

Samaa ihmettelen täällä; tuota ajanrientoa. Varsinkin tämä marraskuu on kulunut - josta olen vain iloinen - niin nopsaan. Kaikella on aikansa... mutta onko nykyaika kiireissään temmannut myös Neiti Ajan mukaansa kiireeseen....

Iloa ja Valoa!

Annikki

 

 

 

Vierailija

Hei Raakel,

kylläpä kuvaat hyvin sitä alakuloa, mikä ison proggiksen jälkeen valtaa sielun - vaikka kuinka on ollut mieluinen matka, paljon ihanaa uutta opittavaa ja onnistumisen iloa, on olo haikea vielä pitkään. Ja se tyhjyyden tunne; ehkä hieman syyllinenkin olo siitä, ettenkö nyt enää ole tyytyväinen elämääni  vaikka se on ollut täyttä ja ihanaa aikaisemminkin, ennen sitä iso projektia. Mutta näin käy vain niille ihmisille, jotka antavat koko sielunsa ja heittäytyvät täysillä mukaan, kun uudet haasteet kolkuttelevat ovelle. Toiset meistä avaavat sen oven ehkä pelonsekaisesti ja jännityksen vallassa, mutta avaavat kuitenkin ja syöksyvät riemulla eteen päin, antaen kaikkensa. Toiset katsovat ovea kaihoten, mutta on tutumpaa ja turvallisempaa olla avaamatta - voihan sitä aina sitten arvostella niitä oven avaajia....

Hienoa, että saat iloita tanssin hurmasta vielä jatkossakin.

Täällä ihmettelen paikalleen jymähtänyttä painoani ja lohduttaudun sillä, että uuma on kuitenkin kaventunut. Ei ne kilot vaan ne kadonneet sentit :).

Levollista mieltä ja iloa Sinulle,

terveisin M, vieläkin se 15 kiloa jäljellä..........

anu56
Liittynyt12.10.2013

Moikka Raksu! Mahtavaa että sinäkin olet ollut lenkillä sillä niin tein itsekin ja oli mahtavaa. Susta tuntuu varmaan jännittävältä se ensimmäinen tanssikeikkasi,toivottavasti kuulemme siitä jälleen,onnea sinulle,ystäväiseni:)

Seuraa 

Olen Raakel Lignell, kulttuurin sekatyöläinen ja täysin hurahtanut elämäntaparemonttiini. Bloggaan kilojen karisemisesta, ravitsemuksesta, liikuntavimmastani ja kaikesta, mitä uusi elämäni on tuonut tullessaan.

 

Seuraa minua Bloglovinissa.

 

Katso Raakel Lignellin ja Patrik Borgin keskusteluvideot:

Onnen tavoittelu laihduttaa

Liian kiltti ei laihdu

Miksi tummaa suklaata voi syödä vain palan

Jumppahulluus pisti kehon koville

 

Kampanjasivut
Tilaa kirja Raxun rinnalla - kohti pysyvää painonhallintaa.

Teemat

Blogiarkisto

2013
2011
Joulukuu

Kategoriat