Jussi-gaalan punaisella matolla
Kuva: Lehtikuva

 

Vapaata riistaa

Aamukahvit meni eilen väärään kurkkuun, kun avasin iltapäivälehtien nettisivut. Muodonmuutokseni oli läväytetty ilmoille melkoisen isosti. Kai valtakunnassa on kaikki hyvin, kun Ilta-Sanomilla on varaa käyttää kansitilaansa meikäläisen ennen-ja nyt-lookkeihin.

Toki olen itsekin onnessani saavutettuani suuren muutoksen – sisäisen ja ulkoisen, toisaalta olo on jotenkin nolo moisen mediahuomion takia. Ystäviltä, tutuilta ja tuntemattomilta on sadellut siinä määrin kannustavia kommentteja, että päätinkin tässä kiittää teitä kaikkia. Sananne lämmittävät ja palkitsevat! Olen todella liikuttunut ja kiitollinen joka ikisen zemppi-tuesta, erityisesti treenikavereiden. Ilman teitä en olisi tässä, tai olisin kyllä, mutta painavampana ja väsyneempänä. Enkä suostu nyt antamaan pakokauhulle pikkusormea…siis sille, joka kuiskii, että mitäs jos repsahdankin…jos vaikka loukkaan itseni tai sairastun ja en jaksakaan pitää näppejä erossa lohtu-voikkareista ja höyryävistä pasta-annoksista…kokemuksesta tiedän, että nahka kyllä venyy, mutta mites itsetunnon laita…

Moni on eilisen ja tämän päivän aikana kysellyt, että miten olen oikein onnistunut? Miten pääsin alkuun? Vastaus on ehkä raivostuttavan yksinkertainen: päätös ja siinä pysyminen. Alkuhan oli tuskaa: päätä särki, heikotti, teki mieli kaikkea sitä, mitä oli päättänyt olla ilman, lempeätkin jumppatunnit tuntuivat helvetillisen rankoilta ja liikakilojen määrä suorastaan ylivoimaiselta pudottaa. Heitin aluksi romukoppaan ”itseni kuuntelemisen”, menin jumppaan tuntui miltä tuntui. Elimistön totuttua parissa viikossa pois nopeista hiilaripiikeistä, olo alkoi tasaantua, ruoan jälkeiset väsähtelyt lakkasivat ja jumppaankin alkoi jopa tehdä mieli. Sitäpatsi jumpatessa sai kulumaan pari tuntia kriittisistä ilta-ajoista, jolloin oli tottunut puputtamaan sitäsuntätä väsymykseensä. Kun ensimmäiset viikot sain tahdonvoimalla zempattua läpi, olikin hyvä kierre päässyt käyntiin. Halusin lisää kevyempää oloa ja ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin myös tutustumaan endorfiinin ylivoimaan.

Tarkoitukseni on jakaa palasia kokemuksistani puolentoistavuoden ajalta kanssanne.
Innolla odotan teiltä kommentteja jatkossakin. Oma keho on jatkuvan löytöretken kohde, mielestä puhumattakaan. Jaetaan siis etsimisen ilo!

Kommentit (13)

eeva sääski

Pakkasterveiset Savosta!
Loistavaa.loistavaa miten sisukkuudella pystyy tekemään hyvää itselle ja se että kilot karisee pikkuhiljaa liikuntaa lisäämällä mahdollistaa sen ettei kilot tule takaisin koska elämäntapamuutos tukee sitä.
Ikuiset laihduttajat laihduttavat ruokavaliolla liikuntaa lisäämättä joten jojoliike on valmis.
Itsellä liikunta ollut elämäntapana oikeastaan aina enkä ole ylipainosta kärsinyt juuri sen takia,herkuttelen ja syön ihan normaalisti.Tsemppaankin juuri siksi ihmisiä liikkumaan :)
Onnistumisia kaikille tavoitteisiin.

emmi

Heipparallaatia!

Hyvä,hyvä ja voi että olet kaunis!!!
ruoka
En tiedä muistatko minua mut mä kannustin sua itiksen hulluilla päivillä kun ostit hiustenhoito tuotteita mun vieressä:)Oli aivan pakko puhua sulle,kun tiedän monien yritysten jälkeen (laihdutus)miten haastavaa se on ja miten rohkaisevaa se on kun saa hyvää palautetta,tosi kiva kuulla "et sähän oot nyt niin kaunis wau".kiva enkö ollut ennen:)No olimme mutta vähän isompia:)Olis kiva et kerrot vaikka viikon ruokalistan,miten onnistuit?Karppaamalla vai?Vai jätitkö vain hiilarit vähemmälle mutta et kokonaan,niin olen nyt itse tehnyt ja laihtunut jonkin verran.Kuinka usein käyt jumpissa ym..?Kiitos jos jaksat vastata ja nähdään taas ehkä pienempinä ensi hulluilla päivillä,saa nähdä tunnistatko minua:)Mukavia pakkas päiviä kaikille.T.Emmi

Maija

Terkkuja Turust

Pakko onnitella todella hienosta mielettömästä saavutuksesta, tossa olis kirjan paikka (vink vink).

Mahtaa olotila olla niin mahtava ja kun toiset huomaa ja kannustaa :)
Aurinkoista ja energistä kevättä sinulle

Tiina

Onneksi olkoon - upea saavutus! Voisinpa minäkin...saada itsestäni tuon kaiken saman irti!! Kuinka kaikki alkoi ja missä määrin lisäsit liikuntaa että vedät nyt 3 treeniä peräkanaa? MInulla kun 3 treeniä viikossa tahtoo olla tahdonlujuuden ja tekemisen paikka!! Sait minusta uskollisen seuraajan blogillesi!! Olen lihava - ja uskon kuten Karvinen että "sisälläni asuu laiha ihminen, jota ei vaan juuri nyt näy ja joka tahtoo ulos".

Raili

Onnea vielä kerran!Moni meistä pullukoista voisi olla kateellinen sinulle (ehkä onkin) minä kyllä omasta puolestani olen onnellinen,kun tietää miten paljon voimia ja selkärankaa laihduttaminen vaatii ja siinä pysyminen. Olet varmasti monelle nyt se kipinä joka syttyi kun lukee blogiasi ja jos muutamakin onnistuu laihduttamaan ja saamaan hyvän olon henkisesti sekä fyysisesti niin WAU !

pululintu

Kiitos, että avaat meille tätä muutosprosessiasi. Koeta kestää meitä uteliaita, yritämme tsempata perässä, terveisin Pulu

Elpul

Onnittelut saavutuksestasi! Olen Sinun fanisi, vaikka olenkin eri-ikäluokkaa, kuin Sinä. Missä vaan näen Sinun nimesi, kuvasi ja kirjoituksiasi ym. tartun niihin heti, kuin "kärpänen tervaan".

Liikunta on minullekin tärkeää. Olen läpikäynyt sydäninfarktin ja sepelvaltimoiden ohitusleikkauksen
(4 ohitusta) marraskuussa 2010. Olen toipunut siitä mainiosti. Käyn 2 kertaa viikossa jumppaamassa ja
kerran viikossa kuntosalilla. Kaikki ohjattua toimintaa. Kuntoni on noussut kohisten. Hyvää jatkoa toivotellen, Elpul

Anniina

Hienoa Raakel, löysin vasta blogisi, pitääkin lukaista läpi, mutta laitan ensin viestiä :) Siis aivan upeeta, oikeesti, laihduttaminen ei ole helppoa tai on kun on ensin vauhtiin päässyt. Olen itsekin noin kolmisen vuotta sitten laihduttanut n. 30 kiloa ja se olotila oli aivan mahtava. Se liikunnan ilon löytyminen ja vaatteiden istuvuus oli aivan ihanaa. Mutta jokin tuolla pääkopassa napsahti puolisen vuotta sitten, kun vanhat tavat alkoivat palata ja nyt on paino taas noussut. Haluan vaan sanoa, että toivon sinulle kaikkea hyvää ja TSEMPPIÄ niihin hetkiin, jos ne vanhat tavat meinaavat tulla kolkuttelemaan takaraivoa :)

Minna

Onneksi olkoon Raakel. Voi miten olen iloinen puolestasi. Lukisin mielelläni enemmänkin blogissasi alusta kuinka aloitit ja kuinka vaikeaa oli kun oli huimausta ja päänsärkyä. Olen siis itse vasta aloittanut tuon vähähiilihydraattisen ruokavalion ja kärsin edm. oireista aika lailla.
Olen ollut aina kuntosalityyppinen ja oppinut hiljalleen minäkin noihin ryhmäliikuntalajeihin. Pudotettavaa on reilut 30 kiloa, mutta hiljalleen edetään.
Kevyt ruokavaliotuotteet on kuuluneet minunkin elämään aina siitä saakka kun ne tulivat markkinoille, mutta paino on jojotellut suuntaan jos toiseen.
Nauti uudesta olemuksista kaikin puolin, jaksamisesta, kauneudesta( vaikka olet aina ollut kaunis) ja elämän tuomista uusista mahdollisuuksista ja riemuista.
Kiitoksia kun pidät blogia ja onnittelut vielä kerran.

raakel lignell

Kiitos teille ihanille viesteistä!
Kirjoittelen blogissani ravinnosta ja liikunnasta kulloisenkin viikon olojen ja mieltymysten mukaan.

Emmi, muistan sinut varsin hyvin, kohtaaminen oli mukava! Tavataan taas huhtikuussa! Zemppiä sullekin kovasti! Ja muistetaan, että tietyt asiat ovat vaan pintaa, elämän isot ja syvät asiat pysyvät ulkoisista mittasuhteista huolimatta! Mutta kyllä on ihanaa olla kevyempi ja parempikuntoinen!

Tiina, muistan, kun ystäväni kivahti minulle, että "alkaisit elää kuten hoikat ihmiset elävät, niin ei tartteisi valitella ylipainoa". Se satutti! Mutta nyt ajateltuna heitossa piilee totuus. Mutta kovaa taistelutahtoa se vaatii, aloitus, päätöksessä pysyminen ja tasapainoilu. Toivon sydämestäni, että löydät itsestäsi sen zempin, kun aika ja elämäntilanne ovat oikeat!

Anniina, älä anna periksi! Jatka itsesi hyvänä pitämistä, kun sen kerran jo osaat!

Minna, hienoa, että suhtaudut urakkaan maltilla. Aikaa on ja elämää pitää pystyä myös elämään!

Toivottavasti kuulen teistä jokaisesta jatkossakin! Yhteinen asiahan tämä on meille kaikille ja palaute kannustaa valtavasti! Kiitos!
T Raxu

elina

Kiitos antamastasi hienosta esimerkistä. Tunnistin kovinkin tuttuja piirteitä lukiessani tarinaasi naistenlehdestä. Perässä tullaan! Raxun munakoisopaistos on muuten aivan fantastista... aniharvoin olen onnistunut kokkaamaan mitään niin herkullista (eikä se ollut edes vaikeaa tai vaivalloista)!

Riitta

Silmäni olin tipauttaa kun näin "uuden sinän"! Ainahan olet ollut kaunis, mutta muodonmuutos...susta on tullut upea.
Kamppailen itse saman asian kanssa, lapsen jälkeen kilot jnejne...mutta nyt olen tehnyt ruokaremppaa, pois lisäaineet ja lautasmalli ja annokset pienemmiksi, leipää vähemmäksi.
Paino menee alaspäin hitaasti mutta varmasti, mutta mikäpä kiire tässä!
Sain valtavasti voimaa kuvastasi, en yleensä hullaannu julkkiksista mitenkään, mutta Sun muodonmuutos kolahti, kolahti kertakaikkiaan!
Onnea Sinulle vielä kerran, sitkeä olet, yritän samaa! ;D

Sarri

Kiitos noiden julkaistujen kuviesi tartuin itseäni niskasta kiinni ja laitoin leivät, sokerit ja pastat yms pihalle elämästäni.
Ja jihuu! Nyt -8 kg hoikempi! Tästä on hyvä jatkaa ja hyvältä tuntuu!
Kiitos kuuluu myös sinulle - annoit minulle laihdutuksen kasvot.

Seuraa 

Olen Raakel Lignell, kulttuurin sekatyöläinen ja täysin hurahtanut elämäntaparemonttiini. Bloggaan kilojen karisemisesta, ravitsemuksesta, liikuntavimmastani ja kaikesta, mitä uusi elämäni on tuonut tullessaan.

 

Seuraa minua Bloglovinissa.

 

Katso Raakel Lignellin ja Patrik Borgin keskusteluvideot:

Onnen tavoittelu laihduttaa

Liian kiltti ei laihdu

Miksi tummaa suklaata voi syödä vain palan

Jumppahulluus pisti kehon koville

 

Kampanjasivut
Tilaa kirja Raxun rinnalla - kohti pysyvää painonhallintaa.

Teemat

Blogiarkisto

2013
2011
Joulukuu

Kategoriat