Vispipuuro raakana

klo 15:02 | 7.2.2015

Raaka-vispipuuro

Nyt osui ja upposi!

Talvipäivän ulkoilu hauvelin kanssa toi pikku nälän. Lupasin perheelle illaksi kala-äyriäis-soppaa, mutta vielä on liian aikaista sitä keitellä. Ei ole vielä nuoriso paikalla. Siispä ajattelin tehdä jotain smoothieta välipalaksi. Jotain erityppistä kuin mitä aamuisin bruukkaan surrutella. Kaivelin kaappeja. Käteen osui pussi kuorellisia manteleita. Pakasteessa silmiin katsoi 0,5kg:n puolukkapussi. Ne siis mixeriin, sekaan pari desiä mantelimaitoa, 2 kanamunan valkuaista, ruokallusikallinen pellavansiemenrouhetta sekä hampunsiemeniä ja yksi banaani. Surrurr. Arvatkaa mikä oli lopputulos! Taivaallinen vispipuuro. Tosin raaka ja viljaton. Vahinkoresepti! NAM! Testatkaa ihmeessä!!

Hyvää viikonloppua kaikille!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (9)

1/9 |

klo 0:05 | 8.2.2015

Houkutteleva vahinko, kiitos Raxu

Tulisko liian hapan, jos korvais banaanin vaikka avocadolla, joka toisi rakennetta, lisää hyvää rasvaa mutta vähemmän hiilareita?

http://www.fineli.fi/food.php?foodid=11049&lang=fi

Olen nyt nimittäin siinä pudotusvaiheessa, jossa yritän välttää hiilareita...?

T. Seija; rutkasti ylipainoinen

2/9 |

klo 20:22 | 8.2.2015

Seija, avocado toimisi varmasti mainiosti!

Raxu

3/9 |

klo 9:25 | 10.2.2015

Hei. Kun Raakel aloitit painon pudotuksesi niin kuinka paljon uskalsit syödä turkkilaista jogurttia? Muistaakseni joskus luin että näytit sitä.

4/9 |

klo 9:26 | 10.2.2015

siis käytit sitä...kirjoitusvirhe.

5/9 |

klo 10:44 | 10.2.2015

Moikka !

Tähän on nyt laitettava mun vahinkovinkki...

Vispipuuro ja rahka toimivat tosi hyvin yhdessä, joten jos haluaa lisää proteiinia tuohon, niin sitten vaan rahkapallo päälle =)

Kolmen vuoden dieettaamisen tuo on mun herkkua.

Katariina

6/9 |

klo 5:59 | 11.2.2015

Hei sinä, joka kysyit turkkiliasesta jugurtista. En mitannut missään vaiheessa mitään määriä. Täysjugurttia söin muutaman kerran viikossa aamiaisela tai välipalana marjojen ja pähkinöiden kanssa.

yst terkuin

Raxu

7/9 |

klo 10:25 | 14.2.2015

Kiitos blogista Raxu!

8/9 |

klo 13:01 | 14.2.2015

Osui ja upposi! Myös mustaherukoiden kanssa.

t. Jaana

9/9 |

klo 14:09 | 23.2.2015

http://hidastaelamaa.fi/2015/02/resepti-maidoton-puolukkasmoothie/

Täytyy kokeilla! Tuossa myös vinkkiä.

Puolukka on terrrrveellista ja hyvää ;)

t. Maarit

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Raxun remppa

Iholla

klo 11:40 | 3.2.2015

Ravintoa iholle ja aivoille

Voitelua

Moni on toistuvasti toivonut, että kertoisin, miten hoidan ihoani. Eipä meikäläisellä mitään ihmeellisyyksiä asiaan liity. Haasteena ollut aina kuivahko iho. Jos ei suihkun jälkeen heti rasvaa, niin tuntuu kuin koko nahka halkeaisi. Kiristää vimmatusti. Lapset ovat jossain vaiheessa olleet sitä mieltä, että olen vain totuttanut itseni rasvaamiselle. Saattahan siinäkin olla jotain perää. Mutta muistan kyllä jo lapsena ihon kiristelyn tunteen uintireissujen jälkeen. Siispä rasvaan. Tähän ikään on ehtinyt kokeilla voiteen jos toisenkin.

Tässä tämän hetken käyttis-setti. Suihku-öljy helpottaa pahinta kuivumista, ihanan rasvainen kropparasva pitää pehmeyden yllä. Treenien kuormittamat kintut voitelen relaxant-voiteella. Kasvojen hoidon kanssa olen aina ollut suorastaan hävettävän laiska. Pesu, suht säännööllinen kuorinta suihkun lomassa. Sitten voide. Ajoittain seerumia alle. Naamiot jäävät kaapin taakse makoilemaan. Tv-työn kuvausmeikit putsaan kasvoliinoilla, välillä vauvan peppuliinoilla. Kesäisin ja lomilla en meikkaa oikeastaan ollenkaan. Satunnaista ripsiväriä lukuunottamatta. Silloin saa kasvojen iho levätä ja hengittää. Viime aikoina ovat kasvot pysyneet kosteutettuina apteekkisarja A-derman voiteella. Uusin juttu, jota nyt testailen, on kotimainen Arctic Arbutin - luomutuotesarja, jossa uutuutena mm pakurikääpää. Olin pitkään ehdoton Lancome-tyttö. Viime vuosina olen testaillut ja löytänyt toimivia ja edullisempia tuotteita myös apteekki-sarjoista. Kotimaisuus ja luomu myös puhuttelevat. Kunhan voide on riittävän raviseva, jotta pystyy joustavasti hymyilemään!

Usein, oikeastaan jopa rasittavan usein kysellään, että miten on iho mukautunut ison painonpudotuksen jälkeen. Ihan mukavastihan iho on mukautunut. Ei tietty mitään nuoruusvuosien ihanuutta, mutta näille vuosirenkaille ihan ok nahka. Ainakin oma nahka. Ja siinä suht mukavasti viihdyn. Painonpudotus oli myös tasainen, noin 0,5-1kg / viikko ja treenasin paljon ja söin ravitsevaa ruokaa. Uskon vahvasti, että ravinnon laadulla onkin ollut ja on suuri merkitys. Syön säännöllisesti avocadoa, erilaisia pähkinöitä, lohta ja käytän erilaisia neitsyt-öljyjä. Otan myös joka päivä omega-kapseleita. Usein saan omegat öljy-muodossa. Lorautan sitä aamu-smoothien sekaan. Koostumuksesta tulee kuohkea ja sitruunan maku raikastaa öljyn maun. Riittävä laadukkaiden rasvojen saanit hellii ihoa, sydäntä ja aivoja sekä pitää yllä rasva-aineenvaihdunnan. Juon myös vettä paljon. Aamulla ensimmäiseksi, illalla viimeiseksi.

Talvipäivänä huutaa sielu ja kroppa lämmintä ruokaa. Pelkkä ruokaisa salaatti ei tunnu oikealta. Uunilohi, bataatti-porkkanamuusi, höyrytetty broccoli, salaatti öljy-valkosipuli-sitruuna-hunaja-sinapinsiemenkastikkeella sekä aioli kalan päälle. Ravinteet kohdillaan, lämpöä vatsaan ja energiaa illaan jumppiin!

Näillä jaksaa nauttia talvisesta sesonki-herkusta - lumitöistä. Itse pääsen vähällä, armas puoliso tekee suuren urakan mönkijällä. Meille muille jää lähinnä kosmeettinen viimeistely.

Mainiota talvista päivää kaikille!

Kommentit (12)

1/12 |

klo 14:42 | 3.2.2015

Mulla pintakuiva iho ja atoopikko. Kaiken maailman kosmetiikkakokeilujen jälkeen päädyin kaakaovoihin (jep, sitä samaa mistä voi leipoa) ja se jälkeen en enää ole vaihtanut. Pahimpiin kuivuuskausiin jotain öljyä (nyt kokeilussa se bio oil). Samaa kaakaovoita käytetään meillä lapsilla atopian hoitoon, huulirasvana... yks ainut purkki joka riittää ja riittää.. ja kun on syötävää niin sitä voi helposti tommosille taaperoikäisillekin laittaa huulirasvaksi:)

Meikkauspäivinä tietysti on jotain meikkivoidetta tms. mutta pääasiassa naturellina mennään kaakaovoin voimin jo toista vuotta. Suosittelen lämpimästi!

Iiris

2/12 |

klo 22:32 | 3.2.2015

Ja minä vinkkaan manteliöljyn, noin 6 euroa pullo, luontaistuotekaupoista/osastolta, riittoisa, koko kasvoihin iltaisin, myös silmien alueelle ja kaula sekä dekoltee. Pakkasella myös koko keholle hyvä.

-nina

4/12 |

klo 13:28 | 4.2.2015

Loistavia vinkkejä molemmat, myös neitsytkookosöljy toimii samoin. Niin sisäisesti kuin ulkoisestikin :-)

T. raxu

5/12 |

klo 19:04 | 4.2.2015

Kiitti Raxu tästä postauksesta. Yleensä bloggaajat esittelevät ja kehuvat kalliita merkkirasvoja siinä toivossa, että saisivat yhteistyön merkeissä ilmaiseksi lisää.. Olet aitoudessasi huippu :)

Ja sitten vähän tyhmä kysymys: tehdäänkö bataatti-porkkanamuusi muutoin perunamuusin tapaan?

Loistavaa (ja luistavaa) helmikuuta!

Minttu

6/12 |

klo 20:14 | 4.2.2015

Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta, tuli monta hyvä vinkkiä!

Reipasta talven jatkoa!

Seija

7/12 |

klo 22:24 | 4.2.2015

Minttu, kuoritut bataatit ja porkkanat paloiksi, keitetään vedessä, johon yleensä laitan kanaliemikuution. Sitten soseutan. Joskus laitan sekaan mantelimaitoa, yleensä käytän nesteenä keitinlientä. Ripaus suolaa ja valmista.

Raxu

8/12 |

klo 8:39 | 5.2.2015

Miten höyrystät sen broccolin, viitsisitkö kertoa ?oon aika huono ruuanlaittaja

9/12 |

klo 9:03 | 5.2.2015

Höyrytyskattilassa. Eli kattila, jonka päällä ritilämäinen kattila-osa. Ala-osaan vettä kiehumaan ja broccolit siihen yläosaan ja kansi päälle. Valmista n 10 minuutissa.

T. Raxu

10/12 |

klo 9:56 | 5.2.2015

Ihan sopii tehdä niinkin tuo parsakaalin höyrytys, että vähän vettä kattilan pohjalle, hiven sormisuolaa ja parsakaalit sinne, kattilankansi päälle, ei tarvitse olla tiukasti kiinni ja antaa veden kiehua siellä 5-10 min. Helppoa ja hyvää.

11/12 |

klo 10:47 | 5.2.2015

Vierailija
05.02.2015 klo 09:56

Ihan sopii tehdä niinkin tuo parsakaalin höyrytys, että vähän vettä kattilan pohjalle, hiven sormisuolaa ja parsakaalit sinne, kattilankansi päälle, ei tarvitse olla tiukasti kiinni ja antaa veden kiehua siellä 5-10 min. Helppoa ja hyvää.

Olen tehnyt yleensä noin, mutta tarkkana saa olla, ettei vesi lopu. Joskus on päässyt loppumaan, vaikka olen touhunnut lieden ääressä muita ruokia samanaikaisesti. Palaa nopeasti pohjaan ja parsat nappaavat sellaisen maun, ettei niitä voi syödä.

Kikka

12/12 |

klo 8:35 | 6.2.2015

Tarpeeksi vettä ja kokkikello soimaan ;)

13/12 |

klo 9:23 | 6.2.2015

Vierailija
03.02.2015 klo 02:42

Mulla pintakuiva iho ja atoopikko. Kaiken maailman kosmetiikkakokeilujen jälkeen päädyin kaakaovoihin (jep, sitä samaa mistä voi leipoa) ja se jälkeen en enää ole vaihtanut. Pahimpiin kuivuuskausiin jotain öljyä (nyt kokeilussa se bio oil). Samaa kaakaovoita käytetään meillä lapsilla atopian hoitoon, huulirasvana... yks ainut purkki joka riittää ja riittää.. ja kun on syötävää niin sitä voi helposti tommosille taaperoikäisillekin laittaa huulirasvaksi:)

Meikkauspäivinä tietysti on jotain meikkivoidetta tms. mutta pääasiassa naturellina mennään kaakaovoin voimin jo toista vuotta. Suosittelen lämpimästi!

'

Iiris

Raxun remppa

Kaverille kans

klo 15:29 | 26.1.2015

Jumppa-humppa

Porukan voima on mahtava!

Olen ryhmäliikkuja. Henkeen ja vereen. Vaikka muuten nautin yksinolosta, liikkumisesta ei tule yksin yhtikäs mitään. Ei tietoakaan, että jatkaisin pomppimista tai lankutusta yli kirvelyn ihan keskenäni. Ryhmän imu ja vieressä huohottavat kaverit ja innostava ohjaaja tekee sen mahdolliseksi. Itsensä ylittämisen ja mukaavuusalueelta poistumisen. Tämä sama toteutuu moninkertaisesti myös Fustra-treenissä, jossa oma Elisa-ohjaaja "piiskaa" herkeämättä ja väsymättä korjaa virheasentoja. Ei pääse fuskaamaan. Sen tunnin jälkeen ei pystyisi treenamaan lisää. Paitsi jos joku käskyttäisi. Vuoden verran fustranneena huomaan sen vaikutukset muissa treeneissä. Tuntuu, että saan enemmän irti ja esim vatsalihasliikkeet tuntuvat paljon rankemmilta. Oletettavasti, koska nyt pystyn edes ajoittain oikeasti aktivoimaan myös syvät lihakset. Treeni ei karkaa pelkkiin pinnallisiin tai lonkankoukistajiin. Tai pahimmillaan niskaan ja leukaperiin. Suurin ilonaihe on kuitenkin kivuton askel treenin jälkeen. On se kumma, ettei itse osaa / pysty / jaksa / viitsi saada moista treeniä ja sen hyötyjä aikaiseksi. Taitaakin olla kyse ohjaajan ammattitaidosta, ei sen mystisemmästä...

Pari päivää sitten törmäsin ruokakaupassa vanhaan treenikamuun, jota en ollut nähyt aikoihin. Hän kertoi palanneensa taas takaisin meidän "omalle" salille. Sanoi posket intoa puhkuen olevansa menossa illan Attack-tunnille. Siis tunti, jossa juostaan ja pompitaan ja välillä punnerretaan. Korkean sykkeen tunti, joka vastaa 10km juoksulenkkiä. En ollut käynyt attackissä pariin vuoteen. Emmin, miten lonkka kestää. Olin ilmoittautunut edeltävälle reisi-vatsa-pakara-lihaskunto-tunnille. Meninkin sille, mutta kaverin imussa ja yllyttämänä jäin myös attackiin. Sitä sykkeen, poltteen ja riemun määrää! Mahtava ohjaaja sai unohtamaan omat rajat ja hymy korvissa paineltiin läpi kirvelyn ja ohitettiin raskaammaksi muuttuvien koipien viestit. Mikä autuus treenin jälkimainigeissa! Hymyilin koko loppuillan. Eikä lonkka ollut moksiskaan. Ainakaan sillä kertaa. Tuntui, että oli saanut karstat pellolle kropasta. Sen jälkeen on jumpat tuntuneet kulkeneen uudella vaihteella. Älyttömän makeeta!

Onneksi oli juoksulenkkarit matkassa niin ei krampannu pohkeet :-)

En siis voi kyllin kiittää rakkaita treeni-kavereita ja ohjaajia. Vaikka vasta eilen illalla nähtiin, kaipaan teitä jo nyt

Kommentit (9)

1/9 |

klo 8:59 | 28.1.2015

Hei Raxu!

Olen huomannut saman ilmiön omalla pienellä kuntosalilla. Yksin tehden tahti hiipuu. Monet kerrat olen ollut siellä yksin, aamuvirkku kun olen. Yksin tehdessä ei tietysti tarvitse ujostella läskejään, mutta kun muita on paikalla, sellainen "paikkakiertorytmi" auttaa tekemään enemmän. Samat painot eri laitteissa auttavat pitämään treenirytmin, kun vuorottelee toisten kanssa.

Toinen ihana anti on se salilla kävijöiden kirjo: nuoria ~20v naisia ja miehiä upeassa kunnossa, keski-ikäisiä meikäläisiä lössyköitä, nuorehkoja isiä ja äitejä viettämässä omaa tunnin laatuaikaansa, elämän ruuhkavuosissa pyörijöitä, eläkeläisiä pitämässä kuntoa yllä ja sitten testosteripullistelijat illalla viimeisenä. Sinne sitä sekaan sopii vanhassa t-paidassa eikä kukaan katso karseesti, moikataan tullessa ja heipat lähtiessä. Eli se sosiaalinen kontakti, yhteisymmärrys ja mielenkiinto salilla harjoitteluun, kuulumisten vaihtaminen, maailman tapahtumat ruoditaan... kaikella iso merkitys. Ja hirveä hiki irti siinä sivussa :)

Pidän myös siitä, että meidän pikkusalilla voi kysyä toiselta neuvoa. Itsekin olen kysynyt vinkkejä olkapään liikkeisiin ja hyviä ohjeita saanut. Pikku aslimme on herännyt uuteen kukoistukseen; vakikävijöitä on varmaan 300 ja se on oikeasti paljon väkilukuun ja ikäjakaumaan verratuna :)

Yhdessä tekemisen ilo, toisen hyväksyminen ja innostus toimintaan ovat hyviä rajojen rikkojia.

Iloa ja valoa,

Tarja Savosta, voe tokkiisa :)

2/9 |

klo 19:54 | 31.1.2015

Hei Raxu,

Postauksesi 'kaverille kans' sopii hyvin studio55:n haastatteluun. Sinulla oli studiossa kiva sessio Jukka Leppilammen kanssa. Kuuntelin, katselin ajatuksella ja haluaisin kanssasi sekä blogissasi lymyilevien aktiivisten kanssasisarten kanssa nostaa keskustelua henkisyydestä ja hengellisyydestä, etiikkaa ja moraalia rakentavista elementeistä, jotka joskus kiivaissa keskusteluissa unohtuvat.

Ohjelmasta sai sen käsityksen, että henkisyys ja hengellisyys liittyvät uskontoon. Uskallan olla eri mieltä. Olen huomannut että kaikissa uskonnoissa ja uskomuksissa on jotakin samaa: jumalolento, jumallallinen energia, jumalasentrisyys. Itse en halua rajoittua ja jämähtää jeesuksiin ja profeettoihin, vaan olen kiinnostunut pelkästä virtaavasta jumalallisesta energiasta, jota moni fyysinen nykyego tarvitsee tullakseen kokonaiseksi ja tasapainoiseksi olennoksi. Henkisyys ja hengellisyys tuo maallisen egon tietoisuuteen hyvän ja pahan, opettaa erottamaan hyveet paheista. Silloin egosta kasvaa automaattisesti askel askeleelta eettinen, moraalinen, kohtuullinen ja tasapainoinen olento. Uskonto voi tuoda apuvälineitä ja tarjota henkisyyden ja hengellisyyden elementtejä, jotka ovat olleet olemassa jo kauan ennen yhtäkään uskontoa, pakanisminkin aikana.

Haastateltavasi totesi, että Jumalan tai Herran pelko on viisauden ja sivilisaation alku. Olen samaa mieltä siitä, että jos emme ylläpidä jumalallista ja parantavaa energiaa eli ”jumalasuhdetta”, seuraukset ovat dramaattiset: yhteisöllisyys katoaa ja sivilisaatio rapistuu. Mutta jumalallisuus ei kulmioidu mielestäni Jeesukseen, vaan on huomattavasti laajempi ja universaalimpi käsite. Jumalallisuus on minulle pelkkää energiaa, jota me kaikki olemme oikeutettuja kokemaan ja jonka virtaamista meidän kaikkien tulisi edesauttaa.

Leppilampi totesi maailman ja erityisesti Euroopan surkean tilanteen syyksi sen, ettei meillä ole ”Jumalaa”, emme kunnoita Jumalaa. Itse olen uskovainen, vaikka olenkin uskonnoton, joten en yhdistä uskoa uskontoon. Itselleni usko on universaalia uskoa hyvään, parantavaan ja jumalalliseen energiaan, joka virtaa maailmankaikkeudessa. Egon pitää vain oppia näkemään tuo virtaava energia; tarttua siihen ja imeä sitä itseensä.

Raxu, kysyit haastateltavasi, onko uskonnosta tullut lyömäase, jolla moralisoidaan ja tuomitaan. Politiikan ja uskonnon yhdistäminen on herkkä laji, jota vain harva osaa. Jumalan kuva, Jeesus Kristus saattaa olla joillekin nykyegoille yhtä tärkeä kuin vuosituhansia sitten eläneelle intiaanille aurinko, joka edusti kyseisen kulttuurin ja uskon jumalakuvaa. Jumalakuva on mielestäni toivon ja parannuksen symboli, jota ilman emme ole kokonaisia ja jota esiintyy monessa ja kaikkialla, ei vain Jeesuksessa Kristuksessa.

Mitä mieltä olette armon kanssasisaret?

T. Johanna Lieksasta

3/9 |

klo 21:40 | 31.1.2015

Voi Kiesus mitä paatosta, sitten kun se Jeesus Kristus tuo meille ruoan pöytään, maksaa laskut, hoitaa lapsemme ja sairaat vanhempamme jne. niin sitten uskon että Se on se virtaava voima, jota ilman emme tule toimeen!!

t. "kanssasisar"

4/9 |

klo 22:10 | 31.1.2015

Juurikin näin kanssasisar, aivan mahtavaa. Olen kanssasi samaa mieltä :)

5/9 |

klo 3:32 | 1.2.2015

Kanssasisarille tiedoksi:

Ei "Jeesus" maksa laskuja, tuo ruokaa pöytään, hoida lapsia tai sairaita vanhempia. Te itse teette sen, mutta vain jos kykenette avaamaan silmänne sokeudesta.

T. Maija

6/9 |

klo 12:29 | 1.2.2015

Hei Raxu!

Kiitos tsemppaavasta ja elämänmakuisesta blogistasi, ruoka-/ravintovinkkejä unohtamatta!

Täällä olisi postaustoive "luottotuotteisiisi", kauneudenhoitoon yms. liittyen. Jokainenhan on tietysti oma yksilö, mutta aina esim. kaverin vinkeistäkin voi saada apua vielä näin viisikymppisenäkin (joka on melkeinpä paras ikä ikinä!).

t. Jaana (talvikorppuihonen, herkkäsilmäinen...)

7/9 |

klo 8:35 | 2.2.2015

Jessus mitä jeesustelua. Ihmettelen aina niitä jotka jaksavat odottaa että kohta hän tulee.....olen kohta 50 v ja jo silloin kun olin koulussa jeesusta odotettiin tulevan. Jokainen itse vaikuttaa elämäänsä, ilman että silmät avautuisivat....elämä kantaa mutta aivan muista syistä kuin jostain mystisestä ihmisestä jonka joskus luultiin olevan jotenkin erityinen. Uskonto ei saa muuta aikaiseksi kuin sotia....

8/9 |

klo 10:39 | 2.2.2015

Voi Raxu, toivottavasti saat uudelleen järkevästä ruokailusta "kiinni", koska postauksista päätellen edelleen liikut paljon mutta mitä katsoin uusimmassa Studio55:ssa, painosi on yhä tainnut kohota? Älä veikkonen heitä upeaa urakkaasi hukkaan! :D

Aurinkoista kevättä! :)

9/9 |

klo 13:18 | 2.2.2015

Samoin ajattelin....mustat vaatteet palanneet niiden heleiden vaaleanpunaisten jne jälkeen. ja valitettavasti kilotkin ovat hiipineet. Mutta mutta...samoin mulle, ja harmittaa niin perhanasti. niinpä olen kaivanut esille Heikkilän kirjan ja raxun remppa kirjan ja ajatellut palailla alkuun takaisin :).

Raxun remppa

Yksin

klo 11:02 | 19.1.2015

Vahvat juuret

Yksinäisyys - yksityisyys

Tarvitsen omaa aikaa. Vetäytymistä. Kaukana hälystä ja ihmispaljoudesta. Oman ajan tarve lie kytenyt vuosikausia. Reilut 20 vuotta intensiivistä ja rikasta perhe-elämää kaikilla mausteilla on varmasti vahvistanut tätä tarvetta.

Yksinäisyys on ristiriitainen käsite, päällimmisenä pelottava ja negatiivinen. Kuka nyt yksin haluaisi olla. Moni suostuu vaikka mihin sen välttääkseen. Silti jokaisella on varmasti myös tarve suojata omaa sisintä ja minuutta. Yksityisyyttä. Omalla kohdalla tarve vaihtelee. Ajoittain kaipaan jopa eristäytyneisyyttä. Kesäisin olen mökillä viikkokausia poistumatta kesätoria pidemmälle. Puhelinkin kiinni. Talvikausina työn ja kaiken sosiaalisuuden lomassa käppäilen koiran kanssa ulkona, löhöän itsekseni sohvan pohjalla kirjan kanssa tai ilman. Kumma kyllä myös jumpat toimivat oman tilan vahvistajana. Vaikka musa pauhaa ja rinnalla rakkaat treenikamut. Silti pääsen kiinni omaan ytimeen. Juurrun. Saan kosketuksen kehoon ja sieluun. Puran, puhdistun ja antaudun. Olen itselleni läsnä.

Englanniksi on yksinäisyydelle tai yksin olemiselle useampi, osuvampi ilmaisu. Loneliness, aloneness, solitude, retirement...

Yksinäisyydessä sen positiivisessa merkityksessä on voima! Ilman sitä en jaksaisi. Ei olisi annettavaa muillekaan. Toki olen ajoittain potenut myös ulkopuolisuuden tunteita. Mutta nekin epävarmat fiilikset ovat tärkeitä. Ja varmasti kaikille yhteisiä.

Eino Leinon "Meri kuutamolla" - runo on ollut lempparini teinivuosista lähtien. Heikki Sarmannon säveltämänä se on henkeä salpaava.

Minun mieleni on niin kummallinen
kuin meri kuutamolla.
En tahtois ma touhuun ihmisten
ja en tahtoisi yksin olla.

Minun mieleni on niin korkea
kuin taivahan tähtivyöhyt,
sen alle mahtuvi maailma
ja yhdessä päivä ja yöhyt.

Oi, äitini armas, kun eläisit,
nyt itkisin helmassasi!
Sinä anteheks antaen pyyhkisit
pois kyynelet poskiltani.

Oi, ihmiset, miksi on ilkeyttä
ja veljesvainoa miksi,
kun Luonut on Luojamme lempeä
maan kaiken niin kaunihiksi?

Miks ihmiset astutte allapäin,
vaikk’ korkea taivas on yllä?
Ylös silmänne luokaa ystäväin,
niin mielenne yhtyy kyllä!

En tahtois ma touhuun ihmisten
ja en tahtoisi yksin olla.
Minun mieleni on niin kummallinen
kuin meri kuutamolla.

Eino Leino

Mahtavaa alkanutta viikkoa kaikille! Pidetään huolta!

Kommentit (28)

1/28 |

klo 15:44 | 19.1.2015

Kiitos!

Nyt ylittyi kynnys kommentoida - en nimittäin yleensä vaiko juuri koskaan niin tee, vaikka netissä seurailen erilaisia keskusteluja ja blogeja.

Sinun blogisi löysin vasta taannoin, vaikka muutoin mediasta olet tuttu. Huomasin, että olemme samanikäisiä perheenäitejä. Juttujasi on ollut kiva lukea ja olen löytänyt muutamia muitakin yhtymäkohtia omaan elämääni, vaikken ole julkisuuden henkilö enkä ainakaan musikaalinen :D Viime viikolla erinäisille terveysvaivoilleni löytyi yhteinen nimittäjä: olen vahvasti menopaussissa! Siitäkin muistan sinun jossain kertoneen.

Mutta se kommentoinnin kynnyksen ylittänyt asia eli kuvauksesi yksinäisyyden kaipuusta ja tuo Eino Leinon runo. Juuri noin minullakin. Erityisen koskettavaa lukea nuo säkeet, kun taas kerran mulle oli tullut ikävä pari vuotta sitten edesmennyttä äitiä.

Hyvää alkanutta viikkoa sinullekin!

-Paula

3/28 |

klo 15:50 | 19.1.2015

Paula, kiitos viestistäsi ja voimia ja rohkeutta menopaussin tyrskyihin. Ja iloa elämääsi!

Parhain terkuin,

Raxu

4/28 |

klo 21:07 | 19.1.2015

Hei,

olipa ihana tämä sinun postaus:). Minä löydän tästä - kuten niin monesta aikaisemmastakin - tekstistä yhtymäkohtia omaan elämääni. Teen työtä, jossa pitää olla sosiaalinen, parhaimmillaan (=pahimmillaan) yli 120 ihmiskontaktia työpäivän aikana (tarkoitan sitä, että näin monen ihmisen kanssa oikeasti keskusteluissa/neuvotteluissa/ ohjaustilanteissa). Pakko olla siis sosiaalinen, usein ihan kyllästymiseen asti. Sen kaiken vastapainona nautin yksinäisyydestä, metsässä samoilusta, aamulenkeistä pilkkopimeällä ja leivinuunin lämmittämisestä hiljaisina viikonloppuina. Olla hissuttelen kotona, en tapaa juuri ketään ja nollaan päätäni; näin jaksan taas arjen tullen olla ystävällinen lähimmäinen työssä ja kotona. Tämä konsepti toimii minulle.

Ihanaa talvista viikkoa toivoen

M, palannut taas pitkän sairausloman jälkeen elävien kirjoihin....:)

5/28 |

klo 1:19 | 23.1.2015

Hei Raxu,

Olen usein yksin mutten yksinäinen, on oma kokemukseni 50-kymppisenä naisena. Yksin oleminen on mielestäni vahvuus, yksinäisyys puolestaan heikkous.

Oma aika tai miksi sitä sitten haluaakaan kutsua on mielestäni oman sisäisen äänen kuuntelemista, äänen joka alkaa puhua yleensä meille vasta kypsänä ja 'täysi-ikäisenä' eli jatakuinkin viisikympisenä...

...Minun mieleni on niin korkea
kuin taivahan tähtivyöhyt,
sen alle mahtuvi maailma
ja yhdessä päivä ja yöhyt...

Kunpa tuonne yltäisin....

T. Sirpa ja samanikäinen kuin Sinä

6/28 |

klo 13:24 | 23.1.2015

Liikaa julkisuudessa,siitähän se johtuu.Nyt pienelle tauolle kaikista esillä olosta.

7/28 |

klo 21:47 | 23.1.2015

Niin metsä vastaa, kun sinne huutaa, joten Raakel olisiko aika katsoa peiliin!!

8/28 |

klo 14:17 | 24.1.2015

M ja SIrpa,

Varmasti kaikissa ikävaiheissa on olennaista tasapainon löytäminen, mutta tässä 50 korvilla sen tärkeys tuntuu oikein tiivistyvän. KaikkeA parasta teille <3

Te kaksi nimetöntä, jotka toivotte "julkisuus-paastoa" Ymmärtänette varmaankin, että on vaikea tehdä tv-juontajan ja toimittajan työtä niin, ettei näy ruudussa. Samoin on kirjoitustöiden laita, kuten tämän blogin. Työtä ei voi tehdä niin, ettei kukaan lukisi. Eli tuskin tekään kehoitatte ketään jättäytymään työttömäksi. Minut on kasvatettu arvostamaan myös työntekoa. Sen sisältö vaihtelee tekijänsä mukaan. Miettikääpä siis hetki tilannetta ihan konkretian kautta. Työ on työtä. Hyvine ja vähän kurjempine puolineen. Itselleni se kurjin puoli on ilkeily, joka mukamas on paikallaan, mikäli itse on julkisuuden valinnut. Hohhoijaa...

Mahtavaa viikonloppua kaikille!

T. Raxu

9/28 |

klo 19:16 | 24.1.2015

Moi Raxu!

Sanoitpa tuossa yläpuolella juuri niin kuin pitääkin! On se vaan jännä, että pittää kuitennii tulla sinun tekstejä täältä lukemaan ja urputtammaan, että ruppee paastolle.... naarattaa tuommoset :)

Kannattas varmaan urputtajien ruveta ihan ite nettipaastolle ja katella ihteesä peilistä. Siellä se on pikkusielusen paras kaveri :)

Vouhkia, sanon minä!

Pistähän Raxu taas ajatuksia tulemaan. Minä aenae kään lukemassa!

Iloa ja valoa,

Tarja Savosta

10/28 |

klo 21:17 | 24.1.2015

Tarja Savosta, älä yritä vääntää savon murretta kun et sinä näköjään aidosti osaa!!!

11/28 |

klo 21:23 | 24.1.2015

Raxu hyvä, olitko julkkis ennenkuin aloit laihduttamaan, työsikin telkussa on tullut sen jälkeen, joten siinä mielessä tuo peiliin katsominen on paikallaan!

Ihanaa viikonloppua kaikille keskustelijoille!

12/28 |

klo 22:11 | 24.1.2015

Kylläpä muistelen nähneeni Raxun ennen laihdutustakin julkisuudessa, mm. vetämässä levyraatia tai viulistina. Että silleen jurputtajat!

Menopaussissa mennään, tsemppiä siskot

Tarja

13/28 |

klo 7:52 | 25.1.2015

Moi!

Tarja Savosta on niin Savosta kuin ihminen olla voi! Sukujuuret useammassa sukupolvessa Savosta ja koko elämäni olen täällä asunut.

Suo anteeksi sinä, joka tekstistäni niin mielesi pahoitit, kun en jaksanut joka sanaa järjestelmällisesti savoksi vääntää.

Iloa ja valoa pieneen sydämeen,

Tarja Savosta

14/28 |

klo 10:15 | 25.1.2015

Se on tosi mitä on sanottu,että katsojat/kuulijat/lukijat alkavat kyllästyä näihin juttuihin. Määränsä se on makean syönnilläkin ,sanoo sananlaskukin.Näistä tulee ähky.Makean syöntiä voit itse säännöstellä,mutta etpä voi näitä tv,lehti ym,julkkiksia samssa mitassa!Kaupan lehtihyllyt esim. sieltä tuijottaa jatkuvasti samat naamat.Ja samat jutut.Olisikin joskus jotain UUTTA,mutta kun ei. Ensin minäkin luin näitä Raxun remppoja lehtien palstoilta,olivat kiinnostaviakin,mutta liika on liikaa.Nämä on niin nähty ja kuultu Terv.Pirkko

15/28 |

klo 13:16 | 25.1.2015

Raxuhan on ollut julkisuudessa aiemminkin. Minäkin muistan levyraadin :) Mitä tulee tähän blogiin: tätähän ei kenenkään ole pakko lukea! Jos ärsyttää, älä lue!

Itse ihailen Raxun aitoa elämänasennetta ja saan itselle voimaa ja uskoa tästä blogista! Ihania talvipäiviä Raxulle ja muillekin! :)

Terkuin, Milla

16/28 |

klo 14:22 | 25.1.2015

Pirkko hyvä, kirjoitat Se on tosi mitä on sanottu,että katsojat/kuulijat/lukijat alkavat kyllästyä näihin juttuihin. Määränsä se on makean syönnilläkin ,sanoo sananlaskukin. Näistä tulee ähky. Makean syöntiä voit itse säännöstellä,mutta etpä voi näitä tv,lehti ym,julkkiksia samssa mitassa! Kaupan lehtihyllyt esim. sieltä tuijottaa jatkuvasti samat naamat.

Juuri tätähän Pirkko hyvä sinä voit säännöstellä - käännä ilmeessä pääsi toiseen suuntaan ja mahdollisimman nopeasti kun huomaat asian, vaikkapa nyt lehdenkannen jota et halua katsoa! Miten yksinkertaista!

Et vain katso telkkrista ohjelmaa, jota et halua katsella.

Älä lue lehtiä joita et halua lukea.

Kukaan toinen ei sinun puolestasi tee päätöksiä kuin sinä itse!

Sinä päätät elämästäsi, sinä päätät mitä luet ja katsot,

ei kukaan toinen sinun puolestasi.

Ja Pirkko hyvä, muistathan että meitä lukijoita jotka emme ole kyllästyneitä näihin Raxun kirjoituksiin, ja jotka aidosti innostuneina luemme ja odotamme Raxulta uutta bloggausta, meitä on olemassa.

Pirkko hyvä, kaikkea hyvää myös sinun elämääsi kuten kaikille muillekkin!

Annikki

17/28 |

klo 15:44 | 25.1.2015

Kyllähän laihdutusurakasta lienee kaikki mahdollinen jo ammennettu. Raxu sinua on kuitenkin kiva kuulla ja nähdä muutenkin, olet niin aurinkoinen ja valloittava persoona, esim. Uutisvuodossa tässä taannoin.

Mutta on tosiaan älyvapaata hakeutua toisen blogiin valittamaan, kuinka kyllästyttää. Ei voi kun nauraa :))

minna

18/28 |

klo 6:40 | 26.1.2015

Kiitos Raxu!

Odottelen aina uusia tekstejäsi, mutta en noita mollaajien avautumisia. Nimimerkin takaa on niin helppo olla ikävä ihminen. Kasvokkaisessa kontaktissa sitten vain hymyillään.

Hyvä Annikki ja hyvä Minna!

t. Rinna

19/28 |

klo 9:25 | 26.1.2015

Hei kaikki,

Nyt täytyy todeta, että luulen ymmärtäväni näiden kommenttien kaikkia osapuolia ja kaikkia mielipiteitä. Itsellänikin on hiukan kaksijakoinen mielipide näistä julkisuusasioista - missä menee raja, mikä on liikaa ja missä menee raja, mikä on ns. vapaaehtoista ja mikä ns. pakollista julkisuutta.

Pidän Raakelin positiivisuudesta, jaksamisesta, nauravaisesta olemuksesta, uuden opettelemisen innokkuudesta. Siksihän minäkin tätä blogia tulen tänne nettiin lukemaan. En lukisi, jos ei kiinnostaisi tai jos ärsyttäisi. Mielenkiinnolla seuraan mm. niinkin ei-tärkeää asiaa, miten Raakel pukeutuu ja kuinka hänelle vaatteita valitaan - voinhan vaikka yrittää ottaa oppia ja saada vinkkejä. Pidän siitä, miten ihan varmasti Raakel nauttii nykyisestä olomuodosta, kun vaatteita voi valita vapaammin - ja ennen kaikkea kun olo on terveempi.

Mutta olen kriittisten kommentoijien kanssa samaa mieltä siitä, että kyllä sitä julkisuutta voi varmasti säädellä, jos niin haluaa. Eihän ketään pakoteta julkisesti laihduttamaan tai julkisesti muuttamaan elämäntapaansa - ja kertomaan siitä lähes kaikissa lehdissä. Vapaaehtoisesti oletettavasti Raakel lähti aikoinaan myös Elämä pelissä -ohjelmaan muuttamaan elintapojaan ja hoikistumaan. Silloin yritys epäonnistui muistaakseni, mutta ilmeisesti ajankohta ei ollut silloin oikea. Tämänkertaisella muutoksella on varmasti toinenkin näkökulma: rahalliset kuviot kaiken tämän ympärille liittyen. Kukapa ei haluaisi samalla "saada rahallista korvausta" elämäntaparemontistaan, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus. Ainakin jos on hiukankaan tietoinen, mitä julkisuus tuo tullessaan - ja julkisuudessahan Raakelkin on aiemminkin ollut. Ei tosin aivan tässä mittakaavassa.

Luen itsekin paljon aikakauslehtiä ja kieltämättä itsellenikin on tullut mieleen, että vaihtuvuus henkilöjutuissa voisi olla nopeampi. Tai että kaikki lehdet samaan aikaan eivät olisi täynnä samoja juttuja samoista henkilöistä. Mutta ehkä niistäkin on vaikea kieltäytyä, jos jutuntekoa tarjotaan. Niille, joiden vastaus tähän on "älä lue, älä katso, pakkoko on ostaa, kävele ohi" haluaisin sanoa, että niinkö sen elämän pitäisi kulkea: ellet pidä tai jaksa juuri sitä, mitä seuraavat muutamat vuodet hypetetään, olet ulkopuolinen. Älä lue, älä katso, älä osta. Kyllä samoihin naamoihin kyllästyvätkin kaipaavat iloa arkipäiviinsä ja uusia näkemyksiä ja uusia asioita elämäänsä. Vai ovatko kaikki lehdet, tv-ohjelmat jne niin turhanpäiväisiä kuitenkin mielestänne, että niiden sisältöjen monipuolisuudesta ei tarvitse välittää? Kuka hyödyn silloin lopulta saa - miettikääpä sitä.

Mutta siis pidän Raakelin blogista, tyylistä ja iloisuudesta ja käyn täällä jatkossakin kuikuilemassa hänen tekstejään.

Toivotaan, että aurinkoinen kevät tulee hyvissä ajoin - meille kaikille.

Hekla

20/28 |

klo 11:01 | 26.1.2015

Hekla, olen melko lailla eri mieltä. Tuntuu, että nykyisin tulee joka tuutista mitättömän oloisia julkkiksia, joiden ansio on ollut itsenä leikkely, tatuoiminen, ruskettaminen, hampaiden alkaisu ja hiuslisäkkeet. Räyhätään tosi tv-ohjelmissa ja jäädään roikkumaan julkisuuteen. Koskaan ennen ei kynnys päätyä julkisuuteen ole ollut näin matalalla ja tunkua riittää. Näitä tyyppejä on pilvin pimein ja minun ikäluokkani tunnistaa heidät heikosti.

Kyllä se on nyt vaan niin, että nykyisessä pirstaloituneen median maailmassa jokainen joutuu itse suodattamaan sen mitä seuraa ja mitä ei. Itselleni ei tulisi koskaan mieleeni hakeutua aktiivisesti esim Suvi Pitkäsen blogiin kertomaan, etten halua tietää sinusta mitään (mikä on sinällään totta).

Raxu on ollut julkisuudessa "aina". Kysyntää on ja siksi on myös tarjontaa.

Raxu, laita sinäkin palstallesi ennakkotarkistus ja pyydä nakkaamaan roskikseen nuo mollausviestit.

Tarja: todella hauskaa luettavaa viestisi, oli se sitten Savon murretta tai ei : - )

Yksinolo: super luxusta vapaaehtoisesti yksin olevalle. Yksi niistä asioista, jota jäin sinkkuelämästäni eniten kaipaamaan. Muutama tunti kerrallaan riittää, sitten taas jo ikävöi rakkaitaan.

Kikka

21/28 |

klo 11:10 | 26.1.2015

Tosi hyvin osasit pukea ajatukset sanoiksi ja aivan kuin olisivat omiani! Juuri näin minäkin ajattelen.

22/28 |

klo 11:17 | 26.1.2015

Hei kaikki rakkaat lukijta ja kommentoijat!

En malta olla lisäämättä, että jonkun "epäily", että olisin tullut julkisuuteen laihduttamisellani ei pidä paikkaansa. Ammattini ja urani on ollut teityllä tapaa julkista 90-luvun alusta saakka. Ensin viulistina RSO:ssa ja HKO.ssa, myös lukuisissa tv-ohjelmissa...siihen aikaan tehtiin vielä musiikki-tuotantoja...olinpa edustamassa SUomea Euroviisuissakin vuonna 2000. Tuottajana luotsasin ArtGoesKapakka festivaalia, Svenska Teaternin musikaali-tuotantoja sekä toimin UMO jazz orchestran sekä Jumo jazz clubin toiminnanjohtajana. Nämä kaikki työt sisälsivät myös yhteistyötä median kanssa. Halusipa sitä tai ei. Levyraati-pesti oli tosiaan 2000-luvun alussa. Kirjoitin vuosikausia myös kolumnia Meidän Perhe-lehteen. Tämä vuosina, jolloin olin pääosin kotona pyörittämässä 5-lapsisen perheen arkea. Tein myös tv:lle Patafonia-monikulttuurista kokkiohjelmaa 2009. Eli väite, että olisin "tullut" julkisuuteen laihduttajana ei kestä päivänvaloa.

En myöskään tehnyt elämäntapa-muutostani julkisuudessa tai kenenkään pyynnöstä tai jonkin tahon tukemana. Tein sen itselleni, itsekseni, toki perheen ja ystävien tukemana. Sekä sitten pikkuhiljaa Feeniks-liikuntakeskuksen ihanien ohjaajien sekä uusien jumppakavereiden innostamana. Kun "remppa" oli käytännössä tehty, sain pyynnön alkaa kirjoittamaan kolumneja sekä blogia Hyvä terveys-lehteen. Pesti oli mieluinen. Kun alkuvuodesta 2012 muutokseni räväytetiin lööppi-muodossa ulos, olin itse lähes järkyttynyt. Ensimmäinen tunne oli, että eikö mikään aiempi ammatillinen tekeminen ole ollut merkittävää? Nytkö sitten vasta "kelpaan"? Piti käydä omassa päässä ja sydämessä läpi asia. Kenelle ja miksi olen muutoksen tehnyt? Tein sen pelastaakseni oman elämäni, jaksaakseni arjessa, jaksaakseni olla läsnä lasteni ja puolison elämässä, saadakseni oman elämän takaisin. En olisi voinut kuvitellakaan, miten mullistavaa liikunnan löytäminen voi olla. Löysin oman kehoni ja myös paremman kosketuksen omiin tunteisiin ja sisimpääni. Prosessi on loputon, kestää loppuiän. Näistä tuntemuksista olen kirjoittanut niin kolumneissa, blogeissa, kuin kirjoissakin. Luennoilla olen tavannut tuhansia eri-ikäisiä ja eri elämäntilanteissa olevia naisia ja miehiä. Olemme jakaneet ajatuksia, tuntemuksia ja kokemuksia. Siksi jaksan jakaa omia kokemuksiani. Koska olen niin tuhannesti saanut kokea upeita kohtaamisia. Asia on yhteinen ja jakamisessa on voima!

Kaikkia ei voi eikä tarvi miellyttää. Silti tahallinen ilkeily aina satuttaa. En edes halua hankkia itselleni sellaista teflonia, ettei mikään tuntuisi. Mutta koska tiedän itse, mitä teen ja miksi, jaksan jättää tölvimiset omaan arvoonsa. Sen verran vielä totean, että medialla on omat lainalaisuudet. Sinne ei kukaan väkisin "pääse". Itse olen valikoiden antanut haastiksia, en läheskään kaikkea, mitä on pyydetty. Silti julkisuutta ei voi hallita. Ainut tapa hallita on pysyä kokonaan poissa. Se vaihto-ehto ei tämän hetkisen työni takia ole mahdollista. kuten jo kirjoitin, tv-työtä on mahdotonta tehdä näkymättä ruudussa. Ja kirjoitus-hommia tehdään, jotta lukijat lukisivat.

Olen iloinen, kiitollinen ja onnellinen jokaisesta, joka blogiani lukee. Erityinen ilonaihe on jokainen, joka kokee saavansa voimaa ja ajateltavaa omaan elämäänsä.

Kiitos teille jokaiselle <3

Mahtavaa viikon alkua <3

t. Raxu

23/28 |

klo 12:20 | 26.1.2015

Kiitos Raxu blogeistasi. Olen huomannut sellaisen seikan,että täällä somessa on niin helppo loukata toista,kirjoittaa inhottavasti ja olla ilkeä,mukamas rehellinen. Esim Facebookissa jos laittaa omista mieltymyksistään,olkoon se ruoka -tai musiikkipitoista,saa kommentteja,jotka loukkaavat,olkoonkin,että että kommentoija sanoo sen OMAN mielipiteensä asiasta. Toisaalta toki riippuu hiukan päivästä,miten tulkitsemme tositen kirjoituksia. Välillä nauran ja "maksan " samalla mitalla...joskus taas puren huulta ja poistan koko päivityksen.

Asun ja elän yksin,mikä on ihan oma valinta. Ajoittain seuranani ovat koirani,joskus ne ovat tyttärellä. Pidän yksinolosta ja taas olla seurassa. Mutta ihanaa kun sen voi itse valita ;)

Voimia kevääseen ja iloista mieltä! Sanat sivaltavat usein syvältä,mutta pysy pystypäin jatkossakin! <3

Terv. Maarit

24/28 |

klo 13:13 | 26.1.2015

Kikka,
Ehkä muotoilin kirjoitukseni väärin tai hankalasti tulkittavaksi, mutta en kyllä "henkilökierrolla" tarkoittanutkaan minkäänsortin tosi-tv-julkkistyrkkyjä, bb-hörhöjä tai silikonibimboja haastatteluihin tai elämäntarinan kertojiksi. Suomessa ja ulkomailla riittää kyllä oikeastikin mielenkiintoisia ja jotakin aikaan saaneita ihmisiä.
Ja aikakauslehdillä tarkoitin ns. laatulehtiä, en mitään seiskoja tai nyyrikkejä.
Täytynee yrittää parantaa kirjallista ilmaisuani.
Hekla