Vahvat juuret
Vahvat juuret

Yksinäisyys - yksityisyys

Tarvitsen omaa aikaa. Vetäytymistä. Kaukana hälystä ja ihmispaljoudesta. Oman ajan tarve lie kytenyt vuosikausia. Reilut 20 vuotta intensiivistä ja rikasta perhe-elämää kaikilla mausteilla on varmasti vahvistanut tätä tarvetta. 

Yksinäisyys on ristiriitainen käsite, päällimmisenä pelottava ja negatiivinen. Kuka nyt yksin haluaisi olla. Moni suostuu vaikka mihin sen välttääkseen. Silti jokaisella on varmasti myös tarve suojata omaa sisintä ja minuutta. Yksityisyyttä. Omalla kohdalla tarve vaihtelee. Ajoittain kaipaan jopa eristäytyneisyyttä. Kesäisin olen mökillä viikkokausia poistumatta kesätoria pidemmälle. Puhelinkin kiinni. Talvikausina työn ja kaiken sosiaalisuuden lomassa käppäilen koiran kanssa ulkona, löhöän itsekseni sohvan pohjalla kirjan kanssa tai ilman. Kumma kyllä myös jumpat toimivat oman tilan vahvistajana. Vaikka musa pauhaa ja rinnalla rakkaat treenikamut. Silti pääsen kiinni omaan ytimeen. Juurrun. Saan kosketuksen kehoon ja sieluun. Puran, puhdistun ja antaudun. Olen itselleni läsnä.

Englanniksi on yksinäisyydelle tai yksin olemiselle useampi, osuvampi ilmaisu. Loneliness, aloneness, solitude, retirement...

Yksinäisyydessä sen positiivisessa merkityksessä on voima! Ilman sitä en jaksaisi. Ei olisi annettavaa muillekaan. Toki olen  ajoittain potenut myös ulkopuolisuuden tunteita. Mutta nekin epävarmat fiilikset ovat tärkeitä. Ja varmasti kaikille yhteisiä.

Eino Leinon "Meri kuutamolla" - runo on ollut lempparini teinivuosista lähtien. Heikki Sarmannon säveltämänä se on henkeä salpaava. 

Minun mieleni on niin kummallinen
kuin meri kuutamolla.
En tahtois ma touhuun ihmisten
ja en tahtoisi yksin olla.

Minun mieleni on niin korkea
kuin taivahan tähtivyöhyt,
sen alle mahtuvi maailma
ja yhdessä päivä ja yöhyt.

Oi, äitini armas, kun eläisit,
nyt itkisin helmassasi!
Sinä anteheks antaen pyyhkisit
pois kyynelet poskiltani.

Oi, ihmiset, miksi on ilkeyttä
ja veljesvainoa miksi,
kun Luonut on Luojamme lempeä
maan kaiken niin kaunihiksi?

Miks ihmiset astutte allapäin,
vaikk’ korkea taivas on yllä?
Ylös silmänne luokaa ystäväin,
niin mielenne yhtyy kyllä!

En tahtois ma touhuun ihmisten
ja en tahtoisi yksin olla.
Minun mieleni on niin kummallinen
kuin meri kuutamolla.

Eino Leino

Mahtavaa alkanutta viikkoa kaikille! Pidetään huolta!

Kommentit (28)

Vierailija

Kiitos!

Nyt ylittyi kynnys kommentoida - en nimittäin yleensä vaiko juuri koskaan niin tee, vaikka netissä seurailen erilaisia keskusteluja ja blogeja.

Sinun blogisi löysin vasta taannoin, vaikka muutoin mediasta olet tuttu. Huomasin, että olemme samanikäisiä perheenäitejä. Juttujasi on ollut kiva lukea ja olen löytänyt muutamia muitakin yhtymäkohtia omaan elämääni, vaikken ole julkisuuden henkilö enkä ainakaan musikaalinen :D Viime viikolla erinäisille terveysvaivoilleni löytyi yhteinen nimittäjä: olen vahvasti menopaussissa! Siitäkin muistan sinun jossain kertoneen.

Mutta se kommentoinnin kynnyksen ylittänyt asia eli kuvauksesi yksinäisyyden kaipuusta ja tuo Eino Leinon runo. Juuri noin minullakin. Erityisen koskettavaa lukea nuo säkeet, kun taas kerran mulle oli tullut ikävä pari vuotta sitten edesmennyttä äitiä.

Hyvää alkanutta viikkoa sinullekin!

-Paula 

Vierailija

Paula, kiitos viestistäsi ja voimia ja rohkeutta menopaussin tyrskyihin. Ja iloa elämääsi!

Parhain terkuin,

Raxu

Vierailija

Hei,

olipa ihana tämä sinun postaus:). Minä löydän tästä - kuten niin monesta aikaisemmastakin - tekstistä yhtymäkohtia omaan elämääni. Teen työtä, jossa pitää olla sosiaalinen, parhaimmillaan (=pahimmillaan) yli 120 ihmiskontaktia työpäivän aikana (tarkoitan sitä, että näin monen ihmisen kanssa oikeasti keskusteluissa/neuvotteluissa/ ohjaustilanteissa). Pakko olla siis sosiaalinen, usein ihan kyllästymiseen asti. Sen kaiken vastapainona nautin yksinäisyydestä, metsässä samoilusta, aamulenkeistä pilkkopimeällä ja leivinuunin lämmittämisestä hiljaisina viikonloppuina. Olla hissuttelen kotona, en tapaa juuri ketään ja nollaan päätäni; näin jaksan taas arjen tullen olla ystävällinen lähimmäinen työssä ja kotona. Tämä konsepti toimii minulle.

Ihanaa talvista viikkoa toivoen

M, palannut taas pitkän sairausloman jälkeen elävien kirjoihin....:)

Vierailija

 

Hei Raxu,

Olen usein yksin mutten yksinäinen, on oma kokemukseni 50-kymppisenä naisena. Yksin oleminen on mielestäni vahvuus, yksinäisyys puolestaan heikkous.

Oma aika tai miksi sitä sitten haluaakaan kutsua on mielestäni oman sisäisen äänen kuuntelemista, äänen joka alkaa puhua yleensä meille vasta kypsänä ja 'täysi-ikäisenä' eli jatakuinkin viisikympisenä...

...Minun mieleni on niin korkea
kuin taivahan tähtivyöhyt,
sen alle mahtuvi maailma
ja yhdessä päivä ja yöhyt...

Kunpa tuonne yltäisin....

T. Sirpa ja samanikäinen kuin Sinä

Vierailija

Liikaa julkisuudessa,siitähän se johtuu.Nyt pienelle tauolle kaikista esillä olosta.

Vierailija

Niin metsä vastaa, kun sinne huutaa, joten Raakel olisiko aika katsoa peiliin!!

Vierailija

M ja SIrpa,

Varmasti kaikissa ikävaiheissa on olennaista tasapainon löytäminen, mutta tässä 50 korvilla sen tärkeys tuntuu oikein tiivistyvän. KaikkeA parasta teille <3

Te kaksi nimetöntä, jotka toivotte "julkisuus-paastoa" Ymmärtänette varmaankin, että on vaikea tehdä tv-juontajan ja toimittajan työtä niin, ettei näy ruudussa. Samoin on kirjoitustöiden laita, kuten tämän blogin. Työtä ei voi tehdä niin, ettei kukaan lukisi. Eli tuskin tekään kehoitatte ketään jättäytymään työttömäksi. Minut on kasvatettu arvostamaan myös työntekoa. Sen sisältö vaihtelee tekijänsä mukaan. Miettikääpä siis hetki tilannetta ihan konkretian kautta. Työ on työtä. Hyvine ja vähän kurjempine puolineen. Itselleni se kurjin puoli on ilkeily, joka mukamas on paikallaan, mikäli itse on julkisuuden valinnut. Hohhoijaa...

Mahtavaa viikonloppua kaikille!

 

T. Raxu

Vierailija

Moi Raxu!

Sanoitpa tuossa yläpuolella juuri niin kuin pitääkin! On se vaan jännä, että pittää kuitennii tulla sinun tekstejä täältä lukemaan ja urputtammaan, että ruppee paastolle.... naarattaa tuommoset :)

Kannattas varmaan urputtajien ruveta ihan ite nettipaastolle ja katella ihteesä peilistä. Siellä se on pikkusielusen paras kaveri :)

Vouhkia, sanon minä!

Pistähän Raxu taas ajatuksia tulemaan. Minä aenae kään lukemassa!

Iloa ja valoa,

Tarja Savosta

 

Vierailija

Tarja Savosta, älä yritä vääntää savon murretta kun et sinä näköjään aidosti osaa!!!

Vierailija

Raxu hyvä, olitko julkkis ennenkuin aloit laihduttamaan, työsikin telkussa on tullut sen jälkeen, joten siinä mielessä tuo peiliin katsominen on paikallaan!

Ihanaa viikonloppua kaikille keskustelijoille!

Vierailija

Kylläpä muistelen nähneeni Raxun ennen laihdutustakin julkisuudessa, mm. vetämässä levyraatia tai viulistina. Että silleen jurputtajat!

Menopaussissa mennään, tsemppiä siskot

Tarja

 

Vierailija

Moi!

Tarja Savosta on niin Savosta kuin ihminen olla voi! Sukujuuret useammassa sukupolvessa Savosta ja koko elämäni olen täällä asunut.

Suo anteeksi sinä, joka tekstistäni niin mielesi pahoitit, kun en jaksanut joka sanaa järjestelmällisesti savoksi vääntää.

Iloa ja valoa pieneen sydämeen,

 

Tarja Savosta

 

Vierailija

Se on tosi mitä on sanottu,että katsojat/kuulijat/lukijat alkavat kyllästyä näihin juttuihin. Määränsä se on makean syönnilläkin ,sanoo sananlaskukin.Näistä tulee ähky.Makean syöntiä voit itse säännöstellä,mutta etpä voi näitä tv,lehti ym,julkkiksia  samssa mitassa!Kaupan lehtihyllyt esim. sieltä tuijottaa jatkuvasti samat naamat.Ja samat jutut.Olisikin joskus jotain UUTTA,mutta kun ei. Ensin minäkin luin näitä Raxun remppoja lehtien palstoilta,olivat kiinnostaviakin,mutta liika on liikaa.Nämä on niin nähty ja kuultu                                                               Terv.Pirkko

Vierailija

Raxuhan on ollut julkisuudessa aiemminkin. Minäkin muistan levyraadin :) Mitä tulee tähän blogiin: tätähän ei kenenkään ole pakko lukea! Jos ärsyttää, älä lue!

Itse ihailen Raxun aitoa elämänasennetta ja saan itselle voimaa ja uskoa tästä blogista! Ihania talvipäiviä Raxulle ja muillekin! :)

Terkuin, Milla

Vierailija

Pirkko hyvä, kirjoitat Se on tosi mitä on sanottu,että katsojat/kuulijat/lukijat alkavat kyllästyä näihin juttuihin. Määränsä se on makean syönnilläkin ,sanoo sananlaskukin. Näistä tulee ähky. Makean syöntiä voit itse säännöstellä,mutta etpä voi näitä tv,lehti ym,julkkiksia  samssa mitassa! Kaupan lehtihyllyt esim. sieltä tuijottaa jatkuvasti samat naamat.

 

Juuri tätähän Pirkko hyvä sinä voit säännöstellä - käännä ilmeessä pääsi toiseen suuntaan ja mahdollisimman nopeasti kun huomaat asian, vaikkapa nyt lehdenkannen jota et halua katsoa! Miten yksinkertaista!

Et vain katso telkkrista ohjelmaa, jota et halua katsella.

Älä lue lehtiä joita et halua lukea.

Kukaan toinen ei sinun puolestasi tee päätöksiä kuin sinä itse!

Sinä päätät elämästäsi, sinä päätät mitä luet ja katsot,

ei kukaan toinen sinun puolestasi.

Ja Pirkko hyvä, muistathan että meitä lukijoita jotka emme ole kyllästyneitä näihin Raxun kirjoituksiin, ja jotka aidosti innostuneina luemme ja odotamme Raxulta uutta bloggausta, meitä on olemassa.

 

Pirkko hyvä, kaikkea hyvää myös sinun elämääsi kuten kaikille muillekkin!

 

Annikki

 

Vierailija

Kyllähän laihdutusurakasta lienee kaikki mahdollinen jo ammennettu. Raxu sinua on kuitenkin kiva kuulla ja nähdä muutenkin, olet niin aurinkoinen ja valloittava persoona, esim. Uutisvuodossa tässä taannoin.

Mutta on tosiaan älyvapaata hakeutua toisen blogiin valittamaan, kuinka kyllästyttää. Ei voi kun nauraa :))

minna

Vierailija

Kiitos Raxu!

Odottelen aina uusia tekstejäsi, mutta en noita mollaajien avautumisia. Nimimerkin takaa on niin helppo olla ikävä ihminen. Kasvokkaisessa kontaktissa sitten vain hymyillään.

Hyvä Annikki ja hyvä Minna!

t. Rinna

Vierailija

Hei kaikki,

Nyt täytyy todeta, että luulen ymmärtäväni näiden kommenttien kaikkia osapuolia ja kaikkia mielipiteitä. Itsellänikin on hiukan kaksijakoinen mielipide näistä julkisuusasioista - missä menee raja, mikä on liikaa ja missä menee raja, mikä on ns. vapaaehtoista ja mikä ns. pakollista julkisuutta.

Pidän Raakelin positiivisuudesta, jaksamisesta, nauravaisesta olemuksesta, uuden opettelemisen innokkuudesta. Siksihän minäkin tätä blogia tulen tänne nettiin lukemaan. En lukisi, jos ei kiinnostaisi tai jos ärsyttäisi. Mielenkiinnolla seuraan mm. niinkin ei-tärkeää asiaa, miten Raakel pukeutuu ja kuinka hänelle vaatteita valitaan - voinhan vaikka yrittää ottaa oppia ja saada vinkkejä. Pidän siitä, miten ihan varmasti Raakel nauttii nykyisestä olomuodosta, kun vaatteita voi valita vapaammin - ja ennen kaikkea kun olo on terveempi.

Mutta olen kriittisten kommentoijien kanssa samaa mieltä siitä, että kyllä sitä julkisuutta voi varmasti säädellä, jos niin haluaa. Eihän ketään pakoteta julkisesti laihduttamaan tai julkisesti muuttamaan elämäntapaansa - ja kertomaan siitä lähes kaikissa lehdissä. Vapaaehtoisesti oletettavasti Raakel lähti aikoinaan myös Elämä pelissä -ohjelmaan muuttamaan elintapojaan ja hoikistumaan. Silloin yritys epäonnistui muistaakseni, mutta ilmeisesti ajankohta ei ollut silloin oikea. Tämänkertaisella muutoksella on varmasti toinenkin näkökulma: rahalliset kuviot kaiken tämän ympärille liittyen. Kukapa ei haluaisi samalla "saada rahallista korvausta" elämäntaparemontistaan, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus. Ainakin jos on hiukankaan tietoinen, mitä julkisuus tuo tullessaan - ja julkisuudessahan Raakelkin on aiemminkin ollut. Ei tosin aivan tässä mittakaavassa.

Luen itsekin paljon aikakauslehtiä ja kieltämättä itsellenikin on tullut mieleen, että vaihtuvuus henkilöjutuissa voisi olla nopeampi. Tai että kaikki lehdet samaan aikaan eivät olisi täynnä samoja juttuja samoista henkilöistä. Mutta ehkä niistäkin on vaikea kieltäytyä, jos jutuntekoa tarjotaan. Niille, joiden vastaus tähän on "älä lue, älä katso, pakkoko on ostaa, kävele ohi" haluaisin sanoa, että niinkö sen elämän pitäisi kulkea: ellet pidä tai jaksa juuri sitä, mitä seuraavat muutamat vuodet hypetetään, olet ulkopuolinen. Älä lue, älä katso, älä osta. Kyllä samoihin naamoihin kyllästyvätkin kaipaavat iloa arkipäiviinsä ja uusia näkemyksiä ja uusia asioita elämäänsä. Vai ovatko kaikki lehdet, tv-ohjelmat jne niin turhanpäiväisiä kuitenkin mielestänne, että niiden sisältöjen monipuolisuudesta ei tarvitse välittää? Kuka hyödyn silloin lopulta saa - miettikääpä sitä.

Mutta siis pidän Raakelin blogista, tyylistä ja iloisuudesta ja käyn täällä jatkossakin kuikuilemassa hänen tekstejään.

Toivotaan, että aurinkoinen kevät tulee hyvissä ajoin - meille kaikille.

Hekla

 

 

 

Vierailija

Hekla, olen melko lailla eri mieltä. Tuntuu, että nykyisin tulee joka tuutista mitättömän oloisia julkkiksia, joiden ansio on ollut itsenä leikkely, tatuoiminen, ruskettaminen, hampaiden alkaisu ja hiuslisäkkeet. Räyhätään tosi tv-ohjelmissa ja jäädään roikkumaan julkisuuteen. Koskaan ennen ei kynnys päätyä julkisuuteen ole ollut näin matalalla ja tunkua riittää. Näitä tyyppejä on pilvin pimein ja minun ikäluokkani tunnistaa heidät heikosti.

Kyllä se on nyt vaan niin, että nykyisessä pirstaloituneen median maailmassa jokainen joutuu itse suodattamaan sen mitä seuraa ja mitä ei. Itselleni ei tulisi koskaan mieleeni hakeutua aktiivisesti esim Suvi Pitkäsen blogiin kertomaan, etten halua tietää sinusta mitään (mikä on sinällään totta). 

Raxu on ollut julkisuudessa "aina". Kysyntää on ja siksi on myös tarjontaa.

Raxu, laita sinäkin palstallesi ennakkotarkistus ja pyydä nakkaamaan roskikseen nuo mollausviestit.

Tarja: todella hauskaa luettavaa viestisi, oli se sitten Savon murretta tai ei : - )

Yksinolo: super luxusta vapaaehtoisesti yksin olevalle. Yksi niistä asioista, jota jäin sinkkuelämästäni eniten kaipaamaan. Muutama tunti kerrallaan riittää, sitten taas jo ikävöi rakkaitaan.

Kikka

 

Vierailija

Tosi hyvin osasit pukea ajatukset sanoiksi ja aivan kuin olisivat omiani! Juuri näin minäkin ajattelen.

Vierailija

Hei kaikki rakkaat lukijta ja kommentoijat!

En malta olla lisäämättä, että jonkun "epäily", että olisin tullut julkisuuteen laihduttamisellani ei pidä paikkaansa. Ammattini ja urani on ollut teityllä tapaa julkista 90-luvun alusta saakka. Ensin viulistina RSO:ssa ja HKO.ssa, myös lukuisissa tv-ohjelmissa...siihen aikaan tehtiin vielä musiikki-tuotantoja...olinpa edustamassa SUomea Euroviisuissakin vuonna 2000. Tuottajana luotsasin ArtGoesKapakka festivaalia, Svenska Teaternin musikaali-tuotantoja sekä toimin UMO jazz orchestran sekä Jumo jazz clubin toiminnanjohtajana. Nämä kaikki työt sisälsivät myös yhteistyötä median kanssa. Halusipa sitä tai ei. Levyraati-pesti oli tosiaan 2000-luvun alussa. Kirjoitin vuosikausia myös kolumnia Meidän Perhe-lehteen. Tämä vuosina, jolloin olin pääosin kotona pyörittämässä 5-lapsisen perheen arkea. Tein myös tv:lle Patafonia-monikulttuurista kokkiohjelmaa 2009. Eli väite, että olisin "tullut" julkisuuteen laihduttajana ei kestä päivänvaloa. 

En myöskään tehnyt elämäntapa-muutostani julkisuudessa tai kenenkään pyynnöstä tai jonkin tahon tukemana. Tein sen itselleni, itsekseni, toki perheen ja ystävien tukemana. Sekä sitten pikkuhiljaa Feeniks-liikuntakeskuksen ihanien ohjaajien sekä uusien jumppakavereiden innostamana. Kun "remppa" oli käytännössä tehty, sain pyynnön alkaa kirjoittamaan kolumneja sekä blogia Hyvä terveys-lehteen. Pesti oli mieluinen. Kun alkuvuodesta 2012 muutokseni räväytetiin lööppi-muodossa ulos, olin itse lähes järkyttynyt. Ensimmäinen tunne oli, että eikö mikään aiempi ammatillinen tekeminen ole ollut merkittävää? Nytkö sitten vasta "kelpaan"? Piti käydä omassa päässä ja sydämessä läpi asia. Kenelle ja miksi olen muutoksen tehnyt? Tein sen pelastaakseni oman elämäni, jaksaakseni arjessa, jaksaakseni olla läsnä lasteni ja puolison elämässä, saadakseni oman elämän takaisin. En olisi voinut kuvitellakaan, miten mullistavaa liikunnan löytäminen voi olla. Löysin oman kehoni ja myös paremman kosketuksen omiin tunteisiin ja sisimpääni. Prosessi on loputon, kestää loppuiän. Näistä tuntemuksista olen kirjoittanut niin kolumneissa, blogeissa, kuin kirjoissakin. Luennoilla olen tavannut tuhansia eri-ikäisiä ja eri elämäntilanteissa olevia naisia ja miehiä. Olemme jakaneet ajatuksia, tuntemuksia ja kokemuksia. Siksi jaksan jakaa omia kokemuksiani. Koska olen niin tuhannesti saanut kokea upeita kohtaamisia. Asia on yhteinen ja jakamisessa on voima!

Kaikkia ei voi eikä tarvi miellyttää. Silti tahallinen ilkeily aina satuttaa. En edes halua hankkia itselleni sellaista teflonia, ettei mikään tuntuisi. Mutta koska tiedän itse, mitä teen ja miksi, jaksan jättää tölvimiset omaan arvoonsa. Sen verran vielä totean, että medialla on omat lainalaisuudet. Sinne ei kukaan väkisin "pääse". Itse olen valikoiden antanut haastiksia, en läheskään kaikkea, mitä on pyydetty. Silti julkisuutta ei voi hallita. Ainut tapa hallita on pysyä kokonaan poissa. Se vaihto-ehto ei tämän hetkisen työni takia ole mahdollista. kuten jo kirjoitin, tv-työtä on mahdotonta tehdä näkymättä ruudussa. Ja kirjoitus-hommia tehdään, jotta lukijat lukisivat. 

Olen iloinen, kiitollinen ja onnellinen jokaisesta, joka blogiani lukee. Erityinen ilonaihe on jokainen, joka kokee saavansa voimaa ja ajateltavaa omaan elämäänsä. 

Kiitos teille jokaiselle <3

Mahtavaa viikon alkua <3

t. Raxu

Vierailija

Kiitos Raxu blogeistasi. Olen huomannut sellaisen seikan,että täällä somessa on niin helppo loukata toista,kirjoittaa inhottavasti ja olla ilkeä,mukamas rehellinen. Esim Facebookissa jos laittaa omista mieltymyksistään,olkoon se ruoka -tai musiikkipitoista,saa kommentteja,jotka loukkaavat,olkoonkin,että että kommentoija sanoo sen OMAN mielipiteensä asiasta. Toisaalta toki riippuu hiukan päivästä,miten tulkitsemme tositen kirjoituksia. Välillä nauran ja "maksan " samalla mitalla...joskus taas puren huulta ja poistan koko päivityksen.

Asun ja elän yksin,mikä on ihan oma valinta. Ajoittain seuranani ovat koirani,joskus ne ovat tyttärellä. Pidän yksinolosta ja taas olla seurassa. Mutta ihanaa kun sen voi itse valita ;)

Voimia kevääseen ja iloista mieltä! Sanat sivaltavat usein syvältä,mutta pysy pystypäin jatkossakin! <3

 

Terv. Maarit

 

 

Vierailija

Kikka,
Ehkä muotoilin kirjoitukseni väärin tai hankalasti tulkittavaksi, mutta en kyllä "henkilökierrolla" tarkoittanutkaan minkäänsortin tosi-tv-julkkistyrkkyjä, bb-hörhöjä tai silikonibimboja haastatteluihin tai elämäntarinan kertojiksi. Suomessa ja ulkomailla riittää kyllä oikeastikin mielenkiintoisia ja jotakin aikaan saaneita ihmisiä.
Ja aikakauslehdillä tarkoitin ns. laatulehtiä, en mitään seiskoja tai nyyrikkejä.
Täytynee yrittää parantaa kirjallista ilmaisuani.
Hekla

 

Vierailija

Hei,

alusta asti blogia seuranneena en voi muuta kun toivoa,että jaksat Raxu jatkaa tämän blogin pitämistä.

Itse saan tästä valtavasti tsemppiä ja voimaa jatkaa omaa "remppaa"

 

Ihanaa kevään odotusta kaikille!!

 

Sina

Vierailija

Tämmösellä kirjoittelun tahdilla laihtuu!

Jatketaan vaan ja ollaan välillä oikein tuohtuneita ja äkäsiä niin kaloreita kuluu!

Raxu:  Jaksaa jaksaa :)

 

t. Suomi uuteen nousuun ja huippukuntoon, vaikka vit.....lla tuntemattomille!

Vierailija

Katselin tänään kaikessa rauhassa Tuhkimotarinaa telkkarista ja arvatkaa  kuka ilmestyi ruutuun! Vai kuvittelinkohan minä?

Vierailija

Kummastelen myös tätä ilkeyden määrää...johtuuko se kauteudesta! Ei ole pakko lukea tosiaan...huh huh! 

Seuraa 

Olen Raakel Lignell, kulttuurin sekatyöläinen ja täysin hurahtanut elämäntaparemonttiini. Bloggaan kilojen karisemisesta, ravitsemuksesta, liikuntavimmastani ja kaikesta, mitä uusi elämäni on tuonut tullessaan.

 

Seuraa minua Bloglovinissa.

 

Katso Raakel Lignellin ja Patrik Borgin keskusteluvideot:

Onnen tavoittelu laihduttaa

Liian kiltti ei laihdu

Miksi tummaa suklaata voi syödä vain palan

Jumppahulluus pisti kehon koville

 

Kampanjasivut
Tilaa kirja Raxun rinnalla - kohti pysyvää painonhallintaa.

Teemat

Blogiarkisto

2013
2011
Joulukuu

Kategoriat