Lenkillä lempeästi
Lenkillä lempeästi

Uskottava se on, juoksu ei ole mun lonkkaa varten

Talvella aloitin juoksukoulun mielenkiinnolla. Juoksu ei ollut koskaan oikein kuulunut repertuaariin. Halusin oppia tekniikan. Josko oppisin sitten juoksemisesta myös tykkäämään. Olin toki tietoinen - kuin myös ohjaajani, että lonkka saattaa tehdä stopit. Oli siis vain testattava, että sietääkö se juoksun yksipuolista, iskevää liikettä, vaiko ei. Alun totuttelu-viikot näyttivätkin lupaavilta. Mutta nyt, lenkkien pidentyessä, huutaa lonkka ja iteasiassa koko keho piipaata. Tuntuu, että solutasolla asti menen totaali-jumiin pidemmän lenkin jälkeen. Niinpä olen nyt juoksu-ohjaajan sekä fustra-valmentajani kanssa tullut siihen lopputulokseen, että ei se juoksu ole tälle lonkalle se oikea juttu. Miksi väkisin piinaisin sitä johonkin, mikä sattuu eikä edes oikein maistu. Sen sijaan voin taas nauttia omista lemppari-jumpista rakkaalla salilla. Nyt ei tartte säännöstellä treeniä, jotta keho jaksaisi pitkiä lenkkejä. Olo aika helpottunut. Vaikka vähän harmittaa, etten tahdonvoimalla voinut selättää tätä lajia. Mutta ai että nautin combat-tunnilla!!

Nyrkit tiukasti pakattuina hakkasin, potkin ja pompin elämän kyllyydestä. Imin mahtavasta ohjaajasta energiaa ja ihan kuin olisin itsekin pompannut muutaman sentin korkeammalle kun katselin kimmoisaa "superpalloa" lavalla. Eikä tietoakaan lonkan kiukuttelusta!

Ja entäs sitten Pilates. Aah! Fustra-treenien ansiosta tuntuu jotenkin muukin treeni  tehokkaammalta. Osaan ilmeisesti komentaa keskivartaloa tiukempaan pakettiin ja näin jokainen liike vaatii enemmän paukkuja. 

Toki juoksutekniikan harjoittelusta on ollut hyötyä. Kävely on nyt nimittäin helpompaa. Välillä on jopa kivuttomia askeleita. Kun muistaa pitää korsetin oikein tiukkana, katseen suoraan eteenpäin ja lantion suoraan vartalon alla. Eikä päästä persettä takakenoon, niinkuin tähän saakka olen töpötellyt. Varmaan alitajuisesti,  välttääkseni lonkan virheasennon aiheuttaman vihlonnan. Samalla tyylillä nimittäin painelee oma äiti ja niin meni myös hänen isänsä. Eli tiettyjen asioden kanssa synnytään, mutta koskaan ei ole myöhäistä pyrkiä korjaamaan virheasentoja ja näin edes vähän helpottamaan omaa arkea. 

Liikutaan siis itselle mieluisimmalla ja sopivimmilla tavalla. Toki välillä mukavuusaluen ulkopuolella köyden, mutta niin, että se tuo lisää virtaa ja laatua elämään. Testaamalla jokainen löytää omansa! 

Kommentit (6)

Vierailija

Hei Raxu, kun olit eräässä vaatenäytöksessä mallina, niin huomasin että sinullahan on pihtipolvet (voi olla myös synnynnäinen) ja se varmaan aiheuttaa (kun olit reilusti ylipainoinen) lisää ongelmia muihin niveliin, eli siihen sinun puhumaasi lonkkaan ainakin, joten kaikkeen ei voi eikä tarvitse ryhtyä! Ymmärrän kyllä halusi olla esillä nyt laihtuneena, mutta ei kaikkiin "kissanristiäisiin" silti tarvitse osallistua, sillä hiukka alkaa tympiä lehdet ym ym!!!

Vierailija

Mun mielestä juoksu/hölkkä on ollut aina jotenkin yliarvostettua. reipas kävely ja vaikkapa sauvojen kanssa ajaa saman asian. 

Vierailija

Raxun työhönhän kuuluu, että on julkisuudessa! Lehdet haastattelevat Raxua vain siksi, koska ihmiset on hänestä kiinnostuneita. Muakin kiinnostaa, siksi luen tätä blogia.

Mua aina ihmetyttää nää kommentit, että Raxu on liikaa esillä. Kuitenkin ne kommentoijat tulee tänne blogiin seuraamaan Raxua, eli kuitenkin heitä kiinnostaa mitä Raxu tekee.

Raxu on ihailtavan rehellinen, vaikka on varmasti jo huomannut, että kaikesta mahdollisesta ihmiset tulee tänne haukkumaan. Näiltä haukkujilta se on todella epäkypsää ja törkeää käytöstä. Ei toisia saa kiusata sen enempää kasvokkain kuin netissäkään! Luulisi sen olevan aikuisille ihmisille selvä asia.

Vierailija

Hei Raksu,

minun taitaa olla pakko jakaa kokemus ettei juoksu sovi. Olen itse aikaisemmin ahkerasti kävellyt ja sitten vähitellen painon pudotessa aloinhaaveilla juoksemista. Aloitin mentaliteetilla "juoksen joka kerta vähän enemmän" reilu puoli vuotta sitten. Ja olenhan minä juossut, mutta mutta.... ei ole hyvä olo sen jälkeen. Mulla ei ole synnynnäistä lonkkavikaa, mutta silti saan oikean lonkan todella tukkoon juoksemisesta. Olen ajatellut, että ylipainoni vaikuttaa kipuun. Vaikka liikakiloja ei enää paljon ole, niin juoksu aiheuttaa kiputiloja edelleen. Ja että se ärsyttää - kun kerrankin kunto ja voimat ja hapenottokyky riittäisi tähän hommaan, niin ei tunnu hyvältä.

Olen käynyt säännöllisesti hierojan hoidettavana ja tottakai sen jälkeen taas ajatellut että vielä tästä notkosta noustaan. Kokeilen vielä siis jonkun aikaa - nyt kun mahtuu pienin treenitakki ikinä päällekin :).

Iloista kevättä, M

Vierailija

Ihanaa että täältä on blokattu taas välillä pois nuo elämään kyllästyneiden kommentit jotka menevät henkilökohtaisuuksiin. Nyt voi taas hyvillä mielin jatkaa ja lukea sitä oleellista ja ottaa vinkkejä muiden oikeesti asiaa olevien kommentoijien vinkkejä. kiitos ja ihanaa kevättä !

Vierailija

Moi! Minäkin liityn siihen porukkaan, jolle ei juoksu sovi. Nuorena hölkkäilin lentopalloharrastukseni kylkiäisenä. Parisen vuotta sitten yritin kesällä uudestaan. Mitään kipuja ei varsinaisesti tullut, mutta tuntui todella väkinäiseltä ja väärältä liikuntamuodolta itselleni. Koitin ajatella, että "alku aina hankalin ja lopussa kiitos seisoo", mutta pakko oli antaa periksi.

Itselleni sopii aerobisena liikuntana nk. pyöreät liikuntamuodot esim. uinti ja pyöräily. Lisäksi sauvakävelen ja harrastan Pilatesta. Nämä arkiliikunnan (pihatyöt, kotityöt ja lapsen harrastuksen valmennus) jatkeena riittävät pitämään kunnosta sen verran huolta, ettei tarvitse väkisin juosta ja rikkoa vanhoja paikkoja

Kikka

Seuraa 

Olen Raakel Lignell, kulttuurin sekatyöläinen ja täysin hurahtanut elämäntaparemonttiini. Bloggaan kilojen karisemisesta, ravitsemuksesta, liikuntavimmastani ja kaikesta, mitä uusi elämäni on tuonut tullessaan.

 

Seuraa minua Bloglovinissa.

 

Katso Raakel Lignellin ja Patrik Borgin keskusteluvideot:

Onnen tavoittelu laihduttaa

Liian kiltti ei laihdu

Miksi tummaa suklaata voi syödä vain palan

Jumppahulluus pisti kehon koville

 

Kampanjasivut
Tilaa kirja Raxun rinnalla - kohti pysyvää painonhallintaa.

Teemat

Blogiarkisto

2013
2011
Joulukuu

Kategoriat