Ystävyyden ja saariston ylistys

klo 20:06 | 29.7.2013

Kasnäsin satamassa lähdössä ystävien paratiisi-saareen

Ystävien hemmottelemana, kaikilla aisteilla

Vietimme kaksi ikimuistoista päivää rakkaiden ystäviemme vieraina saaristossa. Heinäkuun vika viikonloppu on jo muodostunut kahden klaanin kohtaamis-perinteeksi.

Paahtava aurinko, säteilevä meri, sopivasti elvyttävää tuulta, paratiisimainen saari, sielua hivelevän kaunis mökki vierastupineen, inspiroivia keskusteluja, naurua, hätkähdyttävän hyvää ruokaa - usein ja paljon. Ja jokainen ateria kauniisti katettuna. Jopa perheiden koirilla synkkaa. Mitä vielä voisi toivoa täydelliseltä retkeltä?

Kyllä ystävyys on rikas ja syvä juttu. Ja kuin sipuli - aina löytyy uusia kerrostumia.

Sain taas suurta inspiraatiota kotikokkauksiin, herkuttelimme mm. Kalle-isännän kalastamia ahvenia kanttarellisoosilla. Heaven!

Karitsanfileitä grillattuna suussasulavilla luomukasviksilla, joista kultajuuri oli uusi tuttavuus. Maultaan ja ulkonäöltään lähellä porkkanaa.

Ehkä kesän seisauttavin maku-nautinto oli kuitenkin revitty possu. Milla-emäntä oli kypsyttänyt possua edellisenä päivänä uunissa 5 tuntia, repinyt muhevan, kuuman lihan silpuksi, sitten keittänyt barbecue-kastikkeessa. Se ahmittiin Idan ja Rosan lämpimillä graham-sämpylöillä, marinoiduilla sipuleilla, fenkolilla sekä korianteritomaateilla höystettynä. Meinasi taju lähteä!

Minttu-sitruuna-vesi piti porukan nesteytyksen kohdillaan!

Isäntäväki ihastui Rosalan olueen. Saunan ja uinnin päälle osui ja upposi!

Kiitollisena kaikesta ihanasta

Kommentit (1)

1/1

klo 8:33 | 1.8.2013

Hei Raxu! Ei ihme, että olet kiitollinen. Niin olisin minäkin :-) Millähän sitä saisi potkua omiin ruokalistoihin, jotka pyörivät lähinnä akselilla makaronilaatikko-kinkkukiusaus-kirjolohiruoat. Talvella selitän asiaa kiireellä, mutta isoa muutosta ei näytä tulevan edes lomalla. Tai tietysti grilliruoat tulevat lisäksi. Täytyy oikeasti alkaa satsaamaan tuohon laatu- ja monipuolisuuspuoleen. Ja voisihan sitä visuaalisuuttakin miettiä, jopa kotona.

Olen se sama 5,4 kg laihtunut (jämähtänyt siihen) joka kommentoi joronjäljillä kirjoitukseen.

Raxun remppa

Laumasielu vai erakko?

klo 12:02 | 26.7.2013

Hellerajat paukkuu tänään!

Yksin vai ryhmässä? Riippuu asiasta

Piipahdin kotona Sipoossa. Nurmenleikkuu, postien haravointi, jääkaapin täyttö kesätöihin jäävälle nuorisolle. Ja se mahtavin juttu - vierailu omalle rakkaalle jumppasalille. Vatsassa oli perhosia jo pitkin päivää kun tiesin pääseväni jumppaan 5 viikon tauon jälkeen. Sitä autuutta! Pump-tunnilla kirveli ja tutisutti ihanasti, irvistys naamalla ja syke korkealla painoin onnen huumassa, vierellä rakas ohjaaja, joka oli treenaamassa ekaa kertaa synnytyksen jälkeen. Perään sulattelin happoja zumballa. Tunsin itseni tönkkösuolatuksi, niin jähmeältä tuntui varsi pitkän tauon jäljiltä. Mutta mieli nautti sitäkin enemmän. Ja vettä kului :-) Jumppien alkua odotellessa marmatin kaikille, jotka jaksoivat kuunnella, että musta ei kertakaikkiaan ole yksin treenaajaksi. Ei saa aikaiseksi eikä varsinkaan irtoa endorfiineja. Olen varmaan vaan liian laiska. Tarvitsen ohjaajan ja treenitkamut innostamaan itseni yli mukavuusalueen. Kuulkaas kamut, olen kertakaikkiaan ryhmäliikkuja. Laumasielu.

Paitsi kaikessa muussa. Kaipaan hiljaisuutta, omaa rauhaa. Hermostun hälystä. Niinpä nautinkin suunnattomasti kun mökillä ei kuule kuin meren huokailua, sirkkojen siritystä - suorastaan karjuntaa sekä satunnaisia lintujen lauluja tai kirkaisuja, lajista riippuen.

Palattuani mökille sain hemmottelua tyttäreltä: saunan päälle auringon laskiessa kasvohoito aurinkotuolissa, viltin alla. Sekä jalkojen ja käsien rasvaus. Luksusta!

Nukuin kuin tukki. Nyt aamupuuron ja pihasta noukittujen mustikoiden voimin rannalle löhöämään, heittelemään frisbietä ja pelaamaan ranta-tennistä. Hellerajat paukkuu!

Kommentit (6)

1/6

klo 20:03 | 26.7.2013

Olet ehdottomasti laumasielu, 2010 teit elämäntaparemontin ja sehän jatkuu nyt loppuelämäsi! Kuinka helppoa on palata entiseen, mutta erittäin vaikea pitää tämä "uusi tapa" elää, joten toivon että jaksat! Sillä jos sinä repsahdat, niin sehän on itsellesi ja kaikille mukana eläneille kamala pettymys!! Voimia ja tsemppiä!

2/6

klo 20:42 | 26.7.2013

EI huolta, en repsahda :-) otan vain löysemmin rantein mökkikauden ja sitten taas puhkun entistä suuremmalla innolla kaikkia rakastamiani jumppia!

Eiköhän keho myös kaipaa kerran vuodessa lepoa ja palautumista :-)

Nautitaan kesästä <3

T. Raxu

3/6

klo 19:33 | 28.7.2013

Mulla taas päinvastoin, yksin salilla irtoaa hiki. Kokeilin ryhmäjumppia, eka kerrat tuntui ihan ok, mutta kuuntelin sielun kuiskintaa ja toteutan sen toiveen.

Yksin siis salilla olosta nautin. Tällä hetkellä.

Terveisin

Annikki

4/6

klo 22:27 | 28.7.2013

Luin heinäkuun kirjoituksiasi. Mukava kuulla, että osaat ja pystyt ottamaan välillä rennosti, vaikkakin jossain kohden tunteesi olivat olleet kuin vuoristorata. Olin kuuntelemassa luentoasi Oulussa ja sain sinulta tseppaukset uuden elämänmuutoksen käynnistämiseen. Näin tapahtuikin. Tiedäthän sen lauseen: "sitä saa, mitä tilaa". Asiat lähtevät rullaamaan kummallisesti siihen suuntaan, mitä toivoo tai tarvitsee. Olen aloittanut kuntoilua uudelleen parin vuoden tauon jälkeen. Lisäksi tein päätöksen, ettei minun tarvitse rentouttaa itseäni joka viikonloppuisella punaviinillä. Mutta viime perjantaina repsahdin; hyvä ruoka, viinifestarit, ja siinä se oli. Eikä olo ollut rentoutunut eikä hyvä. Seuraavana yönä jo kärsin syyllisyydestä, etten osannut vastustaa hedonistisia tarpeitani. Se hyvä puoli tässä on, että kaikesta oppii.

Nyt olen harkitsemassa Personal Trainerin hankkimista kuntoiluni tueksi. Tavoitteeni on taas voida hyvin, jaksaa tehdä asioita ja saada elämään jotain muutakin kuin työtä. Ehkäpä joskus taas kommentoin kirjoituksiasi, mutta nyt pointtini oli siinä, että sinun ansiosta elämänmuutos parempaan oloon on lähtenyt käyntiin. Kiitos Raxu! Ja tsemppiä sinullekin taas syksyn rutistuksiin ;D

Terveisin Virpi

5/6

klo 11:59 | 29.7.2013

Annikki, hienoa, että ole löyänyt oman tapasi nauttia liikunnasta! Tärkeintä lieneeonkin tunnistaa, mitä tyyppiä itse on ja sitten antaa mennä :-)

Ihanaa kesää sinulle!

Virpi, superhienoa kuulla, että sait kimmokkeen luennolta!! SIksi niitä teemmekin :-) Ja tosiaan, virheistään voi oppia ja itsensä kuuntelu ja oivallukset sitä kautta on elinikäinen polku. Nautitaan siitä ja hyvien valintojen tuomasta fiiliksestä. Itsekin laskeudun nyt vikalla lomaviikolla takaisin arkeen tarkistamalla ravintopuolen taas kohdilleen. Niin saan enemmän virtaa ja jaksan taas nauttia jumpista sekä alkavasta tiukasta työ-syksytä. Iloa ja zemiä päiviisi ja kiitos kun kerroit! Odottelen sulta viestejä jatkossakin!

:-)

Raxu

6/6

klo 12:37 | 1.8.2013

Hei kaikki kuntoilijahirmut !
Lukekaapa Juhapekka Tukiaisen "Pysyvään kuntoon GPS-sykemittarilla", ellette vielä ole. Älkää hämääntykö otsikosta, kyse on mitä filosofisimmasta teoksesta. Miksi kuntoiluun innostuu ja miksi into sitten lopahtaa. Miten voisi välttää kuukausien / vuosien mittaiset liikkumattomattomat jaksot ja sen sijaan harrastaa liikuntaa ns. koko elämän. Siten voisi saavuttaa niitä erilaisia tavoitteita, joita liikunnalle asetamme. Ainakin itse vasta kirjan luettuani oivalsin, että olen harjoitellut pelkästään liian kovaa, liian monotonisesti, aina vaan enemmän, ja sitten lopulta hiipuneena ja väsyneenä tuominnut itseni laiskaksi. Turhaan !

Raxun remppa

Leivontapäivä

klo 17:34 | 23.7.2013

Punajuurikakku

Mustikoista ja punajuuresta syntyi herkkuja

Hyväilevä lämpö palasi tänään iltapäivällä. Torkuimme rannalla Kanadasta tulleiden ystävien kanssa. Nuoriso häipyi ennen meitä ja palattuamme tuoksui mökissä huumavalta. Uunissa tekeytyi punajuurikakku. Porkkanat olivat loppu ja niinpä he yhteistuumin raastoivat punajuurta taikinaan porkkanan sijaan. Kaunista ja taivaallista - ja sopivasti syntistä ;-)

Punajuurikakun kypsyys-asteen testaus: kun tikkuun ei tartu taikinaa, kakku on kypsä. Kun kakku on jäähtynyt, päälle levitetään tuorejuusto-voi-tomusokeri-lime-kuorrutus.

Nuoret olivat tehneet myös siirappikeksitaikinan, sitten vain pötköiksi rullaus ja uuniin.

Kuumana leikkaus viistoiksi paloiksi ja koukuttava nopea herkku hupeni pelliltä salakavalasti.

En jäänyt itse pekkaa pahemmaksi, joten pyöräytin mustikkapiirakan. Pohjaksi sekoitin pehmeää voita, mantelijauhoja, kookossokeria sekä kanadalais-ystävän vinkistä raastoin sekaan sitruunan kuoren. Miten en ollut moista aiemmin kekannut...sopii kuin nenä päähän! Kokeilkaapa!

Mustikkapiiras odottamassa vuoroaan uuniin.

Tänään herkkupäivä! Huomenna käväisen kotona ja arvatkaa minne vilahdan salamana: JUMPPAAN!!! CxWorx, BodyPump+ Zumba!

Kommentit (3)

1/3

klo 19:40 | 23.7.2013

Punajuurikakku - tekeepä mieli kokeilla. Leivontaa olen kyllä huomattavasti vähentänyt - ajatuksella kun en tee, niin eipä tule syötyä. Puolensa ja puolensa... on se vaan välillä niin kivaa leipoa. Eikä vähiten syödä niitä herkkuja!

Leivontaterveisin

Annikki

2/3

klo 22:40 | 23.7.2013

Ihanan herkullisen näköisiä leivonnaisia, lämpimät säät palaavat, ihanaa loppuviikkoa!

t. Jassu

3/3

klo 23:27 | 23.7.2013

Jopas mennään samoja ratoja: leivoin eilen porkkanakakkua ja juuri noita samaisia maailman parhaita pikkuleipiä. Joku päivä teen vielä mustikkapiirakankin... Äsken tulin vastapainoksi myös iltalenkíltä, joten kaipa se tästä <3

T:Aurinko

Raxun remppa

Joronjäljillä

klo 11:10 | 19.7.2013

Porissa ruokaa odotellessa. Lasissa tyrni-shot. Nam!

Porijazzit käytynä, vanhanaikaisesti

Aijaijai...piskaa...tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Keskiviikkona oli vuorossa Pori Jazz. Pieni kesälomareissu kaksin puolison kanssa, vähän töitä ja sitten hengailua. Ihanaa ruokaa ja mukavaa höpöttelyä, käppäilyä kaduilla ja tuttuihin törmäilyä.

Paahdettuja jättiravunpyrstöjä ja kasviksia bearnais-kastikkeella. SLURP!

Kaikki sujuikin kuin Strömsössä, kunnes illan hämärtyessä suuntasimme kuuntelemaan kavereiden keikkaa Klubille, törmäsimme taas tuttuihin ja kuinkas ollakaan, shampanja alkoi maistumaan meikäläiselle. Eikä ihan yksi lasi vaan vanhaan malliin koko ilta lipittäen, jutellen ja naurauen. Puolison vankassa käsikynkässä sitten majapaikkaan ja voi ei mikä seuraava aamu. Regressio vanhoista alkoholin käyttötavoista. Ahdisti ja heikotti. Mutta ennenkaikkea harmitti. Miten ei oma säätelyn taju toimi muutaman vuoden minimaalisen kulutksenkaan jälkeen. Noh, tokihan juotu määrä oli aiempiin vuosiin verrattuna vähäinen, mutta en halua sitä oloa enää. Yäk. Vieläkin ahdistaa.

Kotimatkalla alkoi ikävästi huikomaan. Pysähdyimme hampurilaiselle. Kyllä. Tilasin tuplahampurilais-aterian. Ekan kolmeen vuoteen. Mitenniin regressio...mutta en saanutkaan syötyä kuin muutaman haukun ja muutaman ranskalaisen. Tuli totaalistoppi ja ähky. Maistui semi-hyvälle, ei ollenkaan niin koukuttavalle, kuin olin joskus muistellut. Sentään lohdullista.

Nyt nukuttuna sikeä yöuni, kohta jalkaan lenkkarit. Pikku juoksulenkki lämppäriksi ja sitten kuonan-ja ahdistuksen poisto punteilla. Ja viileän sään kunniaksi päiväsauna. Illaksi ystävien mökille lellittäväksi. Kyllä tämä taas tästä. Helppo on näköjään luiskahtaa vanhoihin tapoihin. Mutta enää en tee sitä mokaa, että ajattelisin, että nonni, nyt on kaikki pilalla...ihan sama...lyödään läskiksi, eihän musta ollut taaskaan tähän...tiedän, miten saan taas energisen, oman olon. Nyt siis sitä kohti.

Ihanaa keskikesän viikonloppua kaikille

Kommentit (9)

Sansu

Liittynyt21.5.2013

1/9

klo 12:48 | 19.7.2013

Mä kyllä nautin aina silloin tällöin vähän (tai oikeastaan vähän enemmän) viiniä, nauran ja tanssin estottomasti. :) Seuraavana päivänä ehkä päätä jomottaa ja hampparia haluttaa, mutta toisaalta siinä väsymyksenkin kourissa hymy nousee huulille, kun muistelee edellisen illan humputteluja ja hauskoja juttua. :) Välillä tekee hyvää olla hunnigolla ;)

- Naapuri-bloggaaja Sansu

2/9

klo 18:41 | 19.7.2013

Kyllä ehdottomasti tekee hyvä hillua joron jäljillä siipan kanssa viunan, herkkujen ja hyvän elävän musiikin tahdissa kun lapsetkin hoidossa, kun kyse on niin harvinaisista hetkistä! Ruotuunkin palaa sitten entistä ehommalla motivaatiolla :)

3/9

klo 11:17 | 20.7.2013

Älä ole niin ankara itsellesi! Blogissasi on usein kuvauksia lipsahduksista ja ankarasta paluusta 'ruotuun'. Jos tavoitteenasi ei edes ole todella kiinteä kroppa, niin kyllä jouston varaa on.

4/9

klo 12:37 | 20.7.2013

ja vaiks tavoitteliskin todella alhaista rasvaprossaa, ei kuukausittainenkaan juhliminen muuta kuin boostaa aineenvaihduntaa ;)

5/9

klo 15:19 | 21.7.2013

Joron jäljet....jo sanoinakin jotain ikävää ja negatiivista.

On hyvä juhlia kun on juhlan aika, tällä kertaa se vaati muutaman lasin shampanjaa ja olo oli ansaitusti jälkikäteen kamala...heh...

Tuon jälkeen tekee hyvää huomata, ettei se niin ihanata ollutkaan eikä se hampurilainenkaan maistu enää siltä mitä muistaa... On tottunut uuteen ja vasta näiden kokemusten kautta alkaa uskomaan siihen itsekin.

Ei ole paluuta vanhaan, se olo ei ole enää se mihin haluaisi palata.

Ja muistot vanhasta kumoutuu yksi kerrallaan.

Kun minä palaan vanhaan nykyään herkkuretkiltäni, se on sitä, mitä olen toteuttanut puolitoista vuotta. Terveellistä, monipuolista ja täyttävää ruokaa ja paljon liikuntaa.

Sen vanhempaa ei enää mulla ole.

Ihanaa lempeää ja armollista kesän jatkoa sinulle !

t.Katariina

6/9

klo 22:44 | 21.7.2013

Moi Raxu,

"Elähän huoli, sinäkin olet vain ihminen", näin minäkin lohuttelin itseäni viimekesäisen "ryyppyillan" jälkeen.
Voin luvata, että nyt muistat taas pitkään, että minkälainen olo oli seuraavana aamuna, eikä sulla varmaan "lähe mopo keuliin" ihan heti, olet niin topakka ja tolokku mimmi.
Mukavaa kesän jatkoa ja ihanien elokuun iltojen hämärää toivottaen

Tarja

7/9

klo 14:06 | 22.7.2013

Jäin koukkuun tähän blogiin...pakkoa jatkaa illalla lukemista :)

8/9

klo 17:56 | 23.7.2013

Kiitos teille ihanista viesteistä <3

Nautitaan kesän valosta, lämmöstä ja toisistamme <3

T. Raxu

9/9

klo 12:12 | 26.7.2013

Kiitos kirjastasi. Minulla jäi raskauksista kiloja n. 15 ja sitkeästi ne ovat istuneet, vaikka lapsetkin ovat jo koulussa. Kesäkuussa jäin kesälomalle, makasin puutarhakeinussa, katselin ohi lipuvia cumuluspilviä ja päästin koko kevään taustalla muhineen ajatuksen esiin "lomalla aloitan".

Aloitin heti. Ensin pieniä siirtoja, kahvipullat puoliksi, kolmen saunasiiderin sijasta yksi, kahden grillimakkaran sijasta yksi jne. Hämmästyksekseni paino lähti nopeasti laskuun, vaikkei minunikäiseni naisen pitänyt laihtua enää millään (varsinkin kun kilot eivät olleet edes tulleet ruoasta...).

Sitten mentiin lasten kanssa ostoskeskukseen ja näin kirjasi. Ostin sen ja luin lähes putkeen. Sain siitä rutkasti lisää potkua hankkeelle. Jostain syystä, vaikka suoraan sanottuna kirja ei sisältänyt mitään, mitä en olisi tiennyt jo ennestäänkin :).

Nyt on viikkoja takana kohta 7 ja tänä aamuna painoin 5,4 kg vähemmän kuin loman ensimmäisenä aamuna. Työkaverit huomasivat heti ja olivat ihmeissään "eihän lomalla voi laihduttaa". Sanoisin tähän, että se on melkein parasta aikaa aloittaa projekti. Arkirumba on seis, on aikaa selkeyttää asiat pään sisällä. Mikä mättää, mitä pitäisi tehdä ja miten sen teen. Tapojahan on monia, kuten kirjassasi kerrot. Esim. minä en voisi kuvitellakaan, että karppaisin.

Kiitos vielä ja oikein hyvää kesänjatkoa!