Vitamiinit - mistä ja miten paljon?

Vitamiinit - mistä ja miten paljon?

Jos juot paljon kahvia, saatat tarvita vähän enemmän B-vitamiinia. Joissakin tutkimuksissa on taas havaittu, että B2-vitamiini vähentää migreenikohtauksia ja C- ja E-vitamiinipitoinen ruoka hoitaa niveliä.Lue koko juttu

Kommentit (10)

Viljat ovat myös huono vitamiinien lähde. Tiedetään, että jauhamisen jälkeen 40% viljan vitamiineista häviää 24 tunnin kuluttua ja 3 päivän kuluttua vitamiineista on jäljellä enään 10%. Viljan jyvällä on hieno, monikerroksinen rakenne, jossa pitkittäis- ja poikittaiskuitujen vuorotellessa niissä on hapelta ja valolta helposti pilaantuvia rasvoja ja vitaaliaineiden hävikiltä suojaava vaikutus. Kokojyvävehnäjauhon köyhtyminen alkaa jauhamishetkellä. Kun alkio, jossa E-, A-, ja B-vitamiinit, proteiinit ja rasvat ovat, rikotaan, osan niistä pilaantuminen alkaa jo tunneissa. Valkojauho tehdään arvottomaksi jo valmistumishetkellä. Rasvaa sisältävää jauhoa ei voi pilaantumatta säilyttää huoneenlämmössä, joten teollisuus poistaa rasvan ja samalla kaiken muunkin terveellisen teollisessa prosessoinnissaan.

D-vitamiinin lähde ihmiselle on aurinko. Suomessa auringonvaloa on riittävästi D-vitamiinin valmistukseen vain huhti-toukokuun vaihteesta elokuun loppuun eli kun UVB-indeksi on vähintään 3, kello 10-16 välisenä aikana vähintään kädet ja jalat paljaina 30 minuuttia päivittäin. Joskus lähes koko kesä on niin pilvinen, kylmä tai sateinen, että pelkästään auringosta on vaikea saada riittävästi D-vitamiinia. Talvella UVB-indeksi on nolla. 

Ruuan merkitys D-vitamiinin lähteenä on vähäinen. Suomalainen saa hyvästäkin ruokavaliosta (runsaasti kalaa ja suositusten määrän D-vitaminoituja maitotaloustuotteita) alle 10 µg D-vitamiinia päivää kohti. Suomessa syödään pääosin kasvatettua kalaa, jossa ei ole D-vitamiinia, johtuen kalan rehusta, joka ei sisällä D-vitamiinia. Muiden kalojen D-vitamiinipitoisuudet vaihtelevat suuresti, joissakin kaloissa se on nolla (Lähde: Fineli).

D-vitamiinia pitää syödä niin paljon, jotta veren D-vitamiinipitoisuus nousee luonnolliselle (kesäauringon nostamalle) tasolle, joka on keskimäärin 125 nmol/l. Lukuisten tutkimusten valossa tämä tarkoittaa vähintään 50µg D-vitamiinia päivässä. Yleensä 100µg ja jopa enemmänkin, jos on isokokoinen ihminen. 

Meillä virallinen taho (THL, VRN, viralliset ravitsemusterapeutit jne...) jatkuvasti mediassa toistavat iänikuista mantraansa 10 µg/vrk annoksesta, jota ei saa ylittää. Se on epäeettistä ja väärää. Sama jos hoitaisi päänsärkyä jalkarasvalla. Ainoastaan vastasyntyneet saavuttavat tällä annoksella veren D-vitamiinipitoisuuden 50 nmol/l, jonka tiedetään estävän lapsilla riisitaudin. Muilla veren D-vitamiinipitoisuus jää selvästi alle 50 nmol/l, joka heikentää kokonaisterveyttä.

Mistä tämä 50 nmol/l lukema on peräisin?

Lisäksi he pelottelevat syövällä ja kuolemalla, jos annostuksen ylittää, vaikka D-vitamiinin puutos on linkitetty yli 70:een syöpätyyppiin ja lukuisiin eri sairauksiin (mm. I-tyypin diabetes, luuston- ja lihasten heikkous, hengitystieinfektiot, MS-tauti, reumataudit jne...), jotka Suomessa ovat erittäin yleisiä verrattuna päiväntasaajalla asuviin ihmisiin.

Pelkästään luuston ja lihasten hyvinvoinnin kannalta suositeltava veren D-vitamiinipitoisuus on yli 80 nmol/l ja kokonaisterveyden kannalta 100-150 nmol/l.

Nykypäivän lääkärin pitäisi ymmärtää, että veren D-vitamiinipitoisuuden määritys kuuluu tärkeänä osana potilaan hoitoon ja sairauksien diagnosointiin siinä missä perusverenkuva, kilpirauhasarvot sekä kolesteroli- ja verensokeritutkimuksetkin.

Eli jos ette syö D-vitamiinilisää, aloittakaa nyt! 

Kannattaa seurata D-vitamiiniasioita esim. Lääkäri Matti Tolosen sivuilta, jonka sivut päivittyvät säännöllisesti uusimmasta tutkimustiedosta.

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=247

Aikuisten ja lasten D3-vitamiinivalmisteet!

 

D3-vitamiinia on Suomessa monia eri vahvuuksia: kuivatabletteina, imeskelytabletteina tai öljykapseleina sekä imeväisille on tippoja. Joita myydään ruokakaupoissa, apteekeissa, verkkokaupoissa sekä luontaistuotekaupoissa (tuotteet ja hinnat vaihtelee paikoittain ja paikkakunnittain). Apteekeissa on suppein ja kallein valikoima, joten D-vitamiinit kannattaa ostaa muualta. Öljykapseleissa EI ole lisä- eikä makeutusaineita. Ota D-vitamiinisi ruuan kanssa, joka sisältää rasvaa imeytymisen varmistamiseksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

" Valtion ravitsemusneuvottelukunta on jo vuodesta 1954 lähtien seurannut suomalaisten ravitsemus- ja terveydentilaa ja antanut ravitsemukseen liittyviä suosituksia tilanteen parantamiseksi. Alkuvaiheessa korjattiin ravitsemuksellisia puutoksia, josta esimerkkinä jodin lisääminen ruokasuolaan struumaepidemian poistamiseksi ja A- ja D-vitamiinin lisääminen margariineihin hämäräsokeuden ja riisitaudin ehkäisemiseksi. 2000-luvun alussa myös maitoon alettiin lisätä D-vitamiinia väestön yleisesti matalan saannin korjaamiseksi. Tässä toimenpiteessä on seurantatietojen mukaan onnistuttu hyvin. Uudestaan ajankohtaiseksi täydentämistoimenpiteitä vaativaksi ravitsemuskysymykseksi on noussut jodin heikentynyt saanti. Uusi neuvottelukunta edeltäjiensä tapaan pohtii edelleen ravintoaineiden riittävän saannin turvaamista. "

 

http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/portal/fi/valtion+ravitsemusneuvottelukunta/

 

Ja meille väitetään, että perustuu tieteellisiin tutmimustietoihin.

 

Ihan mutulla suositellaan muutamaa mikroa D-vitamiinia, ilman tieteellistä pohjaa.

D-vitamiini on elintärkeä luustomme hyvinvoinnin kannalta. Tiesitkö, että D-vitamiinilla voi ehkäistä myös masennusta? Lisäksi D-vitamiini on keskeinen tekijä sydän- ja verisuonitautien, MS-taudin, syöpätautien, reumatautien, metabolisen oireyhtymän ja diabeteksen riskienhallinnassa.

Vierailija

Ruuan merkitys D-vitamiinin lähteenä on vähäinen. Suomalainen saa virallisterveellisestä ruokavaliosta, runsaasti kalaa ja suositusten määrän D-vitaminoituja maitotaloustuotteita sekä teollisia rasvoja alle 10µg D-vitamiinia päivää kohti. Suomessa syödään pääosin kasvatettua kalaa, jossa ei ole D-vitamiinia, johtuen kalan rehusta, joka ei sisällä D-vitamiinia. Suomessa kaksikolmasosaa syötävästä kalasta on kasvatettua Norjan lohta tai Suomalaista kirjolohta. Kasvatettujen kalojen D-vitamiinipitoisuudet ovat vain neljäsosa villiin kalaan verrattuna eli n. 2µg / 100 grammaa kalaa ja pannussa paistettuna tästä määrästä häviää vielä noin puolet eli jäljelle jää 1µg / 100 grammaa kalaa. Toiseksi eniten syödään pakasteseitä, jossa D-vitamiinia on 1µg / 100 grammaa kalaa. Myös suurin osa siiasta on kasvatettua, jossa on D-vitamiinia n. 5µg / 100 grammaa kalaa. Villin kalan lajien välillä vaihtelua esiintyy paljon, keskiarvon ollessa n.8µg / 100 grammaa kalaa. 

D-vitamiinia pitää syödä niin paljon, jotta veren D-vitamiinipitoisuus nousee luonnolliselle (kesäauringon nostamalle) tasolle, joka on keskimäärin 100-150 nmol/l. Lukuisten tutkimusten valossa tämä tarkoittaa vähintään 50µg D-vitamiinia päivässä. Yleensä 100µg ja jopa enemmänkin, jos on isokokoinen ihminen. Ylipainoisilla on tutkimuksissa usein keskimäärin hiukan alhaisempi D-vitamiinipitoisuus veressä kuin normaalipainoisilla, ja pitoisuus nousee D-vitamiinilisää otettaessa heikommin kuin normaalipainoisilla.

D-vitamiinin puutos on osallisena lukuisiin eri sairauksiin (mm. I- ja II-tyypin diabetes, luuston- ja lihasten heikkous, hengitystieinfektiot, MS-tauti, neurologiset sairaudet, psyykkiset sairaudet, verenpainetauti,reumataudit jne...), jotka Suomessa ovat erittäin yleisiä verrattuna päiväntasaajalla asuviin ihmisiin. Pelkästään luuston, hampaiden, nivelten ja lihasten hyvinvoinnin kannalta suositeltava veren D-vitamiinipitoisuus on vähintään 80 nmol/l ja kokonaisterveyden kannalta 100-150 nmol/l. 

Virallisia suosituksia korkeampia D-vitamiinitasoja puoltavia tutkimuksia tulee jatkuvasti, viikoittain. Ravitsemusneuvottelukunnan matalat (10µg/päivä) D-vitamiinisuositukset näyttävät yhä fossiilisemmilta. Ne riittävät vastasyntyneelle sekä kissoille ja pienille koirille.

Suomessa alle 1-vuotias saa tippapullosta D-vitamiinia 10µg / vrk ja korvikkeesta (1dl korviketta sisältää 1,1 - 1,3µg D-vitamiinia) 10-20µg/vrk. Eli yhteensä alle 1-vuotias saa D-vitamiinia 20-30µg / vrk, riippuen paljonko korviketta menee. Ja tämä riittää alle 1-vuotiaalle.

D-vitamiinin tarve kasvaa painon ja iän mukaan. EFSA:n turvallinen D-vitamiinin saanti päivässä on yli 1-vuotiaalle 50µg päivässä ja yli 10-vuotiaalle 100µg päivässä.

Virallisia suosituksia korkeampia D-vitamiinitasoja puoltavia tutkimuksia tulee jatkuvasti, viikoittain. Suomessa ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) matalat (10µg/päivä) D-vitamiinisuositukset näyttävät yhä fossiilisemmilta. Ne riittävät vastasyntyneelle sekä kissoille ja pienille koirille.

Meillä virallinen taho (THL, VRN, viralliset ravitsemusprofessorit, viralliset ravitsemusterapeutit, monet lääkärit jne...) jatkuvasti mediassa toistavat iänikuista mantraansa 10µg / vrk annoksesta, jota ei saa ylittää. Se on epäeettistä ja väärää. Sama jos hoitaisi päänsärkyä jalkarasvalla. Ainoastaan vastasyntyneet saavuttavat tällä annoksella veren D-vitamiinipitoisuuden 50 nmol/l, jonka tiedetään estävän riisitaudin. Muilla veren D-vitamiinipitoisuus jää selvästi alle 50 nmol/l, joka heikentää kokonaisterveyttä.

Nykypäivän lääkärin pitäisi ymmärtää, että veren D-vitamiinipitoisuuden määritys kuuluu tärkeänä osana potilaan hoitoon ja sairauksien diagnosointiin, siinä missä muutkin ravitsemukselliset puutteet.

Eli jos ette syö D-vitamiinilisää, aloittakaa nyt! 

Kannattaa seurata D-vitamiiniasioita esim. Lääkäri Matti Tolosen sivuilta, jonka sivut päivittyvät säännöllisesti uusimmasta tutkimustiedosta.

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=247

suuret haaveet

Tai joskus vitamiinien ym. saanti ruuasta voi olla hyvinkin hankalaa. Kuten kun samanaikaisesti on maitoallergia, vilja-allergia, fruktoosi-intorelanssi, ja lisänä makeutusaineiden sekä lisäaineiden pahat vaikutukset, lihaakaan ei voi paljoa syödä. Voin kertoa että ruokavalio on tällöin aika niukka, joten purkkiin on turvauduttava.

Vierailija

Tuoteselosteissa ja ravintosisällöissä ilmoitetaan K-vitamiinit yhtenä arvona, vaikka K1 ja K2 vitamiinit vaikuttavat ihmisen elimistössä aivan eri tavoin. K1 vitamiini vaikuttaa veren hyytymiseen, joten veren ohennuslääkettä syövän tulee välttää sitä, kun taas K2 on tärkeää luustolle. Toivoisin korjausta asiaan.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat