Kommentit (3)

Jämä

Jaa, olen nyt kuusi vuotta pakottanut itseni liikkumaan. Siis todella pakottanut. Selittänyt itselleni kuinka liikunta tekee koko minälle. Olen lihonut, en ole kertaakaan saavuttanut kuuluisaa hyvän olon tunnetta, nukun huonommin. Ehkä minulla on väärät lajit? Jotain kai teen väärin? Olen yrittänyt puhua asiasta myös työterveyshuollossa, mutta he vain kehoittavat jatkamaan, kyllä se siitä....

Sohvaperuna

Kokeile "sohvaperunan juoksukoulua", löytyy netistä googlaamalla. Itse en liikkunut lainkaan vuosiin ja se alkoi näkyä koko ajan kasvavana keskivartalolihavuutena. Ruoka kun kuitenkin maistuu erinomaisen hyvin. Työpaikalla ruvettiin pari vuotta sitten puhumaan juoksukilpailuun (puolimaraton tai 10 km) ja porukat innostui. Tuntui tylsältä ja ulkopuoliselta kun tiesi ettei ole mahdollisuuksia osallistua. Siemen oli kuitenkin istutettu ja googlailin tapoja aloittaa juoksuharjoittelu. Löysin tuon Porin kaupungin liikuntaviraston juoksukoulun. Meni vielä pari kuukautta ennen kuin uskalsin aloittaa, mutta kisaan oli vielä puoli vuotta aikaa. Ostin kunnon lenkkarit (kaupassa tarkistivat ettei ole pronaatiota ja mitkä kengät olivat sopivat) koska niihin kuulemma kannattaa satsata! Ja eikun harjoittelemaan. Alku sujui hyvin, koska harjoitukset olivat helppoja. Mitä pidemmälle pääsi viikoissa sitä uskomattomammalle tuntui, että MINÄ pystyn juoksemaan jo kilometreissä laskettavan matkan (1,5 - 2,5 km)! Välillä tuli kipuja joiden takia piti pitää paussia, mutta sitten taas meno maistui. Oli upeaa  juosta ensimmäinen vitonen, siis ihan koko matka, jonka jossain vaiheessa hankkimani sykemittarin GPS vahvisti. Siis 5 kilometriä! Siitä oli helppo sitten jatkaa matkaa siihen kymppiin, jonka asetin itselleni tavoitteeksi. Kisa läheni ja noudatin orjallisesti kisajärjestäjän ohjeita levosta, ruokailuista ja nesteytyksistä. Se kannatti. Kisapäivänä vielä pieni epäilys kalvoi sisuksia, mutta kun kisa starttasi ja olin juossut pari-kolme kilometriä niin tiesin onnistuvani. Siitä sai vielä lisää voimaa. Oli aivan mielettömän hienoa tulla maalin 10 kilometrin jälkeen. Siis MINÄ, sohvaperunoiden äiti, olin juuri juossut 10 km! Siitä lähtien lenkkeily on kuulunut viikottaiseen ohjelmaani. Joskus useimmin, joskus jopa ei ainuttakaan. Mutta sitten taas muistan kuinka hienoa oli päästä maalin, ja kun on jo toinen kympin kisa takana niin oikein odottaa seuraavaa. Ja se saa jatkamaan! Olen jo mummoiässä oleva perheellinen naisihminen. Tsemppiä! Toivottavasti löydät lajisi.

Vierailija

Raskas liikunta illasta lykkää nukahtamista ainakin kahdella tunnilla. Stressi mistä tahansa asiasta saa heräämään aamuyöllä ja estää nukahtamasta uudelleen. Mitä jos kokeilisit liikkua aamusta tai päivällä, jos vain on mahdollista?

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat