Puolison alkoholismi – mistä apua?
klo 0:00 | 14.6.2008
Miehen juominen on rankka osa monen naisen ja perheen elämää. Sosiaaliterapeutti neuvoo, mitä puoliso voi tehdä alkoholiongelman voittamiseksi.Lue koko juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivut
Niin on. Miksi aina puhutaan vain meistä miehistä? Pahoista juopoista miehistä. Myös nainen voi olla se, joka ryyppää.
Minullakin on juoppo vaimo
Vuosi takana, mutta mikään ei ole juomisen suhteen muuttunut. Paitsi että nyt vaimo ostaa kaupasta entistä enemmän siideriä, olutta, viiniä. Pari olutta minulle, itselleen esille näytiksi "vain" sixpäkin siideriä ja minulta piiloon sen toisen sixpäkin tai pullon-pari viiniä. Lupasi viime uutena vuotena kyllä, että juominen loppuu (kun oli ensin jo aattopäivän alkupuolella aloittamansa juomisen jälkeen kertaalleen sammunut ja siitä herännyt). No, eipä loppunut... tänä jouluna 2/3 päättyi sammumiseen. Enpä kyllä odottanut muuta.
Ja jos erehdyn asiasta mainitsemaan, niin varmasti saan kuulla samat saarnat kuinka laiska, saamaton, tyhmä jne. mies olen. Olenpa ottanut keittiöveitsestä selkääni pintanaarmuja, mustan silmän, ja useita raapimisesta ja puremisesta tulleita arpia ympäri kroppaani.
Yritän parhaani mukaan suojella lapsiani äidin juomiselta. Välillä vaikeaa sekin. Nukumme edelleen eri sängyissä, äiti nuorimmaisen aj minä vanhemman lapsen kanssa. Kerran nuorempi löytyi syöttötuolistaan itkemästä kuin paniikissa, kun olin mennyt hieman pidemmäksi aikaa vanhemman lapsen kanssa asioille. Äiti oli mennyt sänkyyn ja sammunut. Eräänä kertana havahduin kovaan kolaukseen, äiti oli humalaspäissään ottanut nuorimmaisen nojatuoliin ja yrittänyt keinuttamalla nukuttaa - sammui taas itse ensin ja nuorimmainen putosi lattialle, kuhmu otsassa. Tästä riemastuin ja sanoin suorat sanat vaimolleni. Noh, mustan silmän sain palkaksi... monesti äiti sammunut sänkyynsä, juonut omassa makuuhuoneessaan ovi kiinni lisää... itse jo tiedän, milloin voin nukkua ja milloin täytyy valvoa kunnes kaikki muut nukkuvat.
Mutta en valita, koska olen tämän polun valinnut kulkeakseni. Toistaiseksi. Haluan olla mahdollisimman paljon kahden lapseni kanssa, ja avioeron myötä en todennäköisesti enää voidi joka päivä heidän kanssaan olla.
Olkoot tämä tarina vaikka esimerkki niille, jotka luulevat että heidän elämässään asiat ovat huonosti...
Pakko tähän kommentoida että jos puhuisit asiasta avoimesti ja toisit esiin sen että vaimon juominen on haitaksi lapsille ennen eroa niin uskon että saisit huoltajuuden. Tsemppiä!
T.samassa suossa...
Olen tuon tuonut esille, mutta mitäpä apua tai muutosta sillä mihinkään on tullut... ainoastaan päivän-parin mykkäkoulu-riitely. Väsyttää, väsyttää todella... lapsuus meni alkoholisti-isän toilailuista kärsiessä, ala-aste meni koulukiusattuna kun kaikki kotikylällä tiesivät kuka isäni oli.. sitten oli muutama vuosi parempaa, kun oli opiskeluita... kunnes parin epäonnisen suhteen jälkeen tapasin vaimoni ja palasin lähtöruutuun. Eipä kai tässä muu auta kuin laittaa piste tälle touhulle, toivoa lapsille parasta ja lähteä itse. Itsemurhaa olen ajatellut, monesti, se päästäisi kaikesta tästä tuskasta kertaheitolla.. mutta lapsille se olisi liian kova paikka. Parempi siis että kärsin itse, kuin että kaksi lastani kärsisivät koko loppuelämänsä............
Miksi ajattelet että lapsesi ansaitsevat lapsuuden alkoholistin vaikutuspiirissä ja uhreina? Kuka muu heitä suojelee kuin sinä, ei ainakaan alkoholisti äiti.
Sinun tehtäväsi on suojella lapsia, antaa heille raitis ja turvallinen lapsuus!
Ota ero ja muuta lasten kanssa pois. Mahdollisimman pian. Asiat kyllä järjestyvät, kunhan sinä niin päätät.
Ja, kyllä, olen kokenut itse saman: eronnut alkoholistista ja suojellut pieniä lapsiani. Se on minun tehtäväni äitinä, olen puolustan lapsiani viimeiseen hengenvetooni!
Iljettää tuo juoppouden oikeuttaminen sen toisen vioilla/tekemisillä.
Isä ryypätessään oli arvaamaton, syyllistävä, väkivaltainen ja pelottava siksi halusin jo viidentoista ikäisenä paeta, paeta.
Se ensimmäinen auttava "syli" on osoittautunut samanlaiseksi paskiaiseksi.
Mitä ihmettä olen tehnyt väärin? Miksi juuri minulle käy näin? Aina olen ollut n.k. kunniallinen.
Taidat kertoa itsesyäsi.
Toivotaan että elämä tuo uutta.
Rakastut tms.
Mikään ei ole pysyvää. Kaikki muuttuu.
Kun nyt tuntuu,että en enää jaksa.Olen valmis lähtemään liitosta,että ei tapahtuisi enää pahempaa,,..
Olen naimisissa alkoholistimiehen kanssa. Miehellä on lääkärin toteama vakava alkoholiongelma, joka näkyy arjessa rattijuopumustuomioina, salapulloina kodissamme, lääkkeiden väärinkäyttönö ja kännissä maanisena tekstiviestien lähettämisenä (yleensä syyttäviä viestejä). Näin läheltä miten alkkari keksii aina ulkopuolisen syyn juomiseensa kuten verottaja, vouti, poliisi, eksä tms. Koskaan ei ollut itsessä syy.
Lopulta mies pahoinpiteli minut sairaalakuntoon. Lääkäri ompeli tikkejä otsaan ja sanoi, että ymmärrät varmaan, että on hengenvaarallista palata tuohon suhteeseen.
En palannut suhteeseen. Olemme olleet Kuukausia asumuserossa. En ole Kuitenkaan avioeronnut vielä. Jotenkin sitä vielä uskoo ja toivoo että jospa Tuo mies raitistuisi. Nyt mies on kuukauden ajan kuntoutuksessa. En usko että alkoholisti toipuu kuukaudessa. Tajusin kuitenkin sen, että olen ollut läheisriippuvainen ja minustakin tuli alkoholiaddikti. itse en ole juonut iloon tai suruun. Mitään tekosyytä juomiseen ei minulla ole ollut. Olin viihdekäyttäjä josta tuli viikottainen tapa. Olen ns. kalenterijuoppo joka käyttää alkoholia viikonloppuisin.
Tämän takia lähdin AA-ryhmään mukaan. Se oli oikea paikka. Itsellä on halu raitistua joka tapauksessa. Alkoholin kohtuukäyttäjää minusta ei koskaan tule. Siksi täysi raittius on minulle ainoa vaihtoehto.
Onneksi oma elämä on muuten mallillaan. Kulissit kunnossa. En käy baareissa. On hyvä koulutus ja työpaikka, oma asunto, ei ole verovelkaa tai pikavippejä. Ystäviä löytyy. Lasten kanssa läheiset välit. Elämällä on tarkoitus, vaikka parisuhde päätyisi eroon. Niinkuin se päättyy jos molemmat eivät lopeta kokonaan.
Minä olin se juova vaimo, mies raitis, hänellä alkoholinkäyttö jää muutamaan oluttölkkiin vuositasolla. Join vuosia, määrät vain lisääntyivät ajan mittaan. Töissä kävin, mutta heti työpäivän jälkeen aloin juomaan, lopetin sen verran aikaisin, ettei aamulla olisi promilleja, jos poliisi auton työmatkalla pysäyttäisi. Olin yksinäinen tissuttelija, en käynyt baareissa, en käyttäytynyt väkivaltaisesti ketään kohtaan enkä yrittänyt piilotella juomistani perheeltä. Mies ei näiden vuosien aikana kertaakaan sanonut poikkipuolista sanaa tilanteesta.
Sitten sain pari vuorokautta kestäneen kovan oksennustaudin, jolloin ei tehnyt mieli syödä tai juoda mitään, ei edes alkoholia. Silloin havahduin siihen, että voin ihan yhtä hyvin lopettaa koko alkoholin käytön, kun en siitä juomisesta mitään enää itselleni saa. Ja lopetin kerrasta. Ei tullut vieroitusoireitakaan. Nyt muutama kuukausi raittiutta takana, paljon positiivisia vaikutuksia elämääni on tullut juomattomuudesta.
Sivut