Aikuinen asettaa lapselle rajat

Aikuinen asettaa lapselle rajat

Kuva Shutterstock

Äidin ja isän täytyy uskaltaa olla pomoja. Nykyajan vanhemmilta puuttuu yhä useammin auktoriteettiasema perheessä. Aikuisen kuitenkin täytyisi voittaa ottelu lapsen kanssa, sanoo psykologi Keijo Tahkokallio.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (28)

realisti

läsnäolo on tärkein, koska lapsen luontainen olotila ei ole sellainen vastaansanominen, töniminen, pureminen yms. venkoilu. Lapsi on luontaisesti kiltti ja helppo kunhan saa sen mitä biologisesti tarvitsee, eli vanhempansa huomion. 

"rakkaus" ja kuri eivät merkitse mitään ilman läsnäoloa, niitä ei voi antaa, jos viettää vain pari tuntia illassa lapsiensa kanssa. 

Vierailija

olikos semmoinenkin laki olemassa että 12v sai päättää kumman luona asuu vanhempien erotessa ja saa lähteä ulkomaille ilman valvontaa? ja sitten se pyöräileminenkin pitäs olla jo tossa iässä ajoradalla, eikä jalkakäytävällä jos ei erikseen olla merkattu sitä pyöräilytietä. ja jotkut vanhemmat antavat lasten muuttaa jo 16-vuotiaana omilleen ihan vaan siks kun eivät kestäneet toisiaan...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epätoivoinen murkkujen äiti

Voi kertokaahan, miten nämä samat opit toimii, kun kyseessä on kapinoiva teini. Kyllä vanhemmille annetaan vinkkejä uhmaikäisien kanssa toimimiseen, mutta murrosikä on ainakin meidän perheessä ollut paljon haastavampi kaikkien lasten osalta kuin uhma-ikä. Keinot ja voimat on vähissä meiltä vanhemmilta.

Jämäkkä

Voi miten hyvä artikkeli, tämä pitäisi luetuttaa neuvolassa jokaisella vanhemmalla! Antoi vahvistusta omille käsityksille. Kyllä säästyisi paljon yhteiskunnan rahaa ongelmanuorten hoitamisessa.

Vierailija

Eikö lapsi voi itse todeta että "kylmä on ja juu ne äidin ehdottamat lapaset olisi ollut hyvä vaihtoehto"? Vai pitääkö jokainen vaatekappale pukea väkisin vaikka ne revittäisi heti hississä pois...? Itse 3 pojan äitinä, voin antaa lasteni kokeilla miltä olosuhteet tuntuvat, jos ei ole minun antamia vaatetusohjeita yllä. Ei ne pikku ihmiset siitä kärsi koska on minulla ne ylimääräiset hanskat taskussa jos ei alkuun kelvannu. Tarhassa tosin olen saanut palautetta että "jos olisi minun lapseni kiin sanoisin vaan ETTÄ HANSKAT KÄTEEN JA PISTE". Näin ei meillä kuitenkaan ole vaan olen antanut esikouluisellemme päättä haluaako päiväkoulumatkalleen lapaset. Yhden kerran jälkeen on halunnut, kuten myös kaikki muut lapset joten... kuravaatteet eivät varmaan se mukavin vaate,mutta kenelle olisi? 😂 tässä ehkä myös vanhempien viitseliäisyys punnitaan.

Ajatukseni tässä kuitenkin oli että mielestäni lasten täytyy saada kokea edes jotain vaikuttamisen mahdollisuutta. Oli se sitten vaikka sukkien valinta. Ja omasta kokemuksesta voin kertoa että jos lapsi jättää yhden kerran hanskat pukematta niin ei ne sormet mene kuolioon. Kunhan aikuisella on lapaset mukana. Ne omat kokemukset ja vaikutusmahdollisuudet ovat kuitenkin todella tärkeitä pienille ihmisille ❤

Vierailija

"Aikuiselle ainoa tapa opettaa oikean ja väärän ero on toistaa kerrasta toiseen samoja asioita ja valvoa sääntöjen noudattamista. Vanhemman kuuluu myös suuttua ja näyttää suuttumuksensa silloin, kun lapsi tekee väärin. Jos kolmevuotias isoveli tönii tai kiusaa taloon tullutta vauvaa, on mentävä väliin. Leikki-ikäinen on nostettava tilanteesta ja hänelle on puhuttava vihaisella äänellä. Väkivaltaa ei saa käyttää, mutta kaunis pyyntö ei tehoa. Lapsen on kokemuksellisesti tunnettava, että aikuinen on tosissaan. Näin lapselle kehittyy kyky kokea tunteita, esimerkiksi syyllisyyttä."

Tämä on nykyään harvinaista, lapsille ei suututa vaikka tekevät väärin. Vaaditaan vain etuoikeuksia vaikka tiedossa on että jo lakisääteisten palvelujen tuottaminen on kovan työn takana päiväkodeissa ja yhsenjos etuoikeudet ovat pois muilta, yleensä heikoimlilta joiden vanhemmat eivät vaadi erioikeuksia.

Ennen " jumalanpelko " opittiin ja muiden ihmisten kunnioitus.

Nykyään mietin kun häpeää ei tuoteta vaikka lapsi tekisi tahallista pahaa huvikseen, niin sadistinen pahuus lisääntyy, tarkoitan sitä että porukassa kiusataan yhtä nauttien siitä, jos uhri tulee esiin, ihmishirviöt vain jatkavat entistä pahemmin ryhmissään, olivat ne somen tai mitä vain.

Muuten syömiset nykkumiset ym ovat juurikin niin että on oikeus tuntea kiukkua jos ei nukuta tai kertoa tunteesta että ruoka on pahaa jne ilman rangaistuksia, toki niistä pitää pyrkiä kasvamaan pois jos toisille tulee haittaa, esim ylimääräistä työtä tai sisaruskaan ei voi nukkua, niin silloin vain nukutaan, ei lauleta keskellä yötä, mutta suuttumus on ok tunteena eikä sitä tarvitse hävetä mutta sillä ei voi viedä koko perhetTä.

Mutta se että tahallisesta ilkeydestäkään ei enää tarvitse tuntea häpeää vain etuoikeuksia ja vanhemmilta tulee malli yhden kiusaamisesta porukassa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
"Aikuiselle ainoa tapa opettaa oikean ja väärän ero on toistaa kerrasta toiseen samoja asioita ja valvoa sääntöjen noudattamista. Vanhemman kuuluu myös suuttua ja näyttää suuttumuksensa silloin, kun lapsi tekee väärin. Jos kolmevuotias isoveli tönii tai kiusaa taloon tullutta vauvaa, on mentävä väliin. Leikki-ikäinen on nostettava tilanteesta ja hänelle on puhuttava vihaisella äänellä. Väkivaltaa ei saa käyttää, mutta kaunis pyyntö ei tehoa. Lapsen on kokemuksellisesti tunnettava, että aikuinen on tosissaan. Näin lapselle kehittyy kyky kokea tunteita, esimerkiksi syyllisyyttä."

Tämä on nykyään harvinaista, lapsille ei suututa vaikka tekevät väärin. Vaaditaan vain etuoikeuksia vaikka tiedossa on että jo lakisääteisten palvelujen tuottaminen on kovan työn takana päiväkodeissa ja yhsenjos etuoikeudet ovat pois muilta, yleensä heikoimlilta joiden vanhemmat eivät vaadi erioikeuksia.

Ennen " jumalanpelko " opittiin ja muiden ihmisten kunnioitus.

Nykyään mietin kun häpeää ei tuoteta vaikka lapsi tekisi tahallista pahaa huvikseen, niin sadistinen pahuus lisääntyy, tarkoitan sitä että porukassa kiusataan yhtä nauttien siitä, jos uhri tulee esiin, ihmishirviöt vain jatkavat entistä pahemmin ryhmissään, olivat ne somen tai mitä vain.

Muuten syömiset nykkumiset ym ovat juurikin niin että on oikeus tuntea kiukkua jos ei nukuta tai kertoa tunteesta että ruoka on pahaa jne ilman rangaistuksia, toki niistä pitää pyrkiä kasvamaan pois jos toisille tulee haittaa, esim ylimääräistä työtä tai sisaruskaan ei voi nukkua, niin silloin vain nukutaan, ei lauleta keskellä yötä, mutta suuttumus on ok tunteena eikä sitä tarvitse hävetä mutta sillä ei voi viedä koko perhetTä.

Mutta se että tahallisesta ilkeydestäkään ei enää tarvitse tuntea häpeää vain etuoikeuksia ja vanhemmilta tulee malli yhden kiusaamisesta porukassa.

Pahimmassa tapauksessa sadistijengi vielä on muiden silmissä uhrinsa uhreja, tai muita puolustavia sankareita, eli joku uhrin virhe tai reagointi nähdään oikeutujsena eristää, vainota, häiritä tahallisesti ei-spontaanisti, levittää valheita ja puolitotuuksia, eli lyhyesti sanottuna tuhora elämää.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat