Masennuslääke suojaa mieltä ja kehoa

Masennuslääke suojaa mieltä ja kehoa

Masennuslääkkeet hillitsevät keskushermoston tulehdusta, vähentävät sydänkohtauksen vaaraa ja suojaavat muistia. Liian hyvää ollakseen totta? Vastaamassa professori Jari Tiihonen Kuopion ylipistosta.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (39)

Vierailija

Empatiaa kiitos kirjoitti:
Minulla ssri-lääkkeet toivat pelastuksen. Alkoi olla jo aika synkkiä ajatuksia mielessä. Jos oloni vielä joskus menee yhtä huonoon jamaan, niin palaan lääkkeisiin, tai en enää vitkuttele niin kauaa että päädyn taas pohjalle. Nämä "salaliittoteorioiden" kylväjä eivät ole ilmeisesti koskaa joutuneet pohjalle, niin idioottimaisilta nuo pelottelut näyttävät. Ja edesvastuuttomilta. Näitä juttuja lukevat hädissään olevat ihmiset.

edesvastuutonta on lääkkeiden suosittelu

Vierailija 42 2017

Eräs psykiatri julkisella vastasi isoon osaan "tavallisten" lääkärien lähetteisiin näkemättä potilasta: "Kokeillaan ensin lääkitystä  ....  ajan. (Sama vastauspohja )  "  Näin ei eivät työt ruuhkautuneet. Tehokkuusluvut pysyivät korkeina. Sitten hän vaihtoi hommia, kaiketi yksityiselle puolelle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimii

Buprenorfiini (Voxra) auttaa kyllä nopsasti. Jatkuva itkuun romahtamisen fiilis loppui viikossa. Verenpainetta se vähän joillakin nostaa, mutta ei lihota, päinvastoin se yritettiin rekisteröidä laihdutuslääkkeeksi. No en kyllä laihtunut. Mutta auttoi depikseen, vaikkei kokonaan parantanut. En tosin odottanutkaan, koska ei lääke korjaa pielessä olevia asioita ja ihmissuhteita. Mutta se paransi oloa ja auttoi selviytymään arjesta. Ennen lääkitystä toivoin, että olisipa edes yksi päivä viikossa, etten olisi itkun partaalla ja romahtamaisillani. Lääkkeen alettua vaikuttaa itkuiset päivät jäivät vähemmistöön ja ahdistuskohtaukset vähenivät. Aloitekyky nousi huomattavasti. Jossain vaiheessa olin sen verran hyvässä kuosissa, että saatoin jättää lääkkeen pois eikä se muuttanut oloa mihinkään suuntaan. Parantuminen kokonaan edellyttää suuria muutoksia elämässä, joten siinä ei olla vielä, koska rohkeus, voima ja läheisten tuki puuttuu. Lääke teki kuitenkin tehtävänsä eikä aiheuttanut sivuvaikutuksia, joten en lyttäisi niitä noin voimakkaasti kuin jotkut tekevät.

Vierailija

Kyllä vaikeasti masentunut minun mielestäni tarvitsee lääkehoitoa terapian rinnalle. Masennukseen on suhtauduttava vakavasti. Ihminen ei valita ja ole huonossa kunnossa tahallisesti. Kaikki haluisivat nauttia elämästä eikä häilyä ja pinnistellä elämän ja kuoleman rajamailla.

Vierailija

Tekeekö huonon olon tämä lääke ?Itselleni ei ole vielä löytynyt lääkettä, mikä ei tekisi huonoa oloa, ei vain pientä pahoinvointia vaan jatkuvaa yökötystä.

Vierailija

Kuinkahan paljon hynää proferssori on saanut lääkefirmoilta tutkimukseensa? Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. Sekin on jo yleisesti tunnettua, että masennuslääkkeet nostaa paino, luulisi jo proffan tietävän, jos edes tuntee koko asiaa. Ja sekin on huolestuttavaa, että masentuneet jäävät entistä enemmän sairaseläkkeelle, vaikka on näitä "hyviä" lääkkeitä.

Jenna

Tämän  artikkelin väittämät tuntuu todella liian hyvältä ollakseen totta. Tai jos ovatkin totta, niin se ei huomioi negatiivisia puolia juuri ollenkaan. Kritisoisin todenteolla väittämää "suojaa kehoa".

Käytin itse koko aikuisikäni nuoresta aikuisesta asti masennuslääkkeitä eikä sillä ollut hyviä seurauksia ollenkaan erityisesti pitemmällä tähtäimellä. Tunsin oloni koekaniiniksi, jälkikäteen, sillä aivoni kehittyivät aikuisuuteen lääkkeiden alla. Olin pitkäaikaiskäyttäjä, yksi lukuisista Suomessa.

Mitä seurauksia sillä oli?

- 10 vuoden käyttämisellä en koe seksuaalisia tunteita ollenkaan ja genitaalialue tuntuu tunnottomalta. Seksuaalisuus hiipui lääkettä käyttäessä, millä oli monenlaiset seuraukset tunne-elämässä ja parhaillaankin on, koska en ole palautunut lääkityksen jälkeen. Ennen lääkettä minulla ei ollut tällaista tilaa. Mitään tukea tähän ei saa, kun aina tämä laitetaan vain mielen ilmiöksi. Ikäänkuin vain kuvittelisin mitä olen kokenut ja mitä koen parhaillaankin. Tämä tuntuu hyvin raskaalta. Olen kuitenkin löytänyt oireilleni termin, "PSSD" mikä viittaa SSRI- lääkityksen lopetuksen jälkeen jatkuviin seksuaalisen toiminnan ongelmiin ja löytänyt aiheesta tietoa netistä. Seksuaalisista hankaluuksista ei mainittu sanallakaan määräämishetkellä. Tämä tuntuu erkaannuttavalta asialta ja tunnen itseni omituiseksi. Tällä on paljon negatiivisia seurauksia käsityksessä itsestä ja olen kokenut paljon tuskan tunnetta tästä.

- Lopetusoireena lääkkeestä oli univaikeuksia, aivosumua, oli hankala selviytyä asioista kognitiivisesti, kestää stressiä ja fyysistä  ja henkistä rasitusta kuten ennen. Tunteet ailahtelivat vuoristoratamaisesti ja hallitsemattomasti tunnetilojen liittymättä välttämättä ollenkaan elämän tapahtumiin vaan ne tulivat kuin salama kirkkaalta taivaalta. Katsetta siirtäessä sähköiskut muljahteli päässä  ja silmät oli ikävän tuntuiset ja valonarat ja sain migreeneitä. Olin yliherkistynyt monelle asialle ja muutenkin yliherkistyneessä tilassa. Henkisesti elämäni raskain koettelemus, raskaampi kuin mikään masennus tai ahdistus ja oireisto ei vastannut aloittamisen aikaan ollutta oireistoa vaan oli paljon vaikeampi.

- Ikinä ei tuntunut olevan oikeaa ajankohtaa lopettamiselle, koska elämä aikuisiässä voi olla hektistä. Tämä siitä huolimatta, että lääkäri väitti että masennuslääkkeet voi ajaa milloin vain helposti alas määrätessä lääkettä, mutta jouduin aina jatkamaan, koska aina keksin mielessäni syitä, miksi en nyt voi alasajaa lääkettä elämän velvoitteiden takia. Syy oli koska lopetus oli hankalaa!

- Koin lääkkeistä purkuhankaluuksia. Olo oli pökkyräinen ja en saanut ajettua lääkettä alas yrittäen selviytyä työelämässä. Minulla oli tunne riippuvuudesta lääkkeeseen, mikä tuntui henkiseltä, mutta myös fysiologiselta. Yksikin annosunohdus toi kamalan olon ja sähköiskuja päässä ja joskus unohtaessani uusia reseptin olin aivan kauhistunut, miten kestän olojen kansssa. En ole ainut kokemuksieni kanssa, vaikka SSRI - lääkkeisiin ei pitäisi liittyä minkäänlaista riippuvuutta, mikä minulle sanottiin määrätessä.

Jenna

jatkoa: - Lopetusoireet ja lääkkeistä palautuminen henkisesti ja fyysisesti kesti pitemmän aikaa kuin mitä lääkärit väittävät, kenties kun käyttöä oli niin pitkään. Tällaisen voimakkaan lääkkeen purkaminen voi olla todellinen koettelu mielenterveydellisesti ja tuntua siltä, että ei ymmärrä mitä omassa kehossa ja mielessä tapahtuu. Mikään terapia ei valmenna sille vaikkakin varmasti hyötyä olisi tuesta lopetusaikana, mutta oikein kukaan ei ymmärrä käymiäsi kokemuksia mitä käyt läpi, lähipiirissä eikä terapeuttikaan eikä lääkärikään täysin, vertaistukea onneksi löysin netistä. Kun jälkikäteen luin masennuslääkepakkauksen selosteen, myös valmistaja varmasti ymmärsi lopetushankaluuksien mahdollisesti pitkäkestoisen luonteen joillakin yrittäen sanoutua irti vastuusta: siellä luki että lopetusoireet voi olla joillakin vaikeita ja kestää pitempäänkin kuin mitä yleisesti.

- Nuorena naisena masennuslääkkeiden syöminen on ongelmallisempi asia mitä sanotaan. Esimerkiksi raskauden kannalta. Kerran nuorempana sain tietää olevani raskaana vahingossa, ja tämä aiheutti hyvin ahdistavan tunteen mitä tehdä, koska ei halua käyttää lääkettä raskausaikana. Purkaminen raskausaikana vuosien käytön jälkeen voi olla hyvin stressaavaa, sekä äidille että kehittyvälle lapselle mutta myös ajatus lapsen kehittymisestä kohdussa lääkkeille altistuen tuntuu kammottavalta.

- Vaivuin lopetuksen jälkeen suurimpaan masennustilaan koskaan, mutta en ollut edes koskaan kokenut yhtä vakavaa masennusta ja toimintakyvyttömyyttä ja hankaluuksia unen kanssa aloittaessani lääkkeet. Tähän lääkäri suositteli lisää lääkkeitä ja painotti kuinka tarvitsen lääkkeitä, mikä tuntui siltä, ettei hän ottanut huomioon ollenkaan lääkkeistä kokemiani ongelmia.

- Lääke leikkasi tunteitani, ja uskoisinkin että miksi olen kokenut siitä hyötyä, on juuri tämä ilmiö. Oli helpompi kestää ahdistusta ja paineita, mutta toisaalta vaikka sanotaan että lääkkeet ei muuta persoonallisuutta, koen muuttuneeksi hiukan välinpitämättömämmäksi asioiden suhteen ja emotionaaliset reaktioni laimeammiksi. Terapia ei edennyt, kun yhtäkkiä lääkkeen aloituksen jälkeen en nähnyt olevan käsiteltäviä asioita.

- Olen löytänyt paljon ihmisiä netistä vieroitusfoorumeilta, jotka ovat kuvanneet lääkkeistä suurempia ongelmia ja pitempiä lopetusoireita, mitä yleensä lääkärit niistä esittävät liittyvän lääkkeisiin. Jos jotain tästä kokemuksestani pitkäaikaiskäyttäjänä olen päättänyt, on kertoa kokemukseni rehellisesti ja toivoa, että masennuslääkkeisiin liittyvät ongelmat nähtäisiin enemmän, erityisesti niillä jotka käyttävät näitä pitkäaikaisesti kehittyessään aikuisuuteen. Tällaiset jutut mielestäni värittävät lääkkeistä väärää kuvaa.

- Jos jälkikäteen saisin elää elämäni uudelleen, en olisi käyttänyt lääkkeitä niin pitkäaikaisesti ja toivon että olisin saanut kriittisemmän lääkärin, joka olisi minua valistanut lääkkeisiin liittyvistä riskeistä. Koen, että tapa millä minulle perustettiin lääkityksen tarve kuinka minun aivoissani olisi kuin joku biologinen vika johon tarvin lääkitystä altisti minua henkiselle riippuvuudelle lääkkeistä. Tunnen että minun piti oppia näistä lääkkeistä kantapään kautta. Nykyään en käytä lääkkeitä, mutta ne ovat jättäneet minuun jälkensä.

Vierailija

Olen erittäin kiitollinen, että olet jakanut tämän kokemuksesi. Ja se tekee minut todella surulliseksi kuulla, kuinka sinun kohdallasi lääkkeet ovat vaikuttaneet. Olen taistellut vuosia lääkkeen syömistä vastaan, sillä katson siitä olevan todennäköisesti enemmän haittaa kuin hyötyä. Luonnollisesti en toki sitä voi kohdaltani tietää, koska en ole kokeillut, enkä väitä että lääke ei voisi auttaa esim lyhyinä kuureina syötynä. Olen kuitenkin päättänyt valita näin, enkä voi suosittaa lääkeettömyyttä kaikille, etenkään koska en ole toista vaihtoehtoa kokeillut, enkä myöskään siksi koska tämä ei ole helppo tie. Kiitän viestistäsi, sillä se antoi minulle uskoa ja voimaa pysyä toistaiseksi päätöksessäni, vaikka se välillä horjuukin. 

Vierailija

Psyykenlääkkeet voivat aiheuttaa pysyviä vaurioita aivoillesi. Puhutaan iatrogeenisesta dementiasta tai laajemmin CBI:stä eli Chronic Brain Impairmentista. Muitakin termejä on käytössä. Saat lisätietoa nettihaulla. SSRI:t ovat myös todella koukuttavia vaikka osa pääseekin niistä eroon suhteellisen helposti. Arviot pahasti koukuttuneista vaihtelevat aina 20 %:sta 60 %:iin eli pimeässä pitkälti operoidaan. Tiedät vasta, kun lopetat -periaatteella.

Lääkeyhtiöt piilottelivat ainakin jossain vaiheessa tutkimusdataa, jonka perusteella lääkkeiden vaikutus masennukseen oli yhtä suuri kuin lumelääkkeen, tai vertaishoitojen, kuten liikunnan ja terapian kohdalla. Ja julkaistiin vain sellaiset tutkimukset joissa saatiin positiivinen hoitovaste, mutta jätettiin negatiiviset tulokset julkaisematta.

SSRI:t toimivat lamaamalla tunteitasi. Psykiatrit yleensä sanovat, että ne kaventavat tunnekokemuksia tai "leikkaavat huippuja pois". Siten menetät kykyäsi tuntea vahvoja tunteita tai jopa tunnekokemukset kokonaan. Ilmiöstä käytetään entisten käyttäjien keskuudessa nimitystä zombifioituminen ja seurannutta turtuneisuuden tilaan zombitilaksi. Tila vastaa kuulemma karkeasti lobotomiaa, joka tarkoittaa sitä, että sinulta katoaa tai madaltuu persoona ja ihmisyys. Jotkut pitävät seurannutta tunteettomuuden tilaa helpottavana, koska elämän asiat menettävät merkityksensä ja tunteita ei enää koe samalla tavalla. Pidemmän päälle hetkellinen siunaus muuttuu pysyväksi helvetiksi, koska tunteettomuus voi jäädä pysyväksi.

Eli olethan varovainen, kun liikut psykiatrisessa maailmassa, ettet tietämättäsi vahingoita itseäsi. 

Nyt täytyy erikseen vielä mainita, että vakavan masennuksen hoidossa miedolla lyhytaikaisella lääkehoidolla sekä terapialla on paikkansa ja esimerkiksi pelkkä liikunta, terapia ja ravintoaineiden puutosten korjaaminen ei välttämättä riitä hoidoksi. 

Dissosisaatio

Joo, eihän masennuslääkkeet suoranaisesti paranna masennusta, vaan lievittää sitä niin, että esim työssäkäynti onnistuu. Verenpainelääkkeetkään ei paranna korkeaa verenpainetta. Silti salaliittoteorioita verenpainelääkkeisiin liittyen sattuu harvoin silmään. Mikähän noissa psyykenlääkkeissä niin ihmisiä kuohuttaa? Ei lähimmäisenrakkaus ainakaan.

Vierailija

Toimii kirjoitti:
Buprenorfiini (Voxra) auttaa kyllä nopsasti. Jatkuva itkuun romahtamisen fiilis loppui viikossa. Verenpainetta se vähän joillakin nostaa, mutta ei lihota, päinvastoin se yritettiin rekisteröidä laihdutuslääkkeeksi. No en kyllä laihtunut. Mutta auttoi depikseen, vaikkei kokonaan parantanut. En tosin odottanutkaan, koska ei lääke korjaa pielessä olevia asioita ja ihmissuhteita. Mutta se paransi oloa ja auttoi selviytymään arjesta. Ennen lääkitystä toivoin, että olisipa edes yksi päivä viikossa, etten olisi itkun partaalla ja romahtamaisillani. Lääkkeen alettua vaikuttaa itkuiset päivät jäivät vähemmistöön ja ahdistuskohtaukset vähenivät. Aloitekyky nousi huomattavasti. Jossain vaiheessa olin sen verran hyvässä kuosissa, että saatoin jättää lääkkeen pois eikä se muuttanut oloa mihinkään suuntaan. Parantuminen kokonaan edellyttää suuria muutoksia elämässä, joten siinä ei olla vielä, koska rohkeus, voima ja läheisten tuki puuttuu. Lääke teki kuitenkin tehtävänsä eikä aiheuttanut sivuvaikutuksia, joten en lyttäisi niitä noin voimakkaasti kuin jotkut tekevät.

Korjaus: tarkoitat varmaan bupropionia. Buprenorfiini (tuotenimiä mm. Subutex) on opioidi ja todella vahva kipulääke.

Klääkevadtaisuus

Tuossa on paljon paskana kirjoitettuna. Psykiatrit ja lääkärit nimenomaan kehottaa että jos tunne köyhyys tulee tai elämä tuntuu puulta niin lääkkeet vaihtoon. Itselläni ollut 3 lääkkeen kanssa tälläisiö oireita, kunnes aloitin paroxetin ja 2 viikossa sain koko tunne elämäni takaisin. Kaikki tuntui normaalilta pitkästä aikaa. Kun lopetin lääkkeet mitään pysyviä tuhoja ei aiheutunut, koska aivojen muotoon ja käyttäytymiseen et voi vaikuttaa vain välittäjä aineksiin. Kun lopetin lääkkeen koin 4 viikkoa lopetus oireita joiden jälkeen olo taas normaali ja kyllä ahdistus palasi myöskin. Mutta niin kauan kun ei omaa lääkärin tai farmaseutin virkaa kannattaa tukkia turpansa kiinni asioista mistä ei mitään tiedä.

Mielikki

Jos asioihin ei muuta ratkaisua löydy onhan se hyvä että on lääkkeitä jotka auttavat masennukseen. Jotkut ovat lisäksi herkkiä ihmisiä jotka eivät kestä vastovastoinkäymisiä.

Vierailija

"5. Masennuslääke estää sydän- ja verisuonitautia.

Totta. Ainakin masentuneilla potilailla. Lääke hillitsee tulehdusta ja estää verihiutaleiden klimppiytymistä. Varjopuolena on se, että masennuslääkekin saattaa lisätä verenvuotojen riskiä".

Minulla on

1) Verihiutaleet eli trombosyytit aina joko viitearvon alarajalla tai jopa alle viitteen.

ja 

2) Herkkä CRP on minulla aina mittaamattoman alhainen. Eli alle 0,12.

Lisäksi en ole ylipainoinen, korkeintaan 2kg liikaa rasvaa, mutta painoindeksi on reilusti normaalin puolella.

Olen 42 mies. 

Eli minun ei ehkä kannata harkita masennuslääkkeitä? Mieluummin liikuntaa, jos vaan löytäis TREENIKAVERIN niin tulis varmemmin liikuttua??

Anonymous

Samat olot mulla yksi pilleri edes välistä jäi ni tuntu et pää räjähtää tulee sydänkohtaus muutun hulluja hirveetä hikoilua/kylmimiset oksettaa ahdistaa en saanu syötyy yli puoleen vuoteen ku pari leipää päivässä paino tippu 55kiloseks 70kilosta sit meni motivaatio ja lopetin ne paskat seinää

Jonsku

Olen syönyt 2 vuotta escitalopramia, käynyt 3,5 v terapiassa,oppinut elämään itseä kuunnellen olen voinut erinomaisesti, jätin nyt yhden lääkkeen ottamatta (10mg) ja kolme päivää siitä ja olen ahdistunut. Voiko olla että tuo yhden lääkkeen väliinjättäminen tekee näin paljon?? Pelkään että palaan samaan tilaan kuin kaksi vuotta sitten, eikö tämä lääke enää auta minua? En jaksaisi tätä enää nyt kun ajattelin että varsinkin terapian avulla olen”sinut itseni kanssa”. Pelottaa.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat