klo 11:54 | 3.6.2010
Olen onnelisessa uusavoliitossa. Tai siis olisin onnellisessa ellei mieheni entinen vaimo kummittelisi suhteessamme. Mieheni on kertonut vain vähän heidän suhteestaan mutta mileikuvitukseni keksii kyllä kaikenlaista.
Nykyään huomaan vihaavani mieheni ex-vaimoa. Mietin häntä aivan liian paljon ja se vie energiaani.
Onko muilla kokemusta tällaisesta? Miten pääsitte eroon vihantunteesta exää kohtaan?
nimim. avokki
Tuttu tunne, mutta olen päässyt siitä hiljalleen eroon. Paras lääke tässä oli aika ja se, ettei mieheni ole antanut aihetta mustasukkaisuuteen.
Muistuta itseäsi siitä, että miehesi VALITSI sinut.
Meillä miehen entinen vaimo on tehnyt tavalla tai toisella kiusaa jo kymmenen vuotta eli koko suhteemme ja avioliittomme ajan. Itsessäni vihan tunteita herättää se, että kiusaaminen ja häiriköinti ei ole loppunut. Nyt kun lapset ovat isoja, niin kiusa tapahtuu heidän välityksellään. Pahinta on se, että mieheni ei pysty asettamaan perheemme rajoja entiselle persoonallisuushäiriöiselle vaimolleen. On aivan sama, yritänkö olla häntä ajattelematta, koska tämä ex-vaimo pitää kyllä huolen, että siihen ei ole mahdollisuutta. Tämä on aiheuttanut paljon riitoja minun ja mieheni välille ja nyt olemme eron partaalla. Tuntuu kohtuuttomalta, että joku ihminen todella voi tulla meidän kahden väliin noin pahasti. Kyse ei ole siitä, että olisi aihetta mustasukkaisuuteen, mutta voin sanoa, että tuntuu, kuin ex-vaimo asuisi kodissamme. Neuvon kaikkia, joilla tilanne näyttää jo uusperheen alkumetreillä samalta, että tehkää heti omat rajanne selviksi. Minä en sitä tehnyt ja tässä ollaan.
Ei ole myöhäistä vieläkään ottaa uusi asenne. Koska lapset ovat jo isoja, voitte keskittyä kahdenkeskisen strategian luomiseen. Jutelkaa huolella ja kiihkottomasti asiasta. Tutkikaa tämän exä-ilmiön vaikutuksia elämäänne ja pohtikaa, mitä sen suhteen tahdotte ja mitä se käytännön tilanteissa vaatii. Vakuuttakaa toinen toisenne siitä että tuette toisianne ja haluatte YHDESSÄ lopullisesti rajata tämän tyypin ulos elämästänne. Älkää suostuko keskustelemaan lasten kanssa niistä mahd. aiheista, jotka he "toimeksi saaneina" tuovat teille vaan todetkaa rauhallisesti ja määrätietoisesti, etteivät ne kuulu teille.
Älkää antako jonkun sairaan tuhota parisuhdettanne. Sitä hän toivoo ja siihen pyrkii koska on niin kipeä. Te kaksi voitte päättää teidän asioistanne. :)
Minä tunnen myös vihaa niitä naisia kohtaan, jotka olette vieneet meiltä naisilta miehet ja lapsiltamme isät, hävetkää. Kieriskelkää vain mustasukkaisuudessa meitä ex-vaimoja kohtaan, teillä on aihettakin, kumpa vain tietäisittekin!!!
Kyllähän se niin on,ettei ketään väkiste viedä.Miks ihmeessä puhutaan,että joku on "viety"joltain toiselta.Eiköhän meillä jokaisella ole ihan omat aivot joilla ajatella ja punnita omia valintojamme.Sillä tietoinen valintahan se on,kun toisen kelkkaan lähtee,vaikka olisi vakisuhteessa.Itelleni kävi niin,että mies,jota treffailin,olikin naimisissa,ja minä hölmö en sitä tiennyt kuin vasta liian myöhään.Tunteet oli jo pelissä,mutta jätin miehen,koska pystyi tekemään noin vaimoaan kohtaan,ja se kertonee paljon kyseisen tyypin kierosta luonteesta.Itsekäs ja epäluotettava,omaan napaan tuijottelija,joka sitten yritti eron jälkeen kaikin keinoin takaisin,ennenkuin ymmärsi tarun loppuneen siihen.Toisten ihmisten liittoa tulee kunnioittaa ja pysyä siitä kaukana.Sinkkuja on nykyään yllin kyllin tarjolla,on valinnan varaa.MUtta jokaisella on kyky tehdä elämäänsä koskevia päätöksiä ihan ite,valita asioita,joita pitää tärkeänä ja itselleen sopivana.Toista kun ei voi omistaa.
Pari vuotta sitten aviomies kävi kiinni lapseen ja lastensuojelu tuli tarhan kautta kimppuun. Juopottelutaustan tietäen ei suojelu antanut vaihtoehtoja, asumusero ja miehen on käytävä jussityöntekijän juttusilla tai seuraukset suurenevat. No, mies jatkoi samaa elämäntyyliään mutta yhdessä oltiin silti, hänellä oli omat menonsa ja piti minua ja kahta pientä lasta 'varaperheenä'.
Ennen avoeroa alulle pantu lapsi kohdussani olin mieheni kotosalla yötä ja löysin syyn siihen kiinnikäymiseen.. Oli ollut toinen nainen jo pitkään kuvioissa vaikka lypsi rahaa minulta edelleen voimassa olleen suhteemme nojalla asumuseron aikana.. Ei tainnut pää kestää kaksinaamaisuuttaan.
Niin juoni oli minun lapsieni isä.
Ja oli vielä juoninut tämän kuvion naapurimme ja hyvän ystävämme vaimon kanssa, joka nykyään siis avokkinaan on.
Tällaiset petturit ansaitsevat kunnon seuraukset teoistaan ja pahan mielen.
Yksinhuoltajana on hyvä olla. =)
Itse aikoinani alkoholistin kanssa eläneenä voin sanoa,että mikään ei merkkaa alkoholistille niin paljon kuin aine,jolla itsensä päihdyttää.On se sitten viina tai muut kovan luokan aineet.Vain sille hän voi olla lojaali,ei siinä paljon perhe tai läheiset mieleen tule.Eikä mikään ole sen suurempi ongelma tässä yhteiskunnassa.Vai kuinkahan paljon väkivalta tilastot siistiytyisivät,jos päihteitä ei olisi?Tai terveyden hoito kustannukset ,mielenterveys puolellakin,kun sekä läheisiä että itse alkoholistia hoidetaan?Entäs nämä pettämiset liitoissa,kuinkahan usein ne alkavat jurrissa ollessa?Kyllä uskallan väittää,että 80% jäisi tekemättä ja terveys menot puolittuisivat.Itselläni lapsia myös ja silloinen mieheni onneksi "kiltti" juoppo,joka ei koskaan pahaa sanaa sanonut,eikä kättään kohottanut.Petti kylläkin.Lähdin lasten kanssa,koska eihän ihmisen kanssa,joka on jatkuvasti päihteessä,voi elää normaalia elämää.Ja aina,ihan aina lapset ovat olleet tärkeysjärjestyksessä ykkösenä,heitä ei saa koskaan altistaa fyysiselle eikä henkiselle väkivallalle.Meidän aikuisten tehtävä,ainoa ja tärkein,on suojata lapsiamme kaltoinkohtelulta.Sitä vain ei saa hyväksyä,vaan viedä lapset välittömästi pois ihmisen luota,joka näin toimii.Se kun on turmiollista henkisesti pitkälle,pitkälle aikuisuuteen,eivätkä arvet umpeudu välttämättä koskaan.Itse olen kokenut pienenä väkivaltaa,joten tiedän mistä puhun ja olen puhunut myös monen kohtalotoverin kanssa.Lapset kun ovat täysin vanhempiensa armoilla,eivätkä pysty puolustautumaan.Eikä mitään sellaista syytä ole,minkä takia pitäisi sellaista keneltäkään sallia ja jos sellaista vain sivusta seuraa,osallistuu 100% väkivaltaan itsekkin ja silloin myös pitää tuomita tämäkin osapuoli,ja lapset otottava huostaan.Näin olisi pitänyt toimia myös minunkin kohdallani,koska kumpikaan vahemmistani ei ollut kykenevä vanhemmuuden tuomaan vastuuseen vaan välttelivät sitä ja keskittyivät omaan itseensä.Elämä on epäreilu,sen olen saanut kokea minäkin ja aika ajoin erittäin haastavaa.Olen kokenut itse paljon vastoinkäymisiä,sieltä pahimmasta päästä ja lapsien takia oikein tiukoista tilanteista olen selvinnyt.Minä heidät tähän maailmaan synnytin,ja loppuun asti heistä huolehdin parhaalla mahdollisella tavalla.He ovat sen ansainneet ja sen olen heille velkaa.
Ei ketään viedä. Harva on mustasukkainen miehen exälle. Teidän käytös on sellasta, jota ei kukaan tervepäinen katsele. Sinunkin kommenttisi on ihan pimeä.