uskoton vaimo

Vierailija

Paljon puhutaan kuinka miehet pettävät...ja totuushan on että myös naiset pettävät miehiään, tästä ehkä vain puhutaan vähemmän. Olen 40 v, kolmen lapsen äiti ja ollut naimisissa 12 vuotta nykyisen mieheni kanssa. Mieheni on alusta saakka sanonut ettei halua kuulla mikäli kävisin vieraissa, ei niinkään sillä ettäkö hyväksyisi sen, vaan "Ei siitä sydän kuole, mitä ei silmä näe". Nauroin mieheni puheille, koska en koskaan kuvitellut pettäväni miestäni, kunnes siinä kuitenkin 12 vuoden jälkeen kävi niin. Tosin en tuntemattoman kanssa, vaan nuoruuden rakkauden kanssa, joka hänkin elää parisuhteessa. Teko oli ns harkittu, eli teimme treffit, vietimme mukavan illan ja yön yhdessä. Todennäköisesti tapaisimme jatkossakin, mutta pitkä välimatka estää sen. Tuona aikana minulla ja miehelläni ei mennyt kovin hyvin, joten en potenut huonoa omatuntoa, vaan olin sitä mieltä että tarvitsin "lohduttajaa". Kesä menikin jo paremmin mieheni kanssa, kunnes syksy ja arki palasi...Työmatkalla minulla ja kollegallani vaan natsasi ja vietimme ihanan yön yhdessä. Molemmilla puolisot ja perheet kotona odottamassa ja sovittiin ettei tästä mitään suhdetta tule. Minä, joka aina olen potenut huonoa omatuntoa kaikesta, en nyt vaan tunne mitään katumusta. Tunnelma kotona on ihan rauhallinen, mies ja lapset tyytyväisiä, miksi mennä rikkomaan sitä? Voisinpa väittää että nämä kokemukset ovat nostaneet naisellisuuttani ja piristäneet omaa avioliittoani. En koe olevani huono vaimo, hoidan perheeni ja lapset kuten ennenkin, eikä mieheni ei jää seksistä paitsi -se meillä toimii hyvin. Se, onko mieheni käynyt vieraissa, ei askarruta minua, kunhan muistaa suojautua. Onko muilla samankaltaisia kokemuksia??

Kommentit (6)

Vierailija

Pitkään parisuhteessa olevana ja monenmoista nähneenä ja kuulleena sanoisin,että pitkään liittoon kuuluvat kaikenmoiset tunteet täydellisestä onnesta täyteen tyytymättömyyteen.Arjen sietokyky monesti koetuksella,ja vieraantuminen toisesta kaiken kiireen keskellä hyvinkin mahdollista.Toisesta tulee kuin varkain se tuttu ja turvallinen,jota pitää itsestään selvänä asiana elämässään.Kunnes tapahtuu jotain,mitä ei ehkä olisi voinut kuvitellakkaan ja sitä kautta tajuaa toisen todellisen arvon.Meillä käyty aikoinaan jos jonkinlaista tilannetta läpi parisuhteessa,avioeroa myöten,sittemmin palattu yhteen.Opittu kantapään kautta,mikä on meille parina tärkeää ja mikä ei niin oleellista,jotta voimme kumpikin hyvin.Mitään sellaista ei tehdä,joka voisi loukata toista.Mietin aina ensin,haluaisinko oman kumppanini tekevän minulle sen,mitä ajattelen tekeväni.Luottamus,toisen kunnioitus ja huomioiminen ja tahto rakastaa toista kuuluvat oleellisesti meidän suhteeseen nykyään.Niistä ei tingitä,vaan mielummin erotaan tarpeen tullen.Liittoja on kuitenkin monenlaisia niinkuin ihmisiäkin,joten puhun vain ja ainoastaan itseni ja kumppanini puolesta.Kukin tekee,niinkuin oikeaksi ja parhaaksi näkee.Mutta sen voin sanoa,että usein valheella on lyhyet jäljet,kaikki paljastuu usein ennen pitkään ja silloin on oltava selkärankaa ottaa vastaan mitä tuleman pitää.Jos siis jotain on tullakseen..

Vierailija

Sanoisin vielä,että vaikka ajattelee hyvinkin kestävänsä,vaikka kumppani pettäisi,niin tunteiden kirjo ja voimakkuus voivat todella yllättää.Ja aina on näissä hommissa mahdollisuus,että toinen menee ja rakastuu palavasti kolmanteen pyörään,ja toinen jää yksin sekä että ne puolisot,joita on petetty,saavat tietää ja silloin voi ilmaantua hyvinkin ikäviä"kohtauksia" elämääsi.Lapsesikin voivat joutua tätä todistamaan.muodossa tahi toisessa.Ja tottahan toki toisen miehen ihailu,halu ja uutuuden viehätys ovat juttuja,jotka nostattavat itsetuntoa ja antavat energiaa.Ainakin jonkin aikaa.Mielestäni silloin,kun suhteessa sovitaan pelisäännöt,esim,avoin suhde jolloin kumpikin saa mennä ja molemmat ovat tietoisia asiasta,on hyväksyttävää.Siihen olisi sisällyttävä kuitenkin ehto,ettei toisten liittoja saa asettaa vaaraan,vaan kunnioitetaan muita ja eletään aikuisen tavoin vastuullisesti.Näitäkin liittoja on kyllä tutkittu ja huomattu,että ne eivät useinkaan ole kovin onnistuneita,vaan niissä esiintyy ennen pitkään mustasukkaisuutta,vihaa ja pettymystä.Itse haluan vierelleni ihmisen,johon voin luottaa ja turvata pahoina päivinä ja joka hyväksyy minut juuri tälläisenä.Elämä kun on hyvin haurasta ja voi yllättää monin eri tavoin.Hetken huumaa on runsain mitoin tarjolla,aitoa ja rehellistä suhdetta saa taas etsiä ehkä kauankin.Tässä ajattelemisen arvoista asiaa,kokemuksien kyllästämältä ihmiseltä.Toivottavasti annoin edes jotain arvokasta ajateltavaa..

Vierailija

hyi mitä ihmisiä, pettävät toisiaan, se ei hyvin pääty kenellekään, ei kai pahaa tekemällä mikään parane. Synti johtaa aina tielle kärsimysten. Itse olen kylmässä avioliitossa elävä nainen, en kuitenkaan pettäisi haluan säilyttää itsekunnioitukseni.

Vierailija

Me ihmiset elämme hyvinkin erillaisissa elämäntilanteissa,itsemme ympärillä saattaa olla jos jonkinmoista haastetta.Silloin voi tuntea itsensä heikoksi ja haavoittuvaksi ja on herkempi tekemään huonoja ratkaisuja.Ihminen on erehtyväinen,virheitä tekee jokainen meistä ja koskaan ei kannattaisi sanoa "ei koskaan".Elämä ja tilanteet ympärillä muuttuvat iän myötä,samoin ihminen itse.Vanhetessa oppii nämä ja armollisuutta sekä itseä,että lähimmäistä kohtaan,ainakin toivon mukaan.On myös ymmärrettävä,mikä merkitys on sillä,millaisesta perheestä tulemme,miten meidät on kasvatettu,millainen on ollut kasvuympäristö.Toiset ovat rakastavassa,kannustavassa ja arvoja kunnioittavasssa perheessä kasvatettu,kun taas toiset ovat eläneet esimerkiksi pelon,päihteiden,väkivallan ja kaaoksen keskellä.Siinäpä hyvä malli,miten elämää elää.Ja yleensähän ne lapset ja nuoret,joita on laiminlyöty,kärsivät siitä pitkälle aikuisuuteen,ei sen vaikutus lopu kotoa muuttaessa.Elämä on hyvin lyhyt,kannattaa tehdä ihan kaikkensa,jotta siitä tulisi paras mahdollinen.Jotta voisi sanoa kuolinvuoteellaan,että elin täyteläisen ja rikkaan elämän,että yritin olla hyvä sekä itselle että lähimmäisille ja että kasvoin elämän oppien kautta siksi,joka minusta oli tarkoituskin tulla...

Vierailija

minun mielestäni pettämien ei kuuluu normaaliin terveeseen parisuhteeseen jos pettämistä tapahtuu asiasta keskusteltava kumppanin kanssa ja mietittävä mitä asialle voisi tehdä.Pettäminen vaikuttaa niin moneen asiaan.

Vierailija

Niin tuskinpa kukaan sitä pitääkään normaalina.Se on vain valitettavan yleistä nykyään.Siinä monen mielenterveys horjuu,kun ihminen,johon luotti,tekee ikäviä asioita selän takana.Galluppien mukaan reilusti yli puolet,jopa 75%,on pettänyt.Kaikki varmasti samaa mieltä siitä,että se on surullista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat