klo 20:58 | 4.12.2010
Olkaa onnellisia, jos teillä on perhettä tai edes yksi ihminen elämässä. On meitäkin joilla ei ole ketään.. :cry: Viimeksi puihuin viime ti kaupantätille.. Säälin jopa itseäni, kuinka surkeaksi elämäni on mennyt. Tai eihän tämä elämää ole... ahdistus nousee päivä päivältä joulun lähestyessä. Siksi toivotan kaikille yksinäisille voimia joulun aikaan.
Sivut
Surullista.Otan osaa.Itsellä kuollut puolet lapsuuden perheestä,vaikka ikää vasta 40v.Isosta perheestä tulleena tottunut tohinaan ympärillä,nyt juhlapäivät hiljaisia ja muut myös..Onneksi on lapsia,mutta hekin kohta aikuisia,eivätkä juurikaan kaipaa enää äitiä.Yksinäisyys yksi pahimpia vitsauksia nykyihmisillä,ennen oli montakin sukupolvea samassa taloudessa,kun taas tänäpäivänä voi olla,ettei lähisukua löydy lähimailtakaan.Uskon,että juuri yksinäisyys tappoi minun rakkaan veljeni,vaikkakin oli muitakin syitä.Se,ettei tunne itseään tarpeelliseksi ja toisille rakkaaksi,on turmiollista.Me vain tarvitsemme muita,ollaksemme hengissä.Ota ihmeessä osaa erillaisiin yhdistyksiin,harrastuksiin,vapaaehtoistyöhön tms.,jotta saisit läheisiä ihmisiä elämääsi.Mitä tahansa,jotta et tuntisi olevasi niin yksin.Itse otin koiran,joka kyllä paikkaa minulle paljon,mitä olen menettänyt.Niin mahtava ystävä kuin vain kuvitella saatan.Mutta eihän tietenkään korvaa ihmissuhteita,mutta löydät kyllä omasi,kunhan jaksat etsiä.Tsemppiä sinulle.
Enkä siis tarkoittanut,että koira korvaisi läheisiä,rakkaita poimenneitä.Osaa vain helpottaa sitä taakkaa,mitä kantaa mukanansa.Hyvää joulunaikaa ja voimia tulevaan sinulle ja muille yksinäisille.
Kiitos Sinulle vastauksesta :) Olen itse 30v, perheetön, vanhempani kuolleet, sisaruksien kanssa välit ovat menneet pilalle nuoruuden virheiteni takia.. Useista yrityksistä huolimatta he eivät halua pitää minuun yhteyttä. Välit menivät perinnönjaossa kokonaan, enkä arkana ihmisenä osannut edes vaatia omiani (oikeastaan olen vain kiitollinen että sain vanhempani tuntea ja elää heidän kanssaan, ei raha minulle ole tärkeää) :( Sukulaisiin en pidä yhteyttä, olen ollut lapsesta asti suvun musta lammas, syyt ovat vähän selvinneet vanhempien kuolemien jälkeen.. Itsekin olen miettinyt koiran hankkimista, olisi pakko ulkoilla ja ehkä saisi lenkkipolulta edes koiranomistaja tuttuja. Hain nyt yhdelle kurssille, toivottavasti pääsen. Pelkään vaan ujouteni pilaavan taas kaiken. En halua luovuttaa vaikka toisinaan tuntuu että olisi vain parempi nukkua pois. Eli pieni toivon kipinä elää sisälläni yhä :) Joulun tuloa kammoksun, miten siitä selviää.. Kun näkee jouluvalojen syttyvän ikkunoihin, perheet, ystävät kokoontuvat yhteen ja sitten on meitä joilla ei ole ketään. Tämä on niin pieni paikkakuntakin ettei täällä järjestetä yksinäisille mitään yhteistä joululounasta tms. Kiitos vielä, jotenkin helpotti tietää etten ole aivan yksin yksinäisyyteni kanssa. Ihanaa joulua sinulle ja koirallesi <3
Kiva,jos pystyin ees hiukan oloasi helpottamaan :) Pidä vain rohkeasti ja jääräpäisesti kiinni tavoitteistasi(eli ystävien hankkimisesta)ja sovi itsesi kanssa vaikkapa jokin aika tai kertamäärä,jonka toteutat vähintään uuden harrastuksen parissa(esim.kymmenen krt tai kaksi kk).Tämä toimi itsellä,kun aloitin kuntoni kohottamisen vuosi sitten,se jatkuu edelleen.Ja kyllä,koira on mitä oivallisin tapa totuttautua uusiin ihmisiin,varsinkin,jos koiran kanssa harrastaa jotain esim.agilityä tai vastaavaa.Terapeutti,joka jakaa ilot ja surut,luottoystävä,joka ei koskaan petä eikä jätä eikä myöskään tuomitse,vaan hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet,kunnonkohottaja,joka rytmittää päivää,eikä tule liikoja oltua neljän seinän sisällä ja joka odottaa häntä heiluen aina yhtä iloisena,kun saavut kotiin.Vastapainona on,että koiran mukana tulee vastuu sekä kouluttamisesta,joka on työlästä,että lenkkeilyttämisestä,joka vaatii aikaa ja viihteliäisyyttä.Itse teen normipäivänä aamuisin ja iltaisin vartin pissalenkin,päivällä joko kaksi noin puolen tunnin lenkkiä tai yks tunnin lenkki.Lisäksi siis sitten koulutushetket tai leikkihetket.Joka päivä eli koiraan saa päivittäin helposti uppoamaan kolmekkin tuntia kun laskee mukaan pesut ja harjaukset ulkoilun jälkeen(tämä suomen sää kun välistä on mitä on :D )Koira on täysin riippuvainen omistajastaan.Kuitenkaan,pois en antaisi,ikinä,tuonut elämääni niin paljon iloa ja mielihyvää.Vuodenajatkin ovat tulleet uudella tavalla tutuksi,henkeäsalpaavan kauniita elämyksiä lenkeillä olen nähnyt.Oppinut jopa elämään enempi tässä ja nyt.Mutta,kuten huomaat varmasti,että voisin kirjoittaa aiheesta vaikka esseen,niin lopettelen,eiköhän pointti tullut tästä jo esiin..Pärjäilehän ja kaikkea hyvää sinulle jatkossa.
joulun aika on varmasti raskasta aikaa, mutta voimia sinulle. Ja hyvää joulua
Uutena täällä kirjoitan omaa näkemystäni. Olen ollut pitkään yksin ja joulu on pahin kaikista. Ei ole enää perheen yhteisiä jouluja. Kaikki ovat kaukana. Jokainen jäljellä olevista perheen jäsenistä viettää joulua tahollaan. Oma poikakaan ei pahemmin välitä viettää joulua kanssani. Ei ole jouluihminen.
Kaipaan suunnattomasti perheen yhteistä joulua mutta on pakko hyväksyä että tässä olen minä yksin ja on vain jotenkin pärjättävä. Kysymys ei ole siitä että ei voisi matkustaa esim. sisaren perheeseen jouluksi mutta kun haluaisin nukkua omassa sängyssäni. Väsyn helposti ja en sitten jaksa seurustella.
Minulla on omat terveystaakkani, jotka haittaavat sosiaalista elämääni. Ovat haitanneet jo vuosikymmeniä. Harrastan kuitenkin kaikenlaista mutta harrastusten parista ei ole tarttunut ns. läheisiä ystäviä, vain pinnallisia. Eikä harrastukset korvaa loppujen lopuksi läheistä ihmissuhdetta. Joskin helpottaa elämää eteenpäin. Tarkoitus on kuitenkin hukassa aika usein.
Läheiset ihmissuhteet syntyvät pitkien aikojen kuluessa. Ja iän karttuessa on aina vaikeampaa. En ole aurinkoinen ja ihana ihminen ... läheskään aina. Kipuni vääristää maailmaani ja vie voimiani. Ihmiset pitävät sosiaalisista ja mukavista ihmisistä.
Välillä olen yrittämällä yrittänyt saada elämääni ihmisiä ja ystävyyttä. Mutta yritys loppuu yleensä siihen että en jaksa yksipuolista yhteydenpitoa vain sen vuoksi että olen usein yksinäinen. En halua sääliä. Ns. ystäväni kyllä tietävät yksinäisyydestäni. Kai he eivät ole oikeita ystäviä koska eivät ymmärrä kaiketi yhtään mitään tai vain vähän. En halua olla taakaksi ja jään odottamaan, jospa joku joskus soittaa tai jopa käy. Toivoisin vain että viihtyisin niin hyvin itseni seurassa etten kaipaile ketään. Riittäsi se mitä on.
Ei elämän pitäisi olla näin raskasta. Olen kai masentunut ihan oikeasti. Toivon kuitenkin että maailma muuttuu paremmaksi ja että yksinäiset otettaisiin mukaan ja huomioon. Jos ei vaikka itse jaksa enää. Kyllä sivistys tuo mukanaan huonoja asioita. Toisista välittäminen ei ole itsestään selvyys kuten monilla maahanmuuttajilla, siis pakolaisilla perhe on tärkein ja perheen kanssa aterioiminnen on hyvin tärkeää. On kai heilläkin omat ongelmansa mutta se ei ole yhteisöllisyys.
Olette kaikki yksinäiset mielessäni, kun käyn nukkumaan, rukouksissani.
Voimia elämäänne ja hyvää joulunsietokykyä teille kaikille :)!
Kaikesta kirjoitetusta huolimati toivon,etteivät yksinäiset luopuisi toivosta,vaan yrittäisivät silti pitää yhteyttä ulkomaailmaan.Älkää luovuttako,vaan yrittäkää luoda ystävyyssuhteita,sillä niin paljon on kuitenkin kiinni omasta asenteesta elämää kohtaan ja ymmärryksestä tarttua kiinni sen tuomiin mahdollisuuksiin.Älkää tyytykö nykytilaan,vaan pyrkikää parempaan.Elämä kun ei tarjoa useinkaan antiaan tarjottimella,vaan kaiken eteen on tehtävä työtä.
Jos joku kirjoittaa yksinäisyydestään, on se jo merkki että ei ole annettu periksi. Se on hyvä merkki. Kirjoitetaan yksinäisyydestä ja annetaan itselle vapaus kertoa, miltä elämä tuntuu. Näitä palstoja on ja blogeja ym. Ei ainakaan vaieta. Ehkä joku lukee kirjoituksen ja saa siitä voimaa. Huomaa ettei ole yksin yksinäinen.
Yhtälö yksinäinen, väsynyt ja sairas on yhdistelmä, johon eivät päde ikuiset "ota itseäsi niskasta kiinni" -ohjeet. On vain jaksettava eteenpäin, päivä kerrallaan. Myötätuntoa ja välittämistä, rohkeita ihmisia, jotka uskaltavat olla lähellä ja tukea. Rakkaus parantaa kaiken. Näin ajattelen mutta se on liian yksinkertainen asia toimiakseen nykymaailmassa.
Syyllistetään jo muutenkin vaikeassa asemassa olevia. Saat sen mitä haluat, ihminen on oman onnensa seppä, jos vain haluat tulet terveeksi, jne jne... Ne vain pahentavat oloa. Eli jos haluat auttaa, unohda kaikki tuontyyppiset ohjeet ja ole vain ihminen ja lähellä. Arvostelua ei kukaan kaipaa, missään asiassa.
Onneksi maailma ei ole täydellinen ja me ihmiset emme ole täydellisiä. Olemme epätäydellisiä, jokainen. Sellaisena me saamme kelvata itsellemme ja muille. Täydellisen epätäydellinen. Lupa olla epätäydellinen, lupa olla oma itsensä, lupa olla surkea, lupa olla iloinen, lupa olla onnellinen. Lupa olla IHMINEN. Ja lupa tulla ymmärtäväisemmäksi.
Rauhallista Joulua ja muista edes yhtä yksinäistä lähipiirissäsi. Siita tulee sinulle joululahja parhain.
Luin erään blogin vastikään. Joulu ja yksinäisyys oli aiheena. Tämä ihminen kirjoitti että kuka on sanonut että joulua ei voi viettää yksin. Perhekeskeinen yhteiskunta on tuonut meille paineita mm. joulun viettoon. Pitää olla perhejoulu, ystäviä jne jne.... Mutta joulun voi viettää todellakin ihan yksin. Tekee itselleen omanlaisen joulun. Vähän ruokaa, kynttilöitä, joulukirkko, joulutunnelmaa musiikista jne. Yksinäisen joulu on tervetullut. Onpa mukavaa viettää yksin joulua. Ei tarvitse hösöttää lahjojen ja patojen äärellä ja kuukahtaa jouluna väsymyksestä.
Ihan totta,että meille tyrkytetään tuutin täydeltä,miten elämä,miten juhlat ym.pitäisi elää.Samoin minkälaisia meidän tulisi olla,sekä luonteeltamme että ulkomuodoltamme.Ihan sairasta,että jokaisen pitäisi omaksua tietyt jutut,joilla saa valtaväestön hyväksynnän.Muutoin katsotaan kieroon ja pidetään outona.Ja lammasmaisesti ihmiset usein tuntuvat normit hyväksyvän,ja se saa surulliseksi meikäläisen.Luovuus ja aitous karisevat väkisinkin,kun pakkopullaa liikaa ahdetaan ja eletään muiden suunnittelemaa elämää..Silti,ymmärrän hyvin,yksinäisyydestä kärsiviä ja seuran kaipuuta,joka korostuu juhlapyhinä,onhan meille immeisille kuitenkin tärkeää tuntea itsemme rakastettaviksi ja vastavuoroisuuden,puhumisen ja kuuntelun tärkeyttä ei voi vähätellä.Mutta mutta,vaikka nyt jouluna katselisi,kuinka perheet ja suvut viettävät yhdessä aikaa,ei se aina ole niin ihanaa yhdessäoloa kuin kuvittelisi.Tuntuu olevan kitkaa monesti,enempi ja vähempi,ja kun ladataan valtavat odotukset muutamaan päivään,otetaan vähän miestä vahvempaa,niin soppa on valmis :evil: Poliisitkin kuulemma ylityöllistettyjä joulun aikaan,perheväkivalta tapausten takia ??? Koittakaamme jokainen kuitenkin tehdä joulustamme mahdollisemman mukava,miettien mitä minulla jo on,eikä mitä minulta puuttuu :)
Ja monella suuria vaikeuksia,sairaita lähimmäisiä tai itse sairastaa,lähimmäisen menetyksiä tavalla tahi toisella,monellaista harmia ja murhetta mahtuu maailmaan.
Parasta lääkettä minulle on purkaa tunteitani kirjoittamalla. Tuntuu helpommalta ja maailma näyttää valoisammalta. Mutta jos on sairautta ja surua jne, on niin väsynyt ja toimintakyvytön, ettei jaksa muuta kuin olla ja antaa ajan kulua. Kaikella on aikansa ja on vain elettävä päivä ja hetki kerrallaan.
Eteenpäin sano mummo lumessa. Nyt tämä yksinäinen tai melkein entinen sellainen, syö puuron ja käy siivoamaan :angel: .
on se kumma, jos on yksinäinen ja siks mieli maassa... kun jos ei oo oikein yhtään ystävää... kuvitellaan sit masentuneeksi... mut, kun ei se sitä oo, kun syy on selvä... kun ei kukaan jaksa yksin...
Osouit naulankantaan. Jos ei olisi yksinäisyyttä niin ei oli niin paljon masennus-otsikon ala ihmisiä. Mutta miksi toiset ovat yksinäisiä ja toiset eivät?
Sorry, virheitä, virheitä.....
Tämän ketjun aloittaneena haluan kertoa kuulumiseni :) Pääsin opiskelemaan ja olen saanut yhden kaverin, jonka kanssa pidämme yhteyttä myös vapaa aikana. Voi kuinka olen onnellinen hänestä ja hänen avustaan opiskeluissa, autamme toinen toisiamme taitojemme mukaan. Nyt olen harjoittelu jaksolla, uusia ihmisiä elämääni en ole saanut kuin työssäolo ajaksi, mutta sekin tuntuu mukavalta. Voi vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia päivän aikana. Elämääni on siis tullut paljon sisältöä. Ja haluan tällä kertoa, että ei luovuteta koskaan!! Totta on, että elämään tulee sisältöä kun jaksaa hakea kursseille, kouluun ym. Halaus teille kaikille :)
Hieno homma.Jatka vain samaa rataa,tee elämästä pienin teoin parempi.Hyvää kevättä sinulle :)
Kiitos :) Samoin sinulle ja kaikille muille yksinäisille :) Ei luovuteta koskaan!!
Aijaijai...tsaijaijaii... "ystävä" josta olin niin iloinen, paljastui vähän 2naamaiseksi. Eli, koulussa ei puhu mulle, ei kysy mielipidettäni ym ym (esim kun tehtiin ryhmätyötä), on kuin muutkin mua kohtaan; eli olen näkymätön.. :( Mutta vapaalla soittelee ja kysyy miten se ja se tehdään ym.. Soittelee kuinka kivaa on toisten opiskelukavereiden kanssa on ja mitä ovat sopineet.. En ymmärrä miksi minut on jätetty täysin unholaan (olenko vain niin vastenmielinen ihminen niin sisäisesti kuin ulkoa)?!?! Autan häntä minkä osaan ja voin mutta koulussa hän ei huomio minua mitenkään. Kuten ei muutkaan.. Mitä voin tehdä tämän ujouteni voittamiseksi ja että minukin otetaan huomioon?? Tämä "kaveri" jää nyt unholaan...
Tällä ns.ystävälläsi se ongelma on, ei suinkaan Sinulla. Hän taitaa olla äärimmäisen epävarma omasta itsestään, joten koulussa hän sitten näyttää sitä "oikeaa luonnettaan". Mielestäni tämän kaltaiset ihmiset loukkaavat toista juuri mitätöimällä. Sinuna en paljon ajatuksia uhraisi häneen.
Koulussa on varmaan muitakin. Hakeudu reippaasi toisten seuraan äläkä aliarvioi itseäsi. Hymyilevä ihminen on ilo silmälle. :)
Toivon oikein lämpöisiä kesäisiä päiviä ja kaikkea hyvää elämääsi toivottelee Kaarina
Sivut