Kommentit (6)

Elli

Yksipuolinen vouhotus siitä montako mikrogrammaa suuhun laitetaan on turhaa. Ainoa millä on mekitystä on se mikä on verestä mitattu pitoisuus. Sen kun säätelee arvoon 100, + - 10%, niin se riittää.

Vierailija

Mulla oli D-vitamiini taso 66 vaikka olen jo yli vuoden syönyt 100 mikrogrammaa päivässä talvikuukausina ja 50mikrogrammaa kesällä. Olen 60 vuotias.

supervahva

D-vitamiinin lähde ihmiselle on aurinko. Olemme lähtöisin päiväntasaajalta, jossa tämä on mahdollista läpi vuoden. Suomessa auringonvaloa on riittävästi D-vitamiinin valmistukseen vain huhti-toukokuun vaihteesta elokuun loppuun eli kun UVB-indeksi on vähintään 3, kello 10-16 välisenä aikana, vähintään kädet ja jalat paljaina 30 minuuttia päivittäin. Joskus lähes koko kesä on niin pilvinen, kylmä tai sateinen, että pelkästään auringosta on vaikea saada riittävästi D-vitamiinia. Talvella UVB-indeksi on nolla.

Tummaihoiset maahanmuuttajat kärsivät D-vitamiinin puutteesta. Tutkimuksissa heidän D-vitamiinitasonsa on ollut selvästi suomalaisia alhaisempi. Maahanmuuttajien tumma ihonväri ja/tai peittävä vaatetus estää D-vitamiinin muodostumisen suomen kesäauringossa, joten heidän pitäisi syödä kesälläkin D-vitamiinia lisäravinteena riittävästi.

Ruuan merkitys D-vitamiinin lähteenä on vähäinen. Suomalainen saa virallisterveellisestä ruokavaliosta, runsaasti kalaa ja suositusten määrän D-vitaminoituja maitotaloustuotteita sekä teollisia rasvoja alle 10µg D-vitamiinia päivää kohti. Suomessa syödään pääosin kasvatettua kalaa, jossa ei ole D-vitamiinia, johtuen kalan rehusta, joka ei sisällä D-vitamiinia. Suomessa kaksikolmasosaa syötävästä kalasta on kasvatettua Norjan lohta tai Suomalaista kirjolohta. Kasvatettujen kalojen D-vitamiinipitoisuudet ovat vain neljäsosa villiin kalaan verrattuna eli n. 2µg / 100 grammaa kalaa ja pannussa paistettuna tästä määrästä häviää vielä noin puolet eli jäljelle jää 1µg / 100 grammaa kalaa. Toiseksi eniten syödään pakasteseitä, jossa D-vitamiinia on 1µg / 100 grammaa kalaa. Myös suurin osa siiasta on kasvatettua, jossa on D-vitamiinia n. 5µg / 100 grammaa kalaa. Villin kalan lajien välillä vaihtelua esiintyy paljon, keskiarvon ollessa n.8µg / 100 grammaa kalaa.

D-vitamiinia pitää syödä niin paljon, jotta veren D-vitamiinipitoisuus nousee luonnolliselle (kesäauringon nostamalle) tasolle, joka on keskimäärin 100-150 nmol/l. Lukuisten tutkimusten valossa tämä tarkoittaa vähintään 50µg D-vitamiinia päivässä. Yleensä 100µg ja jopa enemmänkin, jos on isokokoinen ihminen. Ylipainoisilla on tutkimuksissa usein keskimäärin hiukan alhaisempi D-vitamiinipitoisuus veressä kuin normaalipainoisilla, ja pitoisuus nousee D-vitamiinilisää otettaessa heikommin kuin normaalipainoisilla.

D-vitamiinin puutos on osallisena yli 70:een syöpätyyppiin ja lukuisiin eri sairauksiin (mm. I- ja II-tyypin diabetes, luuston- ja lihasten heikkous, hengitystieinfektiot, MS-tauti, neurologiset sairaudet, psyykkiset sairaudet, verenpainetauti, reumataudit jne...), jotka Suomessa ovat erittäin yleisiä verrattuna päiväntasaajalla asuviin ihmisiin. Pelkästään luuston, hampaiden, nivelten ja lihasten hyvinvoinnin kannalta suositeltava veren D-vitamiinipitoisuus on 80 nmol/l ja kokonaisterveyden kannalta 100-150 nmol/l.

Virallisia suosituksia korkeampia D-vitamiinitasoja puoltavia tutkimuksia tulee jatkuvasti, viikoittain. Ravitsemusneuvottelukunnan matalat (10µg/päivä) D-vitamiinisuositukset näyttävät yhä fossiilisemmilta. Ne riittävät vastasyntyneelle sekä kissoille sekä pienille koirille.

D-vitamiinia tarvitaan 50–100 µg päivässä tason 100 nmol/l ylläpitämiseksi. Pienikokoisille, lapsille ja hoikille riittää yleensä pienempi annos; suurikokoiset ja lihavat tarvitsevat yleensä isomman annoksen.

Meillä virallinen taho (THL, VRN, viralliset ravitsemusprofessorit, viralliset ravitsemusterapeutit jne...) jatkuvasti mediassa toistavat iänikuista mantraansa 10µg / vrk annoksesta, jota ei saa ylittää. Se on epäeettistä ja väärää. Sama jos hoitaisi päänsärkyä jalkarasvalla. Ainoastaan vastasyntyneet saavuttavat tällä annoksella veren D-vitamiinipitoisuuden 50 nmol/l, jonka tiedetään estävän riisitaudin. Muilla veren D-vitamiinipitoisuus jää selvästi alle 50 nmol/l, joka heikentää kokonaisterveyttä.

Nykypäivän lääkärin pitäisi ymmärtää, että veren D-vitamiinipitoisuuden määritys kuuluu tärkeänä osana potilaan hoitoon ja sairauksien diagnosointiin, siinä missä muutkin ravitsemukselliset puutteet.

Eli jos ette syö D-vitamiinilisää, aloittakaa nyt!

Kannattaa seurata D-vitamiiniasioita esim. Lääkäri Matti Tolosen sivuilta, jonka sivut päivittyvät säännöllisesti uusimmasta tutkimustiedosta.

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=247

IRMA

Agronomi Schwabilla on kyllä hieno titteli, mutta asiasta hän ei tunnu paljoakaan tietävän. Johtavat tutkijat maailmalla ovat jo kauan todenneet, että 10-20 mikrogrammaa D-vitamiinia on aivan liian vähän ja että aikuinen voi huoletta ottaa 100 mikrogrammaa päivässä, jopa enemmänkin. Suomessa ollaan vitamiinikielteisiä monestakin syystä, esim. siitä syystä, että vitamiinilisien vastustajat ovat lääketeollisuuden palveluksessa.

Vierailija

Syön D-vitamiinia 125 mikrogrammaa, mutta veressä pitoisuus jää alle luustoterveellisen rajan, vaikka käytän lisäksi D-vitaminoituja tuotteita ja kalaa. Lisäksi olen huomannut, että voin selkeästi paremmin kun otan D-vitamiinia suuremmalla annoksella, enkä tarvitse niin paljon särkylääkkeitä. Suosituksissa tai näissä kirjoituksissa ei näytetä myöskään kiinnitettävän minkäänlaista huomiota yksilöllisyyteen, mm. että tutkimusten mukaan isommat ihmiset (niin lihaksikkaat kuin lihavat) tarvitsevat enemmän D-vitamiinia kuin painoindeksi-ihanne, lihavat siksi että D-vitamiini on rasvaliukoinen ja varastoituu epäaktiivisena rasvakudokseen, tai siihen että suoliston kunto vaikuttaa vitamiinien imeytymiseen. D-vitamiinia myös käsitellään kirjoituksissa niin kuin se olisi jokin irrallinen asia, joka ei vaikuta mihinkään konkreettiseen. Tämä ei pidä paikkaansa. Tutkimuksissa D-vitamiinitasojen on todettu olevan yhteydessä mm. insuliiniaineenvaihduntaan, kilpirauhasongelmiin ja muihin hormonaalisiin sairauksiin jotka taas vaikuttavat suoraan vointiin. D-vitamiinihan onkin oikeastaan enemmän hormoni kuin vitamiini. Kaikkien kannattaa toki pitoisuutensa mittauttaa, jotta tietää kuinka paljon D-vitamiinia on hyvä ottaa. Edullisimmissa yksityisissä labroissa taitaa selvitä n. 15 eurolla.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat