Kommentit (3)

Aika on kypsä asennemuutokseen

Olen pitkälti samaa mieltä aloittajan kanssa. Paniikkihäiriössä on todennäköisesti kyse elimistön epätasapainotilasta, joka voi johtua yhtä hyvin vaikeasta elämäntilanteesta kuin ravitsemuksellisista puutteistakin. Suoliston mikrobikantojen ja aivojen toiminnan välistä yhteyttä tutkitaan parhaillaan kiivaasti. Tiedetään jo, että yhteys näiden välillä on olemassa. Holtittomalla antibioottien jakelulla on todennäköisesti saatu paljon pahaa aikaiseksi niin kansalaisten terveydelle kuin ympäristöllekin. Syy mielialalääkkeiden syönnin voimakkaalle kasvulle on lääkeyhtiöiden voimakas lobbaus, jolle altistuvat paitsi vaikeassa tilanteessa olevat potilaat, myös lääkärit. Karkeasti sanoisin, että mitä riippuvaisempi lääkäri on tiedeyhteisön hyväksynnästä, sitä vähemmän  hän kyseenalaistaa mielialalääkkeitä ja niiden sivuvaikutuksia. Normaaleja elämään kuuluvia asioita, kuten surua ei pidä turruttaa lääkkeillä. Lääkärien pitäisi myös tunnistaa esimerkiksi väkivallan tähden traumatisoitunut potilas nykyistä paremmin. Hän tarvitsee ennen kaikkea kuuntelua ja tukevaa olkapäätä, ei kemiallista lobotomiaa, joka on psykiatrian häpeäpilkku. On tapauksia, joissa potilas on painostamalla tai kiristämällä yritetty saada käyttämään jotain lääkevalmistetta. Tiedeyhteisöjen pitäisi pystyä kyseenalaistamaan asioita, mutta Suomessa on valittu linjaus, jonka mukaan toisinajattelijat erotetaan Lääkäriliitosta ja viroistaan. Potilaiden pakkolääkitys tulisikin kriminalisoida törkeänä ja vakavana haitan tuottamisena. Poikkeuksena tilanne, jossa potilas on todistetusti vaaraksi itselleen tai muille, mutta tässäkin tapauksessa ainoastaan akuutin tilanteen rauhoittamiseksi. Tämä on ennen kaikkea ihmisoikeuskysymys.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitakaa potilaita varovaisest...

Minä menetin pysyvästi kaiken seksuaalisuuteen liittyvän liittyvän tunnon ja halun sekä sosiaaliset lämpimät tunteet ja tuntemukset. Sitä kautta myös intohimon ennen minulle tärkeimpiin asioihin. Eivät ole vuodet ilman lääkkeitä palauttaneet näitä. Tälläinen "robotiksi" muuttuminen vaikuttaa monella melko negatiivisesti vanhemmuuteen, parisuhteeseen, työssä jaksamiseen, ystävyyssuhhteisiin, harrastuksiin..

   Useimmat lääkärit eivät tietenkään lopputuloksen lääkeperäisyyttä usko, kun ei ole heidän mielestään riittävän tieteellisesti todistettu. Eivät koe mitään ristiriitaa siinä, että tarjoavat ratkaisuksi lääkkeiden jatkamista, ehkä taas jotain vähän erilaista..

Ei todella kannata ihan pikkuvaivoihin ja heti ensimmäisenä ratkaisuna käyttää. Moni kuvittelee, että lääkkeistä tuleva (alkuun ajatuksia selkeyttävä ja jännitystä vähentävä) välinpitämättömyys ja tunteettomuus on masennuksesta parantumista ja katuu myöhemmin mitä on tullut lääkkeiden alla tehtyä tai pysyviksi jääneitä haittoja. Vaikutuksilla ei ole mitään tekemistä aidon parantumisen kanssa, loputtomiin jatkuessa se persoonallisuuden muutos on todella ahdistavaa. Minulla tämän aiheutti SSRI ja SNRI, mutta lukemani mukaan tämän kaltaiseen tilaan voi päästä muillakin lääkkeillä. Myös aknelääke mm. roaccutan aiheuttaa, ehkä jopa identtistä häiriötä ja sitä määrätään juurikin nuorille varoittamatta asiasta.   

  Onneksi professori David Healy yrittää työkseen selvittää miten vammautuneiden oireita voitaisi helpottaa ja pyrkii jakamaan tietoa aiheesta vammojen ehkäisyksi. Hassua että Suomessa ei ottauduta asian tutkimiseen. Jos on paljon kokemuksia, mutta ei tutkimuksia, niin eikö silloin olisi aihetta tutkia?

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat