Puoliso ei saa mitään tehdyksi

Miten eroon syyllisyydestä, on tuossa ylläkin otsikko.

Olen 68 vuotias, eläkeläinen, yhden aikuisen lapsen äiti. Mieheni on myös jo

eläkeläinen. Koen että olen koko avioliittomme ajan joutunut olemaan se

vahvempi puoli ja hoitanut meidän talouttamme yksin. Mieheni on taidokas

käsistään remontoidessaan esim. kotiamme. Muutenkin ahkera mies.

Mutta, meidän välillämme ei ole sellaista lämmintä läheisyyttä ollut sitten

ensimmäisten avioliittovuosien. Avioliittomme on kestänyt jo 51 vuotta.

Kaipaisin hyväksymistä, mutta mieheni ei osaa sitä osoittaa, eikä sanoa.

Mutta kun pitäisi sanoa jotain hyvää ja kannustavaa, sitä saan turhaan odottaa.

Kun tulen kaupasta, on hän tutkimassa tarkkaan mitä ostin ja arvostelu on

mielestäni hänelle sellainen itsensä korostamista. Kuitenkin  tekemäni ostokset

ovat olleet tarpeellisia ja hänkin niistä sitten lopulta nauttii.

Minusta tuntuu että olen tuhlari jos ostan itselleni jugurttia. Hänelle kyllä pitää

maitoa ja tupakkaa. Ne ovat elinehto hänelle.  Jopa äitini, 92 v, luona viikottain

käyminen on bensan tuhlausta. Siitä tulee joka kerta sanomista.

Kuinka tästä tilanteesta voisi päästä ulos. Avioero ei ole ollenkaan vaihtoehto.

Minä kyllä tunnen itseni kovin yksinäiseksi näiden asioiden kanssa. Minulla

ei ole sellaista ystävää jolle voisin näistä asioista kokonaan puhua.

Minua ei enää tästä johtuen kiinnosta seksikään, koska tunnen etten ole 

koskaan sellainen kuin pitäisi.