Keuhkoveritulppa ei juuri varoittele
klo 8:57 | 31.1.2016
Vaarallinen keuhkoveritulppa voi yllättää sellaisenkin, joka on pitänyt itseään täysin terveenä. Hälytysmerkit ja ehkäisykeinot kannattaa siis tietää.Lue koko juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, vaimolle tuli toi kun meni ensin perus -verikokeisiin ja sitten sairaalaan kun tulehdusarvot niin korkealla (jota jutussa ei mainittu)
Että saas nähdä kuinka kauan joutuu olemaan siellä, onneksi ajoissa todettiin koska toisessa artikkelissa riskinä on on kuolema...
"Oma tukostaipumus selviää laboratoriokokeella". Mikähän se verikoe on, jolla sen voi selvittää?
P-Fidd
Minulla oireena molemminpuolisessa keuhkoveritulpassa oli vain se, etten pystynyt sanomaan lauseita loppuun ilman välillä tapahtuvaa sisäänhengitystä.
Tulin Intiaan 5. helmikuuta ja kaksi viikkoa myöhemmin aamukävelyllä huomasin hengästyväni tosi nopeasti. Lähdin sairaalaan jossa sanottiin että seuraavana aamuna verikokeeseen ja ultraääneen. Aamulla olin niin huono että kymmenen metrin hitaan kävelyn jälkeen olin tukehtua, happea ei riittänyt ollenkaan. Ultraäänessä näkyi tulppa vasemmassa pohkeessa jota myös särki. Kerroin siitä siis lekurille joka osasi sitten etsiä. Verenohennus aloitettiin heti ja jo kahden piikin ja muutaman napin jälkeen alle vuorokaudessa kävelin 30 metriä hengästymättä. Nyt alle kaksi vuorokautta myöhemmin kävin heittämässä parvekkeella 300 m ilman ongelmia. Hyvältä tuntuu! Olo on parempi kuin pitkiin aikoihin.
Itse jutusta: lukujen kanssa kannattaa olla aina tarkka. Keuhkoembolian saa vuodessa noin yksi viidestäsadasta, ei viidestä tuhannesta. Siinä on kymmenkertainen ero, eli ei ihan pieni.
Tuossa minun toisessa tarina osiossa josta kerroin, puuttuu se, että minullakin oli ne FIDD arvot todella korkealla. Napapiikkejä annettiin koko sairaalassaoloajan, eli 7 päivää. Aamulla klo, 8 sekä illalla klo, 8 . Yöhoitaja sanoi, että menee norsun annos, että tuollaisia määriä joutuu antamaan tosi harvoin. Koskaan ei tiedä, eikä ihminen voi aavistaa kuoleman kulkevat vierellä, ja näin kauan, että minun kohdallani se kulki kesäkuusta lokakuun 11 päivään saakka. Minulle on sanottu, että se on ihme, että olet vielä hengissä, sillä keuhkojen ja sydämen rasitus oli todella suuri. Lääkärinlausunnoissa lukee. Laaja keuhkoembolia, korkea kuormitus, keuhkoissa ja sydämessä. Kun sydän oli rasituksesta kääntynyt jo väärälle rytmille, sekä veritukokset oli jo tukkineet niin paljon suoneja, että elintoiminnot olisi ilman lääkäriin pääsyä pikkuhiljaa hidastuneet ja olisin kohta vain nukkunut hiljaa pois. Kyllä nämä on sellaisia painajaisia, että ei päivääkään, että ei taivaanisälle oltais kiitollisia, kun elämä on jatkunut, painajaisista huolimatta. Eräänä päivänä, omassa sairaalassa käydessäni kotiuduttuani toisesta sairaalasta, kävelin käytävää pitkin, vastaan asteli lääkäri, joka oli se sama lääkäri joka seisoi sänkyni päädyssä kertoen keuhkoveritulppa löydöksestä, hän katsoi minua lähestyttyämme toisiamme, luin hänen ilmeistään mitä hän ajatteli,,, onko tuo se sama mies, miten se on vielä hengissä, se on ihme. Näin hän ajatteli, uskon ainakin niin. No. Hengissä kuitenkin olaan.....
olin matkalla ja lento kesti 11 tuntia jalat turposi ettei saannut kenkiä jalkaan nyt on outo kipu oikealla kykjessä ei auta lääkeet eikä lepo vern paine mittari ei näytä mitään kun yritän mitata yskä on muttta ei paha aiheutaako huolestusta
Lääkärille ja pian 👍
Äkkiä lääkäriin. Sulla on ainakin rytmihäiriö päällä jos verenpainemittari ei näytä mitään.
KE voi myös olla täysin kivuton. Kivut alkoivat vasta osastolla liuotushoitojen jälkeen. Molemminpuolinen massiivinen keuhkoembolia kehittyi itselleni täysin lääkäreiden huomaamatta, vaikka näin jälkikäteen voidaan sanoa, että muut oireet kuin kipu ja veriyskökset kyllä löytyi. Lääkärissä kyllä siis kävin ja useamman kerran kummallisesti pitkittyneen flunssan ja yskän vuoksi. Astmaa epäiltiin alkavaksi ja astmalääkkeet sain. Omaan hautaani asti meinasin siksi kävellä ominjaloin ja päällisin puolin "hyväkuntoisena". Vaan sydämeen jysähtänyt tukos paljasti todellisuuden ja sitten olikin jo todella kiire.
Rankimman kautta tämän reissun tein enkä todellakaan ollut parissa päivässä kunnossa. Sairaalassakin hujahti viikko ja meni kuukausia, että jaksoin edes kilometrin kävellä putkeen. Aika romahdus ennen hyväkuntoiselle alle 40-vuotiaalle. Astma sitten puhkesi tämän jälkeen, syke heittää yhä herkästi ja kipuilua jäijalkoihin/nivusiin, mutta muutoin olen nykyisin kunnossa ja hengissä teho-osaston osaavan henkilökunnan ansiosta.
Lääkärit ei ota vakavasti potilaita. Itsellä oli jalka turvonnut, ja nilkan kohdalla kananmunan kokoinen veripaukama, mutta eivät välittäneet mitään. Oli nais lääkäri, hän vain tuolistaan tuijotti jalkaani, mutta ei vaivautunut edes tutkimaan sitä ultralla, säästävät laitteita, ja jos joutuu liikaa tekemään töitä, eivät kovin hyvillä mielin ala tekemään mitään liikaa, tuijottamisessa ei rasitu. . Määräsi kortisonivoidetta. Että tämmöstä. Oireet jatkui, taas viikkojen päästä lääkäriin, sitten vasta tehtiin muutakin kuin tuijotettiin tuolistaan jalkaani. Jalkani ultrattiin, ja näinhän siinä kävi, että veritulppa löydös oli, vasta tämä lääkärissä käynti pelasti henkeni. Tämä olisi pitänyt tietää jo sen edellisen nais lääkärin, oikein hyvin se olisi pitänyt havaita ja tietää, noin selvät merkit ja oireet kun oli. . No, lääkärit ei joudu vastuuseen vaikka potilas kuolee heidän vastaanotoille. Ylilääkärit siunaa homman sanoen, ei olla tehty mitään väärää. Seurava aste johon asia menee, sanovat ihan samaa. Näinhän kävi minullekin...... Ei näitä vastuuseen saa, olisi vain pitänyt mennä yksityiselle, jos ne siellä olisivat turvonneen jalan ja veripaukaman hoksanneet, että se ei nyt taida ihan normalia olla. . Flunssa oireisiin määräävät närästyslääkkeitä, apteekista saa ilman reseptiä. Tämä oli uusin hölmöily heiltä.
Mitä väliä sillä on oliko mies- vai naislääkäri?
Outo vertaus koskessa jumiutuneisiin lehtiin. :0