Miksi masentunut ilkeilee?

Miksi masentunut ilkeilee?

Masennus vie värit usein myös läheisten elämästä. Miten auttaa sairastunutta ja suojata itseään, psykologi Sanna Aulankoski?Lue koko juttu

Kommentit (4)

Magus

Tunnistan tästä itseni ja tiedän olevani ajoittain masentunut. Mitään itsemurhaviettiä ei ole koskaan ollut. Ihan syyttä suotta en ole mielestäni koskaan loukkaava, vaan vastaan provosoitaessa. Kaikki omituiset harmauden kuvailut tuntuvat vierailta, olen vain oma rauhallinen ja usein innoton itseni. Paljon vähästä iloitsevia pidän kyllä usein idiootteina. Innostun mielestäni kun siihen on oikeasti aihetta. Artikkelissa neuvotaan "Toiset ihmiset voivat pyrkiä havahduttamaan kokemusmaailman puutteisiin eri keinoin. Voidaan vihjailla, provosoida..." Minulle vihjailtiin ja provosoitiin masennuksesta ja pidin sitä älykkyyttäni loukkaavana ja ilkeämielisenä piikittelynä. Samoin jos joku yrittää "puhua" ja tekee sen sääliä äänessään saa kuulla kunniansa. En pidä tasaista elämääni ja persoonaani, jota kuvataan yllä "tyhjäksi kuoreksi", minään ongelmana. Tiedän, nyt puuttuu sairaudentunto ja sekin on väärin. Kaikkien pitäisi olla lähes samanlaisia jotta olisimme "normaaleja". Psykologia tuntuu normeihin pakottamiselta ja keinot ihmisen ojentamiseksi taas yhteiskunnan normien sisälle "vihjailemalla tai provosoimalla" eivät vaikuta sen hienotunteisemmilta kuin yläasteikäisten toisiinsa kohdistama kiusaaminenmaan.

Samuli

Asia on ok Magus, jos et ole parisuhteessa eikä sinulla ole lapsia. Mutta jos elät puolison tai lasten kanssa, olet lähimmäisillesi velkaa sen että katsot peiliin ja teet parhaasi että heidän on hyvä olla kanssasi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Kuin suoraan minun kokemukseni, juuri tänään taas yritin asiaa ottaa puheeksi, niin seurauksena totaalityrmäys: "älä jauha tollasta paskaa" ja "jaaha, tollanen päivä sulla". Masentunut kumppani kääntää kaiken itsensä ulkopuolelle. Eikä suostu jatkamaan terapiaa yhtä kertaa pidemmälle kun ei kuulemma tarvitse apua. Kokee myös itseensä kohdistuvan "mahdottomia vaatimuksia" ihan pienissä asioissa. Pahinta on kuitenkin täydellinen tunteettomuus. Rakastan häntä syvästi ja itku on tuttu seuralainen kun yksin saan rakastaa. Näen ja muistan silti miehen masennuksen takana ja se pitää omaa toivoani yllä. Mutta ei tätä enää vuosia jaksa. Tarvitsen myös vastarakkautta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kuin suoraan minun kokemukseni, juuri tänään taas yritin asiaa ottaa puheeksi, niin seurauksena totaalityrmäys: "älä jauha tollasta paskaa" ja "jaaha, tollanen päivä sulla". Masentunut kumppani kääntää kaiken itsensä ulkopuolelle. Eikä suostu jatkamaan terapiaa yhtä kertaa pidemmälle kun ei kuulemma tarvitse apua. Kokee myös itseensä kohdistuvan "mahdottomia vaatimuksia" ihan pienissä asioissa. Pahinta on kuitenkin täydellinen tunteettomuus. Rakastan häntä syvästi ja itku on tuttu seuralainen kun yksin saan rakastaa. Näen ja muistan silti miehen masennuksen takana ja se pitää omaa toivoani yllä. Mutta ei tätä enää vuosia jaksa. Tarvitsen myös vastarakkautta.
Täälläkin joka ikinen sana viestistäsi on koettu viimeisen parin viikon aikana. Ja alla tietenkin pitkän ajanjakson masennus ja ponnettomuus. Myös miehen vanhemmat haukkuvat minut ja omalla "kannustuksella" vain vahvistavat miehen masennusta.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat