Kommentit (1)

Magus

Tunnistan tästä itseni ja tiedän olevani ajoittain masentunut. Mitään itsemurhaviettiä ei ole koskaan ollut. Ihan syyttä suotta en ole mielestäni koskaan loukkaava, vaan vastaan provosoitaessa. Kaikki omituiset harmauden kuvailut tuntuvat vierailta, olen vain oma rauhallinen ja usein innoton itseni. Paljon vähästä iloitsevia pidän kyllä usein idiootteina. Innostun mielestäni kun siihen on oikeasti aihetta. Artikkelissa neuvotaan "Toiset ihmiset voivat pyrkiä havahduttamaan kokemusmaailman puutteisiin eri keinoin. Voidaan vihjailla, provosoida..." Minulle vihjailtiin ja provosoitiin masennuksesta ja pidin sitä älykkyyttäni loukkaavana ja ilkeämielisenä piikittelynä. Samoin jos joku yrittää "puhua" ja tekee sen sääliä äänessään saa kuulla kunniansa. En pidä tasaista elämääni ja persoonaani, jota kuvataan yllä "tyhjäksi kuoreksi", minään ongelmana. Tiedän, nyt puuttuu sairaudentunto ja sekin on väärin. Kaikkien pitäisi olla lähes samanlaisia jotta olisimme "normaaleja". Psykologia tuntuu normeihin pakottamiselta ja keinot ihmisen ojentamiseksi taas yhteiskunnan normien sisälle "vihjailemalla tai provosoimalla" eivät vaikuta sen hienotunteisemmilta kuin yläasteikäisten toisiinsa kohdistama kiusaaminenmaan.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat