Ahmiminen ja sen jälkeinen ahdistus

Apua

Hei, en löytänyt muita keskustelupalstoja, jonne purkaa ajatuksiani asiasta. Toivon, että täältä saisi vastauksen ongelmiini, koska asia todella häiritsee ja ahdistaa.

Kuten otsikosta käy jo ilmi, on aiheena häpeäntunne syömisestä yleisesti ja ruokien, varsinkin sokeripitoisten tai naposteluun tarkoitettujen ruokien kuten suklaa ja karkit, ahmiminen. Tiedostan, ettei tämä ole tervettä (? tai ainakin jollain tasolla sairasta) kokea tietynlaista velvollisuutta syömisestään ja piilotella totuutta asioista. Olen kuitenkin normaalipainoinen, urheileva ja terve nuori, joten tämän ei pitäisi näkyä edes ulospäin. Oireita on ilmennyt jo pidemmän aikaa (monia kuukausia ellei jopa vuosia), mutta ennen asia ei ole häirinnyt näin paljoa ja aiheuttanut ahdistusta.

Koen näiden kahden, ahmimisen ja ahdistuksen, linkittyvän toisiinsa aika vahvasti, koska varsinkin yksin ollessa ahmimista esiintyy aika paljonkin. Seurauksena häpeä ja pelko siitä, että joku kysyy myöhemmin, mitä söin ja asiasta riippuen valehtelen määrän/jätän kertomatta niistä "epäterveellisistä" ruoista, jolloin iskee pelko siitä, että saakohan se tietää -> kierto on valmis. Häpeäntunne seuraa melkein automaattisesti. Esimerkkitapauksena mikä tahansa sokeri-/naposteluruoka (muu normi kotiruoka siis ihan ok, osaan syödä aikalailla kohtuudella): on melkeinpä mahdottomuus lopettaa syöminen ennen kuin paha olo iskee ja on pakko lopettaa tai ruoka loppuu kesken. Muiden seurassa hillitsen vielä, mutta yksin syöminen menee nopeasti ihan överiksi. Ja kuten jo sanoin, usein häpeäntunne seuraa perästä. Asiaa ei helpota se, että olen juuri oppilasvaihdossa ulkomailla, ja ihan normaali "mitä söit tänään aamupalaksi" saattaa laukaista jo ahdistuksen tai tahdon valehdella. Kummaa on kuitenkin, että esimerkiksi sokerilakot onnistuvat usein hyvin esimerkiksi kuukauden ajaksi enkä koske sokereihin silloin.

Alkaako tämä jo täyttää syömishäiriön kriteereitä? Omasta mielestä tähän voisi vaikuttaa lapsuuden jokaviikkoinen karkkipäivä, jolloin herkkuja sai vedellä ihan huolella ja nyt on uskomattoman vaikeaa hillitä syöpöttelyä silloin kun syö jotain makeaa.

Ennen oppilasvaihtoa söin normaalisti ruokaa Suomessa (aamupala, lounas, välipala tai kaksi riippuen päivästä, päivällinen, iltapala). Täällä syön aamupalan, lounaan ja päivällisen, mutta en usko ahmimisen johtuvan ruokailurytmistä, koska tätä ilmeni myös syödessäni monia kertoja päivässä.

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat