Kommentit (5)

Heikki K

Lapsen sylissä pitäminen on tärkeää. Sitä ei ole koskaan liian paljon. Omalta osaltani olen saanut nauttia sylissä olemisesta. Mulla on lapsikirjassakin maininta, että pidin sylissä istumisesta. Ja on siellä sanonta: "Kumpi on lämpöisempi, syli lämpöinen vai aurinko" -No mitä tästä on ollut seurauksena. Mulle ei ole jäänyt sylin kaipuuta. Olen huomannut, että maailmassa on paljon "orpoja ", jotka hakevat koko ikänsä läheisyyttä. Sääliksi käy. Omia lapsiani olen pyrkinyt pitämään sylissä. Tyttärenkin nukutin aina sylissä...

Vierailija

Olen perheestä ja suvuista, jossa on kosketeltu ja hellitty paljon. Omatkin lapset ovat istuneet sylissä murrosikäisiksi asti. Edelleen mielellään tulevat kainaloon.
Silti minulla on sama kuuma/kylmäherkkyys ja kosketusherkkyys ihossa, ylipäätään koko keho on ylireagoiva, samoin lapsillani. Myös masennus ja burnout ovat tuttuja.
Ei näin yksiselitteisesti voi vetää johtopäätöksiä, asiat ovat monimutkaisia syy- ja seuraussuhteiltaan. Perimälläkin on suuri osuus.

Vierailija

On se jännä mitä traumoja ihminen kantaa koko elämänsä, siitä syystä että lapsuus on mitä on. Omassa lapssuudenkodissa ei myöskään halattu tai koskettu noin muuten kun piiskalla. En muista halanneeni lapsena vanhempien kanssa kertaakaan. Jos jommalla kummalla oli asiaa, se oli yleensä tiukka puhuttelu, että olin tehnyt jotain väärin, enkä muuten muistta yhden ainnutta leppoisaa keskustelua, tai että joskus olus kysytty mitä kuuluu.. jne... Kotoa muutin 16 vuotiaana, eikä perään kyselty, toisaalta, miksipä olisi? Siitä lähtien olen itsestäni huolta pitänyt, välilä tuli nällkääkin kärsittyä, mutta se oli sen arvoista ettei tarvitse olla " kotona" enkä kyllä apua olisi saanutkaan. Että sellaset menestyvät yrittäjä vanhemmat minulla. Eipä heitä kovin usein kotona näkynytkään, he olivaat aina töissä, joka oli kyllä hyvä asia, kun sai olla rauhassa vanhempien kiukuttelulta. Voisi kertoa vaikka kuinka paljon lapsuudenperheen perhehelvetistä.

Nykyään minulla on oma perhe, kaksi lasta. Haleja ja puhumista riittää. Tarkkailen itseäni ihan fanaattisesti, etten tee yhtään samanlaisia asioita, kuin vanhempani! Traumoja tulen lapsille varmasti aiheeuttamaan, mutta ainakaan en ole tunnekylmä ja välinpitämätön.

Omat vanhempani pidän tiukasti elämäni ulkopuolella, lapsiani he eivät ole nähneet, enkä päästä heitä myrkyttämään negatiivisuudellaan omien lasteni mieliä, en todellakaan luota siihen että he osaisivat käyttäytyä!! Enkä anna lapsille mitään, jonka mahdollisesti "joudun ottamaan" pois. Tiedä kyllä mitä rikotut lupaukset on.

Ei ole kyllä mitään hyvää sanottavaa lapsuudesta. Koskaan en ole ymmärtänyt, miksi he ylipäätään tekivät lapsia, kerta me olimme sellaisia riippakiviä vanhemmille omasta mielestään he hoisivat homman hyvin, hah hah sanon minä.

Rebekka

Juuri niin, kyllä tällaiset suorat vedot ja muka-syy-yhteydet ovat liian rajuja. Meillä myös pidettiin sylissä, sekä vanhemmat, isovanhemmat että sedät ja tädit pitivät lapsia sylissä jatkuvasti. Siis 1950- ja 1960-luvuilla. Ja silti en mielelläni esimerkiksi halaa ihan vieraita ihmisiä. Omaa perhettäni ja läheisiä ystäviä kyllä. Ja silittelen ja paijaan. Ja olen silti myös arka ihostani, pidän vedestä ja pehmeistä materiaaleista. Jotenkin keittiöpsykologialta tuntuu.

Sekin tuli mieleeni, että ihmistä on lapsena voitu pitää sylissä ja hyvänä mutta ei sitä kaikkea niin hirveän hyvin muista. Oudolta tuntuu tuollainen omien vanhempiensa syyllistäminenkin.

Vierailija

Olemme tietoisia monista kehomme tapahtumista, kuten vaikkapa sydämen sykkeen nopeutumisesta. Toisaalta monet mielensisäiset tapahtumat saattavat tuntua myös kehossa. Tässä kokeessa selvitetään, missä ihmiset kokevat ja tuntevat erilaisia mielen ja kehon tapahtumia. Sinulle esitetään erilaisia tuntemuksia ja olotiloja kuvaavia sanoja (kuten ”rakkaus” tai ”ajatteleminen”). Tehtävänäsi on arvioida kuinka voimakkaasti kukin näistä tuntuu kehossasi ja mielessäsi. Haemme nyt kokeeseen kaikenikäisiä vapaaehtoisia vastaajia. Voit osallistua tutkimukseen nimettömästi osoitteessa: http://emotion.nbe.aalto.fi/sensations_FI/.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat