Kun olin opettajana, sain vuosien aikana kymmeniä ja taas kymmeniä pikkulahjoja oppilailta. Sellaisia, kuin he itse olisivat halunneet. Pieniä posliinieläimiä, kummallisia kynttilöitä, hurjan tuoksuisia saippuoita. Mieheltäni sain kerran 90-luvun alussa radio-kasettinauhurin, juuri sellaisen, mistä hän oli haaveillut. Mutta tämä poppanatakki on yli kaiken. Mitenkähän avioliitto kestää vielä tämän kolumninkin...
Sain vuosia mieheltä lehtitilausten kylkiäisiä, veitsisarjoja, kamalia laukkuja, grillihanskoja. Miehen paketeista löytyi minun antamieni lahjojen lisäksi hänen itsensä ostamia ylellisiä vaatteita, kenkiä, kallista elektroniikkaa.
Oli jo koomista-miehellä valtava pakettiröykkiö ja minulla rumat suola-ja pippurisirottimet.
Olisi itselleen ostanut edes alennusmyynnistä mutta ei- pakettiin piti laittaa 😂😂
Kumppani tunnusti jo suhteen alkuvaiheessa olevansa huono lahjojen antaja; jotenkin ne kuulemma menivät aina pieleen ex-vaimon ja lasten mielestä. Siksi hän ei oikein pidä joulustakaan. Mitä hän sitten antoi? Ex-vaimo (tuolloin alle 40v) oli löytänyt paketistaan eräänä jouluna Stokkalta ostetun selluliitinhierontalaitteen. Totesin, että ei ihme, että tuli ero. Mies ei ymmärrä edelleenkään, miksi kallis lahja voi olla niin väärä, että se pilasi vaimon ja samalla hänen joulufiiliksen.
Olin parikymppinen, kun sain avopuolisolta joululahjaksi keittiöveitsen. En mitään überhienoa japanilaista, vaan kolmen markan halpisveitsen konkurssimyymälästä. Hän ihmetteli kamalasti kun kysyin irvistellen, että kumpaan keuhkoon hän sen haluaa. Sama avokki pohti ääneen, että ostaa mummolleen 70-vuotislahjaksi pyykinkuivaustelineen. Siinä kerkesin sentään hätiin - vaikka nainen olisi 70-vuotias, hänelle EI osteta pyykinkuivaustelinettä synttärilahjaksi.
Anna-Stina, tiedän ratkaisun! Aiemmin ostimme mieheni kanssa toisillemme paljon lahjoja, rahaa meni satasia, aika turhaan. Pari joulua sitten sovimme rahakaton, eli kumpikin ostaa toiselle vain 100 euron edestä. Silä saa joitain pieniä kivoja paketteja, mutta ei mitään kovin suurta epäonnistunutta ostosta. Olemme olleet kovin tyytyväisiä tähän järjestelyyn!
Lahjakortti johonkin liikkeeseen, jossa puoliso varmasti käy. Osta rakas jotain kivaa itsellesi. Ei mene pieleen. Ja voi niitä toiveita ääneenkin sanoa: kommunikointi on suhteen avainasia muutenkin.
Tämä on mielestäni kyllä niin luokaton postaus, kun miettii jos sitäkin, kuinka monet ihmiset ylipäänsä jäävät vaille minkäänlaisia lahjoja varattomuuden tmv. vuoksi. "Annikki Karvisten" halveksiminen on jotain niin tälle ajalle tyypillistä narsistissävyistä paskaa, ettei rajaa! Toivotaan siitä huolimatta, että kirjoittajan avioliitto kaikesta huolimatta saa edelleen polttoainetta jostain (ihmeestä?) jatkuakseen. :(
Suosittelen korvaamaan tämän joulun juutalaisten valon ihmeen juhlaa, hanukkaa viettäen! Se osuu samaan aikaan tänä vuonna, saatte ihan erilaisen joulun ja ihan muuta ajateltavaa, mikä parasta, juhlaa 8 päivää!! Ajattelimme itse miesystäväni kanssa tänä vuonna tehdä niin!!
Ei millään pahalla, Anna-Stina, mutta arvioisin itse Sinut kyllä Karvisen suosijaksi. "Rock-henkisellä" yli 50-vuotiaalla yönmusta tukka, "pirtsakat" punaiset pokat, leopardimekko ja pinkki huulipuna yli reunojen levitettynä; iänikuiset "ikinuoren" kliseet.
Suosittelisin stailaajaa, hyvää sellaista, sillä nykyhabituksella minäkin ostaisin Sinulle poppanatakin!
Onneksi kirjoittaja on viestinnän ammattilainen ja tietää, että "viestintä aina epäonnistuu, paitsi vahingossa".
Toivottavasti miehensäkin tietää, jos liitto on vielä voimissaan...
Kun olin opettajana, sain vuosien aikana kymmeniä ja taas kymmeniä pikkulahjoja oppilailta. Sellaisia, kuin he itse olisivat halunneet. Pieniä posliinieläimiä, kummallisia kynttilöitä, hurjan tuoksuisia saippuoita. Mieheltäni sain kerran 90-luvun alussa radio-kasettinauhurin, juuri sellaisen, mistä hän oli haaveillut. Mutta tämä poppanatakki on yli kaiken. Mitenkähän avioliitto kestää vielä tämän kolumninkin...
Meillä meni joululahja vielä pitemmälle, parin viikon jälkeen päätti mieheni erota.
Sain vuosia mieheltä lehtitilausten kylkiäisiä, veitsisarjoja, kamalia laukkuja, grillihanskoja. Miehen paketeista löytyi minun antamieni lahjojen lisäksi hänen itsensä ostamia ylellisiä vaatteita, kenkiä, kallista elektroniikkaa.
Oli jo koomista-miehellä valtava pakettiröykkiö ja minulla rumat suola-ja pippurisirottimet.
Olisi itselleen ostanut edes alennusmyynnistä mutta ei- pakettiin piti laittaa 😂😂
Kumppani tunnusti jo suhteen alkuvaiheessa olevansa huono lahjojen antaja; jotenkin ne kuulemma menivät aina pieleen ex-vaimon ja lasten mielestä. Siksi hän ei oikein pidä joulustakaan. Mitä hän sitten antoi? Ex-vaimo (tuolloin alle 40v) oli löytänyt paketistaan eräänä jouluna Stokkalta ostetun selluliitinhierontalaitteen. Totesin, että ei ihme, että tuli ero. Mies ei ymmärrä edelleenkään, miksi kallis lahja voi olla niin väärä, että se pilasi vaimon ja samalla hänen joulufiiliksen.
Olin parikymppinen, kun sain avopuolisolta joululahjaksi keittiöveitsen. En mitään überhienoa japanilaista, vaan kolmen markan halpisveitsen konkurssimyymälästä. Hän ihmetteli kamalasti kun kysyin irvistellen, että kumpaan keuhkoon hän sen haluaa. Sama avokki pohti ääneen, että ostaa mummolleen 70-vuotislahjaksi pyykinkuivaustelineen. Siinä kerkesin sentään hätiin - vaikka nainen olisi 70-vuotias, hänelle EI osteta pyykinkuivaustelinettä synttärilahjaksi.
Anna-Stina, tiedän ratkaisun! Aiemmin ostimme mieheni kanssa toisillemme paljon lahjoja, rahaa meni satasia, aika turhaan. Pari joulua sitten sovimme rahakaton, eli kumpikin ostaa toiselle vain 100 euron edestä. Silä saa joitain pieniä kivoja paketteja, mutta ei mitään kovin suurta epäonnistunutta ostosta. Olemme olleet kovin tyytyväisiä tähän järjestelyyn!
Lahjakortti johonkin liikkeeseen, jossa puoliso varmasti käy. Osta rakas jotain kivaa itsellesi. Ei mene pieleen. Ja voi niitä toiveita ääneenkin sanoa: kommunikointi on suhteen avainasia muutenkin.
Tämä on mielestäni kyllä niin luokaton postaus, kun miettii jos sitäkin, kuinka monet ihmiset ylipäänsä jäävät vaille minkäänlaisia lahjoja varattomuuden tmv. vuoksi. "Annikki Karvisten" halveksiminen on jotain niin tälle ajalle tyypillistä narsistissävyistä paskaa, ettei rajaa! Toivotaan siitä huolimatta, että kirjoittajan avioliitto kaikesta huolimatta saa edelleen polttoainetta jostain (ihmeestä?) jatkuakseen. :(
Suosittelen korvaamaan tämän joulun juutalaisten valon ihmeen juhlaa, hanukkaa viettäen! Se osuu samaan aikaan tänä vuonna, saatte ihan erilaisen joulun ja ihan muuta ajateltavaa, mikä parasta, juhlaa 8 päivää!! Ajattelimme itse miesystäväni kanssa tänä vuonna tehdä niin!!
Ei millään pahalla, Anna-Stina, mutta arvioisin itse Sinut kyllä Karvisen suosijaksi. "Rock-henkisellä" yli 50-vuotiaalla yönmusta tukka, "pirtsakat" punaiset pokat, leopardimekko ja pinkki huulipuna yli reunojen levitettynä; iänikuiset "ikinuoren" kliseet.
Suosittelisin stailaajaa, hyvää sellaista, sillä nykyhabituksella minäkin ostaisin Sinulle poppanatakin!
Tuliko kertaakaan mieleen hankkia itsellesi sellaisia lahjoja kuin haluaisit?
Onneksi kirjoittaja on viestinnän ammattilainen ja tietää, että "viestintä aina epäonnistuu, paitsi vahingossa".
Toivottavasti miehensäkin tietää, jos liitto on vielä voimissaan...