Opi kesyttämään paniikkikohtaus
klo 9:39 | 3.3.2017
Kuka tahansa voi yllättäen saada rajun ahdistuskohtauksen näennäisesti ilman syytä. Kun pahan olon jäljille pääsee, paniikin voi oppia kesyttämään.Lue koko juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpaisistako tässä nyt puhutaan, ahdistus- vai paniikkikohtauksista? Minulla on paniikkikohtauksia, mutta eivät ne yleensä kovin ahdistavia ole. Yhdellä tutullani taas on ahdistuneisuushäiriö ja hän saa ahdistuskohtauksia.
On minullakin ollut paniikkikohtauksia, mutta en osaa koskaan oikein samaistua näihin aihetta käsitteleviin artikkeleihin. Omat kohtaukseni eivät tule ahdistavissa tilanteissa, vaan ihan tavallisissa tilanteissa ja täysin odottamatta. Enkä koe niitä suureksi ongelmaksi, koska minulla on ollut niitä aika vähän. Jos kohtauksia olisi usein, niin se voisi olla hankalaa.
Itse käynyt psykologeilla ym jopa itse hoito mekanismilla. Käyn vähän väliä kävelyillä ja ihmisien ympärillä. Silti tilanne palaa jossain vaiheessa takaisin kynnykset kasvavat jos vietän enintään 2 päivää kotona.
Hyvä teksti. Mietin vain.. eikö nuo kirjoittajan kuvaamat oireet mene traumaperäisen stressireaktion määritelmään jopa paremmin kuin paniikkihäiriöön? Tai siis, kirjoittajan paniikkikohtaukset alkavat samalla tavalla ja niiden taustalla on monta traumaattista, traagista aktuaalista kuolemantapausta. Pohdin, sen sijaan, että rakennetaan selviytymiskeinoja näiden kohtausten ympärille (eli sovitaan soittoajoista jne.. lähdetään siihen rumbaan) niin voisiko helpotus löytyä näiden traumaattisten tilanteiden purkamisesta sekä hyväksymisestä, että koska on tapahtunut näin, minulla on tällaisia ajatuksia ja pelkään ihmisten kuolemaa. Koska se kuoleman pelkohan siellä taustalla selvästi on.
Tietyllä tavalla on turhaa kaivaa tämän ongelman ympärille kaikkea mahdollista, mistä ihminen voi kärsiä; hylätyksi tulemista, yksin jäämistä, avuttomuutta jne. Siis kaivamalla kaivaa syitä kohtauksille - omasta mielestäni ne ovat hyvin selkeitä tässä tapauksessa.
Siinä artikkeli on kuitenkin oikeassa, että paniikkikohtaukset eivät lievity elämää kaventamalla. Itse olen nyt vuosia kärsinyt sellaisesta, että mulla ei ole riittävästi sellaisia tilanteita, missä suodattaa tuota paniikkia pois, joten se pysyy melko isolla tasolla ja aivoni ovat oppineet, että monenlaisia tilanteita tulee välttää. Nyt minulla on tosi iso kynnys mennä yhtään minnekään tämän takia. Elämäni on jumissa. Olen alkanut pelkäämään asioita kuten asuntonäyttö, työhaastattelu, kauppaan meno, hammaslääkäri jne... olen tosi virittynyt ja mun on vaikea mennä tapaamisiin. Oikeasti luonteeltani olen sosiaalinen luonne ja olen aiemmin elämässä viihtynyt sosiaalisissa ympäristöissä. Koitan altistaa itseäni sellaisella tasolla, jonka koen hyväksi - että saisin onnistumisen kokemuksia. Ja usein ihan pakotan itseäni paikkoihin ja tilanteisiin, vaikka huimaa. Koen sen kuitenkin joskus ihan liialliseksi. Se huimaus nimittäin on hyvin todellinen ja mun on turhaa lässyttää itselleni, että "tämä on tätä" kun pyörtymisen pelko on aiheellinen.