Äiti + tytär = vahvat tunteet

Olen 49- vuotias ja täynnä vihaa äitiäni kohtaan. Suru, yksinäisyys ja näkymättömän lapsen lapsuustunteet muuttuivat oman lapseni saatuani 39-vuotiaana ensin hämmennykseksi ja epäuskoksi koetusta lapsuudestani ja sitten yhä voimakkaammaksi vihaksi niin, että en säästele nykyään sanojani edes paskaäitiäni kohtaan. Omaa lastani hoivatessa ja tehdessäni kaiken mahdollisen parhaan lapseni eteen, en voi mitenkään ymmärtää, miten paskaäitini on voinut olla niin kylmä, etäinen, ilkeä, väliinpitämätön minua kohtaan ja lopulta hylännyt minut ja pienemmän veljeni ollessamme yläasteikäisiä jättämällä meidät viikoiksi kahdestaa asuntoomme, kun hän itse opiskeli toisella paikkakunnalla sairaanhoitajaksi. Vihaan häntä yli kaiken ja pyrin pitämään hänet meistä niin etäällä kuin mahdollista. Hän on edelleen hyvin juonikas ja jopa näyttelee välittämistä, mikä on suorastaan huvittavaa. Yäk!!!