klo 9:30 | 1.3.2008
Hei,
Painoi nousi syksyllä, kun olin opintovapaalla enkä (muka) ehtinyt liikkumaan. Tentteihin lukiessa tuli naposteltua ja kuin varkain kiloja tuli 5-6. Nyt selkäni on tosi kipeä ja yritän pudottaa painoa. Syön särkylääkkeitä, jotta pääsen liikkumaan. Vatsa protestoi; tyhjyyttään ja särkylääkkeistä! Onko vinkkejä miten tästä pääsisi taas eteenpäin!
pagge
Minulla on selkä kipeenä kaatumisen seurauksena, syön myös tulehdus,-kipulääkettä kuurina.Sain lääkäriltäni lisäksi suojalääkkeen vatsaa varten, ei ainakaan vielä kipristele vatsaa ja selkäkipukin on pikkusen hellittänyt. En myöskään ota lääkettä koskaan tyhjään vatsaan.
hei,
selkäkivuista kärsineenä suosittelisin liikuntalajiksi pilatesta. ja nimenomaan alkeisryhmää, että oppii hitaasti tekemään liikkeet aivan oikein. Se avaa hyvin selän lihaksia sekä lisää liikkuvuutta selän pieniin niveliin. Pilates myös vahvistaa "keskikorsettia", jolloin jaksaa paremmin pitää ryhdin hyvänä.
Pilateksen aloitettuani hävisivät selkäkivut ja niskajumit! Se oli ihmeellistä... en ole sen jälkeen tarvinnut hierojaakaan, rahaa on säästynyt rutkasti verrattuna entisaikaan, jolloin kävin pää kipeänä ja selkä jumissa kerjäämässä ylijääviä hieronta-aikoja....
Minulle se sopi mainiosti, ja voin suositella lämpimästi muillekin.
Voin myös suositella ´pilatesta´selkä jumpaksi!Se on helppo ja ei ota niin voimille.Sanon sen omasta kokemuksesta koska selkäni on leikattu 5 kertaa.Venyttäminen on tärkeätä.
MInä suosittelen reipasta sauvakävelyä. Se on paljon tavallista kävelyä tuloksellisempaa, eikä silti tunnu raskaalta. Kipeälle selälle sauvakävely on mannaa. Kävelyssä eivät liikakilotkaan häiritse, mutta saavat sopivalla vauhdilla kyytiä. Kannattaa muistaa, ettei purista sauvoja, sitä pitää aluksi ihan miettiä. Sauvat pysyvät matkassa remmiensä avulla hyvin kevyellä kiinnipitämisellä.
Keppijumppa vaikka harjan varrella on myös hyvä. Kun sitä vain jaksaa tehdä säännöllisesti. Vaikka telkkaria katsellessa.
Minä suosittelen osteopaattia, joka sai ihmeitä aikaan juuri tapahtuneeseen välilevyn pullistumaan. Sietämättömistä kivuista tuli siedettäviä. Opin myös, että jos on krooninen vika, ongelma ei yleensä ole siellä, missä kipu, vaan ongelma on jossain toisaalla. Minulla se on rintakehässä, minulla on jäykkä rintakehä ja kun se ei ole tarpeeksi liikkuva, kivut tulevat alaselkään. Kun muistan avata rintakehää venyttelemällä, niin kaikki ok. Toisilla ongelma on jaloissa, tai missä onkaan.
selkä- ja lonkkakivut
Kivut kestäneet lähes vuoden, hoidettiin ensin 5 kk tulehduskipulääkkeillä ja sitten magneettikuvauksen jälkeen aloitettiin kortisonihoito pistoksilla, nyttemmin molempiin lonkkiin. Tällä hetkellä lonkkien bursiitti (limapussitulehdus) on rauhoittunut ja käyn kuntosalilla 3 kertaa viikossa, jolloin teen ihan kevyen ohjelman, se kestää noin tunnin. Lihaskunto on tärkeää, sen olen nyt saanut oppia kantapään kautta. Selkä ja lonkat kipeytyvät heti jos en harjoita lihaksia tarpeeksi. Venyttelen myös kunto-ohjelman jälkeen ja aamuisin ennen päivän aloitusta. Nikamissa on kulumia ja niiden kanssa yritän nyt pärjätä kuitenkaan liikuntaa unohtamatta.
Aamuisin otan lusikallisen sekä kalanmaksaöljyä että Virgino neitsyt rypsiöljyä muun lääkityksen tueksi. Uskon että D-viitamiini ja muut rasvaliukoiset vitamiinit imeytyvät nyt paremmin.
Tervehdys pagge :)
täältäkin petin pohjalta läppäri vatsan päällä. Hyviä ohjeita olet saanut. Taidan itsekin kokeilla tuota Pilatesta myöhemmin. Mainitsit kilot ja tyhjän vatsan. Siitä tulikin mieleeni, ettei vatsa saa olla tyhjä, jos haluat painon putoavan. Itse olen Kiloklubissa oppimassa terveellistä syömistä. Merkittävin muutos entiseen on säännöllinen syöminen! 3-4 h aterioiden välit. Kun vielä olen lisännyt hyvien rasvojen syöntiä ja noudattanut muutenkin klubin ohjeita, on tuloksiakin tullut. Suosittelen!
Itselläni on takana selkäleikkaus, joka laajeni avoleikkaukseksi operaation aikana. Toimenpide oli iso ja vaikutti liikkumisiini pitkän aikaa, vaikuttaa varmaan vieläkin. Toipuminen oli hidasta ja kivuliasta ja kipujen hoitoon kokeilin pilatesta. Minulla kävi kuitenkin aivan päinvastoin, eli kivut kymmenkertaistuivat ja lopettivat kaiken liikkumisen hetkeksi. :(
Suurimman avun kipuihini sain nimenomaan selkään erikoistuneilta fysioterapeuteilta, jotka antoivat ihan minulle tehtyjä jumppaohjeita ja opettivat vielä tekemään ne oikein. Lisäksi minulta kuntoutettiin kaikki tukilihakset, jotka vaikuttavat selän hyvinvointiin niin vatsan kuin selän puoleltakin. Ja näitä lihaksia on PALJON!!! Jopa jalat pitää pitää kunnossa, että selkä voi hyvin.
Ja ennen kaikkea: Muistakaa venytellä paljon ja kaikki paikat.
Olin kärsinyt vaikeista selkävaivoista 30 vuotta ja syönyt sinä aikana kilottain särkylääkkeitä. Koulunkäynti ja opiskelu vaikeutui kipeän selän takia. Vaivat jatkuivat sitten työelämässä. Tein kotona kaiken jumppareitten ja lääkäreitten ohjeiden mukaan. Nikama nikamalta -jumppaaminen oli pahinta jumppamuotoa, eikä muistakaan apua löytynyt. Ollessani 45 vuotias laitettiin minut sitten ensimmäiseen selän avoleikkaukseen. Sairasloma oli liian lyhyt. Niinpä toipuminen ei onnistunut ja vaiva jatkui, nyt hieman erilaisena kuin ennen. Sitten kolmen vuoden kuluttua tipahdin äkkiä lattialle, eikä toinen jalkani enää totellut eikä tuntenut lainkaan. Mutta epämääräinen ja raju särky jalassa silti oli. Niin, selkäsärky oli jo kauan sitten muuttunutkin jalkasäryksi. Ambulanssi vei sitten keskussairaalaan ja parin päivän halvaantuneena makaamisen jälkeen tehtiin uusi leikkaus. Siinä neurokirurgi poisti kahdesta alaselän nikamavälistä molemmilta puolilta välilevynpullistumia (myös hermoon kiinnikasvaneita) sekä tehtiin tilaa nikamankaariin hermoja varten (veistettiin luuta pois). Järjestin omaa lomaa sairasloman jatkeeksi, joten toipumisaikani oli nyt lähes puoli vuotta. Se kannatti. Sain kuntoni ja elämäni takaisin. Mutta vielä nytkin, kun viime leikkauksesta on kulunut 14 vuotta on turha ärsyttää ristiselkää sellaisella jumpalla, joka saa alaselän nikamat liikkeelle. Sitä parempi, mitä stabiilimpana se alue saa olla. Lihaskunnon säilyttäminen ja painonhallinta kyllä ovat tarpeen. Itse olisin ollut jo 20 vuotta aiemmin valmis leikkauttamaan, mutta lääkärit eivät alkaneet nuoren miehen selkää korjaamaan, harmi sinänsä. 20 vuoden kärsimys olisi jäänyt kohdallani pois. Kyllä kymmenen vuotta jatkuneen selkävaivan olisi pitänyt riittää leikkauksen käynnistämiseen. -Mutta kiitos Tatulle OYS:iin, joka teki sitten halvaantuneesta miehestä vielä työkykyisen! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ei enää särkylääkkeitä, vaikka Tramal olikin hyvä lääke silloin kun sitä todella tarvittiin. -Fysiatrian osaston fysioterapeuteilta saa hyviä ja mukavan helppoja jumppaohjeita, joista löytyy itselle sopivat. Niitä kannattaa kokeilla eikä pelätä suotta leikkaustakaan. Venyttelyistä ei ole minulle ollut haittaa, mutta ei hyötyäkään.
Huomaan, ettà tàhàn ketjuun ei olla hetkeen kirjoiteltu, mutta ajattelin kertoa oman kokemukseni tàhàn asti ja toivon saavani neuvoja. Minulla huomattiin 3 kuukautta sitten magneettikuvissa 5 vàlilevynpullistumaa, joista 3 painaa hermoon (2 ei vaivaa mitenkààn). Yksi painaa ilmeisesti iskiakseen, sillà kipu sàteilee oikean jalan nilkkaan asti. Pohje tuntuu jatkuvasti siltà kun olisin juossut maratonin ja tuntuu ettà koko ajan pitàisi sità hieroa...reisi alkaa tuntumaan samalta. Lisàksi minulla on selkàlihas revennyt ja siità on verta valunut hieman vààriin paikkoihin. Seison aivan vinossa tàllà hetkellà, niin sivullepàin vinossa kuin etukenossakin. Kàvely on vinouden lisàksi myòs vaikeaa kipujen vuoksi ja linkutankin tuota kipeàà jalkaa. En onnistu kovilta kivuiltani seisomaan hetkeàkààn suorassa. En enàà edes tiedà ilman peilià, koska oikeasti olisin suorassa. Kipu on nyt viimeisen kuukauden aikana kasvanut niin, ettà yòllà on vaikea nukkua. Lonkatkin ovat kipeàt, itseasiassa kaikki alkoi ihan pienestà lonkkakivusta. Tunnen olevani hyvissà kàsissà fysioterapeutillani. Aluksi sain TENS- ja LASERhoitoja ja koska ne eivàt tàssà alkukesàstà auttaneet niin laittoivat minut TECARterapiaan (jos kuulostaa oudolle niin en asu Suomessa, mutta en halua tàssà paljastaa missà kirjoittelen). Kàvin siellàkin 10 kertaa eikà tunnu auttavan sekààn. Lààkkeità olen saanut vaikka kuinka paljon ja lààkàrit aina sanovat ettà parin pàivàn pààstà oloni on parempi. No ei ole ollut. On annettu kortisonipiikkià, lihasrilaxantteja piikkeinà ja pillereinà. Aiemmin kirjoittanut sanoi saaneensa apua TRAMALista. Itse olen niitàkin vedellyt enkà tunne ollenkaan helpotusta.
Haluaisinkin nyt tietàà onko tilanne ehkà pahempi kuin mità lààkàrit haluavat ymmàrtàà. Sanovat, ettà venytyksià ja muuta ei voida aloittaa kunnes kivut hieman hellittàvàt. Kipukynnykseni on korkea ja lààkàrit vàlillà kummastelevat kuinka ihmeessà vielà kàvelen. Nyt pelkàànkin, jos pitkittelen tàmàn tilanteen kanssa ja tilanne vain pahenee jopa korjaamattomaksi? En haluaisi leikkaukseen, riskit ovat mielestàni liian kovat ja olen kuullut niistà liikaa pahaa, joten sen haluaisin vàlttàà. Olisin kuitenkin kiitollinen, jos joku voisi neuvoa jotain TOSI TOSI TOSI vahvaa kipulààkitystà tai jotain neuvoa mikà voisi auttaa. Onko muilla ollut samantapaisia ongelmia tai tilannetta jolloin lààkkeet eivàt auta kipuun, mità silloin tehtiin. Olen myòs kuullut, ettà usein selkàkipuisilla on vaikea istua. Minulle paras asento on istuminen tai kyyryasento, jopa sikiòasento. Voiko noin vintturaisesta asennosta olla haittaakin jopa? Kiitos tosi paljon jo etukàteen vastaajille :D -Susanna-