Testosteronin tasot kannattaa tarkistuttaa. Aletessaan aiheuttavat kyllä kiukuttelua ja murheen alhossa elämistä. Ymmärtäähän sen, kun miehen elämän kipinä katoaa ja itseluottamus on notkollaan.
Nimim. Elämään tuli ISO muutos, kun tasot korjattiin. :)
Olipa erikoista, että tämä ammattailaisen vastaus keskittyi vain puolison pahaan oloon, eikä juurikaan kommentoinut sitä, että kirjoittajaa pelottaa puolison käytös, etenkin kun lapsuudessa on kokemuksia väkivallasta. Myös emotionaalinen tai sanallinen väkivalta ovat väkivaltaa, ja ne alustavat tietä siihen, että fyysinen väkivalta voi huomaamatta eskaloitua. On tietenkin mahdollista, että puolison väkivalta/arvaamattomuus ei tuosta kasva suuremmaksi, mutta on myös mahdollista että kasvaa, ja silloin suhteeseen ei pidä eikä tarvitse jäädä. Ei silloinkaan, kun puoliso on masentunut tms - eihän sellaista väkivaltaista henkilöä olekaan, joka ei voisi huonosti. Väkivaltaisen ihmisen paha olo tai haavoittuvaisuus ei siis ole mikään syy jäädä suhteeseen.
Olisiko turvallisinta elellä itsekseen jos ei kestä yhtään toisten tunteen purkauksia? Sellainenkin asia kuin riita. Riita on hyvä asia kun se on ns. rakentavaa riitaa. Itselläni paukkuu joskus yli, mutta se on liittomme (40v. ) kannalta tärkeä asia. Pahinta on se jos joutuu koko ajan suojelemaan toista eikä tilanteet tuuletu. Josko olisikin niin, että kysyjä itse tarvitsee terapeuttia päästäkseen peloistaan? Kilpikonna menee kuoreensa ja suojautuu, mutta niin ei ihmisen kannata tehdä. Vaikka sanat satuttaa, harva osaa riidellä ilman haavoittamista. On siihen hoitokin: sovinto ja anteeksipyytäminen
Kiitos.
Testosteronin tasot kannattaa tarkistuttaa. Aletessaan aiheuttavat kyllä kiukuttelua ja murheen alhossa elämistä. Ymmärtäähän sen, kun miehen elämän kipinä katoaa ja itseluottamus on notkollaan.
Nimim. Elämään tuli ISO muutos, kun tasot korjattiin. :)
Olipa erikoista, että tämä ammattailaisen vastaus keskittyi vain puolison pahaan oloon, eikä juurikaan kommentoinut sitä, että kirjoittajaa pelottaa puolison käytös, etenkin kun lapsuudessa on kokemuksia väkivallasta. Myös emotionaalinen tai sanallinen väkivalta ovat väkivaltaa, ja ne alustavat tietä siihen, että fyysinen väkivalta voi huomaamatta eskaloitua. On tietenkin mahdollista, että puolison väkivalta/arvaamattomuus ei tuosta kasva suuremmaksi, mutta on myös mahdollista että kasvaa, ja silloin suhteeseen ei pidä eikä tarvitse jäädä. Ei silloinkaan, kun puoliso on masentunut tms - eihän sellaista väkivaltaista henkilöä olekaan, joka ei voisi huonosti. Väkivaltaisen ihmisen paha olo tai haavoittuvaisuus ei siis ole mikään syy jäädä suhteeseen.
Olisiko turvallisinta elellä itsekseen jos ei kestä yhtään toisten tunteen purkauksia? Sellainenkin asia kuin riita. Riita on hyvä asia kun se on ns. rakentavaa riitaa. Itselläni paukkuu joskus yli, mutta se on liittomme (40v. ) kannalta tärkeä asia. Pahinta on se jos joutuu koko ajan suojelemaan toista eikä tilanteet tuuletu. Josko olisikin niin, että kysyjä itse tarvitsee terapeuttia päästäkseen peloistaan? Kilpikonna menee kuoreensa ja suojautuu, mutta niin ei ihmisen kannata tehdä. Vaikka sanat satuttaa, harva osaa riidellä ilman haavoittamista. On siihen hoitokin: sovinto ja anteeksipyytäminen